Arvostelu: Batman - Lepakkomies (Batman: The Movie - 1966)

BATMAN - LEPAKKOMIES

BATMAN: THE MOVIE

Ohjaus: Leslie H. Martinson
Pääosissa: Adam West, Burt Ward, Cesar Romero, Lee Meriwether, Frank Gorshin, Burgess Meredith, Alan Napier ja Neil Hamilton
Genre: toiminta, komedia, supersankarielokuva
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: 7

Batman, eli suomalaisittain Lepakkomies, on yksi maailman tunnetuimmista sankarihahmoista. Bob Kanen ja Bill Fingerin luoma hahmo teki ensiesiintymisensä sarjakuvalehdessä "Detective Comics #27", joka ilmestyi keväällä 1939 ja on siitä lähtien esiintynyt useissa sarjakuvissa, joita on julkaistu monille eri kielille ympäri maailman. Hahmo on tietenkin esiintynyt myös esimerkiksi radiokuunnelmissa, kirjoissa, näytelmissä ja elokuvissa. Lewis Wilson oli ensimmäinen henkilö, joka näytteli Batmania ruudulla nähtävässä formaatissa. Hänen jälkeensä roolin otti vastaan Robert Lowery vuonna 1949. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan noussut yhtä tunnetuksi Batmanina kuin Adam West, joka esitti hahmoa samannimisessä televisiosarjassa vuodesta 1966 vuoteen 1968. West nousi niinkin suosituksi, että nykypäivänä monet luulevat hänen olleen ensimmäinen Batman-näyttelijä. Ja koska hänen hahmonsa seikkailut olivat niin suosittuja, piti sarjan pohjalta tehdä ensimmäinen koko illan Batman-elokuva. Leffan tekoa mietittiin jo ennen sarjan ensimmäisen kauden ilmestymistä, mutta se päätettiin kuitenkin siirtää ilmestyväksi vasta, kun ensimmäinen kausi oli pyörinyt kokonaisuudessaan televisiosta. Batman - Lepakkomies ilmestyi kesällä 1966 ja se oli suosittu sekä kriitikoiden että kansan keskuudessa. Minulle Batman on yksi parhaista sankarihahmoista koskaan. Olen pitänyt hahmosta lapsesta asti ja hän on päähenkilö suosikkielokuvassani, eli Yön ritarissa (The Dark Knight - 2008). Lapsena minulle näytettiin pätkiä Adam Westin Batman-sarjasta, jotta tietäisin, millaista meininkiä hahmo koki 1960-luvulla. Silloin luulin, että kyseessä on pilavideoita, mutta nähdessäni Batman - Lepakkomiehen, tajusin, että Westin jutut olivatkin virallisia tarinoita hahmosta. Erityisen innoissani en ollut leffasta ja kestikin vuosia ennen kuin katsoin sen uudestaan kesällä 2015. Silloin ajattelin, etten koskaan enää katsoisi elokuvaa uudestaan. Noh, toisin kävi ja eräänä huhtikuisena iltana huomasin tuijottavani Netflixistä Batman - Lepakkomiestä kolmatta kertaa elämässäni. Kun mietin, mitä elokuvia arvostelisin vuodelle 2019, vanhat Batman-elokuvat tulivat heti mieleeni. Alunperin aikomukseni oli arvostella vain Tim Burtonin ja Joel Schumacherin ohjaamat leffat, mutta nopeasti tajusin, että minun täytyy kirjoittaa myös Westin tähdittämästä elokuvasta. Tämä tajuaminen johtikin äsken mainitsemaani iltaan, jonka aikana mietin useasti, että tämä olisi nyt oikeasti viimeinen kerta, kun katson tämän elokuvan. Anteeksi nyt vain, mutta camp-Batman ei todellakaan ole minun juttuni.

Batman ja Robin joutuvat kohtaamaan Jokerin, Kissanaisen, Arvuuttajan ja Pingviinin, jotka ovat kehitelleet ilkeän juonen hallitakseen maailmaa.

Batmanina nähdään tosiaan Adam West, joka ei mielestäni ole erityisen hyvä näyttelijä. Hän esiintyy todella teatraalisesti, minkä lisäksi hän pitää aina välillä taukoja kesken lausettaan, jotta voisi olla kauemmin ruudulla. Batman on todella viisas ja osaa hetkessä päätellä asioita, minkä lisäksi hän tietää erittäin paljon. Outoa kyllä, kun Batman ottaa pukunsa pois ja alta paljastuu miljonääri Bruce Wayne, älykkyysosamäärä tuntuu putoavan huomattavasti. Yhdessä kohtaa elokuvaa Kissanainen naamioituu toimittajaksi, vietelläkseen Brucen ja mieshän tietty ihastuu naikkoseen täysin, eikä tajua selkeitä vihjeitä siitä, että kyseessä on pahis. Jos hän laittaisi älykkyydenkohotusasunsa päälle, huomaisi hän ilkeän juonen heti. Tai sitten Bruce osaa esittää niin hyvin, ettei hän ole Batman, että hän menettää kaikki Batmanin taidot ilman asuaan. Hän ei nimittäin osaa edes tapella Bruce Waynena, vaikka tilanne vaatisi. Onneksi hahmo esiintyy leffassa pääasiassa Batmanina eikä Brucena.
     Batmanin apuria, eli Dick Graysonia/Robinia esittää Burt Ward, joka on naurettavan kehno roolissaan. Häntä on myös välillä vaikea katsoa, sillä Robinin pöksyt ovat pienemmät kuin tavalliset miesten alushousut. Useaan otteeseen hahmo tuntuu täysin tarpeettomalta ja pääasiassa hän vain pyörii Batmanin mukana kailottamassa monien tuntemaa "Pyhä ____ Batman" -huudahdusta. Leffan aikana kuullaankin tästä yli kymmenen eri versiota, joista parhaimmat ovat "Pyhä liimapurkki", "Pyhä pyhäinpäivä" ja "Pyhä melkein", joka oli ehdottomasti kaikista timanttisin.

Cesar Romero näyttelee Batmanin arkkivihollista, eli Jokeria. Ulkoisesti hahmo näyttää siltä, miltä kuuluukin. Hänellä on täysin valkoinen naama, punaiset hymyilevät huulet, vihreä tukka ja päällään hänellä on kirkkaanvärinen puku. Hahmo nauraa useasti korkealla äänellään ja välillä keksii hölmöjä kepposia. Valitettavasti hahmo on usein liian vakava ja järkevä, jolloin hän ei tunnu samalta vitsailijalta. Jokerin rooli ei myöskään ole erityisen suuri, vaikka hän onkin tunnetuin Batman-pahis. Sääli, sillä Romero on toimiva roolissa. Kaikkein parasta Romeron Jokerissa on, ettei hän suostunut ajamaan viiksiään roolia varten, jolloin katsojana kiinnittää jatkuvasti huomiota niihin hahmon ollessa ruudulla. Kun viikset kerran huomaa, ei niitä voi olla näkemättä.
     Jostain syystä Frank Gorshinin esittämästä Arvuuttajasta on tehty useassa kohtaa samanlainen käkättäjä kuin millainen Jokerin kuuluisi olla. Silloin katsojana ihmetteleekin kovasti, miksei järkeilyä hoida Arvuuttaja ja nauramista Jokeri? Ulkoisesti Arvuuttajakin näyttää siltä, miltä kuuluukin, eli hänellä on päällään vihreä kokovartaloasu, jonka rintaa korostaa iso kysymysmerkki. Gorshin ei ole kovin kummoinen roolissaan ja hahmona Arvuuttaja jää kolmen muun pahiksen jalkoihin. Hahmo tietty esittää erilaisia arvoituksia sankareille ratkottavaksi, jotka ovat toinen toistaan oudompia ja hölmömpiä. Hölmöintä on kuitenkin se, että arvoituksissaan Arvuuttaja paljastaa aina pahisten päämäärät, jolloin sankareiden on helpompi voittaa.
     Kissanaisena nähdään Lee Meriwether, joka on näyttelijöistä ainoa, joka ei esiintynyt Batman-sarjassa. Siinä Kissanaista näyttelee Julie Newmar, mutta hän ei ollut saatavilla elokuvan teon aikaan, joten uusi esittäjä täytyi löytää. Meriwether on hyvä roolissaan, vaikka onkin välillä vähän yliampuvan teatraalinen. Hahmolta löytyy muutamia kissamaisia piirteitä ja välillä hän mouruaa kuin katti. Kissanainen on selvästi pahisjengin viisain henkilö ja hän usein pyöritteleekin silmiään kolmikon puuhastelulle. Hän on myös pahiksista isoimmassa roolissa, esittäessään venäläistoimittajaa Bruce Waynelle.
     Burgess Meredith suoriutuu Pingviinin roolista ihan toimivasti. Hahmo on saatu näyttämään oikealta pukunsa, hattunsa ja monokkelinsa kanssa, minkä lisäksi hänet nähdään lähes aina polttamassa tupakkaa. Pingviini vaikuttaa jokseenkin häijyltä, mutta hänestä löytyy myös koomista puolta. Hahmo toimii selvästi erilaisten kulkuneuvojen ja piilopaikkojen hankkijana, sillä pahikset nähdään useasti sukellusveneessä tai mökissä veden äärellä.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Bruce Waynen uskollinen hovimestari Alfred (Alan Napier), jonka rooli on valitettavasti aika pieni, poliisikomisario Gordon (Nail Hamilton), joka uskoo Batmaniin täysillä, mutta on poliisina aika hyödytön tapaus ja kommodori Schmidlapp (Reginald Denny), joka on tärkeä osa pahisnelikon suunnitelmaa.

Batman - Lepakkomiehestä käy välittömästi selväksi, ettei se ole kovin vakavasti tehty elokuva. Nykyään Batman yhdistetään synkkiin teemoihin ja vakaviin teoksiin, mutta tämä leffa on kieli poskessa pieraistu värikäs elokuva, jota ei voi koskaan ottaa tosissaan. Heti alussa tunnelma viittaa siihen, että vitsimielellä mennään, eikä synkkyyksiä ole luvassa. Jos tässä kohtaa elokuva ei tunnu iskevän, kannattaa se pistää pois, sillä leffa muuttuu tästä entistäkin hölmömmäksi. Itse en erityisemmin pidä leffan tunnelmasta, mutta mukana on kuitenkin aivan timanttisia hetkiä. Paras kohtaus koko elokuvassa on tietysti se, kun Batman roikkuu lepakkotikapuista meren yllä ja todella kumisen näköinen hai nappaa hänen jalastaan kiinni, jolloin ainoa pelastus on lepakko-hainkarkotesuihke. Kyllä, jokaisen Batmanin ja Robinin käyttämän esineen tai ajoneuvon nimi alkaa sanalla "lepakko". Samalla tavalla kuin Robin huutelee erilaisia variaatioita "pyhä jotain" -lauseesta, myös näitä lepakkojotain-tuotteita on reilusti yli kymmenen. On lepakkokopteria, lepakkovenettä, lepakkohissiä, lepakkoköyttä, lepakkokaasua ja lepakkotankoa - tunnetuimpina tietysti lepakkoauto, eli Batmobiili ja lepakkosignaali, jolla Batmanin logo loistaa taivaalla merkiksi, että sankarin täytyy rientää apuun. Erilaisista lepakkotuotteista puhuminen on ihan hauskaa, etenkin jos kyseessä on joitain ihan tavallisia esineitä, joiden eteen on täytynyt tunkea tuohon siivekkääseen eläimeen viittaava nimitys. Näiden ja haikohdan lisäksi koen suurta riemua kohtauksesta, jossa Batman juoksentelee ympäriinsä sarjakuvamaisen, ison pallopommin kanssa, yrittäen löytää paikan, jossa pommi voi räjähtää vahingoittamatta ketään. Tätähän vaikeuttaa tietenkin monet erilaiset asiat, jolloin viittasankari joutuu pinkomaan ympyrää hätäisen näköisenä.

Jos katsojalta löytyy oikea tunnelma, niin elokuvan voi parhaimmassa tapauksessa katsoa nauraen läpi, mutta muuten joutuu useaan otteeseen pyörittelemään silmiään, sillä jutut ovat niin typeriä. Kun Batman ja Robin yrittävät poliisien (jotka todella ovat hyödyttömiä) kanssa tuumailla, ketkä pahikset ovat tekemässä pahuuksia, tapahtuu päättelytyö niin käsittämättömän urposti, että ei voi muuta kuin kysyä ääneen "mitä helevettiä?" ja kelata taaksepäin, jotta näkisi koko pähkäilyn uudestaan. Tämän lisäksi moneen kertaan tuntuu siltä, että tekijät ja näyttelijät eivät edes yritä tehdä hyvää elokuvaa. Kun hahmot käyttävät kummallisia tietokoneitaan, joita koristaa ainakin sata välkkyvää minilamppua, he lähinnä vain tökkivät paria nappulaa ja tietävät oikean vastauksen, vaikka missään ei näy minkäänlaista ruutua, joka kertoisi tiedon heille. Nämäkin ovat sellaisia kohtia, joiden aikana katsoja miettii, mitä ihmettä alkoi katsomaan. Tämän lisäksi monet (minä mukaanlukien) voivat miettiä, miten ihmeessä kukaan ihan oikeasti voisi pitää tästä elokuvasta? Ymmärrän, että joillekin viehätys syntyy nimenomaan siitä, että Batman - Lepakkomies on niin käsittämättömän kehno elokuva, mikä tekee siitä aivan loistavan teoksen. Tai jos tämän näki lapsena, jonka takia tälle on noussut nostalgia-arvoa. Mutta entäs sitten ne, jotka ihan-ihan oikeasti pitävät tästä?

Unohdetaan vähäksi aikaa huonot vitsit, yliampuva näytteleminen ja kehno tyyli, ja keskitytään itse tarinaan. Lähtökohta juonelle on ihan hyvä ja yksinkertainen: pahikset aikovat vallata maailman ja sankareiden täytyy voittaa heidät. Alkupäässä sankarit yrittävät miettiä, mitä pahikset aikovat ja tajutessaan sen, he yrittävät löytää heidät. Samaan aikaan pahiksilla on suunnitelma sankareiden päihittämistä varten. Näin mietittynä homma toimii. Valitettavasti tarina poukkoilee välillä miten sattuu, eikä joskus tunnu edes johtavan mihinkään. Elokuva on myös liian pitkä ja se tuntuu usein todella väkisin venytetyltä jaksolta sarjasta. Pahisten suunnitelma on vielä niin hölmö ja heidän tapansa toteuttaa se on todella hölmö, jolloin lähtökohdiltaan toimivalta vaikuttava juonikin on hölmö. Enkä todellakaan tarkoita hyvällä tavalla hölmöä. Jos elokuva olisi ihan oikeasti komedia, niin juttuhan voisi toimiakin, mutta kun elokuva ei ole kovin hauska, vaan typerä. Leffasta ei löydy kovin montaa hyvää juttua ja ne hyvätkin jutut ovat omalla tavallaan kehnoja. Niihin hyviin osuuksiin on vain löydetty oikeanlainen idioottimaisuus, jolloin ne eivät tunnu kuralta.

Batman - Lepakkomiehen tehosteet ovat selvästi eläneet parhaat päivänsä, mikä on tietty ymmärrettävää, sillä leffa tehtiin 1960-luvulla. Kun Batman ja Robin kiipeävät vaijerin avulla seinää pitkin, voi täysin selvästi nähdä, että kamera on vain käännetty sivuttain ja hahmot kävelevät lattiaa pitkin. Muutamissa kohdissa on täysin selvää, että taustalla oleva taivas on oikeasti pelkkä kangas. Kuvissa joissa sankarit nähdään istumassa lepakkoveneessä naamat kameraan päin, on täysin selvää, ettei vene liiku mihinkään, vaan veneen takana on kangas, jossa pyörii videopätkä valmiiksi kuvatusta venekaahailusta. Tämäkään ei erityisemmin häiritse, jos ei huomioi sitä, että taustalla pyörivä pätkä on mustavalkoinen, muun elokuvan ollessa värikäs. Tekijöille täytyy kuitenkin nostaa hattua siitä, että monissa kuvissa lepakkovene oikeasti kulkee vedessä ja että myös lepakkoauto, -helikopteri ja -moottoripyörä ovat oikeasti toteutetut. Myös monet lavasteet ovat taidokkaasti toteutetut. Puvustuksen osalta pahisten asut ovat paljon paremmin tehdyt kuin sankareiden koomiset trikoot. Nämä asiat eivät olekaan ne, mitkä minua erityisemmin häiritsevät, vaan elokuvan tunnelma, tarina ja ennen kaikkea sen käsikirjoitus.

Elokuvan käsikirjoitus, etenkin sen repliikit ovat nimittäin järkyttävän hirveitä. Etenkin Batmanin ja Robinin väliset keskustelut ovat todella huonosti kirjoitettuja. Päättelyhetket, arvoitusten ratkomiset ja oudoilla muka-tiedetermeillä puhumiset ovat kauheasti tuherrettuja. Pääkaksikon puhetta on vielä pidennetty miljoonilla eri adjektiiveilla, joilla he kuvailevat, kuinka ilkeitä pahikset ovat. Surkeasta ja katsojia tyhmentävästä käsikirjoituksesta voi syyttää sarjaakin käsikirjoittanutta Lorenzo Semple Jr:a, jonka muihin töihin en haluaisi ikinä tutustua. Typerästä tunnelmasta ei taas voi syyttää ohjaaja Leslie H. Martinsonia, joka joutui tekemään elokuvan siltä pohjalta, millainen itse sarja oli. Kuvauskaan ei ole parhaasta päästä. Monet kuvat ovat kyllä hyviä, mutta jostain syystä kaikissa kohtauksissa, joissa pahikset esiintyvät ilman sankareita, kamera on pistetty hieman vinoon, jolloin kuvat näyttävät pahimmassa tapauksessa todella kehnoilta. Ihan sama, vaikka tarkoituksena olisi osoittaa, että pahikset ovat vinksahtaneita päästään, kuvat näyttävät silti huonoilta. Leikkaus on sentään ihan toimivaa, vaikka tiivistämistä olisi voinut tapahtua. Äänitehosteet eivät ole parhaasta päästä ja parissa tappelukohtauksessa lyöntiäänet puuttuvat kokonaan. Kuten monet tietävät, Adam Westin Batmaneihin kuuluu naurettavat tappelukohtaukset, joissa jokaisen lyönnin osuessa, ruutuun ilmestyy suuri teksti, tyyliin "pow", "zwapp", "klonk" tai "thwack", jotka tuovat sarjakuvamaisuuden tuntua mukaan onnistuneesti. Tämänlainen elokuva onkin ainoa, mihin nuo sopisivat pilaamatta lopputulosta. Leffassa kuullaan tietty lähes kaikkien tuntema tunnuskappale, jonka voi helposti hyräillä "nananananananana Batmaan!" mutta valitettavasti se kuullaan vain pariin otteeseen.

Yhteenveto: Batman - Lepakkomies on aika kehno elokuva, jos camp-henki ei uppoa. Sen käsikirjoitus (etenkin repliikit) on kauhea, näytteleminen yliampuvaa, vitsit kehnoja ja tunnelma typerä. Vaikka mukana onkin legendaarisia juttuja, kuten tunnuskappale, erilaiset lepakkotuotteet, "pyhä jotain" -huudot, lyöntien aikana ilmestyvät sarjakuvamaiset tekstit, pommin kanssa juoksentelu, sekä haipätkä, naurattavat ne vain muutamassa kohtaa. Niiden ansiosta elokuva on vain parempi kuin huono. Batmania näyttelevä Adam West ei ole hyvä ja vielä huonompi on Robinin näyttelijä Burt Ward. Pahikset ovat omalla tavallaan onnistuneita, vaikka Arvuuttaja onkin liian jokerimainen, Jokerin ollessa liian tosikko. Tehosteet eivät ole parhaasta päästä, mutta sen ymmärtää, kun ottaa huomioon, milloin elokuva tehtiin. Paikoitellen leffa onnistuu olemaan niin naurettavan huono, että se on toimiva, mutta suurimmaksi osaksi elokuva on vain kökkö. Suosittelen silti katsomaan Batman - Lepakkomiehen kerran, jos supersankarielokuvat (etenkin Batmanit) ovat toimineet teille, sillä ilman tätä teosta ei välttämättä olisi nykypäivän supersankariteoksia. Jotkut tästä nauttivat, koska se on niin kehno tai koska he katsoivat sitä lapsena tai koska he nauttivat camp-hengestä, mutta itse en kuulu mihinkään näistä ryhmistä. Hyvä elokuva Batman - Lepakkomies ei ole. Ehkä nyt voin yrittää pitää päätöksestäni kiinni, enkä katso tätä leffaa enää uudestaan. Veikkaan kuitenkin, että jonain päivänä huomaan jälleen tuijottavani tätä. Noh, se on sitten sen ajan murhe. Onneksi ensi viikolla siirrytään sitten pari vuosikymmentä eteenpäin ja parempiin tunnelmiin, kun päästään Tim Burtonin ohjaamaan Batmaniin (1989)...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.4.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.phenomenal1983.wordpress.com
Batman: The Movie, 1966, Twentieth Century Fox Film Corporation, William Dozier Productions, Greenlawn Productions