BRIDGET JONES: ELÄMÄ JATKUU
BRIDGET JONES: THE EDGE OF REASON
Ohjaus: Beeban Kidron
Pääosissa: Renée Zellweger, Colin Firth, Hugh Grant, Gemma Jones, Jim Broadbent, Jacinda Barrett, Sally Phillips, Shirley Henderson, James Callis, Neil Pearson ja James Faulkner
Genre: komedia, romantiikka, draama
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 7
Helen Fieldingin kirjaan perustuva elokuva Bridget Jones - elämäni sinkkuna (Bridget Jones's Diary - 2001) oli valtava menestys, mitä monet kriitikotkin kehuivat ja mistä päätähti Renée Zellweger sai niin Oscar-, BAFTA- kuin Golden Globe -ehdokkuudet. Tekijät hankkivatkin heti Fieldingin kirjan jatko-osan, Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason - 1999) elokuvaoikeudet ja kuvaukset alkoivat lokakuussa 2003. Bridget Jones: Elämä jatkuu -elokuva sai ensi-iltansa lokakuussa 2004 ja edeltäjänsä tavoin se oli iso hitti. Elokuva ei kuitenkaan nauttinut kriitikoiden suosiosta, mutta onnistui silti nappaamaan parhaan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden. Itse näin ensimmäisen Bridget Jones -leffan joitain vuosia sitten ja pidin sitä kelpo romanttisena komediana. En kuitenkaan ole nähnyt sen jatko-osia, joten kun päätin arvostella Bridget Jones - elämäni sinkkuna sen 20-vuotisjuhlan kunniaksi, päätin samalla vihdoin katsoa loputkin sarjasta. Katsoin Bridget Jones: Elämä jatkuu pari kuukautta sen jälkeen, kun olin katsonut ensimmäisen elokuvan.
Bridget Jones on vihdoin parisuhteessa Mark Darcyn kanssa, mutta nyt haasteeksi koituu suhteen ylläpitäminen, Bridgetin aiheuttaessa jatkuvasti kiusallisia tilanteita ja Markin näyttäessä kömpelösti tunteitaan.
Renée Zellweger palaa monien sinkkunaisten idolin, Bridget Jonesin rooliin, mutta vaikka hän onnistui toistamiseen nappaamaan parhaan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden, ei hänen roolityönsä yllä samoihin korkeuksiin tällä kertaa. Siinä, missä ensimmäisessä osassa Bridget Jonesin kömpelyys teki hänestä samaistuttavan ja inhimillisen, tällä kertaa hänen jatkuva toilailunsa tekee hänestä vain myötähäpeällisen ja liian karikatyyrimäisen tyypin. Zellweger hoitaa hommansa vähän liian täysillä ja tuntuukin, ettei kukaan työryhmästä oikein hoksannut, mikä sai Bridgetin toimimaan niin hyvin viimeksi.
Paluun tekevät myös Colin Firthin näyttelemä Mark Darcy, jonka kanssa Bridget on nyt yhdessä, sekä Hugh Grantin esittämä niljakas naistenmies Daniel Cleaver. Nämäkin hahmot muuttuvat huonompaan suuntaan. Ensimmäisessä osassa Grant teki Cleaverista jokseenkin lystikkään, mutta tällä kertaa hän on lähinnä vain ällön imelä. Firth taas oli aiemmin selvästi se parempi vaihtoehto mukavana Markina, mutta nyt kun Mark ja Bridget ovat yhdessä, on Markista tehty lähinnä tympeä ja töykeä.
Elokuvassa nähdään myös Gemma Jones ja Jim Broadbent Bridgetin vanhempina, James Faulkner iljettävänä setä Geoffreynä, Sally Phillips, Shirley Henderson ja James Callis Bridgetin kaveriporukkana, Neil Pearson Bridgetin tylynä pomona, sekä Jacinda Barrett Markin uutena avustajana Rebeccana, jonka Bridget heti uskoo makaavan Markin kanssa.
Bridget Jones: Elämä jatkuu on vähän kuin tekisi jatko-osan Lumikille, Tuhkimolle, Prinsessa Ruususelle tai jollekin muulle romanttiselle sadulle, jossa nähtiin onnellinen loppu. Eli aika turhaa. Mitä Bridgetin elämästä nyt sitten kertoisi, kun hän sai unelmiensa miehen? No tehdään miehestä töykeä, jolloin päähenkilön voi palauttaa takaisin aiempaan tilaan, missä hän tuumi kahden miehen välillä. Elokuva ei nimittäin tunnu vievän tarinaa eteenpäin, vaan oikeastaan vain toistavan ensimmäistä osaa, mutta tylsemmin. Meno ja meininki ampuu yli ja komediapuoli muistuttaa lähinnä surkuhupaista slapstickiä, mutta silti leffa onnistuu jopa puuduttamaan. Kun katsoja ei erityisemmin piittaa näistä kahdesta miesvaihtoehdosta, vaikeuttaa sekin sitä, että tarina saisi napattua mukaansa. Jossain kohtaa Bridgetin aivan jatkuva hölmöilykin alkaa ärsyttämään.
Vaikka onkin toisaalta hyvä, että jatko-osa palauttaa Bridgetin jalat maan pinnalle ja näyttää, että kenties se unelmien prinssi ei olekaan niin satumainen kuin aluksi luultiin, on se myös yksi filmin heikkouksista. Ongelmien alkaessa Bridget vajoaa yliampuvaan itsesäälissä vellomiseen. Aluksi voi olla huvittavaa, kun hän toteaa päiväkirjassaan, että tästä lähtien hänen elämänsä ainoat miehet ovat nimeltään Ben ja Jerry, mutta katsojalta menee jossain kohtaa maku, kun elokuva vain rypeää surkeudessa. Kun elokuvassa alkaa vihdoin tapahtua jotain oikeasti kiinnostavaa, on leffaa siinä kohtaa enää jäljellä noin puoli tuntia. Kyseistä käännettä lukuunottamatta elokuva ei yllätyksiä onnistu tai edes jaksa tarjota. Ensimmäisen osan ilahduttavuus, sympaattisuus, hauskuus ja aito suloisuus loistavat poissaolollaan, jättäen lopputulokseksi vain onnettoman ja heikon jatko-osan.
Sarjan ohjausvastuu on siirtynyt Sharon Maguirelta Beeban Kidronille, joka ei onnistu lainkaan luomaan samaa sydämellistä henkeä ja pidettävyyttä, mitä ensimmäisestä elokuvasta löytyi. Hän ei myöskään osaa käsitellä hahmoja kunnolla ja pistää näyttelijät hoitamaan hommansa väärällä tavalla yli. Ongelmia lisää käsikirjoitus, jota on ollut työstämässä kyllä samat henkilöt kuin viimeksi (mukaanlukien Bridget Jones -kirjailija Helen Fielding itse), mutta he eivät tällä kertaa saa aikaiseksi kummoista teosta. Kenties tästä voi myös syyttää Fieldingin lähdemateriaalia. Kuvaukseltaan Bridget Jones: Elämä jatkuu on kelvollinen. Muutenkin tekninen toteutus on sujuvaa, vaikka parit tehosteet näyttävätkin aika kököiltä. Harry Gregson-Williamsin säveltämät musiikit eivät pääse lähes ollenkaan esille, sillä elokuva on tungettu täyteen tuttuja, jo olemassa olleita kappaleita.
Yhteenveto: Bridget Jones: Elämä jatkuu on harmillisen lattea ja heikko jatko-osa erittäin mainiolle romanttiselle komedialle. Tuntuu siltä, että tekijät itsekään eivät tajunneet ensimmäisen elokuvan menestyksen salaisuutta ja epäonnistuvat nyt lähes joka osa-alueella. Renée Zellweger ampuu ärsyttävästi yli kömpelön Bridgetin roolissa, josta on kadonnut kaikki samaistuttavuus ja hilpeys. Colin Firthin Markista on tehty turhauttavan tympeä ja Hugh Grantin Daniel on lähinnä niljakas ilman mitään hurmaavuutta. Ensimmäisen osan aito sydämellisyys ja sympaattisuus ovat kateissa ja leffa tarjoaa lähinnä väärällä tavalla myötähäpeällistä slapstickia tai itsesäälissä vellomista. Kyllä sekaan sentään joitain hauskojakin juttuja mahtuu, eikä leffa täysin kehno ole. Silti Bridget Jones: Elämä jatkuu on aikamoinen pettymys lystikkään ensimmäisen elokuvan jälkeen.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.7.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Bridget Jones: The Edge of Reason, 2004, Universal Pictures, Miramax, StudioCanal, Working Title Films, Atlantic Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti