Arvostelu: Predator 2 - Saalistaja (Predator 2 - 1990)

PREDATOR 2 - SAALISTAJA

PREDATOR 2

Ohjaus: Stephen Hopkins
Pääosissa: Danny Glover, Bill Paxton, Maria Conchita Alonso, Rubén Blades, Gary Busey, Morton Downey Jr., Calvin Lockhart ja Kevin Peter Hall
Genre: toiminta, scifi, jännitys
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 18

Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä Predator - saalistaja (Predator - 1987) oli menestys, jota jotkut pitävät jopa kaikkien aikojen parhaimpana elokuvana. Jatko-osan suunnittelu lähtikin nopeasti käyntiin. Schwarzeneggerin oli tarkoitus palata tuttuun rooliinsa, mutta hän kieltäytyi siitä, jolloin tekijöiden täytyi miettiä erilaista tarinaa. Leffan juoneen otettiin paljon ideoita "Predator: Concrete Jungle" -sarjakuvista (1989-1990) ja pääosaan valittiin Tappava ase -leffasarjan (Lethal Weapon - 1987-1998) tähti Danny Glover. Predator 2 - Saalistaja ilmestyi loppuvuodesta 1990 (Suomessa vasta alkuvuodesta 1991) ja se menestyi hyvin, muttei päässyt lähellekään edellisen osan tuottoja. Elokuva sai myös selvästi negatiivisemman vastaanoton, sillä se jätti monet katsojat kylmäksi, minkä lisäksi useat kriitikot kutsuivat sitä huonoksi. Vuosien varrella leffalle on kuitenkin muodostunut kulttimaine ja jotkut sarjan fanit suorastaan rakastavat sitä. Itse näin Predator 2 - Saalistajan noin vuosi tai pari ensimmäisen osan jälkeen ja pidin sitä viihdyttävänä. Olen nähnyt sen pariin kertaan uudestaan, viimeksi nelisen vuotta sitten. Kun päätin arvostella kaikki kolme sarjan leffaa valmistautumiseksi tulevaan The Predatoriin (2018), oli jälleen aika katsoa Predator 2 uudestaan.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Predator - saalistaja!

Los Angelesin poliisien taistelu kolumbialaisia ja jamaikalaisia huumejengejä vastaan saa yllättävän käänteen, kun jokaiselta osapuolelta alkaa mystisesti kuolla ihmisiä. Luutnantti Mike Harrigan alkaa tutkia asiaa, johon liittyy vaarallinen ulkoavaruuden saalistaja.

Pääosassa luutnantti Mike Harriganina nähdään tosiaan Danny Glover, joka on mainio valinta rooliin. Glover on vuosien varrella osoittanut sopivansa poliisin osaan ja tekee saman myös tässä. Mike on todella erilainen hahmo verrattuna edellisen osan majuri Dutchiin, jota Schwarzenegger esitti, mikä on erinomainen ratkaisu. Mike on toisenlainen toimintasankari ja hänen täytyy selvitä pelkällä älykkyydellään, sillä nyrkkitappelussa hänestä ei olisi vastusta kookkaalle Predatorille. Hän on tietty niitä poliisihahmoja, joiden on pakko saada itse selville, mistä on kyse, vaikka muita poliiseja ei kiinnostaisi tapaus tai vaikka häntä kiellettäisiin tekemästä niin.
     Miken lisäksi muita poliiseja ovat kova mimmi Leona (Maria Conchita Alonso), josta on pyritty saamaan aikaiseksi mahdollisimman maskuliininen naissankari; etsivä Jerry (Bill Paxton), joka kuvittelee olevansa tyylikäs naistenmies, jota naiset kuitenkin katsovat hieman inhoten; sekä Danny (Ruben Blades), joka on Miken hyvä ystävä. Jokaiseen hahmoon on saatu jokin kiinnostava juttu mukaan, mutta he eivät kuitenkaan jää mieleen leffan päätyttyä. Näyttelijät suoriutuvat osistaan ihan toimivasti, eikä Paxton ärsytä tuttuun tapaansa... paitsi ehkä pari kertaa.
     Elokuvassa nähdään myös Gary Busey erikoisagentti Keyesinä, Morton Downey Jr. tunkeilevana reportteri Popena ja Calvin Lockhart jamaikalaisen huumejengin johtaja King Willienä. Erikoisagentti Keyesin rooli on todella ennalta-arvattava ja Pope on aika rasittava tapaus, mutta King Willieä näkisi mielellään hieman lisääkin, sillä hänen roolinsa jää todella pieneksi.
     Itse leffan nimikkohahmona, eli Predatorina nähdään jälleen Kevin Peter Hall. Hahmo ei ole kuitenkaan sama, vaikka näyttelijää ei ole vaihdettu. Tämän elokuvan Predatorissa on paljon samaa kuin edellisen osan olennossa, mutta hirviöistä on tehty tyylikkäästi erilaiset. Tämä myös tarjoaa katsojille hienon vilkaisun Predatorien kulttuuriin. Leffassa esitellään uusia puolia hahmosta ja myös syvennetään hieman aiemmin näytettyjä asioita, kuten se että kunnia on Predatoreille äärimmäisen tärkeä asia. Tällaiset yksityiskohdat tuovat lisäsisältöä olentoon, jolloin se on muutakin kuin pelkkä siisti tappajamonsteri avaruudesta.

Predator 2 - Saalistajan lähtökohdat ovat hyvin mielenkiintoiset. Viidakko on vaihtunut Los Angelesiksi, joka tuo heti alusta asti erinomaisen raikkaan tunnelman. Se luo myös samalla lisäuhkaavuutta, sillä suurkaupungissa on paljon enemmän potentiaalisia uhreja saalistajalle - varsinkin kun kaduilla vallitsee sota huumejengejä vastaan. Heti alussa päästään näkemään tulitaistelu, joka herättää katsojan huomion. Samalla tapahtuu jotain kummallista, joka saa Miken aavistelemaan, että kaupunkiin on saapunut jotain todella erikoista. Salapoliisityötä on mielenkiintoista seurata ja kun aluksi Predator pysyy aika pitkälti piilossa, on mukaan saatu pienesti jännittävääkin tunnelmaa. Vaikka tapahtumapaikka on eri, on mukana tietty pieniä viittauksia edelliseen osaan, jolloin kaksi leffaa kuuluvat selvästi samaan sarjaan. Viittauksia on yllättäen myös Alien-sarjaan (1979-), sillä yhdessä kohtaa elokuvaa on näkyvissä Xenomorphin pääkallo, minkä lisäksi yksi kohtaus muistuttaa todella paljon Aliens - paluusta (Aliens - 1986) tuttua kohtaa, jossa sotilaat tutkivat ensimmäistä kertaa Xenomorphien pesää. Viittaukset ovat hauskoja, etenkin kun miettii, ettei vuonna 1990 ollut vielä tietoakaan Alienin ja Predatorin yhteisfilmeistä.

Valitettavasti Predator 2 - Saalistajasta tuntuu lähes koko leffan ajan puuttuvan "se jokin". Vaikka kyseessä on viihdyttävä teos, ei elokuva koskaan nappaa mukaansa ja saa kannustamaan hahmoja, kun nämä yrittävät päihittää näkymättömän uhan. Leffassa itse asiassa kannustaa enemmän Predatoria ja toivoisi näkevänsä häntä enemmän, sillä Mikea lukuunottamatta ihmishahmot ovat hieman tylsiä (minkä lisäksi muutamat kohtauksetkin ovat vähän pitkäveteisiä). Edellisessäkin elokuvassa oli ongelmana, että Dutchin lisäksi muiden hahmojen kohtalot eivät olleet kiinnostavia, mutta siinä kuitenkin kannusti sotilaita selviämään. Tämä filmi ei jostain syystä tuota samaa reaktiota katsojassa. Toimintakohtauksia on tietysti mukana ja ne kyllä viihdyttävät, mutta niiden toteutus ei ole erityisen hyvä, jolloin nekään eivät saa tarrattua katsojastaan kiinni. Muutamia vitsejäkin on mukana, mutta ne tarjoavat vain pari hekottelua. Loppuhuipennus on onneksi toimiva, mutta sekin kestää liian kauan, jolloin ihan viimeisessä kohtaamisessa katsoja alkaa jo odotella lopputekstien alkua. Verta Predator 2 kyllä tarjoaa, sekä tietty nyljettyjä ihmisiä ja pääkalloja kuten edeltäjäkin, mutta tunnelman puolesta filmi voisi olla selvästi laadukkaampi ja kiinnostavampi.

Sarjan ohjaus on vaihtunut John McTiernanilta Stephen Hopkinsille, joka ei ole täysin tiennyt, mitä tehdä elokuvan kanssa. Jännityksen luominen ei ole Hopkinsin vahvuus, eikä häneltä löydy oikeaa visiota toimintakohtauksille. Käsikirjoittajat ovat kuitenkin pysyneet samoina, ja John ja Jim Thomas ovat jälleen kirjoittaneet toimivan tarinan. Jotkut repliikit ovat kuitenkin kehnoja ja niitä olisi voinut miettiä uudelleen. Kuvaus ei ole mitä parasta ja paikoitellen leikkauskin on heikkoa, etenkin toimintakohtauksissa. Niiden kohtien hidastuksetkin ovat aika kömpelöitä. Puvustus- ja maskeeraustiimit ovat tehneet mahtavaa työtä Predator-asun kanssa, minkä lisäksi ne ovat onnistuneet muutenkin, kuten myös lavastustiimi. Visuaaliset efektit eivät ole kummoiset ja varsinkin kökösti toteutettua näkymättömyystehostetta on käytetty ihan liian paljon. Ääniefektit ovat kuitenkin mainiot - etenkin Predatorin äänet - ja säveltäjä Alan Silvestri on tehnyt ihan hyvää työtä musiikkien parissa. Edellisestä osasta tuttuja melodioita on mukana, mutta mukaan on saatu myös uusia tunnelmointeja.

Yhteenveto: Predator 2 - Saalistaja on ihan kiva leffa, joka ei kuitenkaan yllä edeltäjänsä tasolle. Todella erilainen lähtöasetelma on loistava keksintö, mutta tunnelma ei ole kovin hyvin toteutettu. Elokuva on viihdyttävä ja verta janoavat katsojat saavat sitä mitä tilaavat, mutta siitä jää uupumaan paljon. Jännittävyyttä ei esiinny alun jälkeen ja toimintakohtaukset eivät ole kovin hyvin toteutettuja. Visuaaliset efektit ovat eläneet parhaat päivänsä ja hidastukset ovat jopa tökeröitä. Danny Glover onnistuu kuitenkin pääosassa ja vaikka yleisesti näytteleminen onkin pienesti yliampuvaa läpi leffan, ovat näyttelijät ihan toimivia rooleissaan. Predator on tietty siisti ja on hienoa tietää lajista enemmän. Jos pidit edellisestä osasta, niin kannattaa tämäkin vilkaista, mutta sillä varoituksella, ettei kyseessä ole yhtä mainio pätkä. Mukana on joitakin tylsiä kohtia, mutta Predator 2 - Saalistaja jaksaa viihdyttää tarpeeksi, jotta sen voi katsoa toistamiseenkin. Leffan ikäraja on K18 ja muutamien kohtien aikana huomaa miksi, joten lasten silmille tämä ei todellakaan sovi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.8.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.avp.wikia.com
Predator 2, 1990, Twentieth Century Fox Film Corporation, Davis Entertainment, Lawrence Gordon Productions, Silver Pictures

Arvostelu: Predator - saalistaja (Predator - 1987)

PREDATOR - SAALISTAJA

PREDATOR

Ohjaus: John McTiernan
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Carl Weathers, Shane Black, Sonny Landham, Richard Chaves, Bill Duke, Jesse Ventura, Elpidia Carrillo, R.G. Armstrong ja Kevin Peter Hall
Genre: toiminta, scifi, jännitys
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 16

Predator - saalistajan idea lähti hyvin erikoisesta ajatuksesta liikkeelle. Sylvester Stallonen tähdittämän Rocky IV:n (1985) jälkeen vitsailtiin siitä, että kukaan ihminen ei voisi Rockya voittaa ja seuraavan vastuksen pitäisi olla avaruusolento tai jotain. Tästä vitsistä Jim ja John Thomas saivat idean kirjoittaa käsikirjoituksen, joka kulki nimellä "Hunter". Alunperin kyseessä piti olla pienen budjetin monsteripätkä, mutta kun Twentieth Century Fox kiinnostui tarinasta, he halusivat tehdä ison budjetin teoksen. Predator - saalistajan kuvaukset alkoivat keväällä 1986 ja se sai ensi-iltansa seuraavana kesänä. Elokuva oli suuri menestys, mutta kriitikot eivät siitä erityisemmin välittäneet ja monet kutsuivat sitä aivottomaksi toiminnaksi. Kuitenkin vuosien varrella elokuvan arvosanat ovat nousseet, kun ne jotka näkivät Predator - saalistajan aikoinaan lapsina, ovat nykyään kriitikoita, jolloin he ovat nostaneet sen kehutuksi scifitoiminnaksi, josta monet nykypäivän pätkät lainailevat. Itse näin Predator - saalistajan ala-asteen lopussa isäni kanssa, mutta se ei ollut ensikosketukseni hahmoon. Olin pari vuotta aiemmin nähnyt AVP: Alien vs. Predatorin (2004), jossa Predator taistelee toisen leffasarjan, Alienin (1979-) avaruusmörköä vastaan. Pidin Predator - saalistajasta todella paljon ja olen katsonut sen muutamaan otteeseen uudestaan. Kun vuoden 2017 alussa mietin, mitä elokuvia arvostelisin vuodelle 2018, Predator - saalistaja tuli mieleeni, kuten myös sen jatko-osat. Päätin arvostella sarjan kolme osaa, sillä pian ilmestyy uusi Shane Blackin ohjaama The Predator (2018), johon täytyi tietysti valmistautua...

Joukko erikoissotilaita lähtee pelastamaan sissien ottamia panttivankeja viidakosta. Operaation aikana he kuitenkin huomaavat, että puissa väijyy toinenkin, näkymätön vaara, joka alkaa hyökkäillä ryhmän kimppuun. Sotilaiden täytyy yrittää keksiä, miten he pääsisivät pois viidakosta elävinä...

Pääosassa erikoissotilaisen johtajana, majuri Dutchina nähdään kehonrakennuksesta terminaattoriksi muuttunut Arnold Schwarzenegger, joka on täydellinen valinta. Schwarzenegger ei ole näyttelijänä mitä parhain ja jotkut hetket hän vetää yli, mutta silti kaikki hänen olemuksessaan tekee Dutchista todella toimivan hahmon. Dutch pitää tiimiään kuin perheenään ja on valmis tekemään heidän puolesta mitä tahansa. Hahmo osaa ottaa rennosti ja pitää hauskaa, mutta hän on tarpeen vaatiessa myös erittäin tarkka ja hyvä taistelija. Schwarzenegger pääsee usein pullistelemaan lihaksiaan, sillä hänen asuunsa ei hihoja kuulu, jolloin hänen jättimäiset hauikset korostuvat lähes tauotta. Hänelle on myös kirjoitettu muutama one liner -vitsi, kuten "Stick around", kun hän tökkää sissisotilaan puukolla puuhun kiinni. Näiden takia hahmo on paikoitellen hieman koominen, mutta on vaikea väittää vastaan sille, etteikö Arska osaisi olla äijä niin tahtoessaan... eli kaiken aikaa!
     Majuri Dutchin tiimiin kuuluu viisi sotilasta: viiksekäs Blain (Jesse Ventura), aika persoonaton Poncho (Richard Chaves), hiljainen Mac (Bill Duke), intiaanimainen jäljittäjä Billy (Sonny Landham) ja härö Hawkins (tulevan The Predatorin ohjaaja Shane Black). Hahmot ovat toimivasti erilaisia, vaikkakin he ovat jokainen aika yksiulotteisia tyyppejä. Hyviä sotilaita he kuitenkin ovat - paitsi ehkä Hawkins, joka keskittyy lähinnä seksivitsien kertomiseen kuin ampumiseen - ja luottavat johtajaansa sataprosenttisesti. Näyttelijät sopivat rooleihinsa ja hoitavat hommansa hyvin.
     Tiimin mukaan lähtee myös Dutchin vanha ystävä, eversti Dillon, jota näyttelee Carl Weathers. Läpi elokuvan huomaa, ettei Dillon kuulu tiimiin ja hänet pidetään kaiken aikaa ulkopuolisena, vaikka hän roikkuukin koko ajan mukana. Eversti Dillon tuntuu yrittävän nostaa itseään porukan pomoksi, mutta epäonnistuu siinä jatkuvasti. Vaikka hahmo lähteekin taistelemaan, ei hän usein tunnu sotilaalta, vaan lähinnä sotilaiden paperihommia tekevältä hepulta.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat kidnapattu nainen (Elpidia Carrillo), jota tiimi auttaa ja kenraali Phillips (R.G. Armstrong), joka lähettää tiimin viidakkoon, sekä tietysti itse Predator, joka pysyy suurimman osan leffasta näkymättömänä. Näin häneen on luotu karmivuutta onnistuneesti ja jokaisen yleiskuvan aikana katsoja yrittää tähyillä, jos näkisi metsästä jotain, mikä näyttäisi hieman Predatorilta. Mielestäni Predator on hahmona erinomainen ja häntä haluaa välittömästi elokuvan jälkeen nähdä lisää, sillä hän on niin siisti ulkonäkönsä ja varusteidensa takia. Predator-puvun alla esiintyy Kevin Peter Hall, mutta hahmon äänenä toimii "Transformersista" tutun Optimus Primen ääni Peter Cullen.

Elokuvan alku - lukuunottamatta introa, jossa avaruusalus lentää Maan ohi ja pudottaa pakokapselin planeetalle - ei vielä viesti siitä, että kyseessä olisi tarina avaruusmonsterista, vaan leffa vaikuttaa lähinnä tavalliselta toimintapätkältä, jossa Yhdysvaltain urheat soturit taistelevat raakalaisia sissisotilaita vastaan. Muutamia vihjeitä nähdään siitä, mitä myöhemmin tulee olemaan luvassa, kun Dutchin tiimi löytää nyljettyjä ruumiita roikkumassa puusta ja kun vaikuttaa siltä, että jokin tarkkailee tiimiä. Tämä voisi kuitenkin viestiä sitä, että viidakossa riehuu jonkinlainen alkuasukasheimo tai yksinäinen tappaja. Olisikin hienoa, että leffan intro olisi kokonaan poissa, jolloin niille, jotka alkavat katsomaan teosta tietämättä sen tarinaa, yllättyisivät suuresti. Ensimmäisen ison tulitaistelun jälkeen Predator - saalistaja alkaakin saamaan uutta suuntaa, kun jokin näkymätön tappaa yhden tiimistä ja alkaa tosissaan vaikuttamaan siltä, että jokin vainoaa sotilaita. Perinteinen räiskintä muuttuukin jännitysteokseksi, kun Dutch ja kumppanit yrittävät keksiä, mikä ihme on heidän perässään? Jännitystä kasvatetaan hienosti läpi elokuvan, kuten myös paniikkia, kun tiimiläisiä alkaa kuolla, eikä pakoreittiä tunnu löytyvän. Täytyy siis tietysti yrittää tappaa se olento. Loppujen lopuksi leffassa ei välitetä lähes ollenkaan siitä tehtävästä, jolle sotilaat lähtivät, sillä pohjimmillaan kyseessä on puhdas selviytymistarina.

Valitettavasti Predator - saalistajassa on ongelma siinä, että kun tiimiläisiä alkaa kuolla, katsojana tajuaa, ettei oikein välitäkään muista kuin Dutchista, koska... noh, Arnold Schwarzenegger on itsessään tarpeeksi hyvä syy. Vaikka tavallaan kammoaa Predatoria ja toivoo, että kaikki pääsisivät ehjinä kotiin, alkaa silti hieman kannustamaankin yli-inhimmillistä saalistajaa ja toivoo, että pääsisi näkemään lisää ruumiita. Onneksi elokuvassa ei ole mietitty lapsikatsojia. Vaikka Predatorista ja Dutchista myytiinkin leluja muksuille, ei itse elokuva ole heille tarkoitettu. Nyljettyjen ihmisten lisäksi verta lentää muutenkin ja yhdessä kohtaa filmiä nähdään ihmisen sisälmykset levinneinä kasvien päälle. Predatorilla on nylkemisen lisäksi muitakin erittäin hupaisia tapoja, miten hän hyödyntää uhrejaan, mikä voi aiheuttaa perheen pienimmille painajaisia. Näin Predator - saalistaja pääsee olemaan kovan luokan toimintaelokuva, joka yhdistää hienosti scifiä normaaliin viidakkotoimintaan ja luo näin täysin oman lajityyppinsä. Loppuhuipennus on erittäin mainio, kuten on koko muukin elokuva. Lopussa äijätunnelma nostetaan jälleen korkealle, kun mennään kunnolla mano a mano, vaikkei vastapuoli olekaan tavallinen mies. Tavallaan leffa on puhdasta hömppää, kuten moni kriitikko sanoi elokuvan ilmestyessä, mutta se ei tee tästä millään lailla huonoa. Kyseessä on todella hyvä ja viihdyttävä teos, jonka katsoo mielellään useasti uudestaan, eikä ole ihme, että se on noussut suureen suosioon.

Elokuvan ohjaajana toimii John McTiernan, joka oli tätä ennen tehnyt vain kauhuleffan Nomads (1986), mutta joka on jälkeenpäin noussut tunnetuksi leffojen kuten Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli (Die Hard - 1988) ja Punaisen lokakuun metsästys (The Hunt for Red October - 1990) kautta. McTiernan hoitaa hommansa tyylillä ja on saanut luotua toimivan ilmapiirin läpi leffan. Käsikirjoittajat John ja Jim Thomas ovat tehneet oivaa työtä tekstien kanssa ja saaneet mukaan ikimuistettavia ja nerokkaita repliikkejä, kuten "Run! Go! Get to the choppa!" ja "You're one ugly motherfucker." Predator - saalistaja on kuvattu ihan hyvin, mutta mukana on myös kehnojakin otoksia. Leikkaus on pääasiassa sujuvaa ja valaistus toimii hyvin keskellä metsää. Maskeeraukset ovat taidokkaasti toteutetut, minkä lisäksi Predatorin asu ja naama ovat tolkuttoman hienosti tehdyt! Visuaaliset efektit ovat eläneet parhaat päivänsä ja useat efektit näyttävät lähinnä käsin piirretyiltä. Äänitehosteet ovat kuitenkin todella mainiot; etenkin Predatorin äänet ja sotilaiden aseiden tulitukset kuulostavat hyviltä. Äänitys ei paikoitellen ole parhaasta päästä ja jotkut huudot särkevät ääntä, mutta muuten äänet toimivat. Musiikista vastaa Alan Silvestri, joka on tehnyt erinomaista työtä. Sävellyksissä on hienosti yhdistelty kauhua, toimintaa ja yliluonnollisuutta, minkä lisäksi useasti kuultava viidakkorummutus toimii täydellisesti. Elokuvassa kuullaan myös Little Richardin kappale "Long Tall Sally".

Blu-rayn kuvanlaatu on oivallinen, vaikka Predatorin näkökulmakuvat näyttävätkin aikamoiselta mössöltä. Suomessa on saatavilla kaksi erilaista Blu-ray -julkaisua: kaksilevyinen versio, jossa toisella levyllä on elokuva 3D:nä ja toisella leffa 2D:nä, ja Ultimate Hunter Edition, joka sisältää lisämateriaaleja. Itse omistan kaksilevyisen version sen tyylikkäämmän kannen takia, mutta se ei valitettavasti sisällä muita extroja kuin trailerit.

Yhteenveto: Predator - saalistaja on erittäin hyvä elokuva, jossa yhdistyvät mainiosti perinteinen ammuskelu viidakossa, salaperäinen tunnelma, sekä lasertykillä, näkymättömyyskoneella ja silpomisterillä varustettu avaruusolento. Avauskohtausta lukuunottamatta leffassa salaillaan hienosti sitä, mitä on tiedossa ja kun scifielementit saapuvat mukaan, tavallinen toimintaleffa muuttuu hienosti joksikin erilaiseksi. Elokuvasta on saatu jännittävä karmivan uhan ja ammuskelukohtien avulla. Arnold Schwarzenegger on erinomainen pääosassa, vaikkei erityisen hyvä näyttelijä olekaan. Muut tiimistä ovat ihan kivoja, mutta erityisemmin ei kuitenkaan kiinnosta, kuka kuolee ja kuka ei. Itse Predator on aivan mahtava hahmo ja häntä haluaa nähdä lisää. Leffan efektit ovat kärsineet vuosien varrella, mutta onneksi kokonaisuus on niin viihdyttävä, etteivät kökömmät tehosteet haittaa. Alan Silvestrin musiikit ovat erittäin mainiot ja niihin on saatu vangittua eri lajityyppien tunnelmia ja silti kokonaisuus on saatu tuntumaan yhdeltä ainoalta leffalta. Mukana on hienoja repliikkejä, joita haluaisi mielellään käyttää normikeskusteluissakin, mutta valitettavasti "You're one ugly motherfucker" ei oikein sovi ruokapöytäpuheeseen. Suosittelen Predator - saalistajaa kaikille toiminnan ja scifin ystäville, sekä Arska-faneille, joista tosin suuri osa on jo nähnyt tämän. Lapsille tämä on liian hurja nyljettyjen ihmisten ja sisälmysten takia, mutta monet teinit voivat kokea tästä paljonkin riemua.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.6.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Predator, 1987, Twentieth Century Fox Film Corporation, Amercent Films, American Entertainment Partners L.P., Davis Entertainment, Lawrence Gordon Productions, Silver Pictures