Arvostelu: Alpha (2018)

ALPHA

Ohjaus: Albert Hughes
Pääosissa: Kodi Smit-McPhee, Jóhannes Haukur Jóhannesson, Jens Hultén ja Natassia Malthe
Genre: draama, jännitys
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 12

Alpha on Albert Hughesin ideoima ja ohjaama, viimeiseen jääkauteen sijoittuva elokuva. Hughes ilmoitti tekevänsä leffaa vuonna 2015 ja kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 2016. Alunperin "The Solutrean" -nimellä kulkevan elokuvan oli tarkoitus ilmestyä syyskuussa 2017, mutta tuotannollisten ongelmien vuoksi sen julkaisua viivästettiin jopa muutamaan otteeseen. Lisäongelmia tuli, kun American Humane Association -järjestö sai selville, että leffaa varten oli tapettu viisi biisonia ja vaikka tämä oli tapahtunut laillisesti, tämä nosti elokuvalle huonoa mainetta, mitä vain vahvisti PETA-järjestön pyyntö boikotoida elokuvaa. Lopulta Alpha sai ensi-iltansa monissa maissa elokuussa 2018, mutta vaikka se sai positiivisia arvosteluja, ei elokuva ollut toivottu menestys teattereissa. Filmi ei koskaan saapunut Suomen teattereihin, mistä olin hieman pettynyt, sillä jääkaudesta kertovia elokuvia ei kovinkaan usein tehdä ja olisin mielelläni halunnut nähdä sen. Kun huomasin, että Alpha oli saapunut Suomeen myyntiin ja vuokrattavaksi, vuokrasin sen Blockbusterista.

20 000 vuotta sitten päällikön nuori poika eksyy heimostaan metsästysretkellä. Yrittäessään löytää takaisin kotiin, nuorukainen ystävystyy laumansa hylkäämän, haavoittuneen suden kanssa.

X-Men: Apocalypsen (2016) Nightcrawlerina tunnettu Kodi Smit-McPhee näyttelee Kedaa, aikuistumisen kynnyksellä olevaa nuorta miestä, joka on hyvin poikkeuksellinen tapaus heimossaan. Keda ei ole suuri metsästäjä kuten isänsä, päällikkö Tau (todella mainion roolityön tekevä Jóhannes Haukur Jóhannesson), vaan pelokas, eikä hänestä tunnu olevan tappajaksi. Kun Keda joutuu erilleen heimostaan, täytyy hänen kerätä rohkeutensa, mikäli hän aikoo selviytyä hengissä kotiinsa asti. X-Men: Apocalypsen lisäksi olen nähnyt Smit-McPheen elokuvissa, kuten Apinoiden planeetan vallankumous (Dawn of the Planet of the Apes - 2014) ja hän tuntuu aina esittävän jollain tavalla herkkää nuorukaista. Smit-McPhee tekee saman myös tässä, mutta tähän herkkyys tuntuu istuvan paremmin ja kun Kedan pitää kerätä urheutensa, Smit-McPhee pääsee näyttämään olevansa muutakin. Hän sopii erittäin hyvin rooliinsa ja heittäytyy parissa kohtaa oikein kunnolla mukaan.
     Kedan ja hänen isänsä lisäksi muita tärkeitä ihmishahmoja ovat lähinnä Kedan äiti (Natassia Malthe) ja metsästysretkelle mukaan lähtevä soturi (Jens Hultén). Heidän osuutensa jäävät kuitenkin pieniksi ja pääasiassa Keda nähdään haavoittuneen suden kanssa. Sutta esittää tšekkoslovakiansusikoira nimeltä Chuck, joka on todella suloinen karvaturri. Chuck menee hyvin sudesta, mutta samalla siitä löytyy selkeitä koiramaisia piirteitä. Nämä piirteet ovat kuitenkin tärkeitä elokuvan tarinan vuoksi.

Alpha nimittäin kertoo pohjimmiltaan tarinan siitä, mistä ihmisten ja koirien ystävyys on saanut alkunsa. Tietenkin tämä on fiktiivinen kertomus, mutta toisaalta tämä voi olla hyvinkin lähellä sitä, miten ihmiset ovat alunperin tehneet koirista lemmikkejä. Koiralajihan polveutuu susista, joten aivan varmasti tuhansia, tuhansia vuosia sitten ihminen ja susi ovat löytäneet suunnilleen tällä tavalla toisensa ja muodostaneet siteen, mikä on jatkunut sukupolvien myötä tähän päivään saakka. Kedan ja Alfaksi nimetyn suden välille muodostuva side onkin vahvasti luotu ja se luo filmiin lämpöä, mikä tekee elokuvasta hyvinkin sympaattisen. Mukana on useita hetkiä, joissa kaksikko vain on ja katsoo toisiaan, ja ihmisen ja eläimen katseen välille onnistutaan saamaan jotain erityistä. On mielenkiintoista seurata, kuinka Keda yrittää voittaa Alfan luottamuksen ja kuinka he alkavat tekemään yhteistyötä pysyäkseen hengissä.

Ystävyystarinan lisäksi kyseessä on tietty myös selviytymiskertomus. Keda joutuu ottamaan itseään niskasta kiinni ja muistelemaan, mitä hänen isänsä on hänelle opettanut selviytymisestä - oli kyse sitten metsästyksestä, tulenteosta tai jäljittämisestä. Elokuva on täynnä hitaita hetkiä, joissa ihminen alkaa muuttua yhdeksi luonnon kanssa ja näissä hetkissä on jotain maagista. Leffa esittelee muutenkin luontoa upeilla laajoilla kuvillaan, joista muutamat ovat oikeasti todella näyttäviä. Kun kyseessä on selviytymistarina, mukana on tietty joitain kliseitä ja leffasta löytyy ennalta-arvattavat hetkensä. Alkupäässä filmiä hahmot kohtaavat nopeasti luolaleijonan ja välittömästi katsoja arvaa, että tämä sama peto tulee olemaan pahin vastus elokuvan lopussa. Leffasta ei myöskään löydy kunnon jännitettä sille, pääseekö Keda kotiinsa vai ei, mutta ihmisen ja suden/koiran ystävyys on niin vahvasti rakennettu, että jo se tekee leffasta koukuttavan. Tarina itsessään on yksinkertainen, mutta juurikin siksi niin tehokas. Tarinankerronta on hidasta ja joillekin katsojille filmi voi tuntua jopa tylsältä, mutta itse löysin Alphasta paljon ihailemisen aihetta ja pidän sitä todella mainiona teoksena. Tietyillä viilauksilla se voisi olla jopa loistava. Jo pelkkä jääkausi tapahtuma-aikana imaisi minut mukaan elokuvan maailmaan.

Elokuvan on ohjannut Albert Hughes, joka tekee tässä ensimmäisen ohjaustyönsä ilman veljeään Allenia. Yhdessä veljekset ovat tehneet leffoja, kuten From Hell (2001) ja The Book of Eli (2010). Alphalla Hughes osoittaa pärjäävänsä oivallisesti myös yksin. Hän onnistuu luomaan hyvää tunnelmaa läpi leffan ja kuljettaa hahmoja yllättävänkin rauhallisesti eteenpäin. Käsikirjoituksesta vastaa Daniele Sebastian Wiedenhaupt, jonka teksti on lyhyttä ja ytimekästä. On jollain tapaa kiehtovaa, kuinka vähän Wiedenhaupt ja Hughes luottavat dialogiin ja vielä kiehtovampaa on, että kaikki puhe, mitä elokuvassa kuullaan, on leffaa varten keksityllä kielellä! Lisäksi filmi on teknisesti hyvin toteutettu, vaikka jotkut eläimet taustoilla näyttävät hieman digitaalisilta. Kuvausta ehdinkin jo kehua ja näyttävien laajojen kuvien lisäksi filmissä on myös tyylikkäitä lähikuvia. Leikkaus on taidokasta ja elokuva ehtii kertoa tarinansa hyvällä tempolla, vaikka kestääkin vain puolitoista tuntia. Ääniefektit ovat mainioita ja säveltäjä Joseph S. DeBeasi on tehnyt loistotyötä musiikkien parissa.

Yhteenveto: Alpha on erittäin sympaattinen kertomus ihmisen ja koiran ystävyyden alkuperästä. Samalla se onnistuu myös olemaan koukuttava selviytymistarina. Jääkausi tuo ajankohtana omaa kiehtovuuttaan mukaan ja filmin ilmapiiri on hienosti luotu. Tarinankerronta on hidasta, mutta itse en kokenut leffaa kertaakaan tylsänä. Erityisen jännittävä se ei onnistu olemaan ja leffasta löytyy tiettyjä kliseitä, mutta ystävyys on niin vahvasti luotu, että tietyt viat katsoo osittain sormien läpi. Kodi Smit-McPhee on nappivalinta pääosaan ja hän tekee loistotyötä - etenkin kun ottaa huomioon, että hän joutuu näyttelemään lähes kaiken aikaa suden kanssa ja puhumaan elokuvaa varten keksityllä kielellä. Elokuva on taidokkaasti ohjattu ja todella näyttävästi kuvattu. Kaiken kaikkiaan kyseessä on oikein mainio paketti, josta kuitenkin löytyy pieniä vikoja. Jos selviytymistarinat kiinnostavat, jääkausi kiehtoo tai fanitat koiria, kannattaa vilkaista Alpha. Joidenkin mielestä sen rauhallisuus voi tuntua tylsältä, mutta toiset pitävät rytmitystä minun tavoin yhtenä elokuvan mukaansatempaavimmista puolista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.3.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Alpha, 2018, Studio 8

Yhteistyössä