PIANISTI
THE PIANIST
Ohjaus: Roman Polanski
Pääosissa: Adrien Brody, Frank Finlay, Maureen Lipman, Ed Stoppard, Julia Rayner, Jessica Kate Meyer, Emilia Fox, Ronan Vibert, Ruth Platt, Andrew Tiernan, Michał Jan Żebrowski, Roy Smiles, Valentine Pelka, Daniel Caltagirone ja Thomas Kretschmann
Genre: draama, sota
Kesto: 2 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 16
The Pianist, eli suomalaisittain Pianisti perustuu juutalaisen Władysław Szpilmanin elämään Puolassa toisen maailmansodan aikaan. Ohjaaja Roman Polanski oli jo vuosia halunnut tehdä elokuvan juutalaisista toisessa maailmansodassa. Aihe oli erityisen lähellä hänen sydäntään, sillä hän oli itse lapsena päässyt karkuun Krakovan gettoalueelta, jonne natsit olivat kaupungin juutalaiset sulkeneet. Polanski kiinnostui Szpilmanin tarinasta ja ryhtyi kehittelemään elokuvaa sen pohjalta. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2001 ja lopulta Pianisti sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 24. toukokuuta 2002 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli menestys, joka keräsi valtavia kehuja niin kriitikoilta kuin katsojilta. Cannesissa elokuva voitti pääpalkinnon Kultaisen palmun, minkä lisäksi filmi sai mm. seitsemän Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, kuvaus, puvustus ja leikkaus), joista se voitti parhaan miespääosan, käsikirjoituksen ja ohjauksen palkinnot (joskin Polanski ei voinut olla paikalla vastaanottamassa palkintoaan, sillä hänet olisi pidätetty Yhdysvalloissa alaikäisen tytön raiskauksesta syytettynä), kaksi Golden Globe -ehdokkuutta (paras elokuva ja miespääosa), seitsemän BAFTA-ehdokkuutta (mm. paras miespääosa, käsikirjoitus, kuvaus, ääni ja musiikki), joista se voitti parhaan elokuvan ja ohjauksen palkinnot, sekä kymmenen César-ehdokkuutta (mm. paras käsikirjoitus, puvustus ja leikkaus), joista se voitti parhaan elokuvan, ohjauksen, miespääosan, kuvauksen, lavastuksen, äänen ja musiikin palkinnot. Itse en ollut aiemmin nähnyt Pianistia, vaikka se on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa ja olen omistanut sen Blu-raylla muutaman vuoden. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin vihdoin katsoa ja arvostella Pianistin juhlavuoden kunniaksi.
Syksyllä 1939 Puolan pääkaupungissa Varsovassa asuva juutalaispianisti Władysław Szpilman ja hänen perheensä yrittävät selvitä hengissä, kun natsi-Saksa miehittää maan ja sulkee juutalaiset muurien taakse pienelle gettoalueelle. Szpilmanin perhe yrittää elätellä toivoa, että sota olisi pian päättymässä, mutta he joutuvat huomaamaan, että natsien hirmuteot ovat vasta alkamassa.
Pääroolissa Władysław Szpilmanina tai ihan vain Wladekina nähdään Adrien Brody, joka voitti suorituksellaan parhaan miespääosan Oscar-palkinnon ja teki samalla ennätyksen, voitettuaan miespääosapystin nuorimpana koskaan, vain 29-vuotiaana! Brody eläytyy niin vahvasti roolinsa vietäväksi, ettei voi muuta kuin ihailla. Hän kanavoi upeasti hahmonsa tunteita, Wladekin elämän kääntyessä päälaelleen. Tällainen tarkka eläytyminen onkin tärkeää, kun kyseessä on todellisen henkilön kertomus, joka kävi oikeasti läpi näitä hirvittäviä asioita.
Wladekin lisäksi Szpilmanin perheeseen kuuluvat myös Samuel-isä (Frank Finlay), Edward-äiti (Maureen Lipman), Wladekin veli Henryk (Ed Stoppard), sekä siskot Regina (Julia Rayner) ja Halina (Jessica Kate Meyer). Muutkin perheenjäsenten näyttelijät hoitavat hommansa kunniakkaasti - erityisesti Stoppard päättäväisen Henryk-veljen osassa. Muissa rooleissa leffassa nähdään myös mm. Emilia Fox Wladekin ihastuksenkohteena Dorotana, Ronan Vibert ja Ruth Platt Boguckin pariskuntana, sekä Thomas Kretschmann natsiupseeri Wilm Hosenfeldinä. On hieman hassua, että elokuvan julisteessa Kretschmannin nimi on samalla tasolla ja yhtä isolla kuin Adrien Brodyn, vaikka Kretschmannilla on ruutuaikaa vain joitain minuutteja leffan loppupäässä.
Vaikka pääasiassa Pianistin vastaanotto on ollut ylistävä, on se saanut myös kritiikkiä sekä paheksuntaa ohjaajansa vuoksi. Vuonna 1977 Roman Polanski pidätettiin syytettynä 13-vuotiaan tytön huumaamisesta ja raiskaamisesta. Kuitenkin ennen kuin hänelle oltiin langettamassa pitkää vankeustuomiota, Polanski pakeni Lontooseen ja on siitä asti oleskellut maissa, joista häntä ei palauteta takaisin Yhdysvaltoihin, missä hänet pidätettäisiin heti. Tästä syystä Polanski ei osallistunut vuoden 2003 Oscar-gaalaan, jossa hän voitti parhaan ohjauksen palkinnon Pianistista. Erityisesti voitto on aiheuttanut paheksuntaa. Vaikka itse olen toki sitä mieltä, että tuollainen kaamea teko vaatisi rangaistusta, mielestäni pitäisi silti osata erottaa taide taiteilijasta. Oli Polanskista mitä mieltä tahansa, on hän ohjaajana lahjakas ja osoittaa lahjansa Pianistissa ällistyttävällä tavalla. Brodyn tavoin myös Polanski oli Oscarinsa ansainnut. Filmi olisi voinut hyvin voittaa myös pääpalkinnon - niin upea Pianisti on!
Kuten alussa kerroin, Polanski on itse yksi niistä juutalaisperheisiin syntyneistä, jotka onnistuivat pakenemaan Puolasta natsien hyökätessä maahan. Sellainen koettelemus jää varmasti kummittelemaan mielessä ja Polanski oli varmasti kokenut vuosia tarvetta kertoa aiheesta elokuvan kautta. Pianisti tuntuukin äärimmäisen henkilökohtaiselta teokselta - elokuvan muodossa olevalta rakkauslapselta, jonka Polanski on työstänyt niin huolellisesti kuin vain pystyy. Tämä henkilökohtaisuus vain lisää filmin vahvaa tunteikkuutta ja on ihme, jos elokuvan aikana ei herkisty useaan otteeseen. Se herkkyys, ahdinko, suru, lohduttomuus, toivottomuus ja painajaismaisuus ympäröivät katsojan niin tiukasti, että minun täytyy tunnustaa, että minun oli pakko pitää hengähdystauko elokuvan puolessa välissä. Tämä ei todellakaan ole kritiikki elokuvaa kohtaan. Tämä on yksinomaan kehu siitä, että filmi sai minut tuntemaan jotain erittäin voimakasta.
Pianisti ei siis todellakaan ole helppoa ja kevyttä katseltavaa. Se on hyvinkin painostava kokemus, joka lyö palan kurkkuun ja jättää sanattomaksi. Leffasta löytyy paljon kuvastoa ja kohtauksia, joita on vaikea katsoa. Ihmisiä tapetaan säälittä iästä riippumatta. Juutalaisgeton kadut ovat vähitellen täynnä nälkiintyneitä ja kuolleita ihmisiä, joiden ohi muut vain kävelevät. Natsit tekevät niin epäinhimillisiä asioita, että tulee ihan paha olo. Silti elokuva ei ole mitään kurjuudella mässäilyä, vaan tuollaista tapahtui oikeasti. Vaikka leffan seuraaminen ei ole helppoa, on se pakko nähdä loppuun. On pakko nähdä, kuinka Szpilmanin perheelle käy. Hirveyksistä huolimatta elokuva vangitsee mukaansa. Kaiken kurjuuden keskellä on jotain kaunistakin. Wladekin soittaessa pianoa, leffa saa herkistymään eri syistä. Ahdistavuudestaan huolimatta se on huikeasti tehty kokemus, joka kuuluu niihin teoksiin, jotka jokaisen pitäisi nähdä kerran elämässään.
Polanskin voimakkaan ja tunteikkaan ohjauksen lisäksi elokuvanteko Pianistissa on kaikin puolin laadukasta. Ronald Harwoodin käsikirjoitus on hyvin rakennettu ja filmi kulkee sulavasti vuodesta toiseen. Kuvaus on erittäin tyylikästä, mitä vain tukee oiva leikkaus. Leikkauksessa on jotain hienon vanhanaikaista, eritoten mustaan häivyttämisen ja kohtauksesta toiseen siirtymisen kannalta. Lavasteet ovat näyttävät ja Varsovan kaupungin lavasteita on mainiosti romutettu yhä vain enemmän leffan kulkiessa eteenpäin erilaisten pommitusten ja taistelujen myötä. Puvustajat tekevät myös hyvää työtä ja maskeeraajat saavat onnistuneesti näyttelijät näyttämään jatkuvasti kalpeammilta ja laihemmilta. Erikoistehosteita hyödynnetään taidokkaasti ja äänimaailma on kaikin puolin hyvin rakennettu efekteistä Wojciech Kilarin säveltämiin musiikkeihin. Kuvissa, joissa nähdään Wladekista vain kädet soittamassa pianoa, kyseessä on oikeasti Kilar soittamassa, eikä Brody.
Yhteenveto: Pianisti on mestarillinen draamaelokuva, joka jokaisen pitäisi nähdä ainakin kerran elämässään. Se on riipaiseva kuvaus natsi-Saksan teoista ja jännittävä kertomus juutalaismiehen yrityksistä selvitä hengissä hirveyksien keskellä. Adrien Brody on fantastinen pääroolissa Władysław Szpilmanina, tulkiten hahmonsa koettelemuksia vaikuttavasti. Roman Polanskin ohjaus on vangitsevaa ja on selvää, kuinka ohjaajalle henkilökohtaisesta teoksesta onkaan kyse. Elokuva on täynnä useita ahdistavia hetkiä, eikä leffan katsominen ole todellakaan helppoa puuhaa. Silti se on pakko nähdä loppuun asti - vaikka sitten hengähdystaukojen kera. Elokuva herättää katsojassa voimakkaita tunteita ja sitä varten onkin syytä napata nenäliinoja mukaan, kun kyynelhanat vääjäämättä aukeavat. Teknisiltä ansioiltaankin Pianisti on erinomainen. Jos et ole elokuvaa vielä nähnyt, on 20-vuotisjuhla mitä parhain syy vihdoin katsoa se. Juhla on myös hyvä syy katsoa Pianisti uudestaan, vaikka sen olisi nähnyt jo useasti aiemminkin.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.6.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Pianist, 2002, R.P. Productions, Heritage Films, Studio Babelsberg, Runteam Ltd., Canal+, StudioCanal, Bac Films, Canal+ Polska, Telewizja Polska, Agencja Produkcji Filmowej, Filmboard Berlin-Brandenburg, FilmFernsehFonds Bayern, Filmförderungsanstalt, Beverly Detroit, Mainstream S.A., Interscope Communications
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti