TV-sarja: American Horror Stories, kausi 1 (2021)

AMERICAN HORROR STORIES - KAUSI 1

Luoja: Ryan Murphy
Pääosissa: Sierra McCormick, Matt Bomer, Gavin Creel, Kaia Gerber, Paris Jackson, Aaron Tveit, Madison Bailey, Rhenzy Feliz, Ben J. Pierce, Naomi Grossman, Amy Grabow, John Carroll Lynch, Charles Melton, Nico Greetham, Kevin McHale, Dyllón Burnside, Danny Trejo, Billie Lourd, Ronen Rubinstein, Virginia Gardner, Dane DiLegrio, Tiffany Dupont, Cody Fern, Blake Shields, Colin Tandberg, Mercedes Mason, Nicolas Bechtel, Dylan McDermott ja Jamie Brewer
Genre: kauhu
Jaksomäärä: 7
Jakson kesto: 38 minuuttia - 49 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 13 minuuttia
Ikäraja: 18

Ryan Murphyn ja Brad Falchukin luoma kauhuantologiasarja American Horror Story nousi suureen suosioon, kun se alkoi pyöriä televisioissa syksyllä 2011. Jatkokaudet vain kasvattivat suosiota, joten yhdeksännen kauden ilmestyttyä Murphy ilmoitti, että sarjan pohjalta tehtäisiin lisäosasarja, jossa jokainen jakso kertoisi oman kauhutarinansa. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2020 ja lopulta American Horror Stories -nimen saanut lisäosasarja alkoi pyöriä televisioissa heinäkuussa 2021. Sarja ei saanut yhtä lämmintä vastaanottoa kuin pääsarja, mutta se sai silti paljon katsojia. Itse olin vuosia pohtinut American Horror Storyn katsomista ja kun viime vuonna huomasin sen täyttävän kymmenen vuotta, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Vaikken olekaan pahemmin piitannut näkemästäni, olen silti sinnikkäästi jatkanut sarjan katselua. Yhdeksännen kauden jälkeen päätin siirtyä lisäosasarjan pariin ja katsoinkin American Horror Storiesin ensimmäisen tuotantokauden läpi parissa päivässä.

American Horror Stories kertoo ykköskautensa aikana kuusi, pääasiassa toisistaan irrallista kauhukertomusta, vieden American Horror Storyn antologiameiningin astetta pidemmälle. Kuten pääsarja, myös tämän lisäosan ensimmäinen "amerikkalainen kauhutarina" vie katsojansa pelättyyn Murhataloon. Sarjan avauksena toimiva tarina Rubber(wo)Man on jaettu kahteen ensimmäiseen jaksoon. Se kertoo homopariskunnasta, Michaelista (Matt Bomer) ja Troysta (Gavin Creel) ja heidän tyttärestään Scarlettista (Sierra McCormick), jotka muuttavat tämän pahamaineiseen rakennukseen. Tuplajakso on tavanomaista, keskinkertaista AHS-kamaa, joka kierrättää liikaa pääsarjan avauskaudelta. Homma luultavasti toimii sarjan koville faneille, mutta minut se jätti hieman kylmäksi.

Olinkin huomattavasti kiinnostuneempi, mitä uusia tarinoita Murphy ja Falchuk olisivat tällä kertaa kehitelleet ja onneksi tupla-avausta seuraava jakso Drive In onnistui tavoittamaan odotukseni ja vielä ylittämään ne. Jaksossa Madison Baileyn ja Rhenzy Felizin esittämä nuoripari Kelley ja Chad menevät treffeille drive in -elokuvateatteriin, jossa esitetään kirotuksi huhuttua kauhuelokuvaa, "Rabbit Rabbitia". Kyseessä on aidosti onnistunut ja jopa ihan karmivakin kolmivarttinen, joka nousi omalla listallani tähän asti yhdeksi parhaista tarinoista koko AHS:n varrelta. Sitä katsoessani myös pohdin, että kenties tämä kauhutarinahomma toimiikin paremmin yksittäisinä jaksoina, eikä kokonaisiksi tuotantokausiksi venytettyinä. Yksi isoimmista ongelmistani American Horror Storyssä on, kuinka jokainen kausi on venytetty liian pitkäksi ja teho hiipuu joka kerta jossain kohtaa.

Harmillisesti yksittäisjaksojen vaarana on myös se, että tuotantokaudelle mahtuu myös niitä huomattavasti heikompiakin jaksoja. Drive Inin jälkeen nähdään omasta mielestäni yksi AHS-historian surkeimmista tuotoksista, The Naughty List. Edes murhaavaa joulupukkia näyttelevä Danny Trejo ei onnistu pelastamaan tätä fiaskoa. Jakso kertoo neljästä somevaikuttajasta, Wyattista (Charles Melton), Zinnistä (Nico Greetham), Barrysta (Kevin McHale) ja Jamesista (Dyllón Burnside), jotka kuvaavat pöljiä ja mauttomia videoita internetiin, yrittäen epätoivoisesti pitää suosiotaan yllä. Nuorukaisnelikko koostuu toinen toistaan raivostuttavammista hahmoista, joiden jokaisen toivoisi kohtaavan kivuliaan lopun. Valitettavasti liiankin pitkään odotettu tappovyyhti ei tyydytä katsojaa, kuolemien ollessa varsin mielikuvituksettomia ja kesyjä.

Sen jälkeen American Horror Stories onneksi parantaa taas hieman menoaan parin jakson ajaksi. Viides jakso BA'AL ja kuudes jakso Feral ovat pienistä ongelmistaan huolimatta oikein kelvollisia kauhutarinoita. BA'AL:issa pariskunta (Ronen Rubinstein ja AHS-konkari Billie Lourd) yrittää epätoivoisin keinoin saada lapsen, mikä kostautuu, kun jokin paha olento haluaa saada heidän vauvansa itselleen. Feralissa taas toinen pariskunta (Aaron Tveit ja Tiffany Dupont) lähtee retkeilemään poikalapsensa Jacobin (Colin Tandberg) kanssa, mutta poika katoaakin täysin yhtäkkiä. Molemmat jaksot ovat toimivan tiivistunnelmaisia. BA'ALissa juonenkäänne kolahtaa hieman omaan nilkkaan, mutta Feralissa käänteet vain parantavat menoa entisestään.

Tuotantokauden finaalijaksossa, Game Overissa homma lässähtääkin sitten taas. Jakso vie katsojansa jälleen kerran Murhataloon, mutta tällä kertaa yrittäen liikkua moniulotteisilla metatasoilla. Murphyn ja Falchukin käsikirjoitus ei vain kompastu omaan muka-nokkeluuteensa, vaan kaatuu täysillä naamalleen. Kaksikon yritykset vetäistä mattoa katsojien jalkojen alta muuttuvat yhä vain kiusallisemmiksi jakson edetessä. Jakso myös tuntuu nuoleskelevan omaa pyllyään liikaa, jakson hahmojen tiedostaessa American Horror Storyn olevan suosittu televisiosarja. Jaksossa käytetään liikaa aikaa sarjan hehkuttamiseen, jolloin ainakin omat silmäni alkoivat pyöriä tympääntyneinä. Jos metaosio hoidettaisiin itseironisesti ja kieli poskessa, jaksossa olisi potentiaalia. Mutta mitäpä voisi odottaa kaksikolta, joka on kohdellut kliseistä ja pöljää kauhusarjaansa alusta asti aivan liian vakavin mielin?

Eri ohjaajat ja käsikirjoittajat hoitavat hommansa huomattavasti taidokkaammin kuin toiset. Nyt kun eri tekijöiden ei tarvitse yrittää pitää yhtenäistä linjaa yllä, he voivat täysillä keskittyä omaan tekemiseensä, luodakseen omasta jaksostaan parhaan mahdollisen. Paikoitellen he onnistuvat hyvin, mutta osa taas pitelee käsissään aikamoista pohjanoteerausta. Näyttelijät suoriutuvat pääasiassa kelvollisesti rooleistaan. Tekniseltä puoleltaan American Horror Stories on toimiva. Kuvaus on ihan sujuvaa, lavasteet ovat mainioita, asut hyviä ja maskeerauksetkin tyylikkäitä. Sarjan erikoistehosteet ovat kuitenkin välillä todella huonoja ja itseäni lähinnä huvitti tietokoneella toteutetut veren purskahdukset. Äänimaailma luottaa turhan paljon koviin äkkisäikäytyksiin, mutta Mac Quaylen säveltämät musiikit ajavat asiansa. Tunnusmusiikki on toki vanha tuttu American Horror Storysta, toimien yhä hyvin. Tekijöiden on pitänyt työstää joka jaksolle oma intronsa ja vaikken kauden finaalijaksosta muuten pahemmin piitannut, myönnän, että sen alkutekstipätkä on veikeä.

Yhteenveto: American Horror Stories -lisäosasarjan ensimmäinen tuotantokausi on ailahteleva paketti, joka tarjoaa niin AHS-historian parhaimpia kuin myös huonoimpiakin kauhukertomuksia. Ajatuksen tasolla yksittäisten jaksojen kauhutarinat toimii, mutta toteutus ontuu hieman ja jotkut jaksoista ovat selvästi parempia kuin toiset. Drive In, BA'AL ja Feral ovat varsin mainioita, mutta The Naughty List ja Game Over ovat totaalisen surkeita. Erityisesti jälkimmäinen kaatuu omaan pyllynnuoleskeluunsa, tekijöiden yrittäessä liikkua metatasoilla vailla minkäänlaista itseironiaa. Murhataloon sijoittuva tupla-avausjakso Rubber(wo)Man jää näiden ääripäiden väliin aika mitäänsanomattomaksi tekeleeksi. Sarjalle ominaiseen tapaan näyttelijätyö on usein ylidramaattista ja teatraalista. Tekninen toteutus on ihan kelvollista. American Horror Stories on ailahtelevuudestaan huolimatta ihan menevä lisäosa American Horror Storylle. Toivon kyllä, että pian alkava toinen tuotantokausi on kokonaisuutena tasokkaampi ja että tekijät keskittyisivät uusiin tarinoihin, eivätkä veisi katsojaa koko ajan takaisin pääsarjasta tuttuihin paikkoihin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.6.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.twitter.com

American Horror Stories, Yhdysvallat, 2021-, FX Productions, Ryan Murphy Productions