LUKE CAGE - KAUSI 1
Luoja: Cheo Hodari Coker
Pääosissa: Mike Colter, Simone Missick, Alfre Woodard, Mahershala Ali, Theo Rossi, Erik LaRay Harvey, Rosario Dawson, Frank Whaley, Deborah Ayorinde, Jaiden Kaine, Ron Cephas Jones, Justin Swain, Brian Marc, Frankie Faison ja Rachael Taylor
Genre: toiminta, draama, jännitys
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: 46 minuuttia - 1 tunti 5 minuuttia - Yhteiskesto: noin 11 tuntia 42 minuuttia
Ikäraja: 16
Luke Cage perustuu Marvelin samannimiseen sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1972. 2000-luvun alussa hahmon elokuvaoikeudet hankkinut Columbia Pictures suunnitteli filmatisointia hahmosta, mutta projekti ei toteutunut ja vuonna 2013 oikeudet palasivat Marvel Studiosille. Kun Marvel ryhtyi työstämään Netflixin kanssa televisiosarjasovituksia synkemmistä sarjakuvahahmoistaan, yhdeksi näistä hahmoista valikoitui Cage. Tehtyään ensiesiintymisensä Jessica Jones -televisiosarjassa (2015-2019), hahmon ympärille ryhdyttiin vihdoin rakentamaan omaa sarjaansa. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2015 ja lopulta Luke Cagen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelussa vuotta myöhemmin, syyskuussa 2016. Kausi keräsi kehuja kriitikoilta, muttei ollut yhtä suosittu kuin Marvelin aiemmat Netflix-sarjat, Daredevil (2015-2018) ja Jessica Jones. Itse katsoin Luke Cagen avauskauden varmaankin vasta vuosi sen ilmestymisen jälkeen. En pahemmin innostunut näkemästäni, enkä katsonut kakkoskautta. Kuitenkin nyt kun Daredevil on tekemässä paluun uudessa sarjassaan Daredevil: Born Again (2024), päätin katsoa sarjan uudestaan ja arvostella sen, sekä tehdä siinä ohessa saman myös muille tämän ns. Defenders-saagan sarjoille. Pari kuukautta Daredevilin toisen kauden jälkeen aloitin Luke Cagen ykköskauden alusta, toivoen, että se toimisi minulle tällä kertaa paremmin.
Luke Cage joutuu paljastamaan väkivahvat voimansa ja luodinkestävän ihonsa, kun hän päätyy keskelle Harlemin alamaailman välienselvittelyjä.
Näyteltyään hahmoa Jessica Jones -sarjan ensimmäisellä kaudella, Mike Coulter tekee paluun väkivahvojen voimien ja tuhoutumattoman ihon kanssa varustellun Luke Cagen rooliin hahmon omassa televisiosarjassa. Coulter jatkaa onnistunutta työtään roolissa, istuen kuin valettu rehdiksi, hyväsydämiseksi, mutta tiukan paikan tullen väkivaltaan taipuvaksi Lukeksi. Supervoimainen Luke ei todellakaan kaipaa huomiota ja yrittääkin elellä hissuksiin, työskennellen päivisin siivoojana parturissa ja öisin tiskaajana yökerholla. Kun yökerhon rikolliset puolet paljastuvat, Luke joutuu lopulta nousemaan esiin kykyjensä kanssa, suojellakseen rakasta Harlemiaan. Kauden varrella hahmosta avautuu lisää puolia, jotka tekevät hahmosta kiinnostavamman.
Sarjan avauskaudella nähdään myös muun muassa Frankie Faison parturia pyörittävänä Popina, Simone Missick etsivä Misty Knightina, sekä pahisosastoa edustavat Mahershala Ali yökerhon pyörittäjänä Cornel "Cottonmouth" Stokesina, Alfre Woodard Cottonmouthin serkkuna ja korruptoituneena poliitikkona Mariah Dillardina, Theo Rossi Cottonmouthin käskyläisenä Shadesina, sekä Erik LaRay Harvey kauden alkupuoliskon lähinnä varjoissa väijyvänä Diamondbackina. Rosario Dawson tekee paluun tuttuun rooliinsa sairaanhoitaja Claire Templenä, joka on tainnut haluta hermolomaa Hell's Kitchenin paholaisista, ninjoista ja yksityisetsivistä, mutta joka ei epäonnekseen löydä rauhaa Harlemistakaan. Faison on nappivalinta kunnioitetun Popin osaan, Missickin suoriutuessa oivallisesti etsivänä, joka on itsekin ollut Harlemin katujen kasvatti ja ymmärtää kaupunkia siis paremmin kuin kollegansa. Mahershala Ali ja Alfre Woodard ovat erinomaiset valinnat pahiksiksi, joiden välinen yhteys ja kiista ovat hyvin rakennettuja. Rossi ja erityisesti Harvey ovat kuitenkin liian sarjakuvamaiset roistot muuten realismia hakevaan rikollissarjaan. Rossi vielä menettelee Shadesina, mutta Harvey on suorastaan huono yliampuvan Diamondbackin roolissa.
Aloittaessani Luke Cagen katselun uudelleen, olin positiivisesti yllättynyt ja pohdin, että minkä takia kritisoin sarjaa, kun katsoin sen ykköskauden viitisen vuotta sitten ensimmäisen kerran. Kyseessähän on erittäin mainio sarjakuvasovitus, joka tuntuu enemmänkin pätevältä rikosdraamalta perinteisemmän supersankaroinnin sijaan. Kaiken keskelle sattunut Luke Cage nyt vain sattuu omaamaan yliluonnollisia voimia. Ja sitten sarjan jaksojen edetessä muistin, mikä minua tökki sarjan avauskaudella. Sen puoliväli tekee varsinaisen käänteen tarinassa, joka on tehokas yllätys ja saa katsojan onnistuneesti hoksaamaan, ettei kyseessä olekaan mikään ennalta-arvatta ja tavanomainen tarina, joka etenisi alusta asti suoraviivaisesti finaaliinsa. Käänteen tehoa kuitenkin vesittää se, ettei sitä seuraava kauden toinen puolikas ole läheskään yhtä hyvä kuin ensimmäinen.
Kauden jälkipuoliskoa haittaa paljon kehnosti esitetty Diamondback. Kun sarja on tehnyt ensimmäisessä jaksossa hyvää työtä esitellessään Cottonmouthin ja Mariahin, on myötähäpeällisen uuden roiston esittely kömpelö ja tuotantokaudelle haitallinen veto. Hahmo luo kyllä enemmän vaaraa Lukelle, mutta jää tyyppinä niin korniksi, että Diamondbackin kohtauksia on toisinaan vaivaannuttavaa seurata. Korneja juttuja on muutenkin luvassa. Siinä, missä kauden alkupuolisko on tehokasta rikosdraamaa, toinen puolisko yrittää muuttua sarjakuvamaisemmaksi, mutta lopputulos on lähinnä juustoinen. Kun harlemilaiset käyvät ostamassa itselleen Luke Cagen tyyliä matkivia luodinreikäisiä huppareita ja ne päällä kannustavat sankaria lopputaistelussa, tekijöiden aikomuksena on kai ollut saavuttaa jotain väkevää, mutta toteutus on pikemminkin koominen.
Kritiikistäni huolimatta Luke Cagen ensimmäinen tuotantokausi yltää kuitenkin plussan puolelle hyvän nimikkohahmon, pääasiassa onnistuneiden näyttelijöiden ja erittäin mainion alkupuoliskonsa ansiosta. Heikkouksineenkin myös toiselta puoliskolta löytyy hyviä juttuja ja käsikirjoittajat keksivät oivan tavan satuttaa tuhoutumattomalla iholla varusteltua sankaria. En silti usko, että tulisin enää uudestaan katsomaan tätä sarjaa, toisin kuin Netflixin aiempia Marvel-sarjoja, Daredeviliä ja Jessica Jonesia. Siinä, missä ne olivat erittäin koukuttavia sarjoja, Luke Cagea katsoo lähinnä jakson tai pari päivässä, eikä kertomus nappaa oikeastaan koskaan kunnolla mukaansa. Tällä kertaa haluan kuitenkin nähdä sarjan kakkoskauden, mutta sitä ennen Luken on vielä yhdistettävä voimansa äsken mainitsemieni Daredevilin ja Jessica Jonesin, sekä seuraavaksi luvassa olevan sarjan, Iron Fistin (2017-2018) nimikkohahmon kanssa televisiosarjassa The Defenders (2017).
Sarjan ohjaajat suoriutuvat epätasaisesti hommastaan, mihin vaikuttaa ailahteleva käsikirjoitus. Tietyissä kohtauksissa tekijät eivät saa luotua sellaista tunnelmannostatusta kuin vaadittaisiin, minkä lisäksi tiimi ei saa pidettyä täysin yhteistä säveltä sarjan hengestä. Teknisiltä ansioiltaan Luke Cagen avauskausi on kuitenkin oivallinen, vaikka mukaan mahtuu pari viimeistelemättömän näköistä räjähdystä. Kausi on hyvin kuvattu ja valaistu. Lavasteet ovat hienot ja puvustus oikein kelvollista, jos ei lasketa Diamondbackin varusteita kauden loppupäässä. Äänimaailma on onnistuneesti rakennettu ja niin Adrian Youngen ja Ali Shaheed Muhammadin säveltämät musiikit kuin eri artistien ja yhtyeiden esittämät kappaleet Cottonmouthin yökerholla tukevat kerrontaa tehokkaasti.
Sarjan ohjaajat suoriutuvat epätasaisesti hommastaan, mihin vaikuttaa ailahteleva käsikirjoitus. Tietyissä kohtauksissa tekijät eivät saa luotua sellaista tunnelmannostatusta kuin vaadittaisiin, minkä lisäksi tiimi ei saa pidettyä täysin yhteistä säveltä sarjan hengestä. Teknisiltä ansioiltaan Luke Cagen avauskausi on kuitenkin oivallinen, vaikka mukaan mahtuu pari viimeistelemättömän näköistä räjähdystä. Kausi on hyvin kuvattu ja valaistu. Lavasteet ovat hienot ja puvustus oikein kelvollista, jos ei lasketa Diamondbackin varusteita kauden loppupäässä. Äänimaailma on onnistuneesti rakennettu ja niin Adrian Youngen ja Ali Shaheed Muhammadin säveltämät musiikit kuin eri artistien ja yhtyeiden esittämät kappaleet Cottonmouthin yökerholla tukevat kerrontaa tehokkaasti.
Yhteenveto: Luke Cagen ensimmäinen tuotantokausi on turhauttavan ailahteleva, mutta silti pääasiassa kelvollinen paketti. Mike Colter näyttää hallitsevansa myös pääroolin ja tekee Lukesta entistä pidettävämmän tyypin tämän omassa sarjassa. Hahmon kasvutarinaa on kiinnostavaa seurata, eikä se ole ihan perinteisimmästä päästä supersankarikertomuksia. Pahispuoli taas vaihtelee tasoltaan. Kauden ensimmäisellä puoliskolla Mahershala Ali ja Alfre Woodard vakuuttavat serkuksina Cottonmouthina ja Mariahina, mutta kauden toisella puoliskolla mukaan hyppäävä, ylinäyttelevä Erik LaRay Harvey on myötähäpeällisen huono Diamondbackina. Kauden toinen puolisko on selvästi edeltäjäänsä heikompi, pätevästi tehdyn vakavamman rikosdraaman muuttuessa jopa aika korniksi ja juustoiseksi supersankaripatsasteluksi. Turhauttavan loppupäänsäkin kanssa kausi yltää plussan puolelle ja Luken haluaa nähdä seikkailevan vielä uudestaan. Jos pidit Daredevilistä ja erityisesti Jessica Jonesista, Luke Cagen avauskausi voi toimia maanläheisyytensä ja synkistelynsä, sekä supersankaroinnista piittaamattoman päähenkilönsä kanssa. Sarjan avauskausi ei vakuuta läheskään samalla lailla kuin nuo kaksi äsken mainitsemaani Marvel-sarjaa, mutta se ajaa kivasti asiansa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.12.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Luke Cage, Yhdysvallat, 2016-2018, Netflix, Marvel Studios, Marvel Entertainment, Marvel Television, ABC Television Studio, Disney-ABC Domestic Television, The Walt Disney Company, Walt Disney Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti