keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Arvostelu: Peter Pan (1953)

PETER PAN (1953)



Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson ja Hamilton Luske
Pääosissa: Bobby Driscoll, Kathryn Beaumont, Hans Conried, Paul Collins, Tommy Luske, Bill Thompson ja Heather Angel
Genre: animaatio, seikkailu, musikaali
Kesto: 1 tunti 17 minuuttia
Ikäraja: S

Peter Pan on Walt Disneyn animaatioelokuvien klassikkosarjan 14. osa. Elokuva perustuu J. M. Barrien näytelmään "Peter Pan, or The Boy Who Wouldn't Grow Up" (1904). Näytelmän kautta hahmo nousi suosioon ja hänestä on vuosien varrella tehty useita kirjoja, pelejä, näytelmiä, sekä elokuvia. Walt Disney näki lapsena näytelmän ja innostui siitä todella paljon. Kun Disney alkoi tekemään animaatioelokuvia, hän halusi mahdollisimman nopeasti tehdä Peter Panista leffan. Peter Panin piti itse asiassa olla Disneyn toinen elokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs - 1937) jälkeen, mutta tekijänoikeuksien takia leffan teon aloittaminen vaikeutui. Kun Disney sai vihdoin oikeudet tarinaan, oikean käsikirjoituksen kasaaminen olikin vaikeaa, minkä lisäksi toinen maailmansota alkoi ja studio velkaantui, mitkä hankaloittivat leffan tekoa entisestään. Lopulta elokuvan teko alkoi kunnolla vuonna 1947 ja Peter Pan sai ensi-iltansa alkuvuodesta 1953. Se oli todella pidetty elokuva, minkä lisäksi se oli suuri hitti - nimittäin ilmestymisvuotensa menestynein elokuva! Peter Pan on jäänyt elämään monien sydämiin ja joillekin se on kaikista paras Disney-leffa. Itselleni Peter Pan on sinänsä tärkeä, sillä sen jatko-osa, Peter Pan ja paluu Mikä-Mikä-Maahan (Return to Never Land - 2002) oli ensimmäinen elokuva, jonka näin leffateatterissa. Tämän alkuperäisen näin myös lapsena ja olen katsonut sen muutamaan otteeseen. Kesti vuosia, kunnes näin sen uudestaan vuonna 2014, jolloin en enää innostunut siitä erityisemmin. Kun vuoden 2017 alussa mietin, mitä elokuvia arvostelisin alkuvuodelle 2018, monet Disney-klassikot tulivat mieleeni. Keväällä 2017 oli jälleen aika katsoa Peter Pan ja arvostella se.

Nuori Leena Kultanen kertoo pikkuveljilleen Jukalle ja Mikolle satuja ikuisesti lapsena pysyvästä sankarista, Peter Panista. Eräänä iltana Peter Pan saapuu Kultasten taloon ja lapset lähtevät hänen mukanaan seikkailulle Mikä-Mikä-Maahan, jossa he kohtaavat kadonneita poikia, merenneitoja, intiaaneja, sekä merirosvoja, joita johtaa hurja kapteeni Koukku.

Päähenkilö Peter Pan (Bobby Driscoll) on todella usein erittäin itsekeskeinen tyyppi, jota ei erityisen paljoa kiinnosta muiden mielipiteet. Tavatessaan Kultasten lapset, Peter houkuttelee heidät mukaansa, koska se olisi hänen mielestään kivaa. Välillä hahmo nauraa, jos joku mokailee ja joskus hän taas kehuskelee "urotöillään". Peter kokee kai olevansa aikamoinen naistenmies, sillä hän flirttailee kaikille tytöille; välillä Leenalle, välillä merenneidoille ja välillä intiaaniprinsessa Tiikerililjalle. Häntä eivät kuitenkaan naiset kiinnosta ihmisinä ja hän sanookin asioita, kuten "tytöt puhuvat liikaa" ja "alas jo hommiin, tyttö". Peter myös pitää pilailusta. Ei siis itse asiassa kovin pidettävä hahmo. Jotenkin ihmeellisesti Peteristä löytyy tarpeeksi sankarillisuutta, jotta hänen huonot puolensa jäävät hieman hänen varjoonsa - tai ottaen huomioon, että hänen varjonsakin taitaa olla ajatteleva ja itsenäinen henkilö, niin varjonsa varjoon.
     Leena Kultanen (Kathryn Beaumont) ei ole kovin kiinnostava hahmo. Koska Leena on tyttö, hänen on oltava äidillinen hahmo, jonka tehtävänä on tietysti olla se tylsä tapaus, joka pistää lopun leikeille, käskee pesemään hampaat ja menemään nukkumaan. Kiinnostavinta Leenassa on, kun pääsee näkemään Mikä-Mikä-Maan ihmeet hänen kauttaan, Peterin esitellessä hänelle erilaisia paikkoja.
     Leenan pikkuveljet Jukka (Paul Collins) ja Mikko (Tommy Luske) ovat kiinnostavampia kuin isosiskonsa, sillä he todella haluavat seikkailuun ja tehdä mahdollisimman paljon itse. Silmälasipäinen Jukka kokee itsensä kadonneiden poikien johtajahahmona, kun taas pieni Mikko yrittää pysytellä perässä, pehmonalle jatkuvasti kannossaan.
     Elokuvan pahis, eli merirosvojen kapteeni Koukku (Hans Conried) on ehdottomasti kaikin tavoin leffan paras hahmo. Hänestä löytyy todellista kieroa pahuutta, mikä tekee hänestä hieman jännittävän. Pohjimmiltaan hän on kuitenkin aikamoinen pelkuri, etenkin kun hänen kätensä ahmaissut krokotiili saapuu kiertämään hänen laivaansa. Koukku onkin saanut nimensä siitä, että hänen toisen kätensä tilalla on koukku... tai sitten hänet oli nimetty ennustavasti jo aiemmin... tämä herättää tietty kysymyksen, mikä oli Koukun nimi ennen kuin hän menetti kätensä? Joka tapauksessa pelkuripuoli tuo hahmoon loistavasti huumoria mukaan. Lapsille piraatti tarjoaa hieman jännitystä, mutta lähinnä häntä katsoessa saa mahtavat naurut. Kapteeni Koukun kohtaukset ovat monella tapaa parempia kuin Peterin ja Kultasten lasten, jolloin toivoisi, että Koukku olisikin tarinan päähahmo!
     Ja koska Disney-pahikset eivät saa olla liian karmivia, on tunnelmaa kevennettävä sivupahiksilla, jotka ovat ihan aina hölmöjä. Kapteeni Koukun ympärillä häärääkin kaiken aikaa Simo (Bill Thompson), joka yrittää palvella kapteeniaan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta lähinnä vain töpeksii. Simo tarjoaa Koukku-kohtauksiin vielä lisää huumoria, mikä lisää katsojan toivetta siitä, että merirosvot olisivatkin elokuvan päätähdet.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Peter Panin läheisin ystävä Helinä-keiju, joka on usein todella ilkeä, Kultasten vanhemmat, joista äiti (Heather Angel) on rauhallisempi ja isä (Koukun näyttelijä Hans Conried) äkkipikaisempi, lastenhoitajana toimiva Kultasten koira Nana, joka on sympaattinen hahmo ja jota toivoisi näkevänsä lisää, stereotypinen intiaanipäällikkö (Candy Candido) ja intiaaniprinsessa Tiikerililja, joka ei puhu koko elokuvan aikana.

Peter Pan on puhdas seikkailuelokuva. Lyhyiden esittelyjen jälkeen Peter saapuu Kultasten lasten huoneeseen ja kutsuu Leenan, Jukan ja Mikon - sekä katsojat - mukaansa seikkailemaan Mikä-Mikä-Maahan. Vaihtoehtoja eri seikkailuille on useita saarella, jossa asustaa merirosvoja, merenneitoja ja intiaaneja. Samalla kun kapteeni Koukku yrittää keksiä juonta päihittääkseen Peterin, nimikkohahmo vie lapsia paikasta toiseen, jolloin leffassa tuntuu jatkuvasti tapahtuvan jotain. Lapsille tämä onkin oivallista, kun he pääsevät kokemaan paljon erilaisia tilanteita, joissa on ihan pienesti jännitystä mukana. Parhaiten koko perhe nauttii kapteeni Koukun ja Simon yhteisistä hölmöilyistä, joita on onneksi nähtävissä paljon. Ilman heitä elokuva olisi lähinnä vain ihan kiva.

Onnistuneiden seikkailuleffojen kaksi todella tärkeää ainesosaa ovat toiminta ja huumori. Taisteluja ei erityisemmin nähdä muuten kuin pari miekkailua Peterin ja kapteeni Koukun välillä, mutta vauhtia riittää läpi tunnin ja vartin keston. Hauskuutta tuodaan mukaan merirosvojen lisäksi myös intiaaneilla, jotka ovat niin stereotypisiä, ettei voi muuta kuin nauraa. Peter Panin tavasta esittää intiaanit on noussut kohua vuosien varrella ja jotkut ovat väittäneet Disneyn tekijöitä rasisteiksi, kun esimerkiksi valkoiset hahmot nimittelevät intiaaneja punanahkoiksi ja villeiksi. Omasta mielestäni lastenleffassa on ihan okei tehdä stereotypisiä hahmoja, jotta lapset tajuaisivat heti, kenestä on kyse. Kyllä he varttuessaan ymmärtävät asioiden todellisen laidan. Pitää myös ottaa huomioon, milloin elokuva on tehty ja millainen maailma silloin oli. Ja mitä nyt muutamasta hassusta inkkarista, kun Peter Pan on muuten niin viihdyttävä. Kyseessä on mainio elokuva, jonka katsoo mielellään uudestaan ja se saa toivomaan, että voisi itsekin lentää mukaan seikkailuun. Joitain hieman brutaaleja kohtia on mukana, jotka on kyllä tehty mahdollisimman lapsiystävällisesti, mutta joita katsoessa hämmästelee aikuisenakin, että olipas tyly hetki. Esimerkiksi yhdessä kohtaa kapteeni Koukku ampuu yhden merirosvoista, sillä hän ei jaksa kuunnella tämän musisointia. Julmuudet ja stereotypiat eivät niinkään häiritse minua, mutta yksi kohta pitäisi mielestäni poistaa kokonaisuudesta, sillä se voi aiheuttaa lapsille väärän kuvan hyvästä vartalosta. Siinä Helinä-keiju peilailee ja miettii lantionsa olevan liian iso, eli pitää itseään rumana. Tästä voi helposti jäädä tyhmä käsitys kauneusihanteista nuorille tytöille.

Monen Disney-teoksen tapaan myös Peter Pan on musikaali. Elokuvan aloittaa kuoron hoilaama "The Second Star to the Right", joka soi alkutekstien aikana. Toisenkin laulun, "You Can Fly", esittää kuoro, mutta heti sen perään kuullaan merirosvojen laulama lyhyt "A Pirate's Life". Neljäntenä on Jukan ja kadonneiden poikien laulama marssibiisi "Following the Leader", jota lauletaan, kun lähdetään taistelemaan intiaanien kanssa. Seuraavana ovat rasistiseksi haukuttu intiaanihoilotus "What Made the Red Man Red?" ja hieman tylsä äitilaulu "Your Mother and Mine". Viimeisenä kuullaan kapteeni Koukkua ylistävä "The Elegant Captain Hook". Kappaleet eivät muuten ole erityisen muistettavia, mutta loppupäiväksi päähän saattaa jumittua "You Can Fly" -kappaleen nimen toistaminen. Erikoista on, että Leenan laulama "Your Mother and Mine" on ainoa kipale, jonka laulaa vain yksi henkilö.

Elokuva on animoitu taidokkaasti. Hahmot on piirretty hyvin ja heistä on tehty helposti tunnistettavat ja muistettavat, minkä lisäksi taustat ovat tyylikkäitä. Visuaalisesti parhaimpia kohtia ovat ne, joissa on eniten vauhtia - etenkin kohdat, joissa kapteeni Koukku joutuu kohtaamaan tikittävän krokotiilin. Peter Panin ohjauksesta vastaavat Clyde Geronimi, Wilfred Jackson ja Hamilton Luske, jotka ovat aiemmin tehneet yhdessä myös Disney-leffat Tuhkimo (Cinderella - 1950) ja Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland - 1951). Trio osaa hommansa ja on tarjonnut onnistuneen seikkailuleffan koko perheelle. Elokuvan käsikirjoitus toimii, vaikka jotkut repliikit ovatkin nykypäivänä aika väärin.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Lisämateriaalina Blu-raylla on elokuvan teosta kertova vartin mittainen "You Can Fly: The Making of Peter Pan", Walt Disneyn tarina siitä, miksi hän halusi tehdä Peter Panin, Helinä-keijusta kertova "Tinker Bell: A Fairy's Tale", pätkä "The Peter Pan That Almost Was", joka näyttää, millainen leffasta olisi voinut tulla, laula-mukana -versio elokuvasta, sekä poistettu merirosvolaulu ja pari musiikkivideota.

Yhteenveto: Peter Pan on mainio seikkailuelokuva koko perheen elokuvahetkeen. Mukana on vauhtia ja vaaroja, jotka pitävät lapset jännityksessä ja innokkaina, sekä paljon huumoria, joka syntyy lähinnä loistavista pahiksista; kapteeni Koukusta ja tämän Simo-apurista. Kaksikko jättää selvästi hieman epämiellyttävän sankari Peter Panin varjoonsa. Paikoitellen vitsit syntyvät jokseenkin julmista jutuista tai rasistisiksi ja sovinistisiksi ajatteluista jutuista, mutta niitä ei kannata kovin tosissaan ottaa tällaisessa leffassa. Visuaalisesti elokuva on tyylikäs, mutta laulut ovat pääasiassa unohdettavia. Lapsille tämä kannattaa näyttää ja siinä on paljon mainioita juttuja, jotta aikuisetkin viihtyvät sen parissa. Ajatelkaa siis iloisia ja suunnatkaa kohti Mikä-Mikä-Maata ja hurmaavia paikkoja, kuten Kannibaalilahti ja Pääkalloluoto!




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.5.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pinterest.com
Peter Pan, 1953, Walt Disney Productions

2 kommenttia:

  1. Aivan täysin samaa mieltä olen kanssasi tästä elokuvasta! Kapteeni Koukku on ehdottomasti elokuvan paras hahmo, ja hänelle nauraa kovasti. Peter Pan ei tosiaan ole se ihailtavin sankari, mutta jostain syystä katsoja silti tykkää hänestä. Elokuvasta löytyy paljon rasistisia ja sovinistisia juttuja, mutta ne jo melkein kuuluvat tuon ajan elokuvaan. Lauluista itse taas pidän elokuvassa, ja minun päähän ne kaikki ovat kyllä jääneet soimaan. ;) Ja olipas mahtavaa, että huomioit pienen Mikon pehmonallen arvostelussasi! :)

    VastaaPoista
  2. No jos leffan on nähnyt usein, niin sitten varmasti soi laulut päässä! :)

    Pehmolelut ovat itselleni hyvin tärkeä juttu, joten pakkohan se oli!!

    - Joonatan

    VastaaPoista