AVATAR - KAUSI 3: TULI
AVATAR: THE LAST AIRBENDER - BOOK THREE: FIRE
Luojat: Michael Dante DiMartino ja Bryan Konietzko
Pääosissa: Zach Tyler Eisen, Mae Whitman, Jack DeSena, Dante Basco, Jessie Flower, Grey DeLisle, Dee Bradley Baker, André Sogliuzzo, Greg Baldwin, Jennie Kwan, Mark Hamill, Cricket Leigh, Olivia Hack, Michael Dow, Kevin Michael Richardson, René Auberjonois, Daniel Samonas, Mick Foley, James Garrett ja Ron Perlman
Genre: animaatio, fantasia, seikkailu, toiminta, jännitys
Jaksomäärä: 21
Jakson kesto: noin 23 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 10 minuuttia
Ikäraja: 7
Vesi. Maa. Tuli. Ilma.
Michael Dante DiMartinon ja Bryan Konietzkon luoma animaatiosarja Avatar: The Last Airbender tai ihan vain pelkkä Avatar nousi valtavaan suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi Vesi alkoi pyöriä televisioissa alkuvuodesta 2005. Toinen kausi Maa vain kasvatti suosiota, joten jatkoa oli luvassa lisää. Ääninäyttelijät palasivat nauhoittamaan repliikkinsä, animointiprosessi käynnistyi ja lopulta Avatarin kolmas ja samalla viimeinen tuotantokausi, Tuli alkoi pyöriä televisioissa syyskuussa 2007. Kausi piti sarjan suosiota yllä, keräten ylistystä niin kaikenikäisiltä katsojilta kuin kriitikoilta ja sementoiden sarjan asemaa yhtenä kaikkien aikojen pidetyimmistä animaatiosarjoista. Tuotantokausi myös voitti parhaan lasten animaatio-ohjelman ja ohjauksen Annie-palkinnot, sekä suosikkianimaatio-ohjelman Kid's Choice -palkinnon. Itse katsoin Avataria lapsena yksittäisiä jaksoja silloin tällöin, kun sarja osui kohdalle televisiossa ja pidin näkemästäni. Olen jo pidemmän aikaa halunnut nähdä sarjan kokonaisuudessaan ja nyt kun Netflix on tekemässä uutta, näyteltyä Avatar: The Last Airbender -sarjaa (2024-), päätin vihdoin toteuttaa ideani. Pidin valtavasti Avatarin kahdesta ensimmäisestä kaudesta ja katsoinkin innostuneena kolmoskauden, Tulen, läpi muutamassa päivässä.
Avatar Aang, vesiheimolaiset Katara ja Sokka ja maataitaja Toph valmistautuvat viimeiseen taisteluun pahaa tulikansaa vastaan. Samaan aikaan Tulen valtias Ozain poika, prinssi Zuko miettii, kenelle aikoo olla lojaali tulevassa kamppailussa.
Avatarin tutut hahmot tekevät vielä kerran paluun, valmistautuessaan suureen taisteluun neljän kansan kohtalosta. Itse avatar, tuulentaitaja Aang (äänenä Zach Tyler Eisen) muuttuu jakso jaksolta huolestuneemmaksi siitä, että mitä jos hän ei onnistukaan pelastamaan maailmaa pahan Tulen valtiaan Ozain (Mark Hamill) kynsistä. Aang on myös alkanut yhä enemmän tuumia omia moraalejaan ja että voisiko hän mitenkään riistää toisen ihmisen henkeä, vaikka se toinen olisikin kuinka häijy tahansa? Aangin tukena ovat edelleen eteläisen vesiheimon sisarukset, vedentaitaja Katara (Mae Whitman) ja soturiksi haaveileva Sokka (Jack DeSena), sekä sokea maantaitaja Toph (Jessie Flower). Eikä pidä tietenkään unohtaa lentävää biisonia Appaa tai lentolemuri Momoa (molempien äänenä Dee Bradley Baker). Aangin lisäksi myös hänen ystäviensä kehitystä on ollut kiinnostavaa seurata. Finaalikaudella erityisesti Sokka ottaa itseään enemmän niskasta kiinni, halutessaan jatkaa soturi-isänsä (André Sogliuzzo) jalanjäljissä. Vanha tuttu vitsiniekka-Sokka on kuitenkin yhä vahvasti mukana ja hänen vitsinsä naurattavat usein puhtaasti epähauskuutensa takia.
Tulen valtiaan lisäksi Aang ja kumppanit saavat jälleen kerran vastaansa prinssi Zukon (Dante Basco) ja prinsessa Azulan (Grey DeLisle). Loppuun asti olen sitä mieltä, että Zukon kehityskaari sarjan varrella on ollut hahmokattauksesta mielenkiintoisin ja vahvin. Vihainen Zuko pohtii entistä enemmän paikkaansa sodassa. Pysyykö hän uskollisena perheelleen ja tulikansalle, vai siirtyisikö hän kuitenkin Aangin puolelle? Azula sen sijaan pysyy puhtaasti pahana ja hahmo muuttuu kaiken aikaa vain häijymmäksi. Vaikka sisarusten isä Ozai onkin voimakas ja uhkaava, Azula aiheuttaa todellista huolen tunnetta sankareiden kohdalla, nuoren naisen silmien hulluudenkiillon loistaessa jakso jaksolta kirkkaammin.
Suuri osa tutuista sivuhahmoistakin tekee paluun finaalia varten, kuten Zukon setä Iroh (ääninäyttelijä vaihtunut Greg Baldwiniin, Mako Iwamatsun menehdyttyä kakkoskauden teon aikana), Sokkan ihastuksenkohde Kyoshi-soturi Suki (Jennie Kwan), sekä Azulaa seuraavat Ty Lee (Olivia Hack) ja Mai (Cricket Leigh), joista jälkimmäinen on nyt Zukon tyttöystävä.
Nyt kun olen nähnyt Avatarin loppuun saakka, voin hyvillä mielin todeta, että sarja nousi ehdottomien suosikkisarjojeni joukkoon. Avataria parempaa animaatiosarjaa tuskin maailmasta löytyy. Viimeiseen asti sarja jaksaa yllättää toden teolla siitä, mitä koko perheen animaatiosarjassa voidaan saada aikaiseksi, eikä alusta saakka mukana ollut korkea taso todellakaan tipahda loppusuoralla. Kolmas tuotantokausi on tähän mennessä sarjan koukuttavin, jännittävin ja hurjin, pitäen katsojan kaiken aikaa varpaillaan siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Animen puolella - josta sarja on ottanut roimasti vaikutteita - on totuttu näkemään varsin shokeeraavia juttuja lastensarjojenkin puolella, mutta amerikkalaistuotannot kulkevat lähes aina niin kesyjä vesiä, että Avatarin uskaliaisuus pistää sanattomaksi. Kolmoskauden varrella on useita hetkiä, joiden aikana koko kehoni oli lukittunut jännityksestä ja pohdin, että noinkohan tämä tai tuo hahmo kuolee? Lopulta sillä ei ollut edes niinkään väliä, uskaltavatko tekijät mennä niin pitkälle ja tappaa lastensarjassa jonkun pois, vaan sillä, että lastensarja saa näin voimakkaasti pelkäämään hahmojensa puolesta.
Kolmoskausi tasapainottelee ihailtavan onnistuneesti lapsenmielisen, ilahduttavan ja humoristisen seikkailun ja tiivistunnelmaisen ja painostavan sodan ja tuhon uhkan välillä. Kauden varrella ehtiikin tuntea monenlaista ja yhden kohtauksenkin aikana voi ensin esimerkiksi nauraa makeasti ja sitten huolestua sankareiden selviämisestä. Tämä tulee hyvin esille kauden alkupäässä, kun Aang päättää soluttautua tulikansan kouluun, opetellakseen tulentaitoa. Osio pitää sisällään runsaasti huumoria, mutta kaiken aikaa yllä leijailee jännite siitä, mitä jos poika jääkin kiinni? Kausi on pullollaan tiukkoja läheltä piti -tilanteita, joiden aikana katsojan syke pistetään tehokkaasti koholle. Kausi myös onnistuneesti muistuttelee, että tämähän tosiaan on tehty lapsiakin varten ja niinpä synkkyyksien vastapainona on iloa, rakkautta, tanssia ja naurua. Erityisen lystikäs on jakso, jossa Aang ja kaverit käyvät katsomassa näytelmää heidän seikkailujensa pohjalta. Sen lisäksi, että tulikansalle räätälöity kuvaus on varsin pöhkö, näytelmä on myös erinomainen vertauskuva sotapropagandalle. Kausi muistuttaa, etteivät kaikki pahisten puolella ole pahoja. Tavantallaajien tulikansalaistenkin puolta voi ymmärtää, kun näkee, millaista palturia Tulen valtias heille syöttää. Sarja on alusta saakka kerännyt kehuja ja kiitosta siitä, kuinka se käsittelee varsin kypsiä aiheita ja teemoja, eivätkä tekijät ole lainkaan unohtaneet tätä puolta kolmoskaudella. Erityisesti pidän Aangin sisäisestä konfliktista, kun hän pohtii, onko hänen pakko tappaa Ozai, vai voisiko Tulen valtiaan päihittää ja sodan lopettaa jollain muulla keinolla. Joku, jopa osa sarjan hahmoista, voisi pitää Aangin pohdintaa sinisilmäisenä ja naiivina, mutta koen tämän pohdinnan nimenomaan kypsänä ja monisävyisempänä kuin tällaisiin tarinoihin tavanomaisesti iskostetun ajatusmallin, että se pääpahis on pakko tappaa maailman pelastamiseksi.
Kauden 21 jakson varrelle mahtuu vielä monenlaista menoa ja meininkiä, ennen kuin kertomus huipentuu. Jokainen hahmoista saa useamman tähtihetkensä, eikä homma keskity vain täysin itse avatariin. Tämän maailman mytologiaa avataan enemmän ja takaumien kautta myös syvennytään lisää siihen, mistä sota sai alkunsa. Huippuhetkiä kauden varrella ovat parit tuplajaksot, joista ensimmäisessä kansat yhdistävät voimansa hyökätäkseen Tulen valtiaan kimppuun Mustan auringon päivänä ja joista toisessa sankarit soluttautuvat tulikansan huippuvartioituun vankilaan Kiehuvalla kivellä. Jo näissä jaksoissa, sekä useammassa muussa nähdään vauhtia ja vaaratilanteita, sekä todella komeita toimintakohtauksia, joissa hahmot hyödyntävät elementtivoimiaan mielikuvituksellisesti ja yhä vain isommin. Kaikki johtaa kohti neljän jakson mittaista finaalia, joka on onneksi kaiken odotuksen arvoinen. Aangin ja Tulen valtiaan pitkään kypsytellyn kohtaamisen lisäksi loppuhuipennuksen muutkin taistelut paisuvat ällistyttävän eeppisiin mittoihin. Finaali on hengästyttävän näyttävä ja aivan pirun jännittävä, enkä muista, milloin olisin viimeksi elänyt näin täysillä mukana televisiota katsoessani. Kun Aangin avatartila muovautuu kaikista voimakkaimmilleen, ihoni nousi kananlihalle. Mahtipontisuuksissaankaan sarja ei unohda sitä suurta sydäntä, mikä sarjassa on sykkinyt alusta alkaen. Televisiohistoria on täynnä heikkoja finaaleja, joista usein nostetaan esille fantasiasarjojen kuninkaana pidetyn Game of Thronesin (2011-2019) pettymysten täyteinen huipennus. Avatar ei todellakaan kuulu samaan kastiin. Sarjan lopetus on täydellinen, yksi televisiohistorian parhaista.
Visuaalisesti tämäkin tuotantokausi on näyttävä. Piirrosjälki on sulavaa ja tyylikästä, eikä meno koskaan näytä halvalta. Animaattorit paisuttelevat menoa kaiken aikaa eeppisemmäksi ja loppuhuipennukseen on panostettu täysillä, jolloin katsoja lähes unohtaa katsovansa piirrettyä, sillä niin hurjalta kaikki näyttää. Sekaan mahtuu toki paljon hupsuja visuaalisuuksia tasapainoksi, mutta piirtäjät eivät pelkää synkistellä. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu musiikkeja myöten. Kun Kataran puheella (jonka tässä kohtaa osaa luultavasti jo ulkoa) varustettu intro pyörähtää käyntiin viimeistä kertaa, on fiilis haikea, kun tietää, että nyt tämä upea fantasiakertomus viedään päätökseensä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.11.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.etsy.com
Avatar: The Last Airbender, Yhdysvallat, 2005-2008, Nickelodeon Animation Studios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti