lauantai 30. kesäkuuta 2018

Arvostelu: Mission: Impossible II / M:I-2 - Vaarallinen tehtävä 2 (2000)

MISSION: IMPOSSIBLE II (2000)

M:I-2 - VAARALLINEN TEHTÄVÄ 2



Ohjaus: John Woo
Pääosissa: Tom Cruise, Thandie Newton, Dougray Scott, Ving Rhames, John Polson, Richard Roxburgh, Brendan Gleeson, Anthony Hopkins ja Radé Sherbedgia
Genre: toiminta
Kesto: 2 tuntia 3 minuuttia
Ikäraja: 16

Vuodesta 1966 vuoteen 1973 pyörineen Mission: Impossible -televisiosarjan pohjalta suunniteltiin kauan tehdä elokuva. Monen vuoden jälkeen projekti vihdoin onnistui ja Tom Cruisen tähdittämä Mission: Impossible (1996) ilmestyi teattereihin. Elokuva ei ollut kriitikoiden ja sarjan fanien mieleen, mutta se tienasi niin paljon rahaa, että jatko-osa oli tietysti nopeasti tekeillä. Cruise pysyi pääosassa, mutta ohjausvastuu vaihtui Brian De Palmalta John Woolle. Mission: Impossible II, eli suomeksi M:I-2 - Vaarallinen tehtävä 2 ilmestyi keväällä 2000 ja se oli ilmestymisvuotensa menestynein elokuva. Se sai kuitenkin vielä heikomman vastaanoton kriitikoilta kuin edeltäjänsä ja se on monien mielestä sarjan kehnoin osa. Itse näin elokuvan hieman sen jälkeen, kun olin katsonut ensimmäisen osan ja vaikka pidin siitä, että leffa on toiminnallisempi, ei sekään silti kunnolla iskenut minuun ja olen katsonut sen vain kerran uudestaan, mutta siitäkin on jo vuosia. Kuitenkin nyt kun Mission: Impossible -sarja on saamassa jälleen jatkoa, päätin arvostella sarjan aiemmat osat, jolloin oli aika katsoa Mission: Impossible II uudestaan. Katsoinkin sen heti seuraavana iltana, kun olin katsonut ensimmäisen osan ja olin jopa hieman innoissani, kun viime katselukerrasta oli kulunut niin paljon aikaa ja toivoin, että edeltäjän tavoin leffa olisi mielestäni nykyään parempi.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Mission: Impossible!

IMF-agentti Ethan Huntin täytyy uuden tiiminsä kanssa etsiä rikolliseksi kääntynyt ex-agentti Sean Ambrose, jolla on hallussa erittäin vaarallinen Chimera-virus, jolla hän voisi tappaa miljoonia ihmisiä.

Tom Cruisen roolisuoritus Ethan Huntina on tasokkaampi kuin edellisessä osassa, mutta hahmoa on muutettu voimakkaasti. Sama älykäs Ethan, joka keksii nerokkaita tapoja onnistua tehtävissä, on yhä olemassa, mutta leffassa nähdään myös James Bondin kaltainen naistenmies, sekä kahdella pistoolilla samanaikaisesti räiskivä toimintasankari, mitkä eivät sovi hahmoon. Toimintakohtauksissa Ethan tuntuu täysin erilaiselta kuin muuten leffan aikana, mikä on aika häiritsevää. Cruise on kuitenkin mainio ja osoittaa taas kerran kuuluvansa päärooliin. Hän myös näyttää olevansa oikeasti kova äijä, sillä alun kohtauksessa, jossa Ethan kiipeilee kalliolla ilman köyttä, Cruise teki stuntin itse! Toinen, mistä täytyy nostaa Cruiselle hattua, on lopun kuva, jossa veitsi pysähtyy vain sentin päässä hänen silmästään. Veitsi ei nimittäin ole digitaalisesti toteutettu, vaan ihan aito oikea veitsi pysäytettiin juuri ennen kuin se osui Cruisea silmään!
     Elokuvan naistähti on varas Nyah Nordoff-Hill, jota näyttelee Thandie Newton. Alkupäässä Nyah on todella oivallinen hahmo ja on hauska nähdä, kuinka salainen agentti Hunt joutuu liittoutumaan varkaan kanssa, mutta valitettavasti tarinan kulkiessa eteenpäin, hahmo jää yhä vain enemmän muiden varjoon, jolloin hän on lopulta vain avuton neito hädässä, eikä loistavasta varkaasta ole mitään jäljellä, mikä on tylsän harmillista. Newton on kuitenkin kelpo valinta rooliin.
     Ethanin ja Nyahin lisäksi tiimiin kuuluvat edellisestä osasta tuttu hakkeri Luther (Ving Rhames) ja uusi hahmo Billy (John Polson). Rhamesin rennon mahtava persoona tulee jälleen hienosti esille ja on todella hienoa nähdä Lutherin paluu, mutta pilotti Billy on vain komediallinen kevennys. Valitettavasti Billy ei edes ole kovin hauska, vaan jää laimeaksi hahmoksi, eikä Polson ole kovin kummoinen roolissaan.
     Filmin pahista, eli Sean Ambrosea esittää Dougray Scott. Harmillisesti sekä hahmo että hänen esittäjänsä ovat kehnoja. Sean on nimittäin niitä pahiksia, jotka ovat pahoja pahuuden vuoksi, eikä hänelle anneta tarpeeksi hyvää taustatarinaa, jotta hän olisi mielenkiintoinen tapaus. Tilannetta ei auta se, että Dougray Scott on tönkkö roolissaan. Ainoa, mikä Seanista tekee tavallisista tusinakonnista poikkeavan, on se, miten kiimainen hän on naisten lähettyvillä. Mikään raiskaaja hän ei ole, mutta piirre tuo kummallisen lisäyksen muuten mitäänsanomattomaan hahmoon.
     Leffassa nähdään myös Richard Roxburgh Seanin kätyrinä, Brendan Gleeson lääkeyhtiö Biocyten johtajana, Radé Sherbedgia Chimera-viruksen luoneena tohtori Nekhorvichina ja Anthony "Hannibal" Hopkins Impossible Mission Forcen johtajana.




Toisin kuin edellinen elokuva, Mission: Impossible II herättää katsojan mielenkiinnon nopeammin ja juonikin kuulostaa kiinnostavammalta. Tällä kertaa olisi tiedossa kunnon tehtävä, eikä Ethan olisi karkuteillä omalta työpaikaltaan. Äärimmäisen vaarallinen virus kuulostaa myös jännittävältä ja panokset on heti alussa nostettu korkealle, jolloin katsojana haluaa tietää, miten homma voi ratketa? Valitettavasti siinä kohtaa, kun Ethan kohtaa Nyahin, muuttaa elokuva tunnelmansa täysin. Yhtäkkiä leffa muistuttaa outoa romanttista draamaa ja voi helposti miettiä, onko tämä enää sama elokuva? Sen jälkeen elokuva alkaa muutenkin kadottaa otettaan katsojasta ja rytmi alkaa hidastella, mikä on kummallista, ottaen huomioon kuinka pikaisesti Ethanin ja Nyahin välille syntyi romanssi. Leffan edetessä tarina alkaa keskittyä enemmän Nyahiin ja Ethan tuntuu sivuhenkilöltä.

Onneksi tätä ja edellistä elokuvaa yhdistää se, että noin puolen välin kohdalla täytyy tunkeutua johonkin huippuvartioituun paikkaan, jolloin jännitystaso nousee ja katsojaa alkaa taas kiinnostaa näkemänsä. Ethan nähdään jälleen roikkumassa köyden varassa ja hiljaisuutta käytetään tälläkin kertaa hyödyksi. Puolen välin jälkeen tunnelma vaihtuu taas kerran, tällä kertaa paljon toiminnallisemmaksi ja sellaisena se pysyy loppuun asti. Mission: Impossible II:n toinen puolisko onkin täynnä toimintaa. Välillä ammuskellaan, välillä mätkitään turpaan ja välillä hahmot ajavat moottoripyörillä toisiaan takaa. Toinen puolisko on selvästi tasokkaampi ja viihdyttävämpi kuin ensimmäinen, mutta silti siitä tuntuu puuttuvan jotain. Koko teoksesta tuntuu uupuvan jonkinlainen "sielu", jolloin se tuntuu suurimmaksi osaksi ontolta, eivätkä tapahtumat vaikuta katsojaan. Erittäin vaarallinen viruskin muuttuu tylsäksi, kun sille ei luoda tarpeeksi jännitettä. Kekseliäitä tai nerokkaita oivalluksia ei ole luvassa, vaan kokonaisuus on vain ihan kiva, eikä mitään sen enempää.




Sarjan ohjaus on tosiaan vaihtunut John Woolle, joka ei ole oikein tiennyt, mitä tehdä leffan kanssa. Vaikken olekaan tutustunut Woon muuhun tuotantoon, näkyy hänen tyylinsä selvästi kaksintaistelukohtauksissa, joissa on mukana vaikutteita itämaisista kamppailulajeista. Hän on myös tunkenut pakolliset kyyhkysensä lentämään hidastettuina loppuhuipennuksessa. Woo ei harmillisesti ole saanut tyylejään yhdistymään elokuvaan ja monet kikkailut tuntuvat vain kummallisilta. Robert Townen käsikirjoituskaan ei ole mitä parhain ja mukana on hölmöltä kuulostavaa dialogia. Kuvaus on ihan sujuvaa, mutta leikkaus on välillä tönkköä, varsinkin toimintakohdissa, joissa sama juttu pitää näyttää monesta eri kuvakulmasta. Huonointa teknisessä toteutuksessa on kuitenkin musiikki. Tai no, ei se sinänsä huonoa ole. Leffan musiikit on säveltänyt suosikkini, eli Hans Zimmer, joka on saanut aikaiseksi eeppistä toimintatunnelmointia, romanttista kitarannäppäilyä ja hienoa kuoroa, mutta ne eivät sovi leffaan ollenkaan. Musiikillisesti kaikki tunnelmat ovat jotain liikaa sopiakseen elokuvan eri kohtauksiin ja jossain kohtaa se alkaa todella häiritä kokemusta. Sävellykset toimisivat paljon paremmin esimerkiksi The Gladiatoriin (2000), joka ilmestyi samana vuonna ja johon Zimmer sävelsi musiikit. Ehkä kyseinen teos olikin liian vahvasti hänen mielessään tätä filmiä säveltäessään. Tuttu Mission: Impossiblen tunnusmusiikki on tietty mukana, mutta sitä on muokattu paljon rockimmaksi. Tarkoituksena oli varmasti tehdä siitä energisempi ja räjähtävämpi, mutta se vain menettää alkuperäisen tunnarin hienouden.

Yhteenveto: Mission: Impossible II on paikoitellen viihdyttävä, mutta pääasiassa aika lattea toimintaelokuva. Leffa lähtee toimivammin liikkeelle kuin edeltäjänsä ja siinä on mielenkiintoisempi idea, mutta taso heikkenee, kun Ethanin ja Nyahin välille syntyy romanssia. Nyah on myös kiinnostava, mutta hänen hahmoaan ei ole hyödynnetty kovin hyvin. Ethan taas on muuttunut todella erilaiseksi hahmoksi kuin millaisena hänet nähtiin aiemmin. Cruise on silti mainio pääosassa. Dougray Scott on sen sijaan kehno pahis. Puolessa välissä filmi muuttuu paremmaksi, muttei silti tarjoa mitään ihmeellistä. John Woon tyylit eivät istu elokuvaan lainkaan ja ne jopa heikentävät leffan tasoa. Jopa mestarillisen Hans Zimmerin sävellykset tuntuvat lähes koko ajan kummallisilta ratkaisuilta. Tekninen toteutus on muuten ihan sujuvaa. Mission: Impossible II on erittäin epätasapainoinen teos, mutta kyllä se kannattaa katsoa, jos sarjasta on kiinnostunut tai jos pitää toimintaelokuvista, sillä tämän jälkeen sarja tosiaan lähtee liikkeelle!




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.9.2017 - Muokattu 19.7.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pinterest.com
Mission: Impossible 2, 2000, Paramount Pictures, Cruise/Wagner Productions, Munich Film Partners & Company (MFP), MI2 Productions


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti