SEITSEMÄN SAMURAITA
七人の侍
Ohjaus: Akira Kurosawa
Pääosissa: Takashi Shimura, Toshiro Mifune, Isao Kimura, Yoshio Inaba, Seiji Miyaguchi, Minoru Chiaki, Daisuke Katō, Kamatari Fujiwara, Yoshio Tsuchiya, Bokuzen Hidari, Keiko Tsushima, Kokuten Kōdō, Yoshio Kosugi, Shinpei Takagi ja Shin Otomo
Genre: draama, toiminta
Kesto: 3 tuntia 27 minuuttia
Ikäraja: 16
Seitsemän samuraita on Akira Kurosawan ohjaama, käsikirjoittama ja leikkaama elokuva. Kurosawa oli ollut vuosikaudet kiinnostunut samuraista ja halusi alun perin tehdä elokuvan, joka seuraisi yhden samurain elämää päivän verran. Kun hän luki tarinan kyläläisiä suojelleista samuraista, hän päätti muovata elokuvan kertomaan siitä. Aluksi samuraita oli tarkoitus olla kuusi, mutta Kurosawa tuli siihen tulokseen, että vakavamielisiksi luodut hahmot tarvitsisivat vielä yhden räväkämmän lisäyksen joukkoonsa. Toho-tuotantoyhtiö yritti saada Kurosawan kuvaamaan elokuvan studiollaan, mutta ohjaaja vaati autenttisten lavasteiden rakentamista Izun niemimaalle. Kuvaukset käynnistyivät Kurosawan toiveiden mukaisesti ja ne vietiin myös päätökseen, siitä huolimatta, että Toho keskeytti tuotannon parikin kertaa, kuvauspäivien lisääntyessä ja budjetin paisuessa ennätyksellisen suureksi. Lopulta Seitsemän samuraita sai maailmanensi-iltansa 26. huhtikuuta 1954 - tasan 70 vuotta sitten! Elokuva oli jättihitti Japanissa ja siitä muodostui menestys myös muualla maailmalla seuraavina vuosina, kun se levitettiin aluksi lähes tunnin lyhyempänä ja sitten alkuperäisessä muodossaan. Aluksi elokuva sai hieman ailahtelevampaa palautetta kriitikoilta, mutta vuosien varrella sen arvostus on vain kasvanut ja nykyään Seitsemää samuraita pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Se on ollut ehdolla lukuisista palkinnoista (muun muassa parhaan lavastuksen ja puvustuksen Oscar-ehdokkuudet) ja voittanutkin joitain, kuten Suomessa kaksi Jussi-palkintoa (paras ulkomaalainen ohjaus ja ulkomaalainen näyttelijä). Itse olen ollut tietoinen Seitsemästä samuraista vuosia ja katsoin elokuvan vihdoin viitisen vuotta sitten. Pidin siitä valtavasti ja olen jo jonkin aikaa pohtinut leffan katsomista uudelleen. Kun huomasin Seitsemän samuraita täyttävän nyt 70 vuotta, päätin katsoa sen toistamiseen ja samalla arvostella sen juhlan kunniaksi.
1500-luvun Japanissa ryöstelijöiden ryhmä piinaa köyhää kylää, varastaen kyläläisten ruoat. Pelokkaat ja taistelutaidottomat kyläläiset eivät uskalla nousta vastarintaan, joten he päättävät pestata joukon samuraita suojelemaan heitä.
Elokuvan nimikkohahmot, eli ne seitsemän samuraita ovat iäkäs ja viisas ronin Kambei Shinada (parhaan ulkomaalaisen näyttelijän Jussi-palkinnon voittanut Takashi Shimura), tätä innokkaasti seuraava nuori Katsushiro (Isao Kimura), Kambein vanha ystävä Shichiroji (Daisuke Katō), lempeä jousiampuja Gorobei (Yoshio Inaba), tosikko Kyuzo (Seiji Miyaguchi), hupaisa Heihachi (Minoru Chiaki), sekä joukkoon väkisin tunkeva, eksentrinen Kikuchiyo (Toshiro Mifune). Hahmot ovat onnistuneen erilaisia persoonia toisistaan ja muodostavat siten toimivan poppoon, jonka mukaan hyppää mielellään. Vaikka osa saa enemmän ruutuaikaa kuin toiset, jokainen tuo silti merkittävän palasensa kokonaisuuteen. Jotkut suunnittelevat kylän puolustusstrategiaa, jotkut opettavat kyläläisille vaikkapa keihään käyttöä ja jotkut taas johtavat taistelua. Näyttelijät ovat kaikki hyviä rooleissaan. Parasta työtä tekee Takashi Shimura, joka istuu täydellisesti vanhan ja arvokkaan, mutta silti edelleen taistelukykyisen joukon johtajan osaan. Suosikkihahmokseni nousee kuitenkin kummallinen Kikuchiyo, joka vaikuttaisi aluksi riskivedolta ottaa mukaan ja joka ei tunnu ottavan hommaa tosissaan. Hahmo on elokuvan huumoriveikko, mutta hänestä löytyy myös muita puolia, syvyyttä ja jopa tragediaa.
Muita hahmoja elokuvassa ovat samuraiden suojelemat kyläläiset, joihin kuuluu muun muassa epäileväinen Manzo (Kamatari Fujiwara) ja hänen tyttärensä Shino (Keiko Tsushima), voimakastahtoinen Rikichi (Yoshio Tsuchiya), vanha Yohei (Bokuzen Hidari), sekä kylän vanhin (Kokuten Kōdō). Kyläläisetkin ovat oivallisen erilaisia tyyppejä, jotka suhtautuvat tilanteeseensa, sekä samuraiden palkkaamiseen eri tavoin. Pahisosastoa taas edustaa ryöstäjien joukko, jotka jäävät nimettömiksi. Ryöstäjät luovat tehokasta uhkaa ja heidän näyttelijänsä ovat parissa kohtauksessaan herkuttelevan katalia, mutta heidän hahmonsa jäävät varsin yksiulotteisiksi rosvoiksi.
Tykkäsi Seitsemästä samuraista tai ei, sitä ei voi kieltää, etteikö kyseessä olisi yksi elokuvahistorian vaikutusvaltaisimmista teoksista, josta on tehty kopioita, lainauksia, kunnianosoituksia ja ties mitä viimeisten 70 vuoden aikana hurjat määrät. 7 rohkeata miestä (The Magnificent Seven - 1960) on onnistunut uudelleenfilmatisointi, jossa tapahtumapaikaksi vaihtuukin villi länsi ja samuraiden paikalla ovat cowboyt. Pixarin Ötökän elämää -animaatio (A Bug's Life - 1998) on kuin lapsiystävällinen versio elokuvasta. Seitsemän samuraita ja muut Kurosawan työt toimivat George Lucasin inspiraationa, kun hän teki Tähtien sotaa (Star Wars - 1977-), aina samuraita lainailevista jedeistä Kurosawan siirtymäleikkauksiin. The Mandalorian -sarjan (2019-) ykköskaudella nähdään selvästi Seitsemää samuraita matkiva jakso. Lukuisat muut ohjaajat, kuten Martin Scorsese, Andrei Tarkovsky, Quentin Tarantino ja Steven Spielberg ovat luetelleet Kurosawan ja Seitsemän samuraita suurimmiksi innoittajikseen. Sen taistelukohtaukset olivat aikanaan hurja saavutus ja ne innoittivat useita elokuvantekijöitä aina Hollywoodin kulta-ajasta uudempiin filmeihin. Peter Jackson oli takuulla katsonut Seitsemän samurain kaatosateessa tapahtuvan loppuhuipennuksen Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia -elokuvan (The Lord of the Rings: The Two Towers - 2002) Helmien syvänteen taistelua tehdessään. Itse tarina puolustuskyvyttömien apuun kokoontuvista sankareista tuntuu nykyään tutulta, mutta Seitsemän samuraita nosti kuvion pinnalle. Jopa siis nykypäivän supersankarielokuvat, kuten The Avengers (2012) ovat velkaa tälle klassikolle. Zack Snyder on suoraan sanonut, että hän mietti Seitsemää samuraita, työstäessään Justice League -elokuvaansa (2021) osiota, jossa Batman etsii käsiinsä muut sankarit pelastaakseen maailman ja vielä selvemmin Snyder kopioi Seitsemää samuraita Rebel Moon -scifileffoissaan (2023-). Tällaisia sotilaiden liittoutumisia yhteisen asian puolesta nähtiin pian Seitsemän samurain ilmestymisen jälkeen etenkin sotaelokuvissa, kuten Navaronen tykeissä (The Guns of Navarone - 1961). Moni myös kokee, että elokuva loi tavan esitellä pääsankarin kohtauksessa, joka ei liity itse tarinaan millään lailla. Tällainen kohtaus muuttui tyypilliseksi avaukseksi James Bond -vakoojaleffoissa (1962-).
Ja syy siihen, että Seitsemällä samurailla on ollut näin hurja vaikutus elokuviin viimeisten 70 vuoden aikana on tietty se, että kyseessä on aivan mielettömän hienosti tehty elokuva. Tässä toimii aivan kaikki, lähtien toki sen tarinasta. Kuten sanoin, nykyään tällaisia sankareiden liittoutumisia nähdään toistuvasti, mutta vuoden 1954 elokuvamaailmassa sellainen oli jotain uutta. Kertomus on hyvin yksinkertainen ja juuri siksi niin pirun toimiva ja helppo toisintaa monenlaisissa muodoissa westerneistä supersankarielokuviin ja fantasiaseikkailuista lasten animaatioihin. Heti ensikohtauksessa esitellään kyläläisten hätä ja katsoja on saman tien heidän puolellaan. Kun ratkaisua ongelmaan on hetki puitu, käynnistyy samuraiden etsintä. Asiaa vaikeuttaa se, että osalla samuraista on itsellään maineena ryöstellä kyliä, sekä se, että suuri osa samuraista vaatii aikamoista palkkiota suojelutyöstä. Miten ihmeessä pelkkää riisiä ja viljaa tarjoamaan pystyvä kylä voisi saada ketään suojelemaan itseään?
Seitsemällä samurailla on kestoa muutamaa minuuttia vaille kolme ja puoli tuntia. Hurja pituus yhdistettynä siihen, että kyseessä on mustavalkoinen japaninkielinen elokuva, tekee filmistä varmasti jollain tapaa luotaantyöntävän joillekin. Asiaa ei varmasti auta elokuvan maine yhtenä kaikkien aikojen parhaista. Huolet ovat kuitenkin turhia. Kyseessä on yllättävänkin mukaansatempaava elokuva, aika ajoin jopa äärimmäisen viihdyttävä. On todella kiinnostavaa seurata, kun kyläläiset yrittävät pestata itselleen samuraita suojelemaan kyläänsä ja kun pääsemme tapaamaan näitä toinen toistaan kiinnostavampia sotureita. Jatkuvasti tuntuu siltä kuin olisi itsekin paikan päällä, mitä vahvistaa se, kuinka taitavasti samuraiden välit rakennetaan. Heidän keskustelujaan jämähtää kuuntelemaan suurella mielenkiinnolla. Monet hahmojen kanssakäymisistä ovat myös todella hupaisia. Aika kuluu kuin siivillä ja yhtäkkiä jo huomaakin väliajan alkaneen elokuvan puolivälin merkiksi.
Siinä, missä elokuvan ensimmäinen puolisko keskittyy lähinnä samuraiden kokoamiseen ja kylään saapumiseen, toinen puolisko keskittyy taisteluun valmistautumiseen ja itse taistoon ryöstelijöitä vastaan. Kyläläisten kouluttaminen on myös koukuttavaa seurattavaa ja sisältää hauskoja hetkiä. Samalla siinä kasvatellaan tehokkaasti jännitettä kohti suurta huipennusta, eikä se tuota pettymystä. Seitsemän samuraita tarjoaa yhden elokuvahistorian näyttävimmistä lopputaisteluista. Se on kohtaus kohtaukselta vaikuttavampi ja hurjempi, johtaen jännittäviin tilanteisiin, sekä yllättävänkin surumielisiin hetkiin. Se on myös teknisiltä aspekteiltaan erinomainen taidonnäyte kuvausta, stunt-työskentelyä, erikoistehosteita ja puitteita myöten. Kaatosade ja maan mutavelli vain tehostavat meininkiä. Kaiken huipentava otos vetää tehokkaasti hiljaiseksi, samalla kun ruutu muuttuu mustaksi ja "loppu" lävähtää kuvaan. Seitsemän samuraita ei ole vain elokuva, vaan se on suoranainen eeppinen elämys, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen. Ei siis ihme, että se inspiroi yhä vain uusia elokuvantekijöitä tänäkin päivänä.
Seitsemällä samurailla Akira Kurosawa todella osoittaa, miksi häntä pidetään elokuvateon mestarina. Hän hallitsi kaikki osa-alueet niin vakuuttavasti, yhdisteli eri osa-alueita toisiinsa ennennäkemättömin tavoin ja keksi kiehtovia uusia juttuja, jotka inspiroivat lukemattomia muita. Kurosawan ohjaus on erinomaista, niin näyttelijäohjauksen kuin tunnelman rakentamisen puolesta. Hänen käsikirjoituksensa on tarinansa kanssa vahva, täynnä hyviä hahmoja ja oivaa dialogia. Teemat toisten auttamisesta ja pahuuden nujertamisesta ovat aina voimakkaita ja ajankohtaisia. Kurosawa on myös leikannut elokuvan, rytmittäen liki kolme- ja puolituntisen filminsä esimerkillisesti. Toisaalta filmi etenee rauhassa omalla painollaan, toisaalta se on reipas ja mukaansatempaavan viihdyttävä. Tylsää hetkeä ei löydy. Lisäksi hänellä on silmää huikeille visuaalisuuksille. Kameratyöskentely on todella tyylikästä kuvasommittelusta kameran liikkeisiin. Kurosawa hyödyntää hienosti etu- ja taka-alaa, sekä täyttää elokuvansa useilla otoksilla, jotka tekisi mieli kehystää seinälle. Lavasteet ovat fantastiset ja asut mainiot. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Fumio Hayasakan säveltämät musiikit luovat lisätehoa tunnelmaan. Hayasaka sai aikaan parikin toisistaan erilaista ja mieleenpainuvaa melodiaa, joita saattaa jäädä hyräilemään filmin päätteeksi.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.7.2023
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
七人の侍, 1954, Toho Company
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti