Arvostelu: The Raid 2 (The Raid 2: Berandal - 2014)

THE RAID 2

THE RAID 2: BERANDAL

Ohjaus: Gareth Evans
Pääosissa: Iko Uwais, Arifin Putra, Tio Pakusadewo, Alex Abbad, Oka Antara, Cok Simbara, Cecep Arif Rahman, Julie Estelle, Very Tri Yulisman ja Kenichi Endō
Genre: toiminta
Kesto: 2 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 18

Indonesialainen toimintaelokuva The Raid: Redemption (2011) oli kriitikoiden ylistämä menestys, joten ohjaaja-käsikirjoittaja Gareth Evans päätti heti tehdä jatko-osan. Evans oli jo ennen ensimmäistä osaa suunnitellut elokuvan päätähti Iko Uwaisin kanssa toimintaelokuvaa nimeltä "Berandal" ja päättikin muokata sen tarinasta jatko-osan The Raid: Redemptionille. Kuvaukset alkoivat tammikuussa 2013 ja lopulta The Raid 2 sai maailmanensi-iltansa tammikuussa 2014 Sundancen elokuvajuhlilla. Leffa sai paljon kehuja niin kriitikoilta kuin toimintaelokuvien faneilta ja se oli edeltäjänsä tavoin menestys maailmanlaajuisesti. Itse en ollut aiemmin nähnyt The Raid 2:a, vaikka olinkin katsonut ensimmäisen osan joitain vuosia sitten. Kun päätin arvostella The Raid: Redemptionin nyt sen kymmenvuotissyntymäpäivän kunniaksi, päätin vihdoin ja viimein katsoa myös The Raid 2:n.

Selvittyään ulos pahamaineisen huumelordin päämajasta, Rama saa uudeksi tehtäväkseen soluttautua Bangunin ja Goton rikollisjärjestöihin.

Useiden kamppailulajien mestari Iko Uwais palaa rooliinsa Ramana, erikoisjoukkojen sotilaana, joka saa nyt täysin oman tehtävänsä. Edellisen elokuvan kokemusten jälkeen Rama on kadottanut hermostuneisuuden ja hän on äärimmäisen kovassa iskussa ja varmuudessa hoitamaan hommaa. Uwais vakuuttaa ja hämmästyttää toistamiseen taistelutaidoillaan. Energiaa pursuen ja hikeä valuen hän tarjoaa jälleen hurjia stuntteja ja on selvää, ettei hän ole ilman mustelmia selvinnyt kuvauksista.
     Elokuvassa nähdään myös Cok Simbara Raman uutena tehtävänantajana, Tio Pakusadewo rikollisjohtaja Bangunina, Arifin Putra tämän poikana Ucona, Kenichi Endō Goton rikollisperheen pomona, Julie Estelle ja Very Tri Yulisman tappajakaksikko vasaranaisena ja pesäpallomailamiehenä, Alex Abbad rikollispyrkyri Bejona, sekä ensimmäisessä The Raidissa Mad Dogia näytellyt Yayan Ruhian salamurhaaja Prakosona. Vaikka Uwaisin tavoin Ruhiankin on fantastinen toimintakohtauksissa ja toimii yhtenä elokuvan taistelukoreografioiden suunnittelijana, on hieman hassua, että hän tekee paluun tähän näyttelijänäkin. Minulta kesti jonkin aikaa tajuta, että hän esittää eri hahmoa ja luulin muistaneeni väärin, että Mad Dog kuoli edellisessä osassa.

Pyhä jysäys, mitä mättöä ja mäiskintää The Raid 2 tarjoaakaan! Vaikka jo The Raid: Redemption oli ääriväkivaltainen ja brutaali, The Raid 2 jaksaa silti hämmästyttää loppuun saakka sillä, kuinka raaoilla ja luovilla tavoilla ihmisiä voidaan pistää hengiltä. Tuliaseilla ammutaan tässäkin vain muutaman kerran ja muuten ne koetaan jälleen liian helpoksi tavaksi tappaa jengiä. Sen sijaan veitset, vasarat, mailat, pullot sun muut kelpaavat täydellisesti kädenjatkeeksi. Elokuva tarjoaa toinen toistaan sekopäisempiä turpaanvetoja ja kun kaksi kamppailulajin mestaria pistetään vastakkain, on meno kuin väkivaltaista tanssia. Suu loksahtaa jatkuvasti auki, eikä voi muuta kuin ihailla tätä hurjaa osaamista. Komeiden ja intensiivisten käsirysyjen lisäksi mukaan mahtuu vauhdikasta autotakaa-ajoa, mikä on sekin vaikuttavasti ja luovasti toteutettu. Tällaisia toimintaelokuvien pitää olla!

Siinä, missä ensimmäinen elokuva sisälsi todella yksinkertaisen juonen, missä poliisien erikoisjoukko ja rikollisryhmä tappoivat toisiaan yhdessä rakennuksessa, The Raid 2:sta löytyy huomattavasti isompi tarina. Kuten alussa kerroinkin, elokuvan kertomus kirjoitettiin jo ennen The Raid: Redemptionin ilmestymistä ja ilmestymisen jälkeen tämän tekstiä muokattiin sopimaan The Raidin jatko-osaksi. Jo se, etteivät tapahtumat rajoitu vain yhden talon sisälle, viestii siitä, että rahaa on ollut käytössä enemmän. Toki ensimmäisen osan pienimuotoisuuden viehätys katoaa samalla, mutta eipä tuo haittaa, kun toiminta on yhtä erinomaista. Tämä filmi kuitenkin sisältää paljon enemmän rauhallisia kohtauksia, keskusteluja ja juonen monimutkistamista. Kestoa The Raid 2:lla on lähes tunnin verran enemmän kuin edeltäjällään. Paikoitellen kahden ja puolen tunnin leffa tuntuu ylipitkältä, mutta siitä huolimatta kokonaisuus pysyy visusti kasassa.

Gareth Evans onnistuu toistamaan ensimmäisen elokuvan taisteluiden upeuden, ilman että ne muuttuvat koskaan tylsiksi. Tällä kertaa Evans panostaa enemmän käsikirjoitukseen, mutta vaikka vahvempi kertomus tekee pidemmästä kestosta ymmärrettävän, olisi Evans voinut tiivistää pakettia hieman, ainakin viimeistään leikkauksessa. Muuten leikkaus on taidokasta, eivätkä taistelut pilaannu silppueditoinnilla. Lisäksi kuvaus on erittäin tyylikästä ja stunt-näyttelijät pääsevät heittäytymään oikein kunnolla laajoissa, kauan kestävissä kuvissa. Tehostetiimi roiskii tekoverta ympäri lavasteita ja äänimaailma vain vahvistaa jokaista lyöntiä. Elokuvan musiikit jumputtavat menevästi taustalla, mutta eivät jää millään lailla mieleen.

Yhteenveto: The Raid 2 jatkaa ensimmäisen elokuvan rautaista linjaa ja tarjoaa toinen toistaan iskevämpiä toimintakohtauksia, sekä luovempia tapoja pistää ihmisiä hengiltä. Tarinaa on tällä kertaa enemmän, millä saadaan osittain perusteltua pitkä, noin kahden ja puolen tunnin kesto. Silti minuutteja on liikaa ja elokuva kaipaisi tiivistämistä. Kun tappelut pärähtävät käyntiin, keston kuitenkin unohtaa ja menoon uppoutuu täysillä. Toiminta ei ole yhtään kevyempää ja lapsiystävällisempää, vaan tämäkin filmi on äärimmäisen brutaali ja väkivaltainen. Taistelut ovat läpikotaisin näyttäviä ja täynnä hurjia stuntteja. Päätähti Iko Uwais pistää itsensä taas ihailtavasti likoon ja muutkin näyttelijät rehkivät hänen kanssa tarjotakseen mitä vakuuttavinta toimintaa. Jos siis piti The Raid: Redemptionista, ei todellakaan kannata jättää jatko-osaa väliin. The Raid 2 ei ole juoneltaan yhtä simppeli ja suoraviivaisen tehokas, mutta se tarjoaa ihan yhtä hienoa menoa ja meininkiä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.8.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Raid 2: Berandal, 2014, Pt. Merantau Films, XYZ Films

Arvostelu: The Raid: Redemption (2011)

THE RAID: REDEMPTION

Ohjaus: Gareth Evans
Pääosissa: Iko Uwais, Joe Taslim, Ray Sahetapy, Yayan Ruhian, Pierre Gruno, Donny Alamsyah, Ian Darmawan ja Tegar Satrya
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 18

The Raid: Redemption on indonesialainen toimintaelokuva. Ohjaaja Gareth Evans sai idean elokuvaan matkustettuaan Indonesiaan tehdäkseen dokumenttia kamppailulaji pencak silatista. Evans tapasi kamppailulajin taitavan näyttelijän Iko Uwaisin ja yhdessä he tekivät toimintaleffan Merantau - Soturin nyrkit (Merantau - 2009). Sen jälkeen he alkoivat työstämään filmiä, mitä he kutsuivat "Berandaliksi", mutta koska he eivät saaneet rahoitusta isolle idealleen, he suunnittelivat jotain pienimuotoisempaa. Evans päätti hyödyntää ideaansa ja kuvaukset saatiin aloitettua. Lopulta The Raid: Redemption sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla 8. syyskuuta 2011 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva sai paljon kehuja ja se voittikin Torontossa yleisöpalkinnon. Leffa sai vähitellen kunnon elokuvateatterikierroksen maailmanlaajuisesti ja siitä nousi menestys. Itse näin elokuvan muutama vuosi sen ilmestymisen jälkeen ja pidin siitä. Kun huomasin The Raid: Redemptionin juhlivan kymmenettä syntymäpäiväänsä, päätin katsoa elokuvan uudestaan ja samalla arvostella sen.

Poliisien erikoisjoukko hyökkää pelätyn huumeparonin päämajaan, uskoen hoitavansa homman nopeasti ja tehokkaasti. Iskua odottanut huumeparoni on kuitenkin valmistautunut ja erikoisjoukkoa vastassa onkin verilöyly ja pian hyökkäys muuttuu epätoivoiseksi yritykseksi päästä ulos elävänä.

Hyökkäykseen lähtevään erikoisjoukkoon kuuluvat mm. hyökkäystä johtava ylikonstaapeli Jaka (Joe Taslim), joukon vanhin komisario Wahyu (Pierre Gruno) ja nuori sotilas Rama (Iko Uwais). Pääasiassa elokuva keskittyy Uwaisin näyttelemään Ramaan, joka joutuu eroon muusta ryhmästä ja taistelemaan yksin. Uwais on aivan törkeän kovassa vedossa läpi elokuvan, osoittaen suuret lahjansa toiminnan saralla. Mieletöntä on, ettei Uwais vain tee hulluja stuntteja, vaan hän on myös luonut taistelukohtausten koreografiat!
     Vastaansa poliisien erikoisjoukko saa eritoten kylmän huumeparoni Tama Riyadin (Ray Sahetapy) ja todella kieron ja vaarallisen tappaja Mad Dogin (Yayan Ruhian). Sahetapy on erittäin mainio valinta julmaksi rikolliseksi ja hänestä löytyy oikeaa uskottavuutta rooliin, mutta lopulta katsoja on enemmän kiinnostunut Mad Dogista. Ruhian suorastaan huokuu vaarallisuutta ja kun Mad Dog hyppää taistoon mukaan, muuttuu meno entistä brutaalimmaksi. Uwaisin lisäksi myös Ruhian oli suunnittelemassa elokuvan taistelukoreografioita ja minun puolestani kaksikko voisi olla mukana aika lailla kaikissa toimintaelokuvissa - niin upeaa työtä he tekevät. Kun Rama ja Mad Dog pistetään vihdoin ja viimein vastakkain, Uwais ja Ruhian todella pistävät parastaan ja mättävät toisiaan hiki hatussa.

Ei ole mikään ihme, että The Raid: Redemptionia pidetään yhtenä 2000-luvun parhaimpana toimintaelokuvana. Kun taistelu lähtee käyntiin (eikä sitä todellakaan tarvitse odottaa kauaa), on meno niin pirun komeaa ja ällistyttävää tykitystä, että elokuva pistää suuren osan genren edustajista nurkkaan häpeämään. Jopa ison luokan toimintasankarit, kuten Die Hardien (1988-2013) John McClane (Bruce Willis), Indiana Jones (Harrison Ford), Commandon (1985) John Matrix (Arnold Schwarzenegger), Rambo (Sylvester Stallone) tai jopa John Wick (Keanu Reeves) miettisivät parikin kertaa, kehtaavatko lähteä haastamaan riitaa näiden tyyppien kanssa. Tarinansa puolesta tämä kyllä kalpenee monen äsken mainittujen elokuvien rinnalla, mutta The Raid: Redemptionia ei edes pahemmin kiinnosta moniulotteiset hahmot tai syvällinen kertomus. Se on täysin tietoinen siitä, mitä se on ja sellaisenaan se on aivan mahtava filmi.

Vaikkei juoni olekaan mitään päätähuimaavaa, on se silti erittäin oivallinen kehys ja syy sille, että toiminnannälkäiset katsojat saavat, mitä vesi kielellä odottavat. Elokuva ei alussa turhia jaarittele, vaan se hyppää nopeasti itse asiaan ja sitten koko loppuleffa onkin tiukkaa mättöä. Lyhyitä suvantohetkiä on ripoteltu sinne tänne, mutta jotta jännite pidettäisiin mahdollisimman korkealla, ei elokuva voi hidastella yhtään liikaa. Aluksi leffa hyödyntää tuliaseita demonstroidakseen, kuinka paljon verta ihmisestä saa roiskittua pitkin seiniä, mutta leffa kyllästyy siihen nopeasti, halutessaan päästä esittelemään mielettömän upeaa stunt-työskentelyä. Nopeatempoinen turpaanveto loksauttaa suun useasti auki. Taistelukoreografiat ovat päätä huimaavan vaikuttavia ja näyttelijät rehkivät niska limassa. Näin energistä, intensiivistä ja vimmaista menoa harvemmin pääsee kokemaan ja katsojakin saattaa hengästyä. Koreografioiden upeus syntyy myös siitä, että kaikki on tarkkaan suunniteltua, jotta ketään ei sattuisi oikeasti (ainakaan kovin paljoa), mutta silti mäiske näyttää aidolta. Hahmoja näyttää aidosti sattuvan ja tekijät keksivät kaiken aikaa uusia tapoja pistää ihmisiä hengiltä. Taistelut äityvät yhä vain rajummiksi ja elokuvan korkea K18-ikäraja on täysin perusteltu.

Gareth Evans loistaa huomattavasti kirkkaammin ohjaajana kuin käsikirjoittajana tässä leffassa. Käsikirjoitus tuntuu lähinnä vain nopeasti kyhätyltä lähtökohdalta. Dialogia on vähän ja nyrkit puhuvat sanojen puolesta. Evans pitää jännitettä korkealla ja rakentaa kohtauksia hienosti kohti toimintaa. Vaikka mukana onkin paljon taistelua, Evans osaa pitää menon kaiken aikaa mielenkiintoisena, eikä varsinaista puutumista jatkuvaan tykitykseen tule. Monissa toimintaelokuvissa on selvää, että tekijät yrittävät peittää osaamattomuutta heiluvalla kuvauksella ja todella nopeatempoisella leikkauksella. Näin ei ole asian laita The Raid: Redemptionissa. Kun hommaa hoitavat oikeat tekijät, kuvaus ja leikkaus voivat luottaa siihen, että itse näyttelijät tekevät taistelusta vauhdikasta. Taistelut ovat pääasiassa kuvattu laajoilla otoksilla, oikein korostamaan sitä, että näyttelijät oikeasti pistävät itsensä likoon. Leikkauskin on erittäin mainiota. Visuaalinen ilme on oivallisen inhottava likaisten lavasteidensa ja lohduttoman värimaailmansa kautta. Muutamat tietokonetehosteet pistävät ikävästi silmään, mutta muuten elokuva näyttää ja myös kuulostaa hyvältä. Hienolla äänimaailmalla tehostetaan toimintakohtauksia entistäkin voimakkaammiksi.

Yhteenveto: The Raid: Redemption on perhanan brutaalia ja komeaa ääriväkivaltaviihdettä, joka on ehdottomasti korkean K18-ikärajansa ansainnut. Turhat lässytykset on poissa ja elokuva pistää haisemaan alusta loppuun oikein tosissaan. Sopivissa kohdissa löytyy oivallisia suvantohetkiä, joissa annetaan niin hahmoille kuin katsojillekin lyhyt aika hengähtää ennen seuraavaa mättämistä. Pääasiassa elokuva on kuitenkin todella intensiivinen. Toimintakohtaukset ovat henkeäsalpaavan upeita. Taistelukoreografiat ovat häikäiseviä ja on erityisen hienoa, että niistä vastaavat leffan näyttelijät. Vaikka käsikirjoitus onkin ohut ja hahmot pahvisia, ei tämä yllättäen haittaa, sillä kaikki muu filmissä on niin onnistunutta. The Raid: Redemption on ehdottomasti 2000-luvun toimintaelokuvien kärkikastia ja kuuluu jokaisen toimintafanin pakkokatsottavaksi. 

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.6.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Raid: Redemption, 2011, Pt. Merantau Films, Celluloid Dreams, XYZ Films