BLACK MIRROR - KAUSI 2
Luoja: Charlie Brooker
Pääosissa: Hayley Atwell, Domhnall Gleeson, Claire Keelan, Lenora Crichlow, Michael Smiley, Tuppence Middleton, Daniel Rigby, Chloe Pirrie, Tobias Menzies, Jason Flemyng, Rafe Spall, Jon Hamm, Oona Chaplin, Natalia Tena, Janet Montgomery ja Rasmus Hardiker
Genre: scifi, draama, jännitys
Jaksomäärä: 4
Jakson kesto: 42 minuuttia - 1 tunti 14 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 28 minuuttia
Ikäraja: 16
Charlie Brookerin luoma scifiantologiasarja Black Mirror nousi nopeasti suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa joulukuussa 2011. Channel 4 tilasikin Brookerilta toisen kauden, jota Brooker ryhtyi innokkaasti työstämään. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2012 ja lopulta Black Mirrorin toinen kausi julkaistiin helmikuussa 2013, mitä seurasi vielä vuonna 2014 julkaistu jouluspesiaali White Christmas. Kausi vain kasvatti sarjan suosiota ja sai BAFTA-ehdokkuuden parhaasta yksittäisjaksosta, sekä Emmy-ehdokkuuden parhaasta miespääosasta erityistuotannossa. Itse olin jo pitkään pohtinut Black Mirrorin katselua ja nyt kun sarja on saamassa jo kuudennen tuotantokauden, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Kuukausi ensimmäisen kauden jälkeen katsoin Black Mirrorin kakkoskauden.
Black Mirrorin avauskauden tavoin myös toinen tuotantokausi pitää sisällään muutaman scifi-painotteisen tarinan, jotka eivät oikeastaan liity millään lailla toisiinsa. Vasta jouluspesiaali White Christmasissa nähdään viittauksia aiempiin jaksoihin. Toinen tuotantokausi käynnistyy jaksolla Be Right Back, joka kertoo Hayley Atwellin ja Domhnall Gleesonin näyttelemästä pariskunnasta, Marthasta ja Ashista. Kun Ash yllättäen kuolee, Martha päättää surussaan hankkia Ashia muistuttavan androidin. Mutta kun kyseessä on Black Mirror, ei tarina ole mikään simppeli "ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti", vaan Martha joutuu pian huomaamaan, ettei robotilla noin vain korvatakaan oikeaa ihmistä.
Heti kakkoskauden avausjaksossa Charlie Brooker palauttaa katsojan loihtimaansa scifimaailmaan, jossa teknologia on samanaikaisesti niin hulppeaa ja vaikuttavaa kuin myös epäkäytännöllistä, tuhoavaa ja suorastaan painajaismaista. Atwellin ja Gleesonin kemiat iskevät hyvin yhteen. Atwell suoriutuu mainiosti surevan tyttöystävän osasta, Gleesonin vakuuttaessa ensin poikaystävänä ja sitten tämän näköisandroidina. Jakso pistää katsojan pohdiskelemaan, pystyisikö itse korvaamaan jonkun rakkaan tekoälyrobotilla, jos sellainen olisi mahdollista. Vielä enemmän katsoja pohtii (tai pikemminkin kauhistelee), kuinka paljon tietoa itsestä löytyy internetistä. Jakso on mielenkiintoinen, mutta tähän asti sarjan vähiten säväyttävä.
Kauden toinen jakso White Bear kertoo Lenora Crichlow'n esittämästä naisesta, joka herää tietämättä kuka hän on ja missä hän on. Hänen päässään välähtelee nopeita kuvia miehestä ja tyttölapsesta. Muut ihmiset eivät auta häntä, ainoastaan kuvaavat hätääntynyttä naista puhelimillaan. Yhtäkkiä nainen joutuu haulikolla ammuskelevan mysteerimiehen jahtaamaksi. Jakso nappaa heti mukaansa ja saa arvelemaan, että mistä tässä kaikessa on oikein kyse? Homma vaikuttaa dystooppiselta tulevaisuudelta ja katsoja jännittää päähenkilön mukana, kun tämä pakenee ja etsii vastauksia. Jakso vain paranee edetessään, huipentuen todella vaikuttavasti. Teknologian asemaa pohditaan jälleen, sekä sitä, kuinka ihmisillä on taipumusta tehdä toisten kärsimyksestä viihdettä. Crichlow heijastelee taidokkaasti hahmonsa tunnevyöryjä, naisen matkan edetessä.
Kolmannessa ja samalla kauden varsinaisessa päätösjaksossa, The Waldo Momentissa, Daniel Rigby näyttelee Jamie Salteria, joka esittää televisio-ohjelmassa sinistä ja rääväsuista animaationallea, Waldoa. Jamie päätyy elämänsä vyyhtiin, kun ohjelman tuottaja (Jason Flemyng) päättää asettaa Waldon vaaleissa ehdolle tärkeilevää Liam Monroeta (Tobias Menzies) vastaan. Jakso tutkiskelee kärjistäen some-ajan ilmiöitä ja niiden vaikutusta yhteiskunnassa. Voiko ihmisten naurama animaatiokarhu nousta sellaiseen valta-asemaan, että tämän voi pistää ehdolle todellisiin vaaleihin? Ajatushan on ihan naurettava, mutta niinhän se vain Waldo kerää nopeasti status quota horjuttamaan haluavan kansan suosiota itselleen. Jaksossa pohdiskellaan myös, mikä jälki näistä sosiaalisen median ilmiöistä jää ilmiön keskelle jääneisiin yksilöihin, vaikka periaatteessa ihmiset liikkuvatkin nopeasti eteenpäin seuraavaan hassuun villitykseen.
Lähes kaksi vuotta Black Mirrorin toisen kauden varsinaisen päättymisen jälkeen julkaistiin jouluspesiaali White Christmas. Spesiaali koostuu Brookerin erilaisista ideoista, jotka eivät kuitenkaan innostaneet Channel 4:ää tarpeeksi, jotta studio olisi tilannut niistä kolmoskauden. Brooker sai kuitenkin luvan ja rahoituksen väsätä niiden pohjalta yhden, useammasta tarinasta koostuvan jakson. Tässä jouluspesiaalissa hölösuu Matt (aina mainio Jon Hamm) ja hiljainen Joe (Emmy-ehdokkuuden saanut Rafe Spall) elävät ja tekevät töitä pienessä mökissä, puhumatta toisilleen lähes koskaan. Joulupäivänä Matt ei halua tehdä töitä, vaan tutustua Joehen. Matt kertoo omasta elämästään, kunnes Joe lopulta päättää kertoa rikkinäisestä parisuhteestaan.
On onni, että Brooker sai taivuteltua Channel 4:n toteuttamaan uudet ideansa edes tällaisen jouluspesiaalin kautta, sillä White Christmas on tähän asti sarjan parasta antia. Tunnin ja vartin mittainen erityisjakso ehtii rauhassa kertoa useamman pientarinan, joissa jokaisessa nostetaan toki esille teknologiaa, jolla on omat hyötynsä ja haittansa. On muun muassa deittailupalvelu, jossa avustaja seuraa koneen äärellä henkilön toimia ja antaa tälle neuvoja eri tilanteissa, sekä teknologia, joka mahdollistaa ihmisten estämisen tosielämässä. Tarinoihin uppoutuu jälleen kerran suurella mielenkiinnolla ja kun katsoja on saatu koukkuun, White Christmas repäisee maton jalkojen alta todella efektiivisesti. Jouluspesiaalin finaali on pysäyttävä ja kuin suoraan jostain scifikauhukertomuksesta. Katsoja jää tuijottamaan suu ammollaan viimeisiä minuutteja.
Kauden ohjaajat, Owen Harris, Carl Tibbetts ja Bryn Higgins onnistuvat hommassaan, rakentaen tunnelmaa taidokkaasti. Brooker on keksinyt toinen toistaan mielenkiintoisempia tieteistarinoita, joiden pohjalta on helppo ammentaa vahvoihin jaksoihin. Tuotantokausi on teknisiltäkin ansioiltaan mainio. Se on kuvattu hyvin ja leikattukin sujuvasti. Lavasteet, asut ja etenkin kakkosjaksossa maskeeraukset näyttävät hienoilta ja äänimaailma on osaavasti työstetty, joskin tältäkään kaudelta musiikit eivät jää mitenkään mieleen.
Yhteenveto: Black Mirrorin toinen tuotantokausi jatkaa ykköskauden vahvalla linjalla, pohtien jälleen muutaman tarinan kautta teknologiaa ja ihmisten suhdetta siihen. Pohdiskelua tapahtuu tälläkin kertaa useasta erilaisesta, toinen toistaan kiinnostavammasta vinkkelistä. Avausjakso Be Right Back on mainio, joskin tähän asti sarjan unohdettavinta antia. Toinen jakso White Bear kuitenkin petraa huimasi ja paranee edetessään kohti sykähdyttävää finaaliaan. Kolmas jakso The Waldo Moment tutkii onnistuneen satiirin keinoin some-ilmiöitä, kuinka ihmiset niihin suhtautuvat ja mitä tapahtuu ilmiöiden keskelle jääneille henkilöille? Bonusjakso White Christmas on kuitenkin sarjan tähän asti paras jakso. Aluksi yksittäisistä pientarinoista koostuva jakso nitookin lopuksi kaiken erinomaisesti yhteen, loksauttaen katsojan suun auki huikealla päätöksellään. Näyttelijät hoitavat tonttinsa mallikkaasti ja tekninen puoli on hyvin hoidettu. Black Mirrorin kakkoskausi on edeltäjänsä tavoin loistokas ja nostaa sarjan asemaa kaikkien aikojen parhaiden tieteissarjojen joukossa. Odotankin mielenkiinnolla, mitä sarjan kolmas kausi tuo tullessaan, kun sarja siirtyi Channel 4:ltä Netflixin käsiin...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.10.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Black Mirror, 2011-, Iso-Britannia, Zeppotron, Channel 4 Television Corporation, Gran Babieka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti