GOTHAM - KAUSI 2
Luoja: Bruno Heller
Pääosissa: Ben McKenzie, Donal Logue, David Mazouz, Sean Pertwee, Robin Lord Taylor, Morena Baccarin, Erin Richards, Camren Bicondova, Cory Michael Smith, James Frain, Michael Chiklis, Jessica Lucas, Drew Powell, B. D. Wong, Chris Chalk, Tonya Pinkins, Natalie Alyn Lind, Chelsea Spack, Clare Foley, Cameron Monaghan, Nicholas D'Agosto, Michelle Veintmilla, Nathan Darrow, Paul Reubens, Melinda Clarke, Richard Kind, Zabryna Guevara ja John Doman
Genre: rikos, toiminta
Jaksomäärä: 22
Jakson kesto: noin 43 minuuttia - Yhteiskesto: noin 15 tuntia 45 minuuttia
Ikäraja: 16
DC Comicsin "Batman"-sarjakuviin pohjautuvan Gotham-sarjan ensimmäinen tuotantokausi oli erittäin suosittu, joten sarjaa päätettiin tietty jatkaa. Kuvaukset alkoivat keväällä 2015 ja lopulta sarjan toinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syksyllä 2015. Kausi esitettiin kahdessa osassa, joista ensimmäinen julkaistiin syksyllä ja toinen alkuvuodesta 2016. Ensimmäistä puoliskoa kutsuttiin nimellä "Rise of the Villains" ja toista puoliskoa nimellä "Wrath of the Villains". Itse aloin katsoa Gothamia syksyllä 2015, mutta katsoin jostain syystä vain kuusi jaksoa. Pidin näkemästäni, mutta sarja jäi kesken. Päätin kuitenkin joskus katsoa sarjan loppuun ja nyt kun Gothamin päätöskausi on saapumassa myyntiin, aloin katsoa sarjaa uudestaan. Katsoin ensimmäisen tuotantokauden muutamassa päivässä ja parin välipäivän jälkeen aloitin toisen tuotantokauden.
Gothamin pormestari katoaa ja joku vapauttaa vankeja Arkhamin mielisairaalasta. Gordon, Bullock ja muut poliisit saavat muutakin päänvaivaa, kun kaupunkiin saapuvat myös ihmisiä jäädyttävä ja ihmisiä polttava roisto.
Tutut (henkiin jääneet) hahmot ensimmäiseltä kaudelta tekevät paluun. Etsivät James Gordon (Ben McKenzie) ja Harvey Bullock (huvittava Donal Logue) ovat edelleen erinomainen kaksikko, vaikkakin Bullock jää kauden alkupuoliskolla harmillisen pieneen rooliin. Gordonista kuitenkin löydetään uusia, synkempiä puolia, mitkä tekevät hänestä entistä kiinnostavamman henkilön. McKenzie pääsee myös esittelemään enemmän näyttelijänlahjojaan, etenkin kauden loppupäässä. Muutkin poliisilaitoksen hahmot, kuten kapteeni Essen (Zabryna Guevara), lääkäri ja Gordonin tyttöystävä Lee Thompkins (Morena Baccarin) ja yhä vain epäilyttävämmäksi muuttuva Ed Nygma (Cory Michael Smith) palaavat ja uutena hahmona nähdään iskuryhmää johtava Barnes, jota esittää juuri oikeaa arvokkuutta ja karismaa huokuva Michael Chiklis.
Bruce Waynen (David Mazouz) matka kohti Gothamin yön ritariutta jatkuu ja on jälleen kiinnostava huomata, mitkä tapahtumat muokkaavat häntä niin, että jonain päivänä Bruce päättää pistää lepakkoasun ylleen. Mazouzilta löytyy heikommat hetkensä, mutta pääasiassa hän on yhä mainio nuorena miljonäärinä. Hänet jättää kuitenkin varjoonsa Sean Pertwee, josta saattaa muodostua suosikkini hovimestari Alfredin näyttelijöiden joukosta. Michael Gough ja Michael Caine ovat molemmat mahtavia roolissa ja Jeremy Ironskin on hyvä valinta osaan, mutta Pertwee pääsee isommin esille kuin yksikään Alfredin näyttelijä ennen. Toki tähän vaikuttaa se, että muut ovat esiintyneet parin tunnin leffoissa ja Pertwee näyttelee sarjassa, jonka yhteen tuotantokauteen kuuluu 22 jaksoa. Pertwee vasta huokuukin karismaa, minkä lisäksi hän tekee Alfredista "coolimman" kuin koskaan aiemmin. Hahmon sotamenneisyys nostetaan hienosti esille ja paikoitellen Alfred on aikamoinen äijä aseen kanssa. Hienointa on kuitenkin Alfredin ja Brucen välille muodostunut isä-poika-suhde.
Fish Mooneyn (Jada Pinkett Smith) ja don Maronin (David Zayas) kuoltua, sekä don Falconen (John Doman) jäätyä eläkkeelle, Oswald "Pingviini" Cobblepotista (Robin Lord Taylor) on tullut Gothamin alamaailman johtaja. Ensimmäisen kauden arviossani sanoin Pingviinin olevan lempihahmoni sarjassa ja siksi onkin hienoa nähdä, että hänen pitkä juonittelunsa tuotti tulosta. Batmanin tulevista vastuksista myös Selina "Kissa" Kyle (Camren Bicondova) ja Ivy (Clare Foley) palaavat, minkä lisäksi ensimmäisellä kaudella vain nopeasti nähty Jerome (Cameron Monaghan) nostetaan isommin esiin. Jatkuvasti naurava ja kierosti hymyilevä Jerome herättää katsojassa nopeasti ajatuksen, mikä hahmo hänestä on joskus tulossa. Monaghan oikein antautuu roolinsa vietäväksi, mutta paikoitellen hän kanavoi hieman liikaa Heath Ledgerin Jokeria Yön ritarista (The Dark Knight - 2008). Uusina roistoina esitellään mm. Pakkasherra (Nathan Darrow), joka on erikoinen valinta, ottaen huomioon, kuinka häntä ennen sarja on yrittänyt panostaa realistisempaan Gothamiin.
Muita hahmoja tuotantokaudella ovat mm. Gordonin sekopäinen ex-tyttöystävä Barbara (hulluudessa vaikuttavasti rypevä Erin Richards), Brucea auttava tietokonevelho Lucius Fox (Chris Chalk), piirisyyttäjä Harvey Dent (Nicholas D'Agosto), pormestariksi pyrkivä Theo Galavan (James Frain) ja hänen siskonsa Tabitha (Jessica Lucas), sekä Arkhamin mielisairaalaa johtava professori Hugo Strange (B. D. Wong).
Gothamin toinen tuotantokausi on erittäin hyvää jatkoa, mikä ei täysin kuitenkaan yllä ensimmäisen kauden mahtavalle tasolle, sillä tarina ei ole yhtä hyvä. Tai siis tarinat. Kuten alussa kerroin, toinen kausi esitettiin kahdessa osassa, jotka nimettiin "Rise of the Villainsiksi" ja "Wrath of the Villainsiksi", ja tavallaan kaudella onkin kaksi isoa tarinaa. Toisaalta tarinat yhdistyvät ja muodostavat kokonaisuuden, mutta ihan hyvin tämän olisi voinut jakaa kahdeksi erilliseksi kaudeksi. Molemmat tarinat ovat kiinnostavia, mutta samalla molemmissa on selkeää täytettä, jotta tuotantokauteen saadaan 22 jaksoa. Tämä johtaa kerrontaan, missä samaa asiaa saatetaan toistaa useaan otteeseen, sillä muuten tarina loppuisi liian lyhyeen. Poikkeuksena edelliseen kauteen on myös se, ettei joka jaksossa ole omaa poliisitutkimusta, vaan toinen kausi panostaa enemmän isoon tarinaan, mikä ensimmäisellä kaudella kulki usein taustalla. Tässäkin on kyllä poliisitutkimuksia, muttei yhtä irrallisia isosta kokonaisuudesta.
Tunnepuolella toinen kausi on ehkä hieman iskevämpi kuin ensimmäinen. Hahmot ovat jo tuttuja ja heistä välittää, joten on katsojalle ikävämpää, jos hahmot surevat ja samoin katsoja on myös iloinen, jos hahmotkin ovat (en tosin tarkoita asioita, mitkä tekevät esimerkiksi Jeromesta iloisen). Kaudelta löytyy pari yllättävänkin koskettavaa hetkeä, mutta yhtä lailla myös hienoja kohtia, jotka välittyvät hyvin kotisohvalle asti. Jännitystäkin löytyy, vaikka jossain kohtaa voi alkaa ärsyttämään, että lähes kaikki pulmatilanteet ratkeavat, kun joku deus ex machina -hahmo saapuu yllättäen pelastamaan. Jo ensimmäisellä kaudella tapahtui tätä, mutta tällä kaudella tätä tapahtuu liiankin usein.
Sarjan eri ohjaajat tekevät jälleen hyvää työtä tunnelman kanssa, mutta käsikirjoittajat voisivat keksiä uusia tapoja ratkaista tukalat tilanteet. Käsikirjoittajat pitävät kuitenkin pakettia toimivasti kasassa ja tarjoavat mielenkiintoisia juonikuvioita yhtä lailla kiinnostavien hahmojen kera. Kausi on myös oivallisesti kuvattu. Arkhamin vinot kuvat viittaavat toimivasti mielisairaiden vinksahtaneisuuteen. Lavasteet ovat myös tyylikkäät, mutta omaan silmääni pisti hieman, että kaudella käytetään tiettyä rappukäytävää edelliseltä kaudelta eri tarkoitukseen. Toisaalta sarja myös kierrättää samoja maisemakuvia Gothamista... Asut ovat muuten onnistuneet, mutta Pakkasherran puku näyttää hieman surkuhupaisalta, eikä hän onnistu olemaan kovinkaan uhkaava. Efektien taso vaihtelee läpi kauden. Paras tehoste on tuplasti ruudulla nähtävä Nygma, kun tämä juttelee pahan ja arvuuttelevan kaksoispersoonansa kanssa. Äänipuoli on paremmin kunnossa kuin viimeksi, eikä samaa taustakohinaa ole kuultavissa puheessa. Musiikit säestävät tapahtumia kelvollisesti ja eri hahmoille luodut tunnusmusiikit ovat veikeät - etenkin Pingviinin sävelmä.
Yhteenveto: Gothamin toinen tuotantokausi ei ole yhtä mahtava kuin sarjan avauskausi, mutta silti erittäin toimivaa viihdettä. Kaudella ei ole samalla tavalla yksittäisiä poliisitutkimuksia kuin viimeksi, vaan tällä kertaa seurataan pääasiassa isompaa kertomusta. On selvää, että kausi on alunperin esitetty kahdessa osassa, sillä puolessa välissä kautta voi huomata tarinan vahvan muutoksen. Tämä voisikin olla ihan hyvin kaksi erillistä tuotantokautta. Mukaan mahtuu kyllä täytettä, jotta pakolliset 22 jaksoa saadaan tehtyä, mutta suurimmaksi osaksi kausi pitää hyvin mukanaan. Jännittää saa, vaikka monet pulmat ratkeavat liian helposti ja mukana on jopa yllättävää koskettavuutta. Näyttelijät tekevät jälleen hyvää työtä - etenkin Robin Lord Taylor Pingviininä ja Sean Pertwee Alfredina. Jos pidit Gothamin ensimmäisestä kaudesta, ei katsomista kannata jättää kesken. Ensimmäisen kauden pyrkimys realismiin saa tosin tämän kauden aikana kyytiä, kun Pakkasherra astuu kuvioihin, eikä paluuta entiseen enää ole. Katsojasta riippuen tämä on joko hyvä tai huono juttu.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.11.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.gotham.fandom.com
Gotham, Yhdysvallat, 2014-2019, DC Comics, Warner Bros. Television, Primrose Hill Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti