TV-sarja: Black Mirror, kausi 1 (2011)

BLACK MIRROR - KAUSI 1

Luoja: Charlie Brooker
Pääosissa: Rory Kinnear, Anna Wilson-Jones, Donald Sumpter, Lindsay Duncan, Chetna Pandya, Patrick Kennedy, Lydia Wilson, Daniel Kaluuya, Jessica Brown Findlay, Rupert Everett, Julia Davis, Ashley Thomas, Paul Popplewell, Hannah John-Kamen, Kerrie Hayes, Toby Kebbell, Jodie Whittaker, Tom Cullen, Amy Beth Hayes, Rhashan Stone ja Rebekah Staton
Genre: scifi, draama, jännitys
Jaksomäärä: 3
Jakson kesto: 44 minuuttia - 1 tunti 2 minuuttia - Yhteiskesto: noin 2 tuntia 35 minuuttia
Ikäraja: 16

Black Mirror on Charlie Brookerin luoma scifiantologiasarja. Kriitikon uraa pitkään tehnyt Brooker oli siirtynyt televisiosarjojen arvostelemisesta sarjojen tekemiseen 2000-luvulla ja ryhtyi suunnittelemaan sarjaa, jossa jokainen jakso kertoisi omaa tarinaansa, keräten paljon inspiraatiota Hämärän rajamailla -klassikkosarjasta (The Twilight Zone - 1959-1964). Hän sai tuottaja Annabel Jonesin kiinnostumaan ideoistaan ja Channel 4 nappasi lopulta sarjan itselleen. Black Mirrorin ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa joulukuussa 2011 ja sarja nousi heti suosituksi, niin kriitikoiden kuin katsojien kehuessa sitä. Itse en ollut koskaan katsonut yhtäkään jaksoa sarjasta, vaikka olin toki tiennyt sen olemassaolosta jo pitkään. Nyt kun sarja on saamassa jo kuudennen tuotantokautensa, päätin vihdoin aloittaa Black Mirrorin katselun. Katsoin avauskauden läpi parissa päivässä.

Black Mirrorin ensimmäinen tuotantokausi pitää sisällään kolme hyvin erilaista tarinaa. Koko sarjan avaustarinassa, The National Anthemissa Ison-Britannian prinsessa Susannah (Lydia Wilson) kidnapataan ja hänestä tehdyt karmaisevat lunnasvaatimukset kohdistuvat pääministeri Michael Callowiin (Rory Kinnear). Toisen tarinan, Fifteen Million Meritsin päähenkilö Bing (Daniel Kaluuya) elää maailmassa, jossa suuri osa ihmisistä viettää päivänsä kuntopyörillä, keräten suorituksellaan valuuttana toimivia pisteitä ja haaveillen tähteydestä ohjelmissa, joita pyöräsalin televisioissa esitetään. Kolmannessa tarinassa nimeltä The Entire History of You Toby Kebbellin ja Jodie Whittakerin näyttelemä pariskunta elävät maailmassa, jossa kaikki ihmisten näkemä tallentuu siruille heidän kehonsa sisällä ja he voivat siten katsella omia muistojaan vaikka televisiosta.

Sarjan avauskaudelta löytyy siis hyvin erilaisia kertomuksia, jotka eivät liity juoniltaan tai hahmoiltaan mitenkään toisiinsa. Sarja kuitenkin esittelee heti kättelyssä merkittävän teemansa teknologiaan liittyen ja mitä teknologian kehittyminen ja yleistyminen on tehnyt ihmisille. Vielä avausjakso The National Anthem pitää homman maanläheisenä ja mahdollisena, mutta kahdessa muussa jaksossa hypätään huomattavasti villimpiin skenaarioihin. Avausjaksossa pohditaan median merkitystä ja kuinka sillä voidaan levittää oleellista tietoa, mutta kuinka sitä voidaan myös väärinkäyttää. Jakso myös syventyy ihmisten tapaan kuluttaa mediaa, kärjistäen tarinallaan sitä, kuinka median tykitykseen helposti turtuvat ihmiset janoavat yhä vain hurjempia juttuja pitääkseen itsensä tyytyväisinä. Kun siis pääministeri Callow ajetaan ahtaalle pelastaakseen prinsessa hengen, jakso tutkiskelee, mitä tapausta mediasta seuraavat ihmiset ovat mieltä.

Oivaa satiiria hyödyntävä trillerimäinen avausjakso on loistokoukku saada katsoja houkuteltua sarjaan. Siitä koko homman luoja Brooker voikin sitten heitellä katsojaa yhä vain hurjempiin ideoihinsa. Kakkosjakso Fifteen Million Merits on jo puhdasta dystopiascifiä, jossa tavan kansa on manipuloitu kuluttamaan mediaa täysin uudella tavalla. Bingin tavoin lukemattomat muutkin houkutellaan kuntopyörien äärelle ruuduilla pyörivien hullunkuristen kilpailujen kautta, joihin itse kukin haluaa osallistua. Jaksossa näpäytetään osuvasti esimerkiksi reality-ohjelmien suuntaan ja miten niitä kulutetaan. Ohjelmissa nähtyjä ihmisiä ei oikein edes näe ihmisinä ja mitä nolompiin ja ikävämpiin tilanteihin he joutuvat, sitä parempihan se on katsojalle. Tämäkin jakso sisältää tehokkaan synkkää satiiria siitä, kuinka nyky-yhteiskunta puskee aina vain tökerömpää materiaalia silmillemme. Samaistuttavinta on katsoa Bingin yhä vain isommaksi kasvavaa turhautumista, kun hänen televisioruuduilla tapetoitu huoneensa pakottaa häntä katsomaan yhä vain typerämpiä ja härskempiä mainoksia, joiden ohittamisesta koituu sakkoja.

Kauden kolmannessa ja samalla viimeisessä jaksossa, The Entire History of Youssa esitellään äärimmäisen kiehtova idea teknologiasta, joka mahdollistaa ihmisen tallentamaan kaiken näkemänsä ja kokemansa. Muistot eivät enää haalistu, kun niitä voi katsoa mielin määrin vaikkapa kotisohvalla television äärestä. Tämähän olisi erittäin käytännöllistä, eikö? Harmillisesti Black Mirroria ei vaikuttaisi kiinnostavan teknologian hyödyt, vaan pikemminkin sen haitat. Niinpä teknologia koituu sekä hyödylliseksi että haitalliseksi, kun kertomuksen keskiössä olevalla pariskunnalla ilmenee mahdollisuus pettämisestä. Tekemisiään ei voi paeta, kun kaikki tallentuu sirulle ja niihin pääsee käsiksi koska vain. Tässä jaksossa pohditaan niin yksityisyyden vapautta modernissa, kameroiden ja mikrofonien täyttämässä maailmassa kuin myös Facebookin kaltaisten somejättien tavasta tallentaa kaikki, mitä käyttäjänsä sinne pistävät. Kukapa ei olisi joskus katunut jotain päivitystä, mitä on joskus someen pistänyt? Asiaa ei auta julkaisujen vuosipäivinä ilmestyvät muistutukset. Samalla ihminen on kuitenkin takertunut muistoihinsa ja menneisyyteensä, eikä usein pysty päästämään niistä irti.

Black Mirrorin avauskausi osoittautui aivan mahtavaksi. Vaikka jaksoja on vain kolme, ovat ne niin taidokkaasti rakennettuja ja kiehtovia, että ne jättävät paljon pureskeltavaa ja pohdittavaa. Kolme jaksoa onkin näin alkuun täysin riittävää, mutta samalla avauskausi herättää suuren halun nähdä lisää. Sarjan luoja Charlie Brooker hyödyntää ideaansa erinomaisesti, linkittäen todella erilaisia kertomuksia toisiinsa vaikuttavalla ja ajankohtaisella teemalla. Omalla tavallaan Black Mirror jopa tuntuu ajankohtaisemmalta nykyään kuin alkaessaan yli kymmenen vuotta sitten, eivätkä kaikki kauden ilmestymisen aikaan kärjistetyiltä jutuilta tuntuneet asiat ole enää ihan niin futuristisia. Ja pitääpä muuten kehua sarjan nimeä. Black Mirror viittaa kaikenlaisiin ruutuihin puhelimista televisioihin, jotka muuttuvat periaatteessa mustiksi peileiksi, kun pistämme ne pois päältä. Off-nappulan painamisen jälkeen tämä muihin maailmoihin vievä viihderuutu heijastaa vain käyttäjäänsä, palauttaen takaisin todellisuuteen ja pistäen pohtimaan omaa elämäänsä.

Tuotantokauden ohjaajat Otto Bathurst, Euros Lyn ja Brian Welsh rakentavat taidokkaasti tunnelmaa ja saavat paljon irti näyttelijöistä. Näyttelijäkaarti tekee läpikotaisin hyvää työtä, erityisesti jaksojen päärooleissa nähtävät Rory Kinnear, Daniel Kaluuya ja Toby Kebbell. Kausi on myös oivallisesti tehty tekniseltä puoleltaan. Se on hyvin kuvattu ja leikattu. Lavastajat saavat jokaisen jakson erottumaan toisistaan ja puvustajat ja maskeeraajatkin hoitavat hommansa mainiosti. Äänimaailma on hyvin rakennettu, joskin musiikkipuolelta kaudesta ei jää mitään mieleen.

Yhteenveto: Black Mirrorin ensimmäinen tuotantokausi on todella vahva käynnistys erittäin lupaavalle scifiantologiasarjalle. Kauden kolme jaksoa ja niiden sisältämät kolme toisistaan täysin erilaista tarinaa ovat kaikki loistokkaita ja ne tutkiskelevat erinomaisen satiirin voimin ihmisten suhdetta teknologiaan ja mediaan. Vielä avausjakso on aika maanläheinen, mutta sen jälkeen sarja tarjoaa varsin lennokkaita ideoita, jotka jättävät paljon pohdiskeltavaa kauden päätyttyä. Vaikka kaksi jälkimmäistä jaksoa ovatkin selvästi scifiä, löytyy niistä paljon samaistuttavaa vertailupintaa, oli kyse sitten raivostuttavan tungettelevista mainoksista, älyttömistä reality-ohjelmista tai muistojamme tallessa pitävästä teknologiasta. Kolme jaksoa on passelin napakka pituus avauskaudelle, jättäen katsojat toistaiseksi kylläisiksi, mutta tuumimaan, että tätä on pakko saada joskus lisää. Näyttelijät suoriutuvat hyvin rooleistaan ja teknisiltä ansioiltaankin kausi on pätevästi tehty. Charlie Brooker on keksinyt varsin nerokkaan luomuksen, enkä malta odottaa näkeväni, mitä hän tarjoaa seuraavalla kaudella. Black Mirror on ihan syystäkin nostettu antologiasarjojen aateliin ja modernin scifigenren huipputeoksiin. Suosittelen sarjaa todella lämpimästi kaikille tieteistarinoiden faneille, jotka haluavat, että kertomukset jättävät pureskeltavaa vielä pitkäksi aikaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.9.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Black Mirror, 2011-, Iso-Britannia, Zeppotron, Channel 4 Television Corporation, Gran Babieka