BRAHMS: THE BOY II
Ohjaus: William Brent Bell
Pääosissa: Katie Holmes, Christopher Convery, Owain Yeoman, Ralph Ineson, Anjali Jay, Oliver Rice, Joely Collins, Keoni Rebeiro ja Natalie Moon
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 26 minuuttia
Ikäraja: 16
William Brent Bellin ohjaama ja Stacey Menearin käsikirjoittama kauhuelokuva The Boy (2016) oli menestys, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Menear ryhtyi suunnittelemaan jatkotarinaa ja Bell päätti jatkaa ohjaajana. Kuvaukset alkoivat tammikuussa 2019 ja monissa maissa Brahms: The Boy II:ksi nimetty jatko-osa ilmestyi jo tammikuussa 2020, mutta Suomeen leffa saapuu vasta nyt. Pidin ensimmäistä The Boyta ihan kivana kauhuleffana, minkä lopun iskevä käänne onnistui pelastamaan kokonaisuuden. Odotukseni eivät kuitenkaan olleet korkeat jatko-osaa kohtaan, etenkään kun leffa alkoi saamaan murskakritiikkiä niin kriitikoilta kuin katsojilta. Kävin kuitenkin katsomassa Brahms: The Boy II:n sen ennakkonäytöksessä, kun elokuvateattereita avattiin uudestaan kesäkuussa.
Joutuaan väkivaltaisen murtovarkauden kohteeksi, Liza ja Sean päättävät muuttaa vähäksi aikaa pois kaupungista, kun heidän poikansa Juden traumat näkyvät mykkyytenä. Uudesta kodistaan Jude löytää nuken, Brahmsin, josta muodostuu hänen uusi ystävänsä.
Katie Holmes ja Owain Yeoman näyttelevä Lizaa ja Seania, pariskuntaa, jolla on nuori poika Jude (Christopher Convery). Liza on tyypillinen kauhuelokuvien äitihahmo, joka huomaa pian, että jokin on nyt pielessä, eikä lapsella ole kaikki hyvin. Sean taas on ärsyttävän tavanomainen kauhuleffaisä, joka yrittää vain rauhoitella vaimoaan ja järkeillä, että kaikenlaiset äitihahmon kokemat outoudet ovat vain stressireaktioita tai vastaavaa. Hahmot ovat tylsiä, eikä heidän kohtaloistaan jaksa välittää. Holmes ja Yeoman eivät edes näytä olevan kiinnostuneita projektista, vaan hoitavat hommansa läpi elokuvan vain niin hyvin, että ovat palkkansa ansainneet. Convery on kelvollinen valinta nuoreksi Judeksi, joka löytää pahaenteisen Brahms-nuken ja johon hän ystävystyy turhankin voimakkaasti. Jude on traumatisoitunut murtovarkaiden hyökkäyksestä, eikä sen takia suostu tai kykene puhumaan. Convery on parhaimmillaan, kun Jude on mykkä, sillä kun hänen täytyy puhua repliikkejään, on lausuminen aika tönkköä.
Ensimmäinen The Boy -elokuva vaikutti suurimman osan ajasta olevan kertomus riivatusta nukesta, kunnes loppuhuipennuksessa paljastuikin, että todellisuudessa kartanon seinien sisällä asuikin aikuinen mies nimeltä Brahms, joka hiippaili ja siirteli nukkea paikasta toiseen, säikytellen päähenkilöä. Jotkut eivät tästä ratkaisusta pitäneet, mutta omasta mielestäni se onnistui nostamaan elokuvan tasoa roimasti. Pöljän Annabelle-kopion sijaan The Boy olikin kekseliäästi täysin oma juttunsa. Pidin erittäin paljon siitä, ettei nukke ollutkaan riivattu, eikä se liikkunut itsekseen. Ja nyt ilmestyy Brahms: The Boy II ja tuntuu siltä, että tekijät kokivatkin pari vuotta jälkeenpäin, etteivät pitäneetkään ideastaan ensimmäisessä osassa. Lähes heti sen jälkeen, kun Jude löytää Brahms-nuken, elokuva tekee selväksi sen, että tällä kertaa nukke onkin elävä. Ja siinä kohtaa Brahms: The Boy II menetti minut täysin.
Jo elokuvan ensimmäiset minuutit osoittavat, että tällä kertaa on menty metsään ja pahasti. Heti aloituskohtaus esittelee, että leffan kauhu muodostuu vain ja ainoastaan typeristä, ärsyttävistä, laiskoista ja kaikin tavoin kehnoista äkkisäikäytyksistä kovaäänisen böö-efektin kera. Sen lisäksi koko murtovarkaiden hyökkäys on todella kömpelösti tehty kohtaus, mikä tuntuu siltä, että se lisättiin käsikirjoitukseen viime hetkellä, tekijöiden pohtiessa kiireessä, minkä takia nämä hahmot matkustaisivat taloon, mistä Brahms löytyy. Ja sitten leffa vielä päättää heittää koko ensimmäisen elokuvan roskakoriin. Mitä helvettiä tekijät tuumivat tätä kirjoittaessaan? Kenelle he päättivät tehdä tämän jatko-osan? Ei ainakaan heille, jotka pitivät ensimmäisestä osasta, sillä tämä surkeus vain pilaa ensimmäisen osan. Kyseessä on ällistyttävän väkisin ja epätoivoisesti väännetty jatko-osa.
Brahms: The Boy II on niitä kauhuelokuvia, missä on tarinaa oikeastaan vain puolen tunnin lyhytelokuvaan, joten sitä on pitänyt venyttää ties miten. Alle puolentoista tunnin leffaksi tämä on yllättävänkin pitkäveteinen sisällön puutteen takia. Suunnilleen kymmenen minuutin välein mukaan on pakko saada jokin säikäytys ja ne ovat tietty laiskimmasta päästä. Oli vähällä, etten nauranut, kun yksi pelottelu onkin unta ja kun hahmo herää, tulee uusi säikäytys ja sekin oli vain unta. Ja tietysti monen kauhukohtauksen jälkeen hahmot käyttäytyvät kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Leffasta löytyy muitakin naurettavia juttuja ja usein se on jopa tahattoman koominen kaikessa ylivakavuudessaan ja -draamaattisuudessaan. Brahms-nukella vaikuttaisi olevan oma tahto ja kun muut eivät tee, kuten se haluaa, Brahmsin pelottavaksi tarkoitetut suuttumukset muistuttavat lähinnä uhmaikäisen lapsen kiukustumista. Samalla tavoin leffakin tuntuu suuttuvan, kun katsoja huvittuu sen yrityksistä olla karmiva ja uhkaava.
En voi olla kummastelematta, mitä ihmettä käsikirjoittaja Stacey Menear ajatteli tätä leffaa suunnitellessaan? Aivan kuin hän olisi unohtanut monet jutut ensimmäisestä elokuvasta. Ensimmäinen leffa päättyi siihen, että Brahms-mies olikin yhä elossa, mutta tässä häntä ei sitten nähdäkään. Mitä hänelle tapahtui? Lisäksi hänet vieläpä nähtiin korjaamassa nukkea, mutta tässä leffassa annetaan uusi selitys sille, että nukke on taas kunnossa. Ymmärtäisin, jos leffoilla olisi eri tekijät, mutta sama käsikirjoittaja ja sama ohjaaja palasivat tekemään tämänkin. Ohjaaja William Brent Bellin työ on täysin mitäänsanomatonta, eikä hän vaikuta edes yrittävän. Pelkkiä halpoja äkkisäikäytyksiä toisensa perään, ilman yritystäkään luoda pelottavaa ilmapiiriä. Tylsää. Paikoitellen leffa on tyylikkäästi kuvattu, mutta mukana on myös paljon hätäisesti otettuja kuvia. Sentään lavasteet ovat näyttävät. Äänimaailma luottaa aivan liikaa koviin äänitehosteisiin ja Brett Detarin säveltämät musiikit ovat vain tyhjänpäiväistä mölyä.
Yhteenveto: Brahms: The Boy II on hämmästyttävän surkea ja surkuhupaisa jatko-osa ihan menevälle kauhuleffalle, The Boylle. Tuntuu kuin tekijät olisivat joko unohtaneet ensimmäisen osan loppuratkaisun tai olisivat alkaneet pitämään sitä tylsänä ideana, sillä tässä sen nokkela huipennus heitetään roskakoriin nopeasti. Brahmsista on tehty tylsä ja lähinnä huvittava Annabelle-kopio, joka kiukuttelee kuin uhmaikäinen kakara, jos sen "sääntöjä" ei noudateta. Elokuva on muutenkin tahattoman koominen, mitä vain pahentaa leffan yritys olla todella vakavasti otettava. Aivan kuin leffa vain leikkisi olevansa kauhuelokuva. Kauhu koostuu pelkistä laiskoista ja typeristä äkkisäikäytyksistä kovan äänen kera, eikä ohjaaja William Brent Bell edes yritä rakentaa karmivaa tunnelmaa. Kunnon sisältöä leffassa ei ole juuri nimeksikään ja elokuva onkin täytetty yhä vain uusilla böö-pelotteluilla, jotta kesto saadaan edes yli tuntiin ja 20 minuuttiin. Siinäkin ajassa katsoja ehtii tylsistyä useaan otteeseen. Brahms: The Boy II:a ei voi suositella oikein kenellekään. He, jotka pitivät ensimmäisen The Boyn käänteestä, luultavasti inhoavat sitä, että tällä kertaa nukke onkin elävä, sillä se vain pilaa ensimmäisen osan. Kauhufaneja taas ärsyttää, kuinka laiskasti leffa on tehty. Elokuva sopii oikeastaan vain kaveriporukalla pidettävään leffailtaan, missä filmin huonoudelle ja urpoudelle voi naureskella. Lopussa leffa tietty yrittää vielä pohjustaa mahdollista kolmososaa. Ei kiitos.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.6.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Brahms: The Boy II, 2020, Huayi Brothers, Lakeshore Entertainment, STX Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti