SHE-HULK: ATTORNEY AT LAW - KAUSI 1
Luoja: Jessica Gao
Pääosissa: Tatiana Maslany, Ginger Gonzaga, Jameela Jamil, Mark Ruffalo, Josh Segarra, Mark Linn-Baker, Tess Malis Kincaid, Tim Roth, Benedict Wong, Renée Elise Goldsberry, Jon Bass, Rhys Coiro, Petty Guggenheim, Griffin Matthews, Trevor Salter, Patti Harrison, Steve Coulter, Megan Thee Stallion, Brandon Stanley ja Charlie Cox
Genre: komedia, toiminta
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: 31 minuuttia - 38 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 9 minuuttia
Ikäraja: 12
She-Hulk: Attorney at Law perustuu Marvelin sarjakuvahahmoon She-Hulk, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1980. Jo 1980-luvun lopulla hahmosta suunniteltiin televisiosarjaa, joka olisi ollut liitännäinen suosittuun The Incredible Hulk -sarjaan (1977-1982), mutta projekti ei edennyt. Sen sijaan New World Pictures ryhtyi työstämään elokuvasovitusta hahmosta, mutta sekin projekti kaatui. Kun Marvel Studios alkoi suunnitella elokuvauniversumiaan laajentavia televisiosarjoja Disney+ -suoratoistopalveluun, yhtiö päätti vihdoin hyödyntää She-Hulk -hahmoa. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2021 ja nyt She-Hulk: Attorney at Law -sarjan ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun asti. Itse en ollut erityisen kiinnostunut sarjasta, eikä sen markkinointi saanut minua innostumaan (erään, hmm, pirullisen hahmon cameota lukuun ottamatta). Katsoin silti toki kaikki She-Hulk: Attorney at Law'n jaksot heti julkaisupäivinä.
Kun asianajaja Jennifer Walters joutuu auto-onnettomuuteen serkkunsa Bruce Bannerin kanssa, heidän verensä sekoittuvat ja pian Jennifer huomaa kantavansa Hulk-geeniä. Jenniferin täytyy yrittää tasapainotella työelämänsä ja uuden supersankariminänsä, She-Hulkin kanssa.
Orphan Black -televisiosarjasta (2013-2017) tuttu Tatiana Maslany nähdään sarjan pääroolissa Jennifer Waltersina, joka auto-onnettomuuden myötä saa verenkiertoonsa serkkunsa Bruce Bannerin, eli Hulkin (Mark Ruffalo) verta, mikä tekee Jenniferistäkin Hulkin. Maslany sopii rooliinsa oivallisesti, tulkiten hyvin hahmoaan, jonka asianajajaura joutuu koetukselle, kun hän alkaa muuttumaan vihreäksi jättiläiseksi. Myös katsojaa koetellaan niinä hetkinä, sillä She-Hulk on visuaalisesti kaamean kökkö ilmestys, joka muistuttaa lähinnä kymmenen vuoden takaista videopelihahmoa. She-Hulkin kasvot ovat elottomat ja muoviset, hiukset luonnottomat ja vaatteetkin näyttävät keskeneräisiltä. Miten voikin olla, että vuonna 2022 ei saada tätä parempaa digiolentoa luotua? Jopa vuoden 2008 The Incredible Hulk -leffassa nähtiin parempia efektejä! Loppuiko Marvelilta rahat kesken? Hahmon sisällön puolesta ihan hauskana ja oivaltavana käänteenä Jennifer osaa alusta asti kontrolloida uutta hirviömäistä puoltaan huomattavasti paremmin kuin vuosia hulkiudesta kärsinyt serkkunsa. Tämä perustellaan sillä, että naisten oletetaan tukahduttavan kiukkuaan, sillä suuttunut nainen leimataan herkästi mielipuoliseksi hulluksi, ja niinpä Jennifer on treenannut vuosien ajan temperamenttinsa kurissa pitämistä. Ruffalo toimii jälleen hyvin Hulkina, joka on Avengers: Endgamen (2019) tapaan fiksu ja tyyni, eikä raivoava monsteri.
Lisäksi sarjassa nähdään mm. Ginger Gonzaga Jenniferin parhaana kaverina Nikkinä, Mark Linn-Baker ja Tess Malis Kincaid Jenniferin vanhempina, Steve Coulter Jenniferin pomona Holliwayna, Josh Segarra asianajaja Pugina ja Jameela Jamil rasittavana superroisto Titaniana, sekä Bruce Bannerin lisäksi muutama muu vanha tuttu Marvelin elokuvauniversumin varrelta (tähän väliin pikainen spoiler-varoitus, jos ei ole sarjaa tai edes sen mainoksia vielä nähnyt): Tim Roth The Incredible Hulkista tuttuna pahiksena Emil Blonskynä, eli Abominationina, Benedict Wong Doctor Strangen velhokaveri Wongina, sekä Netflixin huippusuosiota nauttineesta sarjasta (2015-2018) tuttu Charlie Cox sokeana asianajajana Matt Murdockina, eli Daredevilinä. Sivunäyttelijät suoriutuvat rooleistaan ailahtelevasti. Gonzaga on oivan innokas bestiksenä, kun taas Jamil tekee hyvää työtä raivostuttaessaan katsojia Titania-hahmollaan, joka valahtaa nopeasti Marvel-tuotantojen kehnoimpien pahishahmojen joukkoon. Roth tuottaa ison pettymyksen Abominationina, josta on vankilassa muodostunut pehmo hippi. Wong on tuttuun tapaansa mainio ylivelhona ja Coxin paluun ottaa avosylin vastaan. Pohdin pitkään, puhunko arviossani Daredevilin paluusta, mutta koin lopulta, että hahmon mukanaolo on niin hyvin spoilattu jo trailereissa, että se tuskin tulee kenellekään uutena tietona tätä tekstiä lukiessa. Kun ottaa huomioon, kuinka salaileva Marvel yleensä on projektiensa suhteen, Daredevilin paljastaminen markkinoinnissa viestii vahvasti yhtiön heikosta luottamuksesta siihen, että itse nimikkohahmo vetäisi tarpeeksi katsojia.
Olen surukseni huomannut, että jos She-Hulk: Attorney at Law -sarjasta esittää kritiikkiä internetissä, joutuu nopeasti leimatuksi naisvihaajana. Koen siis, että minun täytyy tässä kohtaa käydä läpi ilmiselvä asia: en ole misogynisti. Minulla ei ole mitään naisia vastaan tai sitä, että naiset tähdittävät supersankarifilmatisointeja. Captain Marvel (2019) ja Black Widow (2021) saivat ailahtelevaa palautetta, mutta itse pidin kummastakin leffasta. Aiemmin tänä vuonna pyörinyt sarja Ms. Marvel (2022) esitteli mainion uuden sankarihahmon ja WandaVision (2021) on mielestäni edelleen paras näistä Disney+- palvelun Marvel-sarjoista. DC Comicsin puolelta pidän todella paljon Wonder Woman -elokuvasta (2017) ja mielestäni sen jatko-osa Wonder Woman 1984 (2021) on mainettaan parempi. Olen pitänyt myös Supergirl-sarjasta (2015-2021), joskin olen nähnyt siitä vasta ensimmäisen tuotantokauden. Harmikseni joudun sanomaan, etten pitänyt She-Hulk: Attorney at Law'sta. Mielestäni sarja on tähän mennessä heikointa, mitä Marvelin elokuvauniversumi on yli kymmenen vuotensa aikana tarjonnut.
Lähdetään siitä liikkeelle, että heti sarjan ensimmäinen jakso on varsinainen sekasotku. Vähän päälle puoleen tuntiin on ahdettu aivan liikaa tavaraa ja tuntuu siltä, että ainakin kolme jaksoa olisi tiivistetty yhdeksi. Avausjakso on täysin rytmitajuton, kiirehtiessään läpi She-Hulkin syntytarinan ja tarjoten lopuksi käsittämättömän huonon ensitaistelun pahista vastaan. Tarinankerronta ei tästä paljoa parane, eivätkä Jenniferin kamppailut työelämänsä ja uuden supersankaripuolensa kanssa jaksa napata mukaansa. Sarja epäonnistuu yrityksessään olla lakidraamaa, oikeussalikohtausten ollessa toinen toistaan puolivillaisesti toteutettuja. Lakipuolta on lopulta yllättävänkin vähän. Supersankaritoiminta jää erityisen vaisuiksi, vaikka Daredevil tuokin sarjan loppupäässä hieman potkua väsyneeseen meininkiin.
Toiseksi en kokenut sarjaa kovinkaan hauskaksi. Marvelin on valitettu siirtyneen parin viime vuoden aikana liian komedialliseen suuntaan ja She-Hulk: Attorney at Law onkin puhdas komediasarja. Minua se ei vielä häiritse, vaan se, kuinka epähauska komediasarja on kyseessä. Vain harva vitseistä osuu maalitauluun ja silloinkin ne jäävät kauas napakympistä. Parhaimmillaan sarja tarjoaa positiivisen hymähdyksen joka toisessa tai kolmannessa jaksossa. Sarjassa yritetään samaa kuin Deadpoolissa (2016), eli päähenkilö rikkoo vähän väliä neljättä seinää, kommentoiden asioita suoraan katsojalle. Kikkaa hyödynnetään harvoin toimivasti ja suurimmaksi osaksi ajasta se vain rikkoo menon. Hupaisinta sarjassa on, että Marvel osaa nauraa omalla kustannuksellaan ja sarja tarttuukin juttuihin, joita varmasti moni katsoja on pohtinut leffoja katsoessaan. Avausjaksossa pohditaan pitkään, pääsikö Captain America koskaan pukille, vai jäikö hän neitsyeksi. Finaalissa taas nauretaan koko lafkalle, osittain onnistuneesti ja osittain kömpelösti, sarjan yrittäessä väkisin rikkoa Marvel-kertomusten kaavamaisuuksia, mikä johtaa lopulta siihen, että sarjan varrella esitelty iso mysteeri jää lopulta totaalisen yhdentekeväksi kuvioksi.
Välillä sarja kokee myös tarvetta nauraa katsojiensa kustannuksella. Tekijät ovat selvästi tienneet, ettei She-Hulkin sarja tulisi saamaan lämpöistä vastaanottoa ja tämä on otettu osaksi sarjaa. Sarja on pullollaan hahmoja (usein miehiä), jotka ovat automaattisesti nimikkohahmoa vastaan, kirjoittaen tästä naamat punaisina suuttuneita kommentteja sosiaalisessa mediassa. Vaikka toisaalta tekijät ennustivat täysin, millaista palautetta he tulisivat saamaan, tuntuu tämä myös kiusalliselta yritykseltä estää sarjan kritisoinnin. Tekijöiden olisi kenties kannattanut keskittyä luomaan jotain, mikä kääntäisi näiden potentiaalisten kritisoijien mielet. Jos sarja olisi mukaansatempaava ja hauska tai jos edes sen nimikkohahmo olisi tehty laadukkain tehostein, olisi sillä jo saatu hiljennettyä monet huutelijat.
Sarjan ohjaajat Kat Coiro ja Anu Valia pitävät lupsakkaa ilmapiiriä yllä, mutta eivät muuten pahemmin vakuuta. Sarjan luojan Jessica Gaon johdolla käsikirjoitustiimi kompuroi monella tapaa, eivätkä he lopulta onnistu kertomaan kovinkaan koherenttia tarinaa. She-Hulk: Attorney at Law on kuvattu kelvollisesti, mutta paikoitellen leikattu kömpelösti. Sarjan budjetti ei selvästi ole ollut kovin iso, sillä eipä sarjan tehostepuolella oikein mikään näytä hyvältä. Efektit ovat jatkuvasti keskeneräiset ja joka viikko kummastelin, että Marvel on kehdannut julkaista jotain näin halvannäköistä. Rymistelevä äänimaailma ja Amie Dohertyn säveltämät musiikit toimivat passelisti.
Yhteenveto: She-Hulk: Attorney at Law on harmillisen heikko komediasarjan yritys, joka ei naurata tai nappaa mukaansa. Heti avausjakso on rakenteellinen sekasotku, johon on tungettu liian paljon materiaalia. Vaikka sen jälkeiset jaksot keskittyvätkin rauhallisemmin yksittäisiin ongelmiin, eivät jaksot onnistu hetkauttamaan. Juonikuviot ovat toinen toistaan tylsempiä ja yhdentekevämpiä. Kaikki johtaa loppuhuipennukseen, joka toisaalta tekee ihan hyvin vitsiä Marvelista, mutta samalla pilaa sarjan omat mysteerit ja jännitteen. Huumoripuolella sarja jää todella vaisuksi ja yhdeksän jakson varrella pääsee nauramaan ääneen vain pari kertaa. Toimintapuoli jää myös latteaksi, vaikka Daredevil kovasti yrittääkin pelastaa menoa. Tatiana Maslany on nappivalinta päärooliin Jennifer Waltersiksi, eli She-Hulkiksi ja toivonkin, että jos ja kun hahmoa nähdään tulevaisuudessa lisää, hänen ympärille on laadittu paljon vahvempi käsikirjoitus ja hahmon visuaaliseen toteutukseen on syydetty enemmän aikaa ja rahaa. Sarjan erikoistehosteet ovat läpikotaisin kiusallisen kehnot. She-Hulk: Attorney at Law on valitettavasti heikointa, mitä Marvelin elokuvauniversumi on tähän mennessä tarjonnut ja osoitus siitä, että studio on siirtynyt ajatusmalliin "määrä ennen laatua". Uusia Marvel-tuotantoja ilmestyy lähes kuukausittain ja taso on alkanut vähitellen laskea. Toivottavasti meno lähtee uuteen nousuun, sillä olisi sääli, jos esimerkiksi tulevat Blade (2024), Fantastic Four (2025), Avengers: The Kang Dynasty (2025) ja Avengers: Secret Wars (2026) vajoaisivat tällaiseen keskinkertaisuuteen.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.10.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
She-Hulk: Attorney at Law, Yhdysvallat, 2022-, Marvel Studios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti