SWEET HOME - KAUSI 1
스위트홈
Luojat: Netflix ja Production Plan
Pääosissa: Song Kang, Lee Jin-wook, Lee Si-young, Lee Do-hyun, Kim Nam-hee, Go Min-si, Park Gyu-young, Go Yoon-jung, Kim Kap-soo, Kim Sang-ho, Woo Hyun, Kim Hyun, Kim Hee-jung, Heo Yool, Choi Go, Kim Gook-hee, Go Geon-han ja Ahn Dong-goo
Genre: kauhu, toiminta, draama
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 44 minuuttia - 59 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 16
Sweet Home on eteläkorealainen Netflix-sarja, joka perustuu samannimiseen digitaaliseen sarjakuvaan, mikä pyöri vuodesta 2017 vuoteen 2020. Netflix alkoi kehittelemään sarjaa jo ennen kuin sarjakuva oli viety päätökseensä ja sarjan tekijät saivat tietää etukäteen, kuinka tarina tulisi päättymään. Kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 2019 ja Sweet Homen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin kerralla Netflixissä joulukuussa 2020. Itse kiinnostuin sarjasta heti, kun se julkaistiin, mutta koska minulla oli joulukuussa kädet täynnä monen muun projektin kanssa, jouduin jättämään Sweet Homen katselun tammikuulle. Kun vihdoin löysin sopivan kolon, katsoin Sweet Homen ensimmäisen kauden läpi parissa päivässä.
Vanhempansa traagisessa onnettomuudessa menettänyt ja syyllisyydestä masentunut Cha Hyun-soo muuttaa uuteen kotiin Green Home -rakennuksessa. Elämä Green Homessa muuttuu pian selviytymistaisteluksi, kun ihmiset alkavat yllättäen muuttumaan raivokkaiksi hirviöiksi.
Song Kang näyttelee Cha Hyun-soota, nuorta miestä, jonka vanhemmat kuolivat onnettomuudessa ja joka on masentunut itsemurhapohdinnan tasolle, kokiessaan niin vahvaa syyllisyyttä ja tuskaa. Song tulkitsee Hyun-soon vaikeita tunteita taidokkaasti ja kun yllättäen maailmanloppu vaikuttaisi koittaneen, on mielenkiintoista seurata Hyun-soon matkaa hiljaisesta nuorukaisesta rohkeaksi hirviöitä vastaan taistelevaksi mieheksi.
Sweet Home ei kuitenkaan kerro vain Hyun-soosta hirviömaailmanlopun keskellä, vaan sen laaja hahmogalleria pitää sisällään lähes koko Green Home -talon asukit. On mysteeristä ja gangsterilta vaikuttavaa Pyeon Sang-wookia (Lee Jin-wook), entistä palomiestä Seo Yi-kyeongia (Lee Si-young), ballerina Lee Eun-yoota (Go Min-si) ja tämän veljeä Lee Eun-hyukia (Lee Do-hyun), basisti Yoon Ji-soota (Park Gyu-young), opettaja Jung Jae-heonia (Kim Nam-hee), veteraani Han Du-sikia (Kim Sang-ho), kaupanomistaja Kim Suk-hyunia (Woo Hyun) ja tämän vaimoa Ahn Sun-youngia (Kim Hyun), 12-vuotiasta Kim Su-yeongia (Heo Yool) ja tämän pikkuveljeä Kim Yeong-suta (Choi Go), sekä monia muita. Vaikka tuotantokausi syvenee jakso jaksolta hahmoihin enemmän ja enemmän, jäävät monet heistä silti katsojasta etäisiksi ja hieman tylsiksi. Paikoitellen jopa tuntuu siltä, että hahmoja on liiankin paljon tällaiseksi hömppäsarjaksi ja suurin taistelu on pysyä kärryillä siitä, mikä onkaan eri hahmojen suhde toisiinsa. Näyttelijät tekevät kuitenkin kaikki pätevää työtä osissaan - jopa lapsinäyttelijät Heo ja Choi.
Sweet Home alkaa erittäin lupaavasti. Sen avauskohtaus nappaa välittömästi mukaansa, näyttämällä erikoista kyllä heti tuotantokauden lopetuksen. Siitä sitten hypätään kuukausi ajassa taaksepäin ja kauden aikana näytetään, kuinka lopulta päädytään siihen avauskohtaukseen. Aloitusjakso esittelee oivallisesti Hyun-soon ja olin positiivisesti yllättynyt, kuinka nopeasti sarja on valmis hyppäämään syviin vesiin. Hirviöistä kertovan sarjan ei heti olettaisi lähtevän liikkeelle päähenkilön itsemurhasuunnitelmista. Kun ihmiset alkavat vähitellen muuttumaan verenhimoisiksi monstereiksi, jännitettä kasvatellaan toimivasti ja ensimmäinen jakso pitää sisällään aidosti tiivistä tunnelmaa. Pitkin tuotantokautta on mukana jännittäviä hetkiä ja etenkin äänen perusteella metsästävä mörkö on karmiva, olennon laahustaessa käytäviä pitkin hitaasti, mutta saaliinsa kuullessaan, se pystyy salamannopeisiin liikkeisiin.
Vaikka sarja onkin tasaisesti viihdyttävä läpi ensimmäisen tuotantokautensa ja tarjoaa veikeän yliampuvaa monsterimättöä, eikä todellakaan säästele katsojaansa siinä, kuinka verinen se on, ei Sweet Home silti yllä potentiaaliinsa. Osittain tämä johtuu hieman kömpelöstä, välillä sinne tänne hyppivästä kerronnasta. Takaumia hyödynnetään hieman takellellen ja välillä tapahtumat muutenkin tuntuvat loikkaavaan hetkien yli. Sitten taas paikoitellen kausi laahaa, minkä huomaa varsinkin loppupäässä, kun kausi ei enää tarjoa toinen toistaan mielikuvituksellisempia hirviöitä ihmisten vastuksiksi. Vaikka sarja tosiaan lähtee liikkeelle aika vakavana päähenkilön masennuksen vuoksi, on se silti pääasiassa aika kevyttä hömppää, kunnes se paisuu turhan ylidramaattiseksi loppua kohti. Silti ongelmistaan huolimatta Sweet Home tarjoaa monta mainiota, jännittävää ja yllättävänkin veristä monsterikohtausta, jotka tekevät katselukokemuksesta vaivan arvoista.
Tekniseltä toteutukseltaan sarja jakautuu kuitenkin voimakkaasti kahtia laadun suhteen. Sarja on hyvin kuvattu, mutta leikkaus kaipaisi hiomista ja typistämistä. Green Homen lavasteet ovat erinomaiset, minkä lisäksi puvustus- ja maskeeraustiimit ovat tehneet hyvää työtä niin hahmojen saamien haavereiden kuin myös parin hirviön kanssa. Digitaalisesti tehdyt monsterit sen sijaan ovat kiusallisen kökköjä ja näyttävät enemmän useamman vuoden takaisilta videopeliolennoilta. Oudointa tässä on, että sarjan tehosteita ovat tehneet samat tiimit, jotka ovat ällistyttäneet efekteillä mm. Avatarissa (2009) ja Game of Thrones -sarjassa (2011-2019). Sarjan budjetti ei tainnut olla tarpeeksi korkea siihen nähden, mitä kaikkea se pitää sisällään. Äänitehosteet ovat onnistuneet ja Wolfgang Amadeus Mozartin Dies Iraeta mukaileva tunnusmusiikki on loistava. Sen sijaan Gaemin säveltämät musiikit aiheuttavat sitä yliampuvan dramaattiseksi paisuvaa tunnelmaa. Pahinta on kuitenkin, kuinka sarja hyödyntää Imagine Dragonsin Warriors-kappaletta. Minulla ei siis ole mitään Imagine Dragonsia vastaan ja kyseinen biisi on erittäin menevä. Mutta tarvitseeko sen soida lähes jokaisessa toimintakohtauksessa? Siis ihan oikeasti, Warriors kuullaan kauden aikana viisi kertaa! Ja kun muita kappaleita ei kaudella ole mukana, herää kiusallinen olettamus siitä, ettei tekijöillä ollut varaa maksaa minkään muun biisin käytöstä...
Yhteenveto: Sweet Homen ensimmäinen tuotantokausi on kelvollista hirviömättöä, josta löytyy omat ongelmansa. Sarja lähtee erittäin lupaavasti ja mukaansatempaavasti liikkeelle, mutta ote lipsuu jo ennen puolta väliä ja paikoitellen kausi on jopa hieman pitkäveteinen. Vaikka onkin hyvä, että sarja hyödyntää laajasti hahmogalleriaa, suuri osa Green Homen asukeista jää etäisiksi, eikä heidän kohtalonsa kiinnosta. Osa hirviöistä on karmivia ja mahtavia, mutta toiset taas herättävät lähinnä kiusallista tunnetta kehnojen digiefektien takia. Taistelut monstereita vastaan viihdyttävät luovuudessaan ja verisyydessään, vaikka paikoitellen ne äityvätkin naurettavan ylidramaattisiksi, eikä asiaa auta yhtään se, kuinka tekijät ylikäyttävät Imagine Dragonsin Warriors-kappaletta. Vielä toisen käytön katsoo sormien läpi, mutta kun biisi soi myöhemmin kahdesti kokonaan saman jakson aikana, ei voi olla pohtimatta, että tekijöillä taisi loppua budjetti kesken niin efektien kuin musiikkien kohdalla. Loppujen lopuksi Sweet Homen ensimmäinen kausi on kertakäyttöistä monsterimähinää, mikä kuitenkin jättää toivomisen varaa. Auki jäävä lopetus vihjailee toisesta kaudesta ja toivon, että osa ongelmista korjaantuu siinä. Kenties siinä kohtaa tekijöillä on varaa toiseenkin Imagine Dragonsin kappaleeseen.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.1.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
스위트홈, Etelä-Korea, 2020-, Netflix, Studio Dragon, Studio N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti