PENNY DREADFUL - KAUSI 2
Luoja: John Logan
Pääosissa: Eva Green, Josh Hartnett, Timothy Dalton, Harry Treadaway, Rory Kinnear, Billie Piper, Reeve Carney, Danny Sapani, Helen McCrory, Simon Russell Beale, Sarah Greene, Douglas Hodge, Stephen Lord, David Haig, Tamsin Topolski, Ruth Gemmell ja Jonny Beauchamp
Genre: fantasia, kauhu
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 52 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 42 minuuttia
Ikäraja: 16
John Loganin luoma televisiosarja Penny Dreadful nousi pian suosituksi, kun sen ensimmäisen tuotantokauden jaksot alkoivat pyöriä televisioissa toukokuussa 2014. Showtime tilasikin Loganilta heti toisen kauden, jonka kuvaukset lähtivät nopeasti käyntiin. Toisen tuotantokauden jaksot alkoivat pyöriä toukokuussa 2015 ja sarja pysyi yhä aika suosittuna, vaikka katsojaluvut putosivatkin hieman edelliseen kauteen verrattuna. Kriitikoilta kausi sai pääasiassa kehuja ja sarjaa tähdittävä Eva Green sai parhaan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden. Itse tutustuin Penny Dreadfuliin vasta tänä keväänä, sillä sarja saa pian jatkoa lisäosasarjalla Penny Dreadful: City of Angels (2020-). Ensimmäinen kausi oli kelvollista fantasiaa, muttei erityisemmin innostanut minua. Aloitin silti mielenkiinnolla toisen kauden, sillä sitä oli kehuttu ensimmäistä tuotantokautta paremmaksi.
Uudet pahat voimat alkavat vainota Vanessaa, sir Malcolmia ja Ethania, joista jälkimmäinen kamppailee myös kirouksensa kanssa. Tohtori Frankenstein luo Brona Croftista vaimon olennolleen, mutta hänelle kehittyy omia tunteita naista kohtaan.
Ihan syystä Golden Globe -ehdokkuuden saanut Eva Green on yhä Penny Dreadfulin paras puoli. Hänen hahmonsa, Vanessa Ives ei todellakaan ole päässyt kaikenlaisista riivauksista eroon, vaan Green pääsee jälleen korisemaan, sihisemään, kiemurtelemaan ja vääntelemään muutenkin niin vartaloaan kuin ilmeitään, että hän tuntuu oikeasti olevan kirouksen alaisena. Vanessan taustoja avataan yhä vain enemmän ja tekijät selvästi huomasivat hänen toimivan hahmogalleriasta parhaiten, sillä hän saa eniten ruutuaikaa.
Toiseksi suosikiksi hahmogalleriasta nousee tällä kertaa tohtori Frankensteinin (Harry Treadaway) ensimmäinen luomus, Rory Kinnearin näyttelemä olento, joka kutsuu itseään John Clareksi. Hahmo tuo paikoitellen esille hirviömäisiä piirteitä, jotka häneen yleensä yhdistetään, kun mietitään Frankensteinin hirviötä, mutta Kinnear tuo myös esille syvemmän puolen, mikä monilta unohtuu. Olento etsii paikkaansa maailmassa ja tuntee suurta surua kohtalonsa vuoksi. Kinnear on erittäin mainio roolissaan. Oivaa työtä tekee myös tohtori Frankensteinia näyttelevä Treadaway. Kauden aikana onnistutaan pariin otteeseen osoittamaan, että todellinen hirviö ei ole niinkään Frankensteinin luomus, vaan Frankenstein itse.
Muut hahmot eivät sitten erityisemmin vakuutakaan. Ensimmäisen kauden lopussa Ethan Chandler (Josh Hartnett) paljastui ihmissudeksi, mutta sen sijaan, että tämä tekisi hahmosta mielenkiintoisemman, on toteutus hieman mitäänsanomaton ja Ethan jää muutenkin tylsähköksi. Timothy Dalton ei pääse samalla lailla mukaan menoon ja meininkiin sir Malcolm Murrayna, eikä hänestä löydy samaa intoa sarjaa kohtaan. Billie Piperin näyttelemä Brona Croft sentään muuttuu kiinnostavammaksi, kun hänet herätetään henkiin, mutta Reeve Carney on yhä armottoman kehno Dorian Grayna. Carney ei onnistu vakuuttamaan lainkaan, vaan siinä missä Green näyttää siltä kuin hän olisi oikeasti riivattu, Carney näyttää vain näyttelevän ja vieläpä vaivalloisesti. Helen McCroryn hahmo Evelyn Poole pääsee tällä kaudella paremmin esille kuin viime kaudella ja hänestä paljastuu uusia puolia, mitkä ovat välillä toimivia.
Valitettavasti Penny Dreadfulin toinenkaan tuotantokausi ei saanut minua lumoutumaan ja innostumaan sarjasta. Tältäkin kaudelta löytyy kyllä selkeät positiiviset puolensa... paitsi jos minun pitäisi listata asioita, mitkä eivät liity Eva Greeniin tai hänen hahmoonsa, niin sitten positiivisuuksien listaaminen alkaa tuottaa vaikeuksia. Vanessan takaumajakso on huomattavasti kiinnostavampi kuin viime kaudella, mutta siitä löytyy sama ongelma kuin viimeksi: kun kauden paras jakso ei sisällä suurinta osaa hahmogalleriasta, ei tilanne voi olla kovin hyvä. Hieman sama ongelma löytyy Frankensteinin "hirviön" juonikuviosta. Se on paikoitellen jopa mielenkiintoisempi kuin päähenkilöiden noitajahti, mutta se on lopulta niin irrallinen sivujuoni, että jos se on parempaa antia kuin pääjuoni, löytyy käsikirjoituksesta vikoja. Jos edellinen kausi sai minut menettämään mielenkiinnon tarinaan aina välillä, ei toisen kauden tarina tunnu oikein koskaan nappaavan mukaansa.
Kauhusarjaksi tämä ei vieläkään erityisemmin pelota. Pientä jännitettä on alkupäässä mukana, kun ei ole täysin varma, mitä päähenkilöt joutuvat tällä kertaa kohtaamaan, mutta kun ne vihdoin nähdään, eivät ne enää herätä sen kummempia tunteita mihinkään suuntaan myöhemmin. Ne eivät ole pelottavia, eivätkä edes kovin mielenkiintoisia. Jotkut kohtaukset ovat onneksi oikeasti hyvin rakennettuja ja ne saavat vangittua kiinnostuksen edes hetkeksi. Muuten tapahtumia vain seuraa tyhjin ilmein. Vaikka osa jaksoista jää pahasti kesken, ei kausi saanut kertaakaan herätettyä minussa tarvetta katsoa seuraavaa jaksoa heti perään. Loppuhuipennuksessa kausi tsemppaa hieman itseään pieneen nousuun, mutta sekään ei ollut tarpeeksi, jotta kokisin suurta tarvetta aloittaa kolmoskautta heti.
Ohjaajat tekevät siis aika keskinkertaista työtä tunnelman kanssa, eivätkä saa mukaan kunnon iskua, mikä tekisi sarjasta koukuttavan. Suurimmat ongelmat taitavat kuitenkin levätä kaikki jaksot kirjoittaneen ja sarjan luoneen John Loganin harteilla, joka ei vain saa luotua oikeasti kiinnostavaa settiä, vaikka hänellä on käytössään kauhun legendaarisimpia olentoja. Penny Dreadful onkin ikävä osoitus siitä, että vampyyrit, ihmissudet ja Frankensteinin hirviökään eivät vielä yksinään riitä, jos kaikki siinä ympärillä on näin keskivertoa. Sentään tekniseltä puoleltaan sarja on ihan mukiinmenevä edelleen. Kuvaus on sujuvaa, valaistuksella luodaan tiettyä lisätyylikkyyttä kuviin, lavasteet ovat upeat, asut hienot ja maskeerauksetkin vaikuttavat, vaikkakin klassista ihmissusimaskia jäljittelevä työ on hieman vasemmalla kädellä väsätty. Efektit ovat tarpeeksi toimivat ja äänimaailma on onnistunut äänitehosteista musiikkeihin. Tunnusmusiikki toimii mainiosti, mutta harmillisesti se on jopa kiehtovampi kuin itse sarja.
Yhteenveto: Eva Greenin upeaa roolisuoritusta lukuunottamatta Penny Dreadfulin toinen tuotantokausi lähtee heikompaan suuntaan ja kadottaa ensimmäisen kauden vähäiset vahvuudet. Parissa kohtaa kauden alkupäässä onnistutaan luomaan jännitettä ja jotkut jutut onnistuvat kiinnostamaan, mutta kokonaisuutena kausi ei erityisemmin pelota tai nappaa mukaansa. Vanessa Ivesiin ja John Clareen liittyvät osuudet ovat kelpo settiä, mutta kaikki siinä ympärillä jopa paikoitellen puuduttaa. Etenkin mitäänsanomattoman Dorian Grayn kohtaukset tylsistyttävät ja Reeve Carney on vielä huonompi roolissa kuin aiemmin. Onneksi loppupäässä kausi lähtee pieneen nousuun, mutta sitä ennen on pitänyt katsoa pitkiä pätkiä keskinkertaisuutta. Tekninen toteutus on sentään yhä toimiva ja kaikki näyttää erittäin hyvältä. Käsikirjoitus vaatisi kuitenkin paljon viilaamista, ohjaus iskua ja Greeniä lukuunottamatta näyttelijätkin lisäintoa. Penny Dreadfulin toinen kausi on kokonaisuutena ihan katsottavaa muka-kauhuilua, mutta moneen otteeseen sitä katsoessani ajattelin, että onneksi tekijät päättivät viedä tarinan päätökseen jo seuraavalla, kolmannella tuotantokaudella.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.4.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Penny Dreadful, Yhdysvallat, Iso-Britannia, 2014-2016, Desert Wolf Productions, Neal Street Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti