sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Arvostelu: Taistelukenttä Maa (Battlefield Earth - 2000)

TAISTELUKENTTÄ MAA

BATTLEFIELD EARTH



Ohjaus: Roger Christian
Pääosissa: Barry Pepper, John Travolta, Forest Whitaker, Kim Coates, Sabine Karsenti, Michael MacRae, Shaun Austin-Olsen ja Christian Tessier
Genre: scifi, toiminta
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 16

Battlefield Earth, eli suomalaisittain Taistelukenttä Maa pohjautuu skientologian perustajan, L. Ron Hubbardin kirjaan Battlefield Earth: A Saga of the Year 3000 vuodelta 1982. Heti kirjansa kirjoittamisen jälkeen Hubbard alkoi työstämään sitä käsikirjoituksen muotoon ja alkoi kaupittelemaan sitä Hollywoodille. Kirjan elokuvaoikeudet osti Salem Productions of Los Angeles -yhtiö ja alkoi suunnittelu kahdesta filmistä. Projekti ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin ja Hubbard menehtyi vuonna 1986. Varasuunnitelmana Hubbard oli lähettänyt kopion kirjasta skientologiaan kuuluvalle näyttelijälle, John Travoltalle, joka alkoi työstämään leffaa, noustuaan takaisin suosioon Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta -leffan (Pulp Fiction - 1994) myötä. Monet studiot eivät kuitenkaan suostuneet tekemään filmiä, sillä he eivät halunneet hypätä skientologiaan mukaan. Vuonna 1998 leffan suostui kuitenkin tekemään yhtiö nimeltä Franchise Pictures, joka päätti erikoistua filmeihin, mitkä isot studiot olivat torjuneet. Lopulta kuvaukset saatiin aloitettua kesällä 1999 ja Taistelukenttä Maa sai maailmanensi-iltansa 10. toukokuuta 2000 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli kuitenkin valtava floppi ja se tuotti vain alle puolet leffan budjetista. Lisäksi se sai murska-arvostelut ja se oli ehdolla kahdeksasta Razzie-palkinnosta, joista se voitti seitsemän (huonoin elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, miespääosa, miessivuosa, naissivuosa ja parivaljakko). Lisäksi leffa on myöhemmin voittanut Razzie-palkinnon vuosikymmenen surkeimpana leffana ja nykypäivänä Taistelukenttä Maa tunnetaankin yhdenä kaikkien aikojen huonoimpana elokuvana. Itse en ollut koskaan aiemmin nähnyt tätä leffaa, mutta olin kyllä kuullut tästä paljon. Kun huomasin leffan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin vihdoin katsoa ja arvostella sen.

Vuonna 3000 Maapallon ovat valloittaneet kultaa himoitsevat psyklo-avaruusolennot ja henkiin jääneet ihmiset ovat piiloutuneet metsiin ja luoliin. Nuori Jonnie-ihminen päättää kuitenkin uhmata heimonsa sääntöjä ja lähtee tutkimaan maailmaa, joutuen heti psyklojen jahdattavaksi.

Taistelukenttä Maan päähenkilö on Barry Pepperin näyttelemä Jonnie Goodboy. Ihan oikeasti. Jonnie Goodboy. Lähes luolamiehen tasolla oleva ihminen nimeltä Jonnie Goodboy. Vuonna 3000. Nimestään huolimatta Jonnie on aikamoinen paha poika, sillä hän uhmaa ihmisheimonsa sääntöjä ja lähtee heimon luolasta tutkimaan maailmaa, jotta tämä "huima seikkailu" voisi alkaa. Sääntöjen uhmaaminen onkin Jonnien tavaramerkki, sillä hän pistää jatkuvasti vastaan kaikelle. Samalla hän yrittää nousta suureksi sankariksi ja pelastaa ihmiskunnan rippeet kauheilta psykloilta, mutta loppujen lopuksi hän on vain ärsyttävä älämölöttäjä. Pepper on aivan kammottavan surkea roolissaan ja tekee Jonnien matkasta jo yksinään vaikeaa seurattavaa. Pepper ylinäyttelee minkä kerkeää ja hän saa katsojan nopeasti inhoamaan hahmoaan.




Alunperin Jonnien roolissa oli tarkoitus esiintyä leffan todellinen päätähti John Travolta, mutta siinä vaiheessa kun leffaa päästiin vihdoin tekemään, hän koki olevansa liian vanha rooliin ja teki itsestään tarinan pahiksen, psyklo-turvallisuuspäällikkö Terlin. Leffasta huokuukin, kuinka Travoltalla on ollut näppinsä kaikessa pelissä, sillä kun Terl esitellään parinkymmenen minuutin jälkeen, Travolta pitää huolen, että hän on vähintään yhtä paljon esillä kuin Pepper, ellei jopa enemmän. Ja jos Pepper on roolissaan surkea, niin yhtä lailla on Travoltakin. Molemmat ylinäyttelevät, mutta siinä, missä Pepper muuttuu naurettavan puolelle liiallisessa vihaisuudessaan, Travolta oikein kunnolla heittäytyy roolinsa vietäväksi ja tekee kaikista eleistään liian mahtipontisia. Etenkin kun Terlin täytyy nauraa, Travolta vääntää nupit kaakkoon ja höröttää sellaista tekonaurua, ettei vastaavaa ole välttämättä koskaan kuultu elokuvissa. Terl ei ole erityisen uhkaava roisto, vaan hän on enemmänkin aikamoinen mulkvisti. Tähän kuitenkin annetaan ihan looginen selitys, jotta hahmo saisi katsojan sympatiat puolelleen, mutta jälleen roolisuoritus tekee hahmon pelkästä näkemisestä vaikean prosessin. Lisäksi Terl on lähinnä totaalinen idiootti, jonka ilkikuriset suunnitelmat pistävät kyseenalaistamaan hänen älykkyytensä.
     Elokuvassa nähdään myös mm. Kim Coates, Sabine Karsenti ja Christian Tessler ihmisinä, jotka Jonnie Goodboy matkallaan kohtaa, Michael MacRae psyklo-ylhäisyys Zetenä, Shaun Austin-Olsen planeettajohtaja Numphina, sekä poloinen Forest Whitaker Terlin tyhmänä avustajana Kerinä. Voi Whitaker, minkä ihmeen takia suostuit tähän leffaan? Olet tällaisen yläpuolella! Paitsi että valitettavasti tässä leffassa sinäkin olet aika kehno... Kaikki leffan näyttelijät ovat huonoja rooleissaan ja jokaista on näköjään ohjattu vetämään homma yli, sillä kukaan ei hoida rooliaan maltillisesti.




Ei ole mikään ihme, että Taistelukenttä Maata pidetään yhtenä kaikkien aikojen surkeimpana teoksena - tämä todella on yksi huonoimmista leffoista, minkä olen koskaan nähnyt! En edes tiedä, mistä lähtisin purkamaan tämän roskan huonoutta, sillä kaikki tässä on aivan hirveää! Tai no, musiikit jumputtavat paikoitellen ihan toimivasti taustalla, mutta muuten tässä leffassa on kaikki pielessä. Aloitetaan vaikkapa siitä, mistä melkein kaikki leffatkin alkavat: käsikirjoituksesta. Se on paska. J. D. Shapiron ja Corey Mandellin työstämä teksti on aivan kammottavan huono monellakin tapaa. Kaksikon kirjoittamat typerät repliikit eivät ole ainoa huono puoli, vaan he ovat kirjoittaneet hahmot ja tarinan surkeasti. Jonnie Goodboy on mitä laimein stereotypia fantasia- ja scifiseikkailujen päähenkilöstä, joka alkaa nollasta ja kasvaa leffan aikana suureksi sankariksi. Terlille yritetään rakentaa pohjaa, mutta Travolta pilaa senkin vähän ja hahmo on todella rasittava. Ja nämä kaksi sitten edustavat lajiensa parhaimmistoa.

Shapiro ja Mandell ovat itse asiassa tehneet surkeaa työtä myös näiden lajien, eli ihmisten ja psyklojen kirjoittamisessa. Ihmiset esitellään lähes luolamiesten tasolle taantuneina tyyppeinä, jotka ovat vuosisatojen saatossa unohtaneet teknologian olemassaolon... kunnes tarina vaatii, että ihmiset osaavatkin vaikka ja mitä, jolloin he kehittyvät villi-ihmisistä tavallisiksi ihmisiksi oudon pikaisesti. Joo, tiedän, että psyklot pistävät Jonnie Goodboyn koneeseen, millä he syöttävät hänelle tietoa lentoalusten ohjaamisesta sun muusta, mutta entäpä muut ihmiset? Ja tämä vain näyttää, kuinka urpoja psyklot ovat, kun he päättävät kouluttaa vastustajansa. Psyklot taas esitellään universumin vaarallisimpana lajina, joka on tunnettu häijyydestään ja nerokkuudestaan... mutta jatkuvasti leffa vain osoittaa, millaisia idiootteja ne ovat. Yhdessä kohtaa Terl kertoo, kuinka psyklot päihittivät koko ihmiskunnan vain alle kymmenessä minuuttissa, mutta kun lopputaistelussa katsoo näiden toheloiden toimia, voisi kuvitella, että ihmiskunnan päihittämisessä kesti vuosikymmeniä. Lisäksi psyklojen kohdalla tapahtuu epäloogisuutta myös maskeerauksen kanssa. John Travolta ja Forest Whitaker näyttävät pääasiassa itseltään (tosin todella epämuodostuneiden takaraivojen kera), mutta muut psyklot ovatkin hieman epämuodostuneita ja monista niistä tulee mieleen Star Trekin (1966-) klingonit.




Psyklojen tyhmyydestä on pakko heittää lisäesimerkkinä todella typerä kohtaus, missä Terl tuumii, että ihmiset ovat kuin koiria ja koska koirat tottelevat, jos saavat herkun, saman pitäisi toimia ihmistenkin kanssa. Niinpä hän lähettää muutaman ihmisen keskelle ei-mitään ja heidän vaatteisiin piilotettujen kameroiden kautta Terl seuraa, minkä ihmiset valitsevat suosikkiruoakseen, eli millä herkulla psyklot saavat ylivoiman? Muutaman päivän etsimisen jälkeen ihmiset löytävät erämaasta pari rottaa ja syövät ne, jotta eivät nääntyisi nälkään ja tästähän Terl riemastuu ja hehkuttaa, kuinka keksi, mitä ruokaa ihmiset rakastavat. Jos Taistelukenttä Maa olisi komedia tai parodia, tämän voisi katsoa vitsin kautta, mutta tämä on täysin vakavissaan tehty filmi, minkä ei ole tarkoitus naurattaa katsojaansa. Valitettavasti leffa ei myöskään kuuluu niihin hirvityksiin, mitkä ovat niin käsittämättömän kehnoja, että ne muuttuvat viihdyttävän hilpeiksi. Leffa on lähinnä tylsä, sillä sen tarina ei koskaan nappaa mukaansa ja sitä vain pitkitetään tällaisilla urpoilla kohtauksilla.

Tällaiset kohtaukset ja monet epäloogisuudet saavat katsojan nopeasti kyseenalaistamaan leffan kirjoitusprosessin. Kirjoittiko toinen näistä kahdesta leffan alkupään ja toinen lopun? Miten he saivat aikaiseksi näin sekavan paketin ja miten kukaan ei huomauttanut outouksista ennen kuin kamera pistettiin pyörimään? Toisaalta kun näkee, millaista jälkeä leffan muut tekijät ovat saaneet aikaiseksi, tämä ihmettely loppuu nopeaan. Ohjaaja Roger Christiania ei ole selvästi haitannut näyttelijöiden kamala ylinäyttely, eikä hän ole varmaan koskaan kuullut, miltä aito nauru kuulostaa. Hän ei myöskään saa aitoja tunteita mukaan, vaan tunteikkaiksi tarkoitut hetket ovat tietty joko ylidramaattisia tai latteita. Lisäksi joko hän tai studio innostui hieman liikaa vuotta aiemmin ilmestyneestä The Matrixista (1999), sillä vähäiset toimintakohtaukset kopioivat kyseistä scifitoiminnan mestariteosta häpeilemättä. Tässä ei kuitenkaan ole osattu tehdä hidastuksiakaan oikein, vaan ne on kuvattu väärällä kuvanopeudella, jolloin hidastukset ovat todella tökeröitä - aivan kuin niiden ei olisi alunperin ollut tarkoitus olla hidastuksia.




Elokuvantekijät ovat myös tainneet huomata, että Tähtien sota (Star Wars - 1977-) oli taas noussut suureen suosioon vuotta aiemmin ilmestyneen Tähtien sota: Episodi I - Pimeän uhkan (Star Wars: Episode I - The Phantom Menace - 1999) vuoksi (vaikka leffa saikin aikamoisen lyttäyksen faneilta ja kriitikoilta, se oli iso hitti rahallisesti). Tähtien sodat ovat tunnettuja leikkaustyylistään, missä seuraavan kohtauksen ensimmäinen kuva "liukuu" edellisen kohtauksen viimeisen kuvan päälle. Taistelukenttä Maassa on kokeiltu samaa, mutta niin, että uuden kuvan ilmestyminen näyttää siltä kuin vanha kuva siirrettäisiin verhoina tieltä pois. Lähes jokaikisestä kohtauksesta siirrytään seuraavaan täysin samalla tyylillä. Vaikka Tähtien sodassakin tämä leikkaustyyli on hömelö, sentään siinä siirtymät vaihtuivat jatkuvasti. Tämä leffa ei osaa edes varastaa kelvollisesti!

Taistelukenttä Maa on muutenkin kömpelösti leikattu. Kohtaukset päättyvät töksähtäen ja kuvasta toiseen siirtyminen on välillä heittelevää. Leikkaus ei kuitenkaan ole huonointa elokuvan teknisessä toteutuksessa. Efektit ovat surkeita, eivätkä ne ole vanhentuneet lainkaan hyvin. Psyklojen lentoalukset eivät näytä metallisilta, vaan niiden pinta on täysin digitaalinen. Monet maisemat ovat myös erittäin epäaidot ja monissa kohdissa taustakankaan käyttö on selvää. Jopa niinkin simppeli asia kuin lasersäde on saatu näyttämään keskeneräiseltä. Filmi ei muutenkaan näytä millään tavalla hyvältä. Sen värimaailma on käsittämättömän ruma. Joko kuva on keltaisen ruskea tai sininen. Poikkeuksena muutamat metsäkuvat, jotka ovat vihreitä. Hyi. Lisäksi Taistelukenttä Maa sisältää kenties huonointa kuvausta, mitä olen missään leffassa nähnyt. Lähes. Joka. Ikinen. Vitun. Kuva. On. Vinossa. Kuka hemmetti päätti, että elokuva näyttää hyvältä, jos kamera pistetään koko ajan vinoon? Ei se ole tyylikästä, vaan se näyttää vain siltä kuin yksi kamerajalustan jaloista olisi rikki, eikä uutta ole ostettu tilalle. Jos leffan katsomisen jälkeen sattuu niskaan, se johtuu luultavasti siitä, että yritit käännellä päätäsi läpi elokuvan, jotta hahmot olisivat suorassa. Kuvia ei ole välillä edes sommiteltu hyvin, vaan hahmot saattavat näkyä yhdessä kulmassa ruutua ja heidän päänsä leikkaantuu osittain pois.




Mitäköhän tästä haisevasta läjästä sitä itseään voisi vielä sanoa... olen kirjoittanut jo pitkän tekstin ja tuntuu yhä siltä, etten ole vieläkään onnistunut avaamaan, miksi Taistelukenttä Maa on niin hirvittävän surkea tekele. Se ainakin täytyy vielä todeta, että leffaksi, jonka nimi on näinkin mahtipontinen, tässä on yllättävän vähän taisteluja. Vaikka hahmot olisivatkin näin huonoja ja ärsyttäviä, tekninen toteutus näin osaamatonta, näyttelijät näin kehnoja ja käsikirjoitus näin kamala, voisi leffa olla viihdyttävä, jos se sisältäisi oikeasti taisteluita, mitkä tuntuisivat siltä kuin kaksi lajia sotisivat oman lajinsa selviytymisestä. Koko leffassa on oikeastaan vain yksi taisto ja se on lopputaistelu, mikä sisältää niitä törkeitä lainauksia The Matrixista ja hirveitä efektejä. Ja se on todella laimea taistelu. Elokuvan nimen pitäisi olla "Laimeuskenttä Maa".

Yhteenveto: Taistelukenttä Maa on yksi surkeimmista elokuvista, minkä olen koskaan nähnyt. Valitettavasti se ei edes ole niitä roskakasoja, jotka viihdyttävät huonoudellaan, vaan kaikessa pitkästyttävyydessään elokuva on vain todella tympäännyttävä. Joitain musiikkeja lukuunottamatta leffasta on äärimmäisen vaikea löytää mitään hyvää sanottavaa. Barry Pepper ylinäyttelee minkä kerkeää Jonnie Goodboyna ja John Travolta on raivostuttavan huono pääpahis Terlinä. Mukana pyörivää Forest Whitaker -reppanaa lähinnä säälii. Tarina ei koskaan nappaa mukaansa, eikä siinä paikoitellen ole edes järkeä. Psyklo-oliot tekevät jatkuvasti mitä typerimpiä juttuja. Valitettavasti mukana ei edes ole viihdyttäviä toimintakohtauksia, vaan tökerö The Matrix -kopiointi vain tekee elokuvasta entistä huonomman. Samaa tekevät Tähtien sodasta ryöstetyt leikkaukset. Leikkauksen lisäksi tekninen toteutus on muutenkin surkea. Kyseessä on yksi huonoiten kuvatuista elokuvista koskaan kaameiden kuvasommittelujensa ja jatkuvasti vinossa olevan kameran vuoksi. Katselukokemusta vain vaikeuttaa ruma värimaailma ja kököt efektit. Käsikirjoitus on roskaa ja ohjaus täysin amatöörimäistä. Taistelukenttä Maa on aivan järkyttävän paska scifiraina, mitä ei voi suositella muille kuin Travoltan vannoutuneimmille faneille, ainoastaan scifileffoista pitäville ja surkeiden elokuvien ystäville. Elokuvalle suunniteltiin jatkoa ja toisen osan oli tarkoitus ilmestyä vuonna 2003, mutta leffan huono menestys ja Franchise Picturesin ajautuminen konkurssiin estivät nämä suunnitelmat. Onneksi.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.7.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Battlefield Earth, 2000, Warner Bros., Morgan Creek Entertainment, Franchise Pictures, JTP Films, Battlefield Productions, Mel's Cite du Cinema


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti