DAREDEVIL - KAUSI 1
Luoja: Drew Goddard
Pääosissa: Charlie Cox, Elden Henson, Deborah Ann Woll, Vincent D'Onofrio, Vondie Curtis-Hall, Toby Leonard Moore, Rosario Dawson, Ayelet Zurer, Bob Gunton, Peter McRobbie, Nikolai Nikolaeff, Wai Ching Ho, Peter Shinkoda, Gideon Emery, Scott Glenn, Rob Morgan ja John Patrick Hayden
Genre: toiminta, draama, jännitys
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: 50 minuuttia - 1 tunti - Yhteiskesto: noin 12 tuntia 5 minuuttia
Ikäraja: 18
Daredevil perustuu Marvelin sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1964. Vuonna 2003 ilmestyi elokuvasovitus hahmosta, Ben Affleckin tähdittämä Daredevil, joka sai kuitenkin nihkeän vastaanoton niin faneilta kuin kriitikoilta. Vuonna 2012 hahmon oikeudet siirtyivät 20th Century Foxilta takaisin Marvelille. Drew Goddard yritti saada Marvelia tekemään elokuvan hahmosta, mutta yhtiö ei ollut kiinnostunut tekemään aikuisille suunnattua, pienemmän budjetin supersankarifilmiä, joten Goddard sai yhtiön tekemään diilin Netflixin kanssa Daredevil-televisiosarjasta. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2014 ja lopulta Daredevilin ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixissä huhtikuussa 2015. Kausi sai paljon kehuja niin kriitikoilta kuin katsojilta ja sarja nousi nopeasti Netflixin katsotuimpien sarjojen joukkoon. Itsekin katsoin sarjan avauskauden heti, kun se julkaistiin ja pidin siitä valtavan paljon. Tuohon aikaan Daredevil nousikin joksikin aikaa suosikkisarjakseni. Olen pitkään halunnut katsoa sarjan uudestaan ja pohdinkin aluksi katsovani ja arvostelevani sarjan läpi, kun se täyttää pari vuoden päästä kymmenen vuotta, mutta nyt kun hahmo on tehnyt paluun Marvelin muissa projekteissa, kuten Spider-Man: No Way Home -elokuvassa (2021) ja She-Hulk: Attorney at Law -sarjassa (2022-), sekä saamassa oman uuden sarjan Daredevil: Born Again (2024-), päätin aikaistaa ideaani. Katsoin Daredevilin avauskauden läpi muutamassa päivässä.
Matt Murdock sokeutui lapsena onnettomuudessa, mutta näön menetyksen yhteydessä hänen muut aistinsa terävöityivät yli-inhimillisiksi. Aikuisena Matt työskentelee päivisin asianajajana ja öisin pieksee Hell's Kitchenin rikollisia naamiokostajana.
Pääroolissa Matt Murdockina, eli New Yorkin kaupunginosan Hell's Kitchenin naamiokostajana, joka tultaisiin tuntemaan nimellä Daredevil, nähdään Charlie Cox, joka on nappivalinta rooliin. Cox tulkitsee moniulotteista hahmoaan taidokkaasti, toimien niin asianajajana kuin roistoja nippuun murjovana sankarina. Kyseessä on äärimmäisen kiehtova ja erilainen sarjakuvasankari, jonka monet puolet on onnistuttu upeasti siirtämään televisiosarjaan. Hahmoon liittyy merkittäviä moraalikysymyksiä, joiden vuoksi hän ei ole mikään yksiulotteinen sankarikuvaus. Ristiriitoihin kuuluu esimerkiksi se, että päivisin Matt harjoittaa lakia noudattavaa oikeutta, kun taas öisin hän siirtyy käyttämään oman käden oikeutta, rikkoen siis lakia. Lisäksi hahmo on uskovainen, mutta samalla hän omaksuu roolin "Hell's Kitchenin paholaisena". Avauskaudella käytetäänkin paljon aikaa hahmon sisäisten ristiriitojen pohdiskeluun - Mattin enkeleihin ja demoneihin - mistä Cox suoriutuu erityisen lahjakkaasti.
Vastaansa Mattin alter ego saa Vincent D'Onofrion näyttelemän Wilson Fiskin, joka tunnetaan sarjakuvissa myös nimellä Kingpin. Ja voi pojat, millainen pahishahmo onkaan kyseessä! Hahmoa piilotellaan tehokkaasti kauden alkupäässä, rakentaen mysteeriä hänen ympärillään. Kun hänet nostetaan vihdoin esille, katsoja on välittömästi huolissaan sankarin puolesta. Fisk on todella uhkaava, suorastaan hyytävä tapaus, joka voi tappaa jopa omia kätyreitäänkin tuntematta häivähdystäkään sääliä. Hahmo ei kuitenkaan jää miksikään yksiulotteiseksi roistoksi, vaan Fiskistä löytyy useita puolia, kuten hänen rakkautensa taidegalleriaa pyörittävää Vanessaa (Ayelet Zurer) kohtaan, mikä rikastuttaa hahmoa valtavasti. On myös hienoa, että vaikka hän onkin naamiokostajaa vastaan, hän ihailee tämän sinnikkyyttä. Mattin ja Fiskin välinen konflikti on kaikin puolin erinomaisesti rakennettu, molempien puhuessa siitä, että he haluavat tehdä Hell's Kitchenistä paremman paikan, mutta heidän toimintatapansa ja ajatusmaailmansa ovat täysin erilaiset toisistaan. Vaikka Cox onkin loistava nimikkoroolissa, D'Onofrio on näyttelijäkaartista paras, tehdessään aivan fantastista työtä pahiksena.
Muita sarjan avauskaudella esiteltyjä hahmoja ovat mm. Mattin asianajajakaveri Foggy Nelson (Elden Henson), kaksikon ensimmäinen asiakas, murhasta syytetty Karen Page (Deborah Ann Woll), toimittaja Ben Urich (Vondie Curtis-Hall), sairaanhoitaja Claire Temple (Rosario Dawson), Fiskin oikeana kätenä toimiva Wesley (Toby Leonard Moore), sekä Fiskin rikolliskumppanit Owlsley (Bob Gunton), Vladimir (Nikolai Nikolaeff), Gao (Wai Ching Ho) ja Nobu (Peter Shinkoda). Sivuhahmoista, etenkin Foggysta ja Karenista saadaan rakennettua erittäin kiinnostavat lisäykset tarinaan. Läpikotaisin näyttelijäkaarti hoitaa hommansa lahjakkaasti. Harvemmin supersankariteoksissa pääseekin näin paljon ihailemaan näyttelijöiden suorituksia.
Suureksi ilokseni Daredevil ei ollut menettänyt yhtään tehoaan, vaan jotenkin kummasti pidin sen avauskaudesta vielä enemmän kuin sen ilmestyessä. Ja kuten alussa sanoin, vuonna 2015 sarja nousi joksikin aikaa suosikkisarjakseni. Kaikki pitämäni ja ihailemani jutut olivat yhtä vahvoja kuin muistinkin, minkä lisäksi uusintakatselulla huomasin arvostavani monia muitakin asioita, joihin en samalla lailla kiinnittänyt huomiota nuorempana. Daredevilin avauskausi on läpikotaisin mestarillinen paketti ja kenties jopa parasta, mitä Marvelin sarjakuvien pohjalta on ikinä saatu aikaan. Sarjaa on vaikea verrata mihinkään Marvelin muuhun tuotantoon ja siitä tuleekin enemmän mieleen Christopher Nolanin Yön ritari -trilogia (The Dark Knight - 2005-2012). Sarjasta ei ole tehty mitään tavanomaista supersankariviihdettä, vaan se on realismia tavoitteleva synkkä ja rosoinen rikosdraama. Meno ei kuitenkaan äidy miksikään synkisteleväksi murjottamiseksi, vaan homma hoidetaan tyylillä ja kaikessa ikävyydessään tämä Hell's Kitchenin rikollinen maailma lumoaa täysin. Ja vaikka meno onkin täysin erilaista kuin Marvelin elokuvauniversumissa, sarjasta löytyy selviä kytköksiä siihen. Kiinnostavinta onkin, kun sarjassa nostetaan välillä esille se, miten Iron Manin, Hulkin ja Thorin kaltaisten hahmojen ilmestyminen maailmaan tai The Avengersin (2012) lopputaistelu on vaikuttanut ihan tavan tallaajiin.
Suureksi ilokseni Daredevil ei ollut menettänyt yhtään tehoaan, vaan jotenkin kummasti pidin sen avauskaudesta vielä enemmän kuin sen ilmestyessä. Ja kuten alussa sanoin, vuonna 2015 sarja nousi joksikin aikaa suosikkisarjakseni. Kaikki pitämäni ja ihailemani jutut olivat yhtä vahvoja kuin muistinkin, minkä lisäksi uusintakatselulla huomasin arvostavani monia muitakin asioita, joihin en samalla lailla kiinnittänyt huomiota nuorempana. Daredevilin avauskausi on läpikotaisin mestarillinen paketti ja kenties jopa parasta, mitä Marvelin sarjakuvien pohjalta on ikinä saatu aikaan. Sarjaa on vaikea verrata mihinkään Marvelin muuhun tuotantoon ja siitä tuleekin enemmän mieleen Christopher Nolanin Yön ritari -trilogia (The Dark Knight - 2005-2012). Sarjasta ei ole tehty mitään tavanomaista supersankariviihdettä, vaan se on realismia tavoitteleva synkkä ja rosoinen rikosdraama. Meno ei kuitenkaan äidy miksikään synkisteleväksi murjottamiseksi, vaan homma hoidetaan tyylillä ja kaikessa ikävyydessään tämä Hell's Kitchenin rikollinen maailma lumoaa täysin. Ja vaikka meno onkin täysin erilaista kuin Marvelin elokuvauniversumissa, sarjasta löytyy selviä kytköksiä siihen. Kiinnostavinta onkin, kun sarjassa nostetaan välillä esille se, miten Iron Manin, Hulkin ja Thorin kaltaisten hahmojen ilmestyminen maailmaan tai The Avengersin (2012) lopputaistelu on vaikuttanut ihan tavan tallaajiin.
Idea sokeasta asianajajasta, joka pukeutuu öisin naamioon ja pieksee rikollisia ylikehittyneiden muiden aistiensa avulla, voi ajatuksena kuulostaa hassulta, mutta siitä on kyllä koomisuus kaukana, kun tämä jätkä ryhtyy vetämään pahiksia turpaan. Meno ei ole mitään lapsille sopivaa ja kaunisteltua viihdeväkivaltaa, vaan Daredevilin toimintakohtaukset ovat todella tylyjä. Ihmisiä näyttää oikeasti sattuvan, veri roiskuu ja mukana on jopa irtoraajoja ja tohjoksi murskattuja päitä. Aivan mahtavaa on se, etteivät vain pahikset saa pataansa, vaan nimikkosankarikin ottaa osumaa ja on yhä pahemmilla ruhjeilla sarjan edetessä. Toisin kuin yleensä supersankaritarinoissa, joissa sankarit ottavat iskut vastaan olankohautuksella ja painelevat sitten menemään, Matt tarvitsee jatkuvaa paikkailua ja joutuu toipumaan koettelemuksistaan, ennen kuin voi taas vetää trikoot niskaan. Vaikuttavan brutaalia menoa tehostavat onnistuneet koreografiat ja taidokas kameratyöskentely, sekä leikkaus. Palataan näihin teknisiin puoliin myöhemmin lisää, mutta jo tässä kohtaa on pakko sanoa, että on aivan mahtavaa, etteivät Daredevilin toimintakohtaukset ole kuvattu heiluvalla kameralla ja leikattu äkkipikaisesti. Toisen jakson yhdellä pitkällä kuvalla toteutettu käytävätappelu voittaa varmasti sarjaa epäilevätkin toimintafanit puolelleen.
Tehokkaan synkkä tunnelma ja rankka väkivalta eivät ole ainoat jutut, jotka tekevät Daredevilistä enemmän aikuisten sarjan. Sen tarina on myös ihailtavan kypsä moniulotteisten hahmojensa kanssa. Sarja vie totaalisesti mukanaan, eikä ole ihme, vaikka tunnin mittaisia jaksoja ahmisi useamman putkeen. En yllättyisi, vaikka katsoja innostuisi tykittämään koko kolmetoistajaksoisen avauskauden yhdessä päivässä - niin koukuttava se on. Suhteellisen pitkän jaksomäärän ja yhteiskestonkaan kanssa Daredevilin avauskauteen ei mahdu mitään ylimääräistä ja turhaa. Se on tiukkaa asiaa alusta loppuun, oli kyse sitten toimintakohtauksista tai rauhallisemmista keskusteluista. Henkilödraaman väkevyys yllätti minut uusintakatselulla. Hahmot ja heidän väliset suhteensa ovat hienosti rakennettuja ja heistä välittää suuresti. Fiskin romanttinen puoli tuo sarjaan todella paljon ja on kiehtovan erilaista, että supersankaritarinassa suojeltava tyttöystävä -kuvio liittyykin pahikseen eikä sankariin. Todella kiinnostavia ovat myös takaumat, joissa avataan Mattin menneisyyttä; lapsuutta nyrkkeilijäisänsä (John Patrick Hayden) kanssa, nuoruutta sokean Stickin (Scott Glenn) opetuksessa ja opiskeluaikoja, jolloin Matt tapasi Foggyn.
Tehokkaan synkkä tunnelma ja rankka väkivalta eivät ole ainoat jutut, jotka tekevät Daredevilistä enemmän aikuisten sarjan. Sen tarina on myös ihailtavan kypsä moniulotteisten hahmojensa kanssa. Sarja vie totaalisesti mukanaan, eikä ole ihme, vaikka tunnin mittaisia jaksoja ahmisi useamman putkeen. En yllättyisi, vaikka katsoja innostuisi tykittämään koko kolmetoistajaksoisen avauskauden yhdessä päivässä - niin koukuttava se on. Suhteellisen pitkän jaksomäärän ja yhteiskestonkaan kanssa Daredevilin avauskauteen ei mahdu mitään ylimääräistä ja turhaa. Se on tiukkaa asiaa alusta loppuun, oli kyse sitten toimintakohtauksista tai rauhallisemmista keskusteluista. Henkilödraaman väkevyys yllätti minut uusintakatselulla. Hahmot ja heidän väliset suhteensa ovat hienosti rakennettuja ja heistä välittää suuresti. Fiskin romanttinen puoli tuo sarjaan todella paljon ja on kiehtovan erilaista, että supersankaritarinassa suojeltava tyttöystävä -kuvio liittyykin pahikseen eikä sankariin. Todella kiinnostavia ovat myös takaumat, joissa avataan Mattin menneisyyttä; lapsuutta nyrkkeilijäisänsä (John Patrick Hayden) kanssa, nuoruutta sokean Stickin (Scott Glenn) opetuksessa ja opiskeluaikoja, jolloin Matt tapasi Foggyn.
Koukuttavan lisäksi avauskausi on myös todella jännittävä. Fiskistä on saatu niin uhkaava presenssi, että katsojaa aidosti pelottaa hahmojen puolesta. Mitä pidemmälle tuotantokausi etenee, sitä enemmän alkaa tuntua siltä, että lähes kuka tahansa hahmoista voisi kuolla. Jopa Mattin puolesta pelkää, etenkin kun hänen saamansa iskut ja vammat vaikeuttavat hänen kulkemistaan. Jatkuvat takaiskut vain nostavat kierroksia ja kun hahmot hoksaavat Fiskin vallan ulottuvan myös mediaan ja poliisivoimiin, Mattin moraalipohdinta siitä, yrittääkö hän saada Fiskin kiinni lain avulla vai naamiokostajana, muuttuu entistä mielenkiintoisemmaksi. Kaikki tämä johtaa upeaan ja vaikuttavaan huipennukseen, joka vie Daredevilin syntytarinan päätökseensä ja jättää katsojan odottamaan vesi kielellä lisää Hell's Kitchenin paholaisen synkkiä seikkailuja.
Sarjan ohjaajat rakentavat tunnelmaa hienosti ja pitävät pakettia kasassa ihailtavan ansiokkaasti. Ja vaikka sarja onkin synkkä ja rankka, on mukaan ujutettu myös joitain kevyempiä ja humoristisempiakin hetkiä. Käsikirjoittajat pyörittelevät pakettia erinomaisesti, panostaen kaikkeen suurella vimmalla. Kuten jo aiemmin tulikin todettua, myös teknisiltä ansioiltaan Daredevil on väkevä. Se on mainiosti kuvattu ja tiukasti leikattu, jolloin lähes kaikki jaksot tuntuvat kestoaan selvästi lyhyemmiltä. Lavasteet ovat hienot ja maskeeraukset onnistuneen rujot. Daredevilin asu sai paljon kritiikkiä, kun sarjan ensimmäiset kuvat ilmestyivät nettiin, Mattin käyttäessä kotikutoista mustaa asua ja huivia ikonisen, punaisen piruasun sijaan. Vaikka aluksi asu näyttääkin halvalta, siihen tottuu todella nopeasti ja jossain kohtaa ninjamainen puku muuttuu erittäin tyylikkääksi. Äänimaailma on myös onnistunut ja John Paesanon säveltämät musiikit tehostavat sarjaa entisestään. Tunnusmusiikki on suorastaan täydellinen, erityisesti tahtina toimivan sydämensykkeen kanssa.
Sarjan ohjaajat rakentavat tunnelmaa hienosti ja pitävät pakettia kasassa ihailtavan ansiokkaasti. Ja vaikka sarja onkin synkkä ja rankka, on mukaan ujutettu myös joitain kevyempiä ja humoristisempiakin hetkiä. Käsikirjoittajat pyörittelevät pakettia erinomaisesti, panostaen kaikkeen suurella vimmalla. Kuten jo aiemmin tulikin todettua, myös teknisiltä ansioiltaan Daredevil on väkevä. Se on mainiosti kuvattu ja tiukasti leikattu, jolloin lähes kaikki jaksot tuntuvat kestoaan selvästi lyhyemmiltä. Lavasteet ovat hienot ja maskeeraukset onnistuneen rujot. Daredevilin asu sai paljon kritiikkiä, kun sarjan ensimmäiset kuvat ilmestyivät nettiin, Mattin käyttäessä kotikutoista mustaa asua ja huivia ikonisen, punaisen piruasun sijaan. Vaikka aluksi asu näyttääkin halvalta, siihen tottuu todella nopeasti ja jossain kohtaa ninjamainen puku muuttuu erittäin tyylikkääksi. Äänimaailma on myös onnistunut ja John Paesanon säveltämät musiikit tehostavat sarjaa entisestään. Tunnusmusiikki on suorastaan täydellinen, erityisesti tahtina toimivan sydämensykkeen kanssa.
Yhteenveto: Daredevilin ensimmäinen tuotantokausi on täydellinen avaus äärimmäisen lupaavalle supersankarisarjalle, sekä yksi kaikkien aikojen onnistuneimmista sarjakuva-adaptaatioista. Sarja tekee suuren vaikutuksen jokaisella osa-alueella. Sen maailma on hurja ja rujo, mutta samalla sen synkkyys on todella puoleensavetävä. Toimintakohtaukset ovat tylyjä ja hienosti toteutettuja niin koreografioiltaan kuin tekniseltä puoleltaan, eikä raakuuksissa säästellä. Meno on jännittävää ja tunnelma sen kuin tiivistyy jaksojen edetessä. Kaikkien puolesta pelkää, jopa päähenkilön, hänen ottaessa jatkuvasti osumaa itsekin. Ihmisdraama on yllättävänkin laadukasta ja erilaiset ihmissuhteet ovat erinomaisesti rakennetut. Matt Murdock on erittäin kiehtova sankari ristiriitaisuuksissaan ja Charlie Cox on nappivalinta pääosaan. Parasta työtä tekee kuitenkin Vincent D'Onofrio pahana Wilson Fiskinä, joka tuo paljon syvyyttä häijyyn hahmoonsa. Kypsä ja tummasävyinen tarina vie täysin mukanaan, johtaen kohti upeaa huipentumaa, joka jättää katsojan vaatimaan jatkoa. Kirsikkana kakun päällä toimii John Paesanon säveltämä upea tunnusmusiikki. Daredevil taitaa jopa olla parasta, mitä Marvelin sarjakuvien pohjalta on ikinä saatu aikaiseksi ja suosittelenkin sarjaa kaikille hahmon faneille, synkempien sarjakuvasovitusten ystäville, sekä ihan vain toiminnan ja rikostarinoiden suurkuluttajille. Olipa hienoa palata takaisin sarjan pariin useamman vuoden jälkeen ja huomata, että se toimii yhä näin mielettömän hyvin! Ennen kuin jatketaan Daredevilin toisen kauden pariin, on tosin ensin aika ottaa käsittelyyn toinen tähän Defenders-saagaan kuuluvista televisiosarjoista, Jessica Jones (2015-2019). Palataan sen pariin sitten kuukauden päästä...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.8.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Daredevil, Yhdysvallat, 2015-2018, Netflix, ABC Studios, Marvel Entertainment, The Walt Disney Company, Goddard Textiles, DeKnight Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti