Arvostelu: Elektra (2005)

ELEKTRA

Ohjaus: Rob Bowman

Pääosissa: Jennifer Garner, Kirsten Prout, Goran Višnjić, Terence Stamp, Will Yun Lee, Colin Cunningham, Cary-Hiroyuki Tagawa, Chris Ackerman, Natassia Malthe, Edison T. Ribeiro, Bob Sapp, Laura Ward ja Jason Isaacs

Genre: toiminta

Kesto: 1 tunti 37 minuuttia

Ikäraja: 16

Elektra perustuu Marvelin samannimiseen sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1981. Hahmo nousi nopeasti suosituksi ja hänestä ryhdyttiinkin tietty tekemään elokuvaa. Hahmon luonut Frank Miller pestattiin kirjoittamaan elokuvan käsikirjoitus, Oliver Stone palkattiin ohjaajaksi ja Gabrielle Reeceä kaavailtiin nimikkorooliin, mutta nämä suunnitelmat kariutuivat 1990-luvulla. Kun Elektra-hahmon sisältänyt Daredevil-elokuva (2003) osoittautui taloudelliseksi hitiksi, Elektran oma leffa palautettiin tuotantoon, mutta uusin tekijöin ja kauhealla kiireellä. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Elektra sai maailmanensi-iltansa 8. tammikuuta 2005 - tasan 20 vuotta sitten. Elokuva oli kuitenkin taloudellinen epäonnistuminen, joka ei saanut tienattua edes budjettiaan takaisin ja jota haukkuivat lopulta niin kriitikot, hahmon fanit kuin myös elokuvan päätähti Jennifer Garner. Itse katsoin Daredevilin lapsena, kun se tuli televisiosta ja pidin siitä tuolloin todella paljon, joten katsoin toki Elektran oman leffan heti, kun sain tietää sellaisen olevan olemassa. En kuitenkaan edes tuolloin pitänyt näkemästäni, enkä ole katsonut elokuvaa kuin ehkä kerran uudestaan. Daredevil-elokuva oli yksi ensimmäisistä leffoista, minkä arvostelin Elokuvan taikaa -sivulla, mutta tuolloin päätin jättää Elektran katsomatta. Nyt kun Elektra täyttää 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi antaa sille uuden mahdollisuuden.

Henkiin herätetty Elektra päätyy suojelemaan isää ja tytärtä salamurhaajista koostuvalta Käsi-järjestöltä.

Jennifer Garner palaa rooliinsa Elektra Natchiosiksi, siitäkin huolimatta, että hahmo tapettiin Daredevil-elokuvassa ja ettei Garner olisi halunnut näytellä hahmoa uusiksi. Hän oli kuitenkin mennyt tekemään kahden elokuvan sopimuksen ja niinpä hänen oli pakko jatkaa Elektrana. Eikä hahmon kuolemakaan juuri haittaa, sillä kuten sarjakuvien fanit tietävät, harva Marvel-hahmo pysyy haudassaan. Garnerista voi huomata, ettei häntä juuri kiinnostanut roolissa jatkaminen, vaan hän hoitaa osansa tylsän yksi-ilmeisesti. Elokuva syventyy hieman enemmän Elektran menneisyyteen ja kuinka hän oppi taistelutaitonsa. Nyt nainen toimii salamurhaajana, kun hän saa tehtävän, joka muuttaa kaiken.

     Elokuvassa nähdään myös Colin Cunningham Elektran keikat antavana McGabena, Terence Stamp Elektran kouluttaneena mestari Keppinä, Goran Višnjić ja Kirsten Prout jahdattuina Mark-isänä ja Abby-tyttärenä, sekä Cary-Hiroyuki Tagawa pahan Käsi-järjestön johtajana Roshina ja Will Yun Lee, Chris Ackerman, Natassia Malthe, Bob Sapp ja Edison T. Ribeiro järjestöön kuuluvina Kiriginä, Tattoona, Typhoidina, Stonena ja Kinkouna. Näyttelijöistä parhaiten vakuuttaa Stamp viisaana ja arvokkaana mentorina, mutta muuten sivunäyttelijöiden suorituksen jäävät aika vaisuiksi. Prout ei onnistu tekemään näsäviisaasta Abby-hahmostaan pidettävää, mikä koituukin osittain elokuvan kohtaloksi, sillä nimenomaan Abbyn suojelu on juonen pääpointti.

Elektra ei ollut niin surkea mätäpaise kuin muistin - toisin kuin vuotta aiemmin ilmestynyt naisvetoinen sarjakuvaraina Catwoman (2004) - mutta eipä se erityisen hyväkään ollut. Jo Daredevil-leffa oli heikko, melodramaattinen mutta silti varsin höpsö, mutta siitä sentään löytyi hyvät ja viihdyttävät hetkensä kaiken korniuden alta. Elektra on vain... tylsä. Elokuvalla on kestoa vain muutamaa minuuttia päälle puolitoista tuntia, mutta se tuntuu huomattavasti kestoaan pidemmältä. Laahaava tarina ei missään kohtaa nappaa mukaansa, eikä asiaa tosiaan auta se, kun päänäyttelijää ei näytä kiinnostavan olla kameran edessä, eikä Elektran suojeltava kohde ole järin tykättävä hahmo.

Elokuvasta löytyy pari ihan menevää toimintapätkää, mutta eipä juuri muuta. Toisin kuin hieman kieli poskessa tehty Daredevil, Elektraa on tehty haudanvakavana, tappaen pienimmänkin huvin lopputuloksesta. Elokuva uskoo olevansa jokin tiivistunnelmainen jännäri, mutta se haahuilee niin paljon, että pieninkin jännitteen vire haihtuu vähän väliä. Parit naurut voi päästä ilmoille, mutta lähinnä leffan muutamien tahattoman koomisten tilanteiden takia. Päälle on vielä tietty liimattu pakollinen romanssikuvio, johon ei jakseta panostaa yhtään ja jonka näyttelijöiltä ei löydy tippaakaan kemiaa. Näinä hetkinä toivoisi, että Daredevil tekisi myös paluun. Ben Affleck kyllä kuvasi lyhyen kohtauksen elokuvaa varten, mutta se harmillisesti leikattiin pois.

Elokuvan käsikirjoittivat Zak Penn, Stuart Zicherman ja M. Raven Metzner ja ohjaajaksi valikoitui Rob Bowman, ja tämän nelikon laiskaa räpellystä seuratessa ei voi kuin haaveilla, mitä Frank Miller ja Oliver Stone olisivat voineet saada leffalla aikaiseksi. Bowman tunnettiin tuolloin lähinnä Salaisten kansioiden (The X-Files - 1993-2018) ohjaajana, mutta oli hän myös leffojen puolella tehnyt ihan kivan lohikäärmerainan, Tulen valtakunnan (Reign of Fire - 2002). Elektra jäi miehen viimeiseksi elokuvaksi, mikä ei toisaalta paljoa yllätä. Leffa ei ole edes teknisiltä ansioiltaan kaksinen. Se on kelvollisesti kuvattu, mutta leikkaus on töksähtelevää ja värimäärittely on ajoittain suorastaan häiritsevää ylivalotuksensa ja liiallisuuksiin menevien kontrastien ja saturaatioiden kera. Lavasteet ja puvut ovat oivat, mutta erikoistehosteet eivät näytä kaksisilta. Äänimaailma toimii ihan hyvin ja Christophe Beckin säveltämät musiikit tunnelmoivat menettelevästi taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.7.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Elektra, 2005, Twentieth Century Fox, Marvel Enterprises, Regency Enterprises, New Regency Productions, Horseshoe Bay Productions, Epsilon Motion Pictures, Elektra Productions, SAI Productions

Arvostelu: Alpha (2018)

ALPHA

Ohjaus: Albert Hughes
Pääosissa: Kodi Smit-McPhee, Jóhannes Haukur Jóhannesson, Jens Hultén ja Natassia Malthe
Genre: draama, jännitys
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 12

Alpha on Albert Hughesin ideoima ja ohjaama, viimeiseen jääkauteen sijoittuva elokuva. Hughes ilmoitti tekevänsä leffaa vuonna 2015 ja kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 2016. Alunperin "The Solutrean" -nimellä kulkevan elokuvan oli tarkoitus ilmestyä syyskuussa 2017, mutta tuotannollisten ongelmien vuoksi sen julkaisua viivästettiin jopa muutamaan otteeseen. Lisäongelmia tuli, kun American Humane Association -järjestö sai selville, että leffaa varten oli tapettu viisi biisonia ja vaikka tämä oli tapahtunut laillisesti, tämä nosti elokuvalle huonoa mainetta, mitä vain vahvisti PETA-järjestön pyyntö boikotoida elokuvaa. Lopulta Alpha sai ensi-iltansa monissa maissa elokuussa 2018, mutta vaikka se sai positiivisia arvosteluja, ei elokuva ollut toivottu menestys teattereissa. Filmi ei koskaan saapunut Suomen teattereihin, mistä olin hieman pettynyt, sillä jääkaudesta kertovia elokuvia ei kovinkaan usein tehdä ja olisin mielelläni halunnut nähdä sen. Kun huomasin, että Alpha oli saapunut Suomeen myyntiin ja vuokrattavaksi, vuokrasin sen Blockbusterista.

20 000 vuotta sitten päällikön nuori poika eksyy heimostaan metsästysretkellä. Yrittäessään löytää takaisin kotiin, nuorukainen ystävystyy laumansa hylkäämän, haavoittuneen suden kanssa.

X-Men: Apocalypsen (2016) Nightcrawlerina tunnettu Kodi Smit-McPhee näyttelee Kedaa, aikuistumisen kynnyksellä olevaa nuorta miestä, joka on hyvin poikkeuksellinen tapaus heimossaan. Keda ei ole suuri metsästäjä kuten isänsä, päällikkö Tau (todella mainion roolityön tekevä Jóhannes Haukur Jóhannesson), vaan pelokas, eikä hänestä tunnu olevan tappajaksi. Kun Keda joutuu erilleen heimostaan, täytyy hänen kerätä rohkeutensa, mikäli hän aikoo selviytyä hengissä kotiinsa asti. X-Men: Apocalypsen lisäksi olen nähnyt Smit-McPheen elokuvissa, kuten Apinoiden planeetan vallankumous (Dawn of the Planet of the Apes - 2014) ja hän tuntuu aina esittävän jollain tavalla herkkää nuorukaista. Smit-McPhee tekee saman myös tässä, mutta tähän herkkyys tuntuu istuvan paremmin ja kun Kedan pitää kerätä urheutensa, Smit-McPhee pääsee näyttämään olevansa muutakin. Hän sopii erittäin hyvin rooliinsa ja heittäytyy parissa kohtaa oikein kunnolla mukaan.
     Kedan ja hänen isänsä lisäksi muita tärkeitä ihmishahmoja ovat lähinnä Kedan äiti (Natassia Malthe) ja metsästysretkelle mukaan lähtevä soturi (Jens Hultén). Heidän osuutensa jäävät kuitenkin pieniksi ja pääasiassa Keda nähdään haavoittuneen suden kanssa. Sutta esittää tšekkoslovakiansusikoira nimeltä Chuck, joka on todella suloinen karvaturri. Chuck menee hyvin sudesta, mutta samalla siitä löytyy selkeitä koiramaisia piirteitä. Nämä piirteet ovat kuitenkin tärkeitä elokuvan tarinan vuoksi.

Alpha nimittäin kertoo pohjimmiltaan tarinan siitä, mistä ihmisten ja koirien ystävyys on saanut alkunsa. Tietenkin tämä on fiktiivinen kertomus, mutta toisaalta tämä voi olla hyvinkin lähellä sitä, miten ihmiset ovat alunperin tehneet koirista lemmikkejä. Koiralajihan polveutuu susista, joten aivan varmasti tuhansia, tuhansia vuosia sitten ihminen ja susi ovat löytäneet suunnilleen tällä tavalla toisensa ja muodostaneet siteen, mikä on jatkunut sukupolvien myötä tähän päivään saakka. Kedan ja Alfaksi nimetyn suden välille muodostuva side onkin vahvasti luotu ja se luo filmiin lämpöä, mikä tekee elokuvasta hyvinkin sympaattisen. Mukana on useita hetkiä, joissa kaksikko vain on ja katsoo toisiaan, ja ihmisen ja eläimen katseen välille onnistutaan saamaan jotain erityistä. On mielenkiintoista seurata, kuinka Keda yrittää voittaa Alfan luottamuksen ja kuinka he alkavat tekemään yhteistyötä pysyäkseen hengissä.

Ystävyystarinan lisäksi kyseessä on tietty myös selviytymiskertomus. Keda joutuu ottamaan itseään niskasta kiinni ja muistelemaan, mitä hänen isänsä on hänelle opettanut selviytymisestä - oli kyse sitten metsästyksestä, tulenteosta tai jäljittämisestä. Elokuva on täynnä hitaita hetkiä, joissa ihminen alkaa muuttua yhdeksi luonnon kanssa ja näissä hetkissä on jotain maagista. Leffa esittelee muutenkin luontoa upeilla laajoilla kuvillaan, joista muutamat ovat oikeasti todella näyttäviä. Kun kyseessä on selviytymistarina, mukana on tietty joitain kliseitä ja leffasta löytyy ennalta-arvattavat hetkensä. Alkupäässä filmiä hahmot kohtaavat nopeasti luolaleijonan ja välittömästi katsoja arvaa, että tämä sama peto tulee olemaan pahin vastus elokuvan lopussa. Leffasta ei myöskään löydy kunnon jännitettä sille, pääseekö Keda kotiinsa vai ei, mutta ihmisen ja suden/koiran ystävyys on niin vahvasti rakennettu, että jo se tekee leffasta koukuttavan. Tarina itsessään on yksinkertainen, mutta juurikin siksi niin tehokas. Tarinankerronta on hidasta ja joillekin katsojille filmi voi tuntua jopa tylsältä, mutta itse löysin Alphasta paljon ihailemisen aihetta ja pidän sitä todella mainiona teoksena. Tietyillä viilauksilla se voisi olla jopa loistava. Jo pelkkä jääkausi tapahtuma-aikana imaisi minut mukaan elokuvan maailmaan.

Elokuvan on ohjannut Albert Hughes, joka tekee tässä ensimmäisen ohjaustyönsä ilman veljeään Allenia. Yhdessä veljekset ovat tehneet leffoja, kuten From Hell (2001) ja The Book of Eli (2010). Alphalla Hughes osoittaa pärjäävänsä oivallisesti myös yksin. Hän onnistuu luomaan hyvää tunnelmaa läpi leffan ja kuljettaa hahmoja yllättävänkin rauhallisesti eteenpäin. Käsikirjoituksesta vastaa Daniele Sebastian Wiedenhaupt, jonka teksti on lyhyttä ja ytimekästä. On jollain tapaa kiehtovaa, kuinka vähän Wiedenhaupt ja Hughes luottavat dialogiin ja vielä kiehtovampaa on, että kaikki puhe, mitä elokuvassa kuullaan, on leffaa varten keksityllä kielellä! Lisäksi filmi on teknisesti hyvin toteutettu, vaikka jotkut eläimet taustoilla näyttävät hieman digitaalisilta. Kuvausta ehdinkin jo kehua ja näyttävien laajojen kuvien lisäksi filmissä on myös tyylikkäitä lähikuvia. Leikkaus on taidokasta ja elokuva ehtii kertoa tarinansa hyvällä tempolla, vaikka kestääkin vain puolitoista tuntia. Ääniefektit ovat mainioita ja säveltäjä Joseph S. DeBeasi on tehnyt loistotyötä musiikkien parissa.

Yhteenveto: Alpha on erittäin sympaattinen kertomus ihmisen ja koiran ystävyyden alkuperästä. Samalla se onnistuu myös olemaan koukuttava selviytymistarina. Jääkausi tuo ajankohtana omaa kiehtovuuttaan mukaan ja filmin ilmapiiri on hienosti luotu. Tarinankerronta on hidasta, mutta itse en kokenut leffaa kertaakaan tylsänä. Erityisen jännittävä se ei onnistu olemaan ja leffasta löytyy tiettyjä kliseitä, mutta ystävyys on niin vahvasti luotu, että tietyt viat katsoo osittain sormien läpi. Kodi Smit-McPhee on nappivalinta pääosaan ja hän tekee loistotyötä - etenkin kun ottaa huomioon, että hän joutuu näyttelemään lähes kaiken aikaa suden kanssa ja puhumaan elokuvaa varten keksityllä kielellä. Elokuva on taidokkaasti ohjattu ja todella näyttävästi kuvattu. Kaiken kaikkiaan kyseessä on oikein mainio paketti, josta kuitenkin löytyy pieniä vikoja. Jos selviytymistarinat kiinnostavat, jääkausi kiehtoo tai fanitat koiria, kannattaa vilkaista Alpha. Joidenkin mielestä sen rauhallisuus voi tuntua tylsältä, mutta toiset pitävät rytmitystä minun tavoin yhtenä elokuvan mukaansatempaavimmista puolista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.3.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Alpha, 2018, Studio 8

Yhteistyössä