tiistai 23. toukokuuta 2017

Arvostelu: Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales / Salazar's Revenge (2017)

PIRATES OF THE CARIBBEAN:
DEAD MEN TELL NO TALES (2017)

PIRATES OF THE CARIBBEAN: SALAZAR'S REVENGE



Ohjaus: Joachim Rønning ja Espen Sandberg
Pääosissa: Johnny Depp, Brenton Thwaites, Kaya Scodelario, Javier Bardem, Geoffrey Rush, Kevin McNally, David Wenham, Golshifteh Farahani, Stephen Graham, Martin Klebba ja Orlando Bloom
Genre: seikkailu, fantasia, toiminta
Kesto: 2 tuntia 9 minuuttia
Ikäraja: 12

Walt Disneyn huvipuistolaitteeseen perustuva elokuva Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl (2003) oli megahitti, sekä kriitikoiden pitämä teos, joten jatkoa tietenkin ilmestyi. Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest (2006) oli vielä menestyneempi, mutta kriitikot eivät ottaneet leffaa yhtä innolla vastaan kuin edeltäjää. Vielä vähemmän kriitikot pitivät heti perään ilmestyneestä Pirates of the Caribbean: At World's Endistä (2007), joka ei myöskään menestynyt ihan yhtä hyvin kuin sarjan toinen osa. Sarjan neljäs osa, Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides (2011) sen sijaan tienasi vähän yli miljardin maailmanlaajuisesti, muttei voittanut kriitikoita tai yleisöä puolelleen. Monet moittivat leffan olevan väkisin väännetty ja lähinnä turhalta sivuosalta tuntuva pätkä kuin kunnon jatko-osa. Joidenkin mielestä taas On Stranger Tides on ihan kelpo pätkä, jonka katsoo mielellään uudelleenkin. Itse kuulun niihin, enkä ymmärrä elokuvaa kohtaan kohdistuvaa inhoa. Pidänkin kaikista sarjan osista - kahdesta ensimmäisestä tosin huomattavasti enemmän kuin kahdesta viimeisimmästä - ja olen innolla odottanut sarjan seuraavaa elokuvaa. Kun kuulin viidennen osan olevan tekeillä, innostukseni nousi kovasti. Trailerit vaikuttivat lupaavilta ja toivoin, että sarja muuttuisi jälleen todella hyväksi. Kaikkein eniten innostukseni nousi, kun kuulin muutamilta leffan nähneiltä, että kyseessä oli huomattava parannus pariin edelliseen nähden ja että teos olisi yllättävän mainio. Suurella mielenkiinnolla menin katsomaan Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Talesin - tai kuten se on rantautunut Eurooppaan hölmöllä nimellä Salazar's Revenge - ja toivoin, etten pettyisi.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl, Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest, Pirates of the Caribbean: At World's End ja Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides!

Henry Turner lähtee seikkailuun etsimään myyttistä Poseidonin Kolmikärkeä, jonka avulla voi murtaa merten kiroukset. Hän aikoo sen avulla vapauttaa isänsä Willin Lentävän hollantilaisen kirouksesta. Avuksi matkalleen Henry tarvitsee kapteeni Jack Sparrow'n ja tähtitieteilijä Carina Smythin. Muuten retki voisi olla helppo, mutta ongelmia tuottaa Jackia jahtaava haamukapteeni Salazar.

Kapteeni Jack Sparrow'sta on tullut rooli, jota Johnny Depp voisi esittää unissaankin... tai humalassa, kuten hän tekikin tätä leffaa kuvatessa. Vaikka vanha tuttu Jack on yhä olemassa, Depp ei tunnu muutamissa kohdissa edes yrittävän, mikä on suuri sääli. Depp hoitaa hommansa samalla tavalla kuin aiemminkin, eikä tuo rooliin mitään uutta. Hieman vaikeaa on tietty kuvitella, mitä Jackiin voisi enää tuoda, mutta silti on harmi, että yksi loistavimmista antisankareista on muuttunut vähemmän loistavaksi. Hahmon hölmöilyt ovat tietysti hauskaa katsottavaa, mutta hieman jää kaipaamaan jotain muutakin. Ai niin ja elokuvassa selitetään, mistä Jack sai nimen Sparrow, jos ketään se kiinnosti tai jos joku jossain joskus mietti, että Sparrow'n on pakko tarkoittaa jotain muutakin kuin pelkkä sukunimi.
     Kolmessa ensimmäisessä Pirates of the Caribbeanissa esiintyneen Will Turnerin poikana, Henry Turnerina nähdään kehnosta Gods of Egyptistä (2016) tuttu Brenton Thwaites, joka osoittaa olevansa ihan kelpo nuori näyttelijä. Henry on koko elämänsä tutkinut tapaa pelastaa isänsä ja on viimein löytänyt keinon siihen. Hahmo on määrätietoinen ja seikkailunhaluinen, muttei tositoimissa täysin tiedä, mitä tehdä. Henrystä tulee voimakkaasti mieleen isänsä, mitä on selkeästi haettukin. Valitettavasti elokuvassa ei kunnolla painoteta hahmon olevan ensimmäisistä osista tutun pariskunnan lapsi, minkä pitäisi olla oikeasti iso juttu.
     Elokuvan naistähtenä on The Maze Runnerista (2014) tuttu Kaya Scodelario, joka esittää Carina Smythiä. Carina on koko elämänsä etsinyt Kolmikärkeä ja hän uskoo voivansa löytää sen. Hahmo on todella taitava tieteissä, minkä takia useat pitävät häntä noitana. Carina joutuukin kestämään typeriä miehiä koko elokuvan ajan ja hän joutuu usein pulaan tästä syystä. Carina itse ei usko noituuteen, eikä mihinkään yliluonnolliseen. Hahmo on mielenkiintoinen ja Scodelario toimii roolissa.
     Leffan pahista, kapteeni Salazaria esittää Javier Bardem, joka on muutamaan otteeseen aiemmin osoittanut olevansa mainio roistonäyttelijä. Valitettavasti tässä elokuvassa Bardemin taidot menevät jokseenkin hukkaan ja hänestä on tehty outo kummitus, jota katsoessa ei oikein tiedä, onko Salazarin tarkoitus olla koominen vai uhkaava? Tyhmien vitsien perusteella veikkaan koomista. Kapteeni Salazariin ei ole kunnolla panostettu, jolloin hahmo ei tunnu oikein miltään. Hahmo vain haluaa tappaa Jackin, sillä eiväthän nämä elokuvat olisi mitään ilman antagonistia. Salazar jää Pirates -pahiksista tylsimmäksi ja useasti leffan aikana miettii, että eiköhän kirottu pahisjoukko ole jo aika nähty juttu näissä elokuvissa? Salazarilla on omat hetkensä, mutta siihen se jääkin.
     Geoffrey Rushin näyttelemä kapteeni Barbossa on noussut suurimmaksi piraatiksi edellisen osan Mustaparta-pahikselta varastamiensa laivojen avulla. Hahmo on kuitenkin lähestulkoon eläkkeellä, istuskellessaan vain hytissään ja pistäessään miehensä tekemään kaiken työn. Mutta kun kunnon seikkailu kutsuu, on Barbossan pakko päästä takaisin vesille. Hahmoon tuodaan hieman erikoisilla tavoilla lisää syvyyttä, mikä ei oikein käy järkeen, kun miettii tarkemmin aiempia osia, mutta se menee siinä muun leffan ohella. Rush on ihan hyvä osassaan, muttei tunnu antavan oikeasti kaikkeaan ja vaikuttaa hieman kyllästyneeltä rooliin.
     Edellisistä osista nähdään tuttuja hahmoja, kuten kapteeni Jack Sparrow'n uskollinen Gibbs (Kevin McNally), lyhyt Marty (Martin Klebba) ja Mustaparran miehistöön kuulunut Scrum (Stephen Graham). Orlando Bloom nähdään pienessä roolissa Will Turnerina, minkä lisäksi leffassa on myös muutama muu tuttu naama, joista eräs kaksikko oli iloinen yllätys.
     Nuorten ja kapteeni Salazarin lisäksi uusina hahmoina esitellään mm. The Lord of the Rings -trilogiasta (2001-2003) tuttu David Wenham luutnantti Scarfieldina ja Golshifteh Farahani noita Shansana. Jälkimmäisen rooli on todella mitätön, mutta niin on myös Scarfieldin, joka kuitenkin esiintyy useasti elokuvassa. Scarfieldilla ei ole mitään merkitystä tarinan kannalta. Hahmo vain jahtaa Britannian sotilaiden kanssa Jack Sparrow'ta ja muita merirosvoja, mutta muuten hänestä ei saa irti mitään. Elokuvassa nähdään myös The Beatles -yhtyeen jäsen Paul McCartney lyhyessä roolissa.

Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales ei oikeastaan ole Jack Sparrow -seikkailu, vaan tarina keskittyy lähinnä Henry Turnerin tavoitteisiin. Jackilla on omat huolensa koskien edelleen pullossa olevaa laivaansa Mustaa helmeä, sekä kapteeni Salazaria kohtaan, joka leffan Eurooppalaisen tyhmän nimimuunnoksen tapaan haluaa kostaa. Jack on nimittäin syy siihen, miksi Salazar ja hänen miehistönsä ovat kirottuja haamuja. Jack kulkee kaiken aikaa Henryn mukana, jolloin tietty myös Salazar on päähahmojen perässä jatkuvasti. Näin saadaan aikaan lisäjännitystä, kun alkaa kilpajuoksu, kuka ehtii ensimmäisenä Kolmikärjen luo ja saa itselleen suuret voimat. Valitettavasti elokuva ei kuitenkaan sisällä kovin paljoa jännitystä, jos yksittäisiä kohtia ei lasketa mukaan. Tuttua kunnon seikkailuhenkeä on onneksi mukana läpi elokuvan, mikä pitää katsojan mukanaan. Elokuva viihdyttää läpi kestonsa tyylikkäällä seikkailulla, vauhdilla ja toiminnalla, minkä lisäksi mukana on tietty huumoria. Jotkut vitsit naurattavat ääneen ja Jackin jatkuvat toilailut ovat enemmän tai vähemmän hauskoja. Valitettavasti leffassa on myös joitain juttuja, jotka eivät erityisemmin naurata. Mukana on yksi täysin tarpeeton kohtaus Hirttäjänsaarella, jolla ei ole mitään merkitystä tarinan kannalta, mutta se on silti ängetty mukaan parin lisänaurun toivossa.

Kuitenkin ensimmäisen elokuvan upeus, mukaansatempaavuus, viihdyttävyys, hulvattomuus, toiminnallisuus ja ennen kaikkea raikkaus ovat paikoitellen kadonneet. Sarjan toinen osa Dead Man's Chest oli vielä mahtava teos, jossa tunnelma oli oikea, mutta jo kolmannen osan kohdalla tasonpudotus oli tuntuva. At World's End hukkui omaan suuruudenhulluuteensa ja pituuteensa, mitä neljäs osa, On Stranger Tides onneksi korjaili lyhentämällä kestoa ja tuomalla keveyden takaisin mukaan sarjaan. Neljäs osa ei kuitenkaan tuntunut kunnon jatkumolta, vaan ylimääräiseltä lisäosalta. Dead Men Tell No Tales yhdistää onnistuneesti neljännen osan muuhun sarjaan, muttei harmi vain jatka ollenkaan siinä alkanutta juonikuviota Jackin ja Penélope Cruzin esittämän Angelican välillä. Muuten elokuva on selvästi kahta edeltäjäänsä parempi teos, mutta mukana on sen verran heikkouksia, ettei leffalle voi antaa yhtään parempaa arvosanaa kuin niille. Tarinalla kestää hieman liian kauan aikaa lähteä kunnolla käyntiin ja vasta noin tunnin kohdalla leffa löytää hienot hetkensä. Valitettavasti tämänkin jälkeen mukana on alamäkiä, eikä elokuvan loppuhuipennus ole kovin kummoinen.

Loppuhuipennusta lukuunottamatta leffan toimintakohtaukset ovat tyylikkäitä, etenkin alun pankkiryöstökohtaus, josta tulee voimakkaasti mieleen Fast Five (2011). Haikammoinen kun olen, niin Salazarin haamuhaiden hyökkäys tuntui oikeasti jännittävältä ja kohtaus piti minut hienosti otteessaan. Olisin toivonut lisää samanlaisia haamuolentoja ja hieman jäi harmittamaan, ettei leffa hyödyntänyt mahdollisuuksiaan. Romantiikkaa on tietenkin mukana, eikä ole kovin vaikea arvata, kenen kahden välillä säpinöi... Yllättävää kyllä, leffaan on saatu myös koskettavuutta, joka syntyy rikkinäisestä vanhempi-lapsi -suhteesta. Tämä on ihan toimivaa ja saa herkimmät katsojat liikuttumaan hieman, mutta sitäkin olisi voitu hyödyntää enemmän ja paremmin elokuvassa. Kokonaisuutena Dead Men Tell No Tales on epätasapainoinen elokuva, mutta siitä löytyy tarpeeksi hienoja asioita ja hetkiä, jolloin se nousee kelpo seikkailuksi, sekä kolmanneksi parhaaksi Pirates of the Caribbeaniksi, vaikka onkin kaukana kahden ensimmäisen hienoudesta.

Elokuvan ohjauksesta vastaavat Joachim Rønning ja Espen Sandberg, jotka ovat tehneet ihan hyvää työtä leffan kanssa. Kolmen ensimmäisen ohjannutta Gore Verbinskiä jää kyllä kaipaamaan, sillä hänen käsissään lopputulos voisi olla kokonaisempi kuin tämä ja hienon uuden juonikuvion aloitus. Käsikirjoituksesta vastaa tällä kertaa Jeff Nathanson, joka ei ole täysin tiennyt, mihin suuntaan viedä sarjaa. Tarinaa on kyllä ollut mukana luomassa aiempi kirjoittaja Terry Rossio, mutta se ei täysin riitä. Muutamat kohdat eivät tunnu täysin istuvan edellisiin osiin. Dead Men Tell No Tales on kuvattu hyvin, vaikka mukana on joitain heiluvia otoksia. Leikkaus on sujuvaa, mutta pieniä lyhennyksiä olisi voinut tehdä sieltä täältä. Visuaalisesti elokuva on monessa kohtaa näyttävä, mutta jotkut jutut, kuten digitaalisesti nuorennettu Jack, näyttävät kehnoilta. Salazar itse ei ole visuaalisesti erityisen tyylikäs, mutta useat hänen miehistönsä jäsenistä ovat taidokkaasti toteutetut. Miehistön jäseniltä nimittäin puuttuu paloja kehosta; esimerkiksi yhdestä hahmosta on jäljellä enää käsi ja pieni osa vartaloa! Ruumiinosat yksinkertaisesti leijuvat ilmassa ja niiden väliin voi halutessaan työntää oman käden. Lavasteet ja puvustus ovat mainiosti toteutetut, kuten myös maskeeraus. Ääniefektit tuovat lisätunnelmaa ja niitä on korostettu hienosti joissain kohdissa. Musiikin sävellyksestä vastaa tällä kertaa Geoff Zanelli, joka on tehnyt todella hyvää työtä Hans Zimmerin jalanjäljissä. Pirates of the Caribbeanin tunnusmusiikki jää jälleen soimaan päähän loppupäiväksi tai pahimmassa tapauksessa loppuviikoksi.

Yhteenveto: Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales on hyvä lisäys merirosvosarjaan, vaikka sisältääkin heikkoja ja turhia hetkiä, sekä jokseenkin typerän pahiksen. Johnny Deppin suoritus kapteeni Jack Sparrow'na heittelee hyvän ja kummallisen välillä, minkä lisäksi Barbossaa esittävä Geoffrey Rush vaikuttaa kyllästyneen rooliinsa. Uudet tuttavuudet Henry Turner ja Carina Smyth kuitenkin toimivat, minkä lisäksi on hienoa nähdä tuttuja sivuhahmoja palaavan sarjaan mukaan. Seikkailuhenki on vahvasti läsnä ja leffa tarjoaa vauhtia sekä vaaroja ja paljon huumoria, joka usein toimii, mutta paikoitellen taas ei. Elokuvassa on myös hieman koskettavuutta ja romantiikkaa tuomassa lisäsisältöä. Visuaalisesti leffa on tyylikäs, vaikka nuorennettu Jack ei näytäkään kovin hyvältä. Zimmerin musiikkeja kopioiva Geoff Zanelli on tehnyt hyvää työtä sävellysten kanssa. Käsikirjoitus ja ohjaus ovat paikoitellen miten sattuu ja katsojana toivoisi alkuperäisten tekijöiden olevan mukana. Dead Men Tell No Tales olisi todella hyvä tilaisuus olla sarjan päätösosa, jos joitain juttuja muuttaisi lopusta, mutta tietenkin sarjalle tehdään jatkoa. Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus, joka pohjustaa seuraavaa osaa, enkä pitänyt yhtään, mihin suuntaan kohtaus näytti vievän sarjaa. Toivon, että sarjan kuudes osa tulisi mahdollisimman pian ja siinä pistettäisiin loppu Karibianmeren piraattiseikkailuille. Toivon myös, ettei Disney kokeile tehdä uudelleenfilmatisointia jutusta, vaan tajuaisi, että ilman Johnny Deppiä sarja ei olisi mitään. Kannattaisi vain äkkiä suunnitella uusi huvipuistolaite, jonka pohjalta tehdä uusi seikkailusarja. Jos olet pitänyt aiemmista osista, niin kannattaa tämäkin katsoa, vaikkei kovin ihmeellinen teos olekaan kyseessä. Jos taas et pitänyt parista aiemmasta osasta, niin jätä suosiolla väliin.




Kirjoittanut: Joonatan, 22.5.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales, 2017, Walt Disney Pictures, Jerry Bruckheimer Films, Infinitum Nihil

9 kommenttia:

  1. Voi ei. Mä jo toivoin, että näitä ei tehtäisi lisää. Rakastan tätä sarjaa, mutta mielestäni vain kaksi ensimmäistä on todella hyviä, muut menettelee. Itelleni tää leffa oli pettymys, vaikka en oottanu mitää loistavaa jatko-osaa. Huumori vei pohjan kaikelta ja elokuvasta puuttu jännitys ku kaikesta vaa vitsailtiin. Se vei samalla pohjaa myös pahikselta, valitettavasti. Tää oli myös eka leffa, missä pidin Jackia rasittavana ja vain varjona entisestä kekseliäästä ja samalla hölmön hauskasta itsestään.En jääny kattoo sitä lopputekstien jälkeistä kohtausta. Pitää ottaa selvää :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raha ratkaisee näissä aina. Harvoin tehdään enää päätösosia millekään, sillä jatko-osat tarkoittavat tietenkin aina lisää rahaa! Tämän huomaa varsinkin supersankarielokuvien kohdalla. Mikä muu supersankarisarja on tarkoituksella saatu päätökseen kuin The Dark Knight -trilogia? Kaikki muut jäävät kesken tai jatkuvat vuosia.

      Toivon, että Pirates of the Caribbean -sarja loppuisi kuudenteen osaan, jolloin meillä olisi kaksi trilogiaa. Vaikka Jack ei ollutkaan tässä kaikkein mieluisin, ei näitä voi tehdä ilman häntä/Deppiä, joten uusintaversiot eivät tule kysymykseenkään. Tämän lisäksi myös Harry Potter (2001-2011), The Lord of the Rings (2001-2003) ja Back to the Future (1985-1990) ovat sellaisia, joissa uusintaversiot eivät ole mahdollisia. Etenkin Back to the Futuressa ei ole mahdollista, sillä ohjaaja Zemeckis on tehnyt päätöksen, ettei kukaan voi tehdä minkäänlaisia uusintoja tai jatko-osia leffoille ainakaan niin kauan, kun hän on hengissä, mikä on oikea asenne!

      - Joonatan

      Poista
  2. Onneksi näin! Kyllä joku roti pitää olla näillä jatko-osilla ja uusintaversioilla, sillä iso osa niistä ei pääse ollenkaan samalle tasolle kuin ensimmäiset. Toivottavasti loppuisi kuudenteen osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa on, että monet valittavat nyt, kun Scarfacesta on tulossa uusi versio ja kaikki valittivat viime vuonna, kun Ben-Hurista tuli uusinta, mutta monet eivät ota huomioon, että sekä Al Pacinon Scarface (1983) että todella pitkä Ben-Hur (1959) ovat jo uusintaversioita! Sama tapahtui vuonna 2011, kun tuli uusi The Thing. Ei se klassinen John Carpenterin The Thingkään (1982) ole alkuperäinen. Veikkaan, että 30-40 vuoden päästä me sitten valitamme siitä, kun meidän ajan hienoista teoksista tehdään uusia leffoja, vaikka ne meidän aikanamme tehdyt olisivatkin jo uusintoja.

      Mutta sitten on toki monia tapauksia, jolloin jatko-osat ovat parempia kuin alkuperäiset. Omasta mielestäni esimerkiksi The Dark Knight (2008), Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back (1980), Aliens (1986), Terminator 2: Judgment Day (1991) ja Spider-Man 2 (2004) ovat parempia kuin alkuperäinen elokuva!

      Monet valittavat myös siitä, että nykyään mikään leffa ei ole originaali idea, vaan liian monet elokuvat perustuvat peleihin, sarjakuviin jne, mutta eivät ota huomioon, että monet aiemmat suurteokset kuten vaikka Gone with the Wind (1939) perustuvat kirjoihin. Tuntuu kuin nykypäivänä porukka olisi kriittisempää kuin aiemmin, eivätkä asiat kelpaa samalla tavalla kuin ennen...

      - Joonatan

      Poista
    2. Totta. Nämä mainitsemasi esimerkit ovat kuitenkin vuosikymmenten takaa ja nille on sen jälkeen tullut jatko-osia ja uusontaversioita, jotka ei ole päässeet samalle tasolle yleensä kahden ekan kanssa, esim. Spider-man 3 + The Amazing Spiderman 1 ja 2, Star Wars prequels, Batman V Superman, Alien sekä Terminator -sarjojen muut osat ovat heikompia tekeleitä.

      Poista
  3. En yleensä ole jatko-osia ja uusintaversioita vastaan, mutta oon tullu kriittisemmäksi ku oon nyt jatkuvasti saanu pettyä niihin kun ne ei pääse useimmiten samalle tasolle muiden osien kanssa. Ootan silti mielenkiinnolla uutta Arpinaamaa, sillä Coenin veljekset ohjaa sen :) Lisäksi ootan uutta Terminatoria, koska James Cameron on sanonut harkitsevansa paluuta niitten pariin. Onneksi on myös loistavia jatko-osia ja uudelleenkäynnistyksiä, kuten esimerkiksi Mad Max: Fury Road. En tykkää olla "valittaja", mutta toivon vaan parempia elokuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti Coenit toimivat vain kirjoittajina, ohjaajan paikalla on Suicide Squadin (2016) tehnyt David Ayer, mikä ei lupaile hyvää. Eipä se Diego Lunakaan kummoinen ollut Rogue One: A Star Wars Storyssa (2016), joten odotukset eivät ole korkealla itselläni.

      Uudesta Terminatorista puhutaan välillä niin epävarmasti, että pelkään käyvän kuten Hellboy 3:lle, eikä sellaista koskaan nähdä, vaan koko homma alkaa alusta.

      Itse kuulun niihin, jotka pitivät Fury Roadia parempana kuin muita Mad Maxeja. Siinä leffassa maailman karuus tuli parhaiten esille. Sitten on tietysti niitä sarjoja, jotka muuttuvat hyviksi vasta parin osan jälkeen. Mielestäni esimerkiksi Mission: Impossible muuttui hyväksi vasta kolmannessa osassa ja Fast & Furious -sarjan parhaat ovat uusimmat. Ja sitten on niitä sarjoja, jotka yllättävää kyllä kestävät koko sarjan läpi hyvinä, esim. Harry Potterit, joiden pohjalta ilmestynyt Fantastic Beasts and Where to Find Them (2016) oli loistava uusi startti velhomaailmaan! (Jotta en kuitenkaan vaikuta ihan Potter-fanaatikolta, sanon, että mielestäni Cursed Child -näytelmäkäsikirjoitus oli hirveää skeidaa)

      - Joonatan

      Poista
  4. Aijaa, en tienny että Ayer ohjaa sen :/Laski mullaki kyllä nyt odotukset.

    Joo ei Terminatorist viel tiietä mittää, mut toivottavasti toteutuis jo olisi hyvä. Oon aika innoissani uudesta Hellboysta, vaikka se ei kuulu samaan sarjaan kun Del Toron elokuvat. Ainaki se mitä oon siitä kuullu vaikutti must iha lupaavat.

    Oon samaa mielt kanssas Mad Maxist, Mission impossiblesta ja Fast & Furiousist.

    Oon itekki valtava Potter- fani ja rakastan niitä leffoja, myös Ihmeotuksia! Luin kans ton Cursed Childin englanniksi. En laske kyseistä "kirjaa" Potterien joukkoon, oli niin huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi olin hieman vastaan ajatusta uudesta Hellboysta, mutta sitten mietin, että hahmon sarjakuvia on kuitenkin niin paljon, että miksei Hellboystakin voisi tehdä rebootia, kuten vaikkapa Spider-Manista?

      Jes! (Mission: Impossible -arvostelut tulossa ensi vuonna ennen kuudetta osaa...)

      Hienoa, mahtavaa, upeaa! Itse olen sitä mieltä, että kukaan missään milloinkaan ei voi tehdä mitään yhtä loistavaa kuin J.K. Rowling Harry Pottereiden kanssa! En malta odottaa Fantastic Beasts 2:ta (2018). Omistan kirjat sekä englanniksi että suomeksi ja leffat kahtena erilaisena versiona Blu-rayna, minkä lisäksi hyllystä löytyy myös Fantastic Beastsin käsikirjoitus, "The Tales of Beedle the Bard" ja "Quidditch Through the Ages". Omistan myös oheiskrääsää, kuten Pop Vinyl -hahmot Dobbysta, Voldemortista ja Niffleristä, Harry Potter -palapelin, Potter-LEGOja (esim Tylypahkan linna, pikajuna ja Hagridin mökki), sekä jostain syystä myös Harryn taikasauvan. Minulta löytyy myös avaamaton rasia Bertie Bottin joka maun rakeita, koska minulle sekin on lähinnä hyllylle laitettava oheistuote kuin oikeaa karkkia - plus olen syönyt muutamia niistä ja hyi hitto! :D The Cursed Childin kohdalla tuntui siltä, että Rowling kirjoitti tarinan nopeasti, jotta fanit saisivat jonkinlaisen kuvan siitä, mitä Harryn lapsille käy, mutta oikeasti Rowlingia kiinnosti näyttää Newt Scamanderin seikkailuja ja taikamaailma Yhdysvalloissa.

      Jos et ole vielä huomannut ja kiinnostaa, niin minun Harry Potter -arvosteluni löytyvät arvosteluarkiston vuoden 2016 syys- ja lokakuulta. Ne ovat todella pitkiä, mutta se johtuu fanipojan innokkuudesta. Juuri viime viikonloppuna tulikin katsottua ne leffat hieman alle vuoden tauon jälkeen.

      - Joonatan

      Poista