Arvostelu: Nomadland (2020)

NOMADLAND

Ohjaus: Chloé Zhao

Pääosissa: Frances McDormand, David Strathairn, Linda May, Swankie, Bob Wells ja Peter Spears

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

Ikäraja: 12

Nomadland perustuu Jessica Bruderin kirjaan Nomadland: Surviving America in the Twenty-First Century vuodelta 2017. Näyttelijät Frances McDormand ja Peter Spears hankkivat kirjan elokuvaoikeudet ja ryhtyivät työstämään filmatisointia sen pohjalta. Kaksikko näki ohjaaja Chloé Zhaon The Rider -elokuvan (2017) Toronton elokuvajuhlilla ja McDormand oli niin vakuuttunut, että pyysi Zhaota ohjaamaan Nomadland-elokuvan. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2018 ja Nomadland sai maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla viime syyskuussa, missä se voitti juhlien pääpalkinnon, Kultaisen leijonan. Elokuva voitti myös parhaan draamaelokuvan ja ohjauksen Golden Globe -palkinnot, ja nyt se on ehdolla kuudesta Oscar-palkinnosta (mm. paras elokuva, ohjaus, naispääosa ja käsikirjoitus). Itse kiinnostuin filmistä, kun alkuvuodesta sen voittojen myötä siitä alkoi kantautua paljon positiivista palautetta. Olinkin iloinen, kun huomasin, että elokuvasta järjestettiin kunnon lehdistönäytös ja pääsin katsomaan Nomadlandin pari viikkoa ennen sen ensi-iltaa.

Fernin menetettyä työnsä US Gypsumin tehtaalla vuonna 2011, hän päättää myydä omaisuutensa ja ostaa pakettiauton, jolla hän matkustaa ympäri Yhdysvaltoja, tavaten itsensä kaltaisia "nomadeja" ja tehden eri töitä ympäri seuraavan vuoden.

Pääroolissa nomadiksi, eli henkilöksi, joka ei asu vain yhdessä paikkaa, vaan elää kiertäen maata, yöpyen milloin missäkin ja tehden jatkuvasti eri töitä, ryhtyvänä Ferninä nähdään aina yhtä fantastinen Frances McDormand. Karismaattista McDormandia jaksaa seurata, tekee hän oikeastaan mitä vain - sen tämä elokuva tekee hyvin selväksi. Leffa uppoutuu hyvin Fernin mielenmaisemaan ja katsoja ymmärtää, miksi hahmo ei voi asettua aloilleen ja mikä pitää häntä jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa. McDormand tulkitsee hahmonsa monipuolisia tuntemuksia lahjakkaasti ja hahmon matkaa katsoo mielellään.

     Lisäksi elokuvassa nähdään myös näyttelijät David Strathairn ja Peter Spears, sekä oikean elämän nomadit, kuten mm. Linda May, Swankie, Bob Wells ja Derek Endres nomadeina, joihin Fern tutustuu matkansa varrella.

Nomadlandissa on todella kiehtovan realistinen henki. Elokuvan tyylissä on jotain hyvin dokumentaarista ja vähän väliä voi huomata unohtaneensa katsovansa käsikirjoitettua tuotantoa. McDormand sulautuu rooliinsa niin upeasti, että jossain kohtaa alkoi tuntua siltä kuin seuraisin todellisen ihmisen elämästä kertovaa dokumenttia. Toteutus on mielenkiintoinen ja sopii täydellisesti elokuvan henkeen. Kyse kun ei ole mistään perinteisestä tarinasta, jossa tapahtuu tietyin välein jotain ihmeellistä, jossa juonta rakennettaisiin tietyllä tavalla ja jossa tuodaan mukaan isoja konflikteja ratkottaviksi. Isoin vastoinkäyminen saattaa olla puhkeava rengas tai parkkipaikka, jossa yöpyminen on kiellettyä. Elokuva on lähinnä kuvaus päähenkilön mielen- ja sielunmaisemasta. Ei siinä erityisemmin tapahdu mitään ihmeellistä tai jännittävää, mutta jatkuvaa matkaa seuraa silti kiinnostuneena.

Mielenkiintoa lisäävätkin nämä todelliset nomadit, joita Fern kohtaa ja jotka kertovat elämäntarinoitaan nuotion äärellä. Tähän nomadikulttuuriin syvennytään oivallisesti ja elokuva selventää hyvin katsojalle, miksi jotkut eivät halua vain jämähtää yhteen paikkaan, vaan jatkuvasta tien päällä olemisesta ja autossa nukkumisesta muodostuu heidän elämänsä. Olisikin erityisen kiinnostavaa tietää, mitkä näistä nuotiokeskusteluista ovat käsikirjoitettuja ja mitkä nomadien todellisia tarinoita? Vaikka elokuvaa ja Fernin matkaa onkin kiinnostavaa seurata, täytyy silti tunnustaa, että mukaan mahtuu pätkiä, jotka tuntuivat hieman venyttävän leffaa liikaa. Tunnepuoleltaan leffa jäi myös pienesti vaisuksi ja minusta tuntuu, että etenkin elokuvan lopetuskohtauksen olisi pitänyt tarjota tunteellisesti enemmän kuin mitä todellisuudessa koin.

Chloé Zhaon ohjaus on vakuuttavaa ja hänen rakentamansa dokumentaarinen henki lisää leffaan paljon. Zhao on toiminut myös tuottajana, käsikirjoittajana ja jopa leikkaajana, joten hänellä on todella ollut päätösvalta siitä, millainen lopputuloksen pitää olla. Hän uppoutuu täysillä päähenkilön pään sisälle ja kutsuu myös katsojat mukaansa. Nomadland on visuaalisestikin erittäin tyylikäs teos ja se on täynnä näyttäviä kuvia Yhdysvaltojen maisemista. Karummistakin kallioista onnistutaan saamaan kauniita. Fernin auto on saatu lavastettua kotoisaksi. Myös äänimaailma toimii ja Ludovico Einaudin säveltämät musiikit auttavat Zhaota tunnelman rakentamisessa.

Yhteenveto: Nomadland on erittäin mainio draamaelokuva. Ohjaaja Chloé Zhao on rakentanut mukaan mielenkiintoisen dokumentaarisen hengen ja jatkuvasti katsoja voikin huomata unohtaneensa, että kyseessä on käsikirjoitettu teos, eikä aito dokumentti. Vaikka elokuvassa ei sinänsä tapahdu mitään erityisen ihmeellistä tai vaikuttavaa, Fernin matkaa nomadikulttuuriin seuraa oikein mielellään. Tähän vaikuttaa voimakkaasti Ferniä näyttelevä Frances McDormand, joka on tottakai upea roolissaan. Hän sulautuu täysin hahmoksi, mikä auttaa Zhaota luomaan illuusiotaan. Paikoitellen elokuva tuntuu hieman laahailevan, eikä se tunnepuoleltaan onnistunut erityisemmin tavoittamaan minua. Siitä huolimatta Nomadland on oikein hyvä teos, jota suosittelen lämpimästi katsomaan, jos aihe tai tekijät kiinnostavat.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.3.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Nomadland, 2020, Cor Cordium Productions, Hear/Say Productions, Highwayman Films