TV-sarja: Black Mirror, kausi 3 (2016)

BLACK MIRROR - KAUSI 3

Luoja: Charlie Brooker
Pääosissa: Bryce Dallas Howard, Alice Eve, Wyatt Russell, Alex Lawther, Jeromy Flynn, Mackenzie Davis, Gugu Mbatha-Raw, Malachi Kirby, Madeline Brewer, Kelly Macdonald, Faye Marsay, Benedict Wong, Cherry Jones, James Norton, Alan Ritchson, Daisy Haggard, Hannah John Kamen, Wunmi Mosaku, Ken Yamamura, Susannah Doyle, Hannah Steele, Maya Gerber, Camilla Power, Denise Burse, Annabel Davis, Ariana Labed, Sarah Snook, Michael Kelly, Jonas Karlsson, Joe Armstrong, Elizabeth Berrington ja Ben Miles
Genre: scifi, draama, jännitys
Jaksomäärä: 6
Jakson kesto: 52 minuuttia - 1 tunti 29 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 22 minuuttia
Ikäraja: 16

Charlie Brookerin luoma brittiläinen tieteissarja Black Mirror nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa joulukuussa 2011. Alkuvuodesta 2013 julkaistu toinen kausi ja sitä seurannut jouluspesiaali White Christmas pitivät suosiota yllä, joten Channel 4 halusi tehdä sarjaa lisää. Kanava oli kuitenkin huolissaan sarjan kasvavasta budjetista ja kävikin Brookerin kanssa keskustelua siitä, että sarjan tekoon tarvittaisiin merkittävä yhteistyökumppani. Tekijät ottivat yhteyttä Netflixiin, joka hankki ensin sarjan kansainväliset levitysoikeudet, mikä kasvatti sarjan suosiota valtavasti ja tarjoutui tukemaan sarjan tekoa. Channel 4 osoitti kuitenkin katkeruutta uutta diiliä kohtaan ja yritti omia Brookeria takaisin, mutta tämä päätti viedä sarjan kokonaan Netflixille, joka kertoi antavansa Brookerille Channel 4:ää vapaammat kädet sarjan parissa. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Black Mirrorin kolmas tuotantokausi julkaistiin Netflixissä lokakuussa 2016. Kausi keräsi kehuja faneilta ja kriitikoilta, sekä kasvatti sarjan suosiota. Lisäksi kausi sai kolme Emmy-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan televisioelokuvan ja käsikirjoituksen palkinnot, sekä neljä BAFTA-ehdokkuutta (mm. paras kuvaus ja valaisu, puvustus ja erikoistehosteet), joista se voitti parhaan maskeerauksen ja hiustenmuotoilun palkinnon. Itse olin jo vuosia pohtinut Black Mirroriin tutustumista, mutta se on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Kuitenkin nyt kun sarja on saamassa kuudennen tuotantokautensa, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Pidin todella paljon kahdesta ensimmäisestä kaudesta ja ryhdyinkin innokkaasti katsomaan kolmatta kautta.

Antologiatyylissään Black Mirrorin kolmas tuotantokausi pitää sisällään kuusi erilaista scifitarinaa, joissa pohditaan ihmisten ja teknologian välistä suhdetta monelta eri kantilta. Kolmoskausi lähtee käyntiin jaksolla Nosedive, jossa Bryce Dallas Howardin näyttelemä Lacie elää maailmassa, missä ihmiset käyttävät uudenlaista sosiaalista mediaa, jossa he arvioivat toisiaan ja pisteet määrittävät pitkälti jokaisen statusta - jopa niin pitkälle, että tietyt paikat ja kulkuneuvot ovat käytössä vain tarpeeksi korkeat pisteet omaaville. Lacie tulee pakkomielteiseksi korkean pistemäärän saavuttamisesta, mistä alkaakin aikamoinen syöksykierre, jota on yhä vain ikävämpi seurata, mitä pidemmälle jakso etenee. Koukuttavaa tarinankerrontaa ja väkevää yhteiskunnallista satiiria sisältävä Nosedive nousee heti Black Mirrorin parempaan päätyyn. Sarjaa on helppo katsoa kärjistettynä kommenttina nyky-yhteiskunnasta, missä jokaisen edustus sosiaalisessa mediassa määrittää paljon. Rikkaiden postauksia kadehditaan ja mitä enemmän some antaa mahdollisuuksia tavallisille mattimeikäläisille rikastua ja kohota muiden idoliksi, sitä useampi alkaa tavoittelemaan tähtiä. Ihmiset pistävät liikaa arvoa siihen, kuinka paljon kullakin on seuraajia tai tykkääjiä postauksissaan ja jakso kritisoikin tätä menoa iskevästi. Kaiken kruunaa Howardin vahva roolityö Laciena, jota käy sääliksi koko ajan enemmän.

Kakkosjaksossa nimeltä Playtest Wyatt Russellin näyttelemä Cooper päätyy maailmanmatkallaan testaamaan uudenlaista videopeliä, jossa ihmisen päähän asennettava siru saa näkemään pelimaailman ja sen hahmot pelaajan ympärillä. Suorastaan kauhuksi muovautuva jakso (araknofobisille iso varoitus) on erittäin vangitseva ja muuttuu hetki hetkeltä paremmaksi. Videopeli todella koettelee Cooperia ja Russell esittääkin hyvin hahmon muovautuvat tunteet, kun niin hahmo kuin katsojakin alkavat kyseenalaistamaan todellisuutta. Ja kuten Black Mirrorilta saattaakin odottaa, jakson suorastaan shokeeraava lopetus toimii kuin kirsikkana kakun päällä. Jaksossa pohditaan pelaamista ja erityisesti VR-pelien suosion kasvua ja kuinka jälleen kerran ihmiset haluavat ja tykkäävät hukkua erilaisten virtuaalitodellisuuksien pyörteisiin.

Kolmas jakso Shut Up and Dance nousi tähänastiseksi suosikikseni koko Black Mirrorin tarjonnasta. Jaksossa nuori Kenny (Alex Lawther) joutuu hirvittävän kiristyksen kohteeksi, kun joku hakkeroi hänen tietokoneensa kameran ja kuvaa Kennyä masturboimassa. Pian Kenny alkaakin saada viestejä, jotka käskevät hänen tehdä sitä sun tätä tai muuten video julkaistaan. Trillerimäinen jakso vangitsee katsojansa efektiivisesti ja Kennyn koettelemusta ryhtyy seuraamaan erittäin kiinnostuneena. Itse voi vain kuvitella, kuinka kauheaa olisi, jos joutuisi vastaavan kiristyksen kohteeksi ja sitä alkaa pakostikin luomaan päässään kauhuskenaarioita, että jossain joku nyt ihan varmasti vakoilee minua läppärini tai puhelimeni kautta. Tiivistunnelmainen jakso lisää kierroksia kaiken aikaa, kulkien kohti aivan fantastista loppuhuipennusta nerokkaan käänteen kera. Nuori ja tuntematon Lawther on nappivalinta pääosaan ja tulkitsee häikäisevän hyvin hahmonsa erilaisia tiloja kiristysmatkansa aikana. Häntä on tukemassa Game of Thronesista (2011-2019) parhaiten tuttu Jerome Flynn, joka on myös kiristyksen kohteena. Jakso höynäyttää katsojaa ovelasti, saaden katsojan aluksi hahmojen puolelle, mutta kääntäen lopussa katsojan mielipiteet heistä täysin päälaelleen. Ja ai että, kuinka säväyttävästi jakso hyödyntää Radioheadin kappaletta Exit Music (For A Film).

Kolmoskauden kolme ensimmäistä jaksoa olivat toinen toistaan parempia ja säväyttävämpiä ja jos tämäkin kausi koostuisi vain niistä kolmesta jaksosta, antaisin Black Mirrorin kolmoskaudelle täydet viisi tähteä. Puolivälissä kautta kauden taso kääntyy kuitenkin pienoiseen laskuun. Neljäs jakso, palkintoja ja ehdokkuuksia kerännyt San Junipero kertoo kahdesta naisesta, Mackenzie Davisin ja Gugu Mbatha-Raw'n esittämistä Yorkiesta ja Kellystä, jotka kohtaavat vuonna 1987 yökerhossa San Juniperossa. Naisille muodostuu nopeasti tunteita toisiaan kohtaan, kun he kohtaavat seuraavina päivinä ja viikkoina... mutta hetkinen, vuodet ja vuosikymmenet tuntuvat kulkevat kovaa vauhtia eteenpäin. Nelosjakso ei nappaa yhtä tiukasti mukaansa kuin kolme edeltäjäänsä, vaan kypsyttelee hommaa hiljalleen, paljastaen tällä kertaa vasta myöhemmässä vaiheessa tämänkertaisen teknologian. Jakso paranee edetessään ja muuttuu aika herkäksikin loppupäässä. Se ei kuitenkaan kokonaisuutena tehnyt minuun yhtä isoa vaikutusta kuin edeltäjänsä - ei, vaikka Davis ja Mbatha-Raw ovatkin mainiot rooleissaan ja heidän väliltä löytyy vahvaa kemiaa.

Viides jakso Men Against Fire kertoo maailmasta, jossa armeija taistelee jonkin sortin mutatoituneita ja väkivaltaisia, torakoiksi kutsuttuja ihmisiä vastaan. Yksi näistä sotilaista on Malachi Kirbyn näyttelemä Stripe, joka kohtaa näitä torakoita ja alun taistelun jälkeen alkaa kyseenalaistamaan armeijan syöttämää propagandaa vastustajistaan. Tämäkin jakso koukuttaa hiljalleen, mutta löytää väkevyytensä loppupäässä. Jakso kritisoi onnistuneesti armeijaa ja sen häikäilemättömiä, toisinaan suorastaan epäinhimillisiä toimintatapoja - oli kyse mistä maasta tahansa. Näin Ukrainan sodan aikaan Men Against Fire tuntuu vieläpä erityisen ajankohtaiselta, kun miettii, millaista pajunköyttä venäläissotilaille syötetään, jotta nämä suostuvat tekemään hirmutekoja. Näyttelijät hoitavat hommansa pätevästi ja teknisesti jakso on oivallisesti toteutettu.

Kolmannen kauden finaalina toimii liki puolitoistatuntinen Hated in the Nation, jossa poliisit Parke (Kelly Macdonald) ja Coulson (Faye Marsay) aloittavat tutkinnan, kun someraivoa herättänyt journalisti löydetään kuolleena. Varsin villiksi äityvä ja aikamoisia kauhukuvia herättävä jakso on hieman samantapainen kärjistetty somekommentaari kuin kauden avausjakso Nosedive, muttei ihan yhtä napakka tai mielenkiintoinen. Puolentoista tunnin kestossaan Hated in the Nationia on vaikea mieltää enää televisiosarjan jaksoksi tai lyhäriksi, vaan se on jo täyspitkä elokuva. Jakso ei vaatisi televisiosarjaksi mammuttimaiselta tuntuvaa kestoa, vaan sitä olisi voinut tiivistää hieman. Kyseessä on kuitenkin erittäin mainio jakso, jossa otetaan tällä kertaa kohteeksi sosiaalisen median pahamaineinen cancel-kulttuuri. Tosielämässä ihmisten uria lopetetaan hashtagien voimalla, toisinaan aiheellisesti ja toisinaan taas typerryttävistä syistä. Hated in the Nationissa toiminta viedään äärimmilleen ja ihmisten aseman horjuttamisen sijaan vaaditaan suorastaan heidän kuolemiaan. Vaikka jakso tuntuukin aika absurdilta ja todella kärjistetyltä satiirilta, pistää se pohtimaan, että voiko maailma edetä sellaiseen pisteeseen, ettei somevaltaan ihastuneille enää riitä ihmisten elämien metaforallinen päättäminen, vaan sen pitää muuttua konkreettiseksi?

Yhteenveto: Black Mirrorin kolmas tuotantokausi on erinomainen paketti täynnä toinen toistaan parempia, kiehtovampia, jännittävämpiä ja vaikuttavampia tieteistarinoita. Kauden kolme ensimmäistä jaksoa, Nosedive, Playtest ja Shut Up and Dance ovat aika lailla täydellisiä ja jos kausi sisältäisikin vain ne kolme, olisivat kauden pisteet korkeimmat mahdolliset. Kolme muuta jaksoa, San Junipero, Men Against Fire ja Hated in the Nation ovat parhaimmillaan loistavat, mutta ne eivät ihan yllä samoihin korkeuksiin. Kauden päätösjaksoa myös vaivaa turhan pitkä kesto. Kaikki kuusi jaksoa esittelevät sarjalle ominaiseen tyyliin erilaisia, mielenkiintoisia teknologioita, jotka usein koituvat hahmojen kohtaloiksi. Jaksoista löytyy onnistunutta satiiria ihmisistä ja erilaisista tietoteknisistä laitteita. Osa jaksoista saa aikaiseksi syvän vaikutuksen ja niitä pohtiikin vielä pitkään katsomisen jälkeen. Jos siis pidit Black Mirrorin edelliskausista, kannattaa ehdottomasti katsoa kolmas kausi. Se on pienestä ailahtelevaisuudestaankin huolimatta erinomainen kokonaisuus, joka vahvistaa sarjan asemaa yhtenä kaikkien aikojen parhaista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.12.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Black Mirror, 2011-, Iso-Britannia, Zeppotron, Channel 4 Television Corporation, Gran Babieka