HARLEY QUINN - KAUSI 1
Luojat: Justin Halpern, Patrick Schumacker ja Dean Lorey
Pääosissa: Kaley Cuoco, Lake Bell, Alan Tudyk, Ron Funches, Tony Hale, Jason Alexander, Diedrich Bader, Christopher Meloni, Matt Oberg, Wanda Sykes, Rahul Kohli, J. B. Smoove, James Adomian, Andy Daly, Giancarlo Esposito, Jacob Tremblay, Jim Rash, James Wolk, Vanessa Marshall, Will Sasso ja Tom Kenny
Genre: animaatio, komedia, toiminta
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: noin 21 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 33 minuuttia
Ikäraja: 16
Harley Quinn perustuu DC Comicsin samannimiseen hahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuoden 1992 animaatiosarjassa Batman: The Animated Series. Yksittäiseen esiintymiseen tarkoitettu hahmo nousi kuitenkin nopeasti suureen suosioon ja hänet päätettiin tuoda sarjakuvienkin sivuille. Hahmon suosio laajeni entisestään, kun Margot Robbie näytteli häntä elokuvassa Suicide Squad (2016). Vuonna 2017 DC Universe -kanava ryhtyi suunnittelemaan omaa animaatiosarjaa hahmosta. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä ja animointiprosessi käynnistyi. Lopulta Harley Quinn alkoi pyöriä DC Universellä marraskuussa 2019 (Suomessa HBO Max -palvelun kautta). Sarja nousi suosituksi ja se keräsi paljon kehuja niin hahmon faneilta kuin kriitikoilta. Itse en ollut aiemmin katsonut Harley Quinnia, vaikka olen sitä pohtinut heti sarjan käynnistyttyä. Nyt kun sarja on saamassa jo neljännen tuotantokautensa, päätin vihdoin ja viimein katsoa sarjan. Katsoinkin ensimmäisen kauden läpi muutamassa päivässä.
Lusittuaan vuoden Arkhamin mielisairaalassa, Jokerin hylättyä hänet pelastaakseen itsensä, Harley Quinn päättää jättää rikollisen klovnin ja nousta Gothamin uudeksi suurroistoksi. Tehdäkseen sen, Harley tarvitsee apua muilta syrjityiltä rikollisilta, Myrkkymuratilta, Savinaamalta, Kuningashailta ja Tohtori Psykolta.
Aloittaessaan sarjan teon, tekijät kysyivät näytellyissä elokuvissa Harley Quinnia esittävää Margot Robbieta hoitamaan homman myös animaation puolella, mutta Robbien kieltäydyttyä, pesti meni Rillit huurussa -komediasarjasta (The Big Bang Theory - 2007-2019) tutulle Kaley Cuocolle. Cuoco istuu erittäin passelisti Harley Quinnin ääneksi, huokuessaan onnistuneesti hullunkurista energiaa. Alun perin Lepakkomiehen (äänenä Diedrich Bader) arkkivihollisen Jokerin (Alan Tudyk) mielitietyksi luotu Harley päättää sarjansa avausjaksossa erota ja ryhtyä sinkkuelämään, Jokerin jätettyä Harleyn vangittavaksi, pelastaakseen oman nahkansa. Harley toimii mainiosti oman sarjansa keulakuvana ja katsojana on täysin hänen puolellaan, kun hän päättää näyttää olevansa oma varteenotettava pahiksensa, eikä vain Jokerin sussu.
Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa Harleyn rikollisystävät, kasvien oikeuksia puolustava Myrkkymuratti (Lake Bell), teatraalinen Savinaama (Tudyk), hupsu ja herkkä Kuningashai (Ron Funches), sekä misogyyninen Tohtori Psyko (Tony Hale), jotka Harley pestaa auttamaan itseään, Myrkkymuratin vuokranantaja, kyborgi Sy Borgman (Jason Alexander), Myrkkymurattiin ihastunut Leijamies (Matt Oberg) ja Myrkkymuratin puhuva lihansyöjäkasvi Frank (J. B. Smoove). Muitakin pahiksia, kuten Variksenpelätti (Rahul Kohli), Bane (James Adomian), Arvuuttaja (Jim Rash), Lex Luthor (Giancarlo Esposito) ja Tarinoiden kuningatar (Wanda Sykes) on mukana, kun taas Lepakkomiehen lisäksi sankaripuolta edustavat hänen lapsiapurinsa Robin (Jacob Tremblay), pikakäynnit tekevät Oikeuden puolustajat Teräsmies (James Wolk), Ihmenainen (Vanessa Marshall), Vesimies (Chris Diamantopoulos) ja Salama (Scott Porter). Sivuhahmoja hyödynnetään erittäin veikeästi ja Harleyn seuraksi valitut roistot ovat vekkulimaisia tapauksia. Erityisen hauska tapaus on avio-ongelmissa pyöriskelevä poliisikomisario Gordon (Christopher Meloni), jonka suhde Lepakkomieheen on todella hupaisa.
Harley Quinn vaikuttaa ensimmäisen tuotantokautensa perusteella erittäin hauskalta animaatiosarjalta. Mistään koko perheen hommasta ei kuitenkaan ole kyse, ei todellakaan. Sarja on täynnä ronskia huumoria ja todella veriseksi äityvää väkivaltaa. Ihmisten elämien riistämiseen on keksitty varsin luovia, velmuja ja välillä aika kauhistuttaviakin tapoja, eikä sarjaa paljoa kiinnosta sensuroida verimättöään. Brutaaliudestaan huolimatta Harley Quinn ei murjota synkkyyksissä, kuten DC-tuotannot tuppaavat usein tekemään. Se on energinen ja sähäkkä, kuten nimikkohahmonsa. Parikymmentä minuuttiset jaksot kulkevat vauhdilla ja ennen kuin huomaakaan, on koko kolmetoistajaksoinen avauskausi jo tuijotettu kokonaan läpi.
Veijarimainen sarja nappaa heti ensiminuuteilla mukaansa, eikä kestä kauaa, kun jo nauraa makeasti sarjan komedialle, niin hupaisalle sanailulle kuin fyysiselle kohellukselle. On veikeää, että sarjan keskiöön nostetaan hieman tuntemattomampia ja oudompia DC-tapauksia, joilla päästään revittelemään hilpeästi. Ikonisten hahmojen hassuista puolista keksitään hyviä vitsejä. Ronskin läpänheiton ja rujon väkivallan sekaan mahtuu myös ihan fiksujakin hetkiä, joissa sarja keskittyy tutkailemaan hahmoja ja heidän oikkujaan hieman syvällisemmin ja vakavammin. Jaksojen juonikuviot ovat pääasiassa mainioita, mutta pari hieman heikompaa täytejaksoa mahtuu väliin. Osa juonista ovat yksittäisiä seikkailuja, mutta samalla kaudella pyörii kaiken aikaa isompi tarina liittyen Harleyn tarpeeseen todistaa omat lahjansa rikollisena, sekä hänen ja Jokerin suhteeseen, joka on toksisempi kuin niiden happojen myrkyt, jotka hahmot alun perin loivat.
Sarjan animaatiojälki on oivallista ja mukavan värikästä. Hahmot ovat veikeän näköisiä ja he liikkuvat tarpeeksi sulavasti. Taustat ovat sopivan yksityiskohtaisia, joskin ne eivät yleensä liiku, vaan ne pidetään hieman tylsän staattisesti paikoillaan. Toisinaan animaattorit ovat keksineet todella villejä ideoita visuaaliseen kikkailuun ja tuotantokausi yllättää silloin tällöin pöljillä neronleimauksillaan. Voin vain kuvitella, kuinka raakuuksia työstäessään animaattoreita on kehotettu lisäämään verta yhä vain lisää ja lisää. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu ja Jefferson Friedmanin musiikit säestävät menoa toimivasti, vaikka ne eivät jääkään erityisemmin mieleen.
Yhteenveto: Harley Quinnin ensimmäinen tuotantokausi on erittäin mainio avaus lupaavalle animaatiosarjalle. Kausi nappaa nopeasti mukaansa ja viihdyttää onnistuneesti läpi kolmentoista jaksonsa. Tunnelma on energisen sähäkkä ja meno on oivallisen värikästä, mikä sopii hyvin tähän hahmoon ja on hyvässä kontrastissa DC:n tavanomaisen synkistelyn kanssa. Tekijät eivät ole pidätelleet itseään, vaan sarjasta on työstetty todella ronski ja verinen, eikä se ole siis millään lapsikatsojille sopiva. Aikuisfanit voivat kuitenkin löytää sarjasta paljon riemua ja nauraa saa useasti. Animaatiojälki on tyylikästä ja ääninäyttelijät hoitavat tonttinsa pätevästi. Vaikka Harley ja hänen tiiminsä koostuvatkin veikeistä hepuista, huomasin yllättäen pitäväni eniten sarjan surkuhupaisasta James Gordon -tulkinnasta. Jos siis tykkäät Harley Quinnista ja muista DC Comicsin hahmoista, sekä aikuisille suunnatuista animaatiosarjoista, suosittelen katsomaan hahmon oman sarjan. On se mielestäni parempi kuin hieman latteaksi jäänyt näytelty elokuva Birds of Prey (And the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn) (2020).
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.1.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Harley Quinn, Yhdysvallat, 2019-, DC Entertainment, Warner Bros. Animation, Yes, Norman Productions, Ehsugadee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti