Arvostelu: Ad Astra (2019)

AD ASTRA

Ohjaus: James Gray
Pääosissa: Brad Pitt, Tommy Lee Jones, Donald Sutherland, Liv Tyler, Ruth Negga, Donnie Keshawarz, Bobby Nish, Loren Dean, Kimberly Elise, John Ortiz ja LisaGay Hamilton
Genre: scifi, draama
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: 12

Ad Astra on James Grayn ohjaama ja käsikirjoittama, sekä Brad Pittin tähdittämä scifielokuva. Gray ilmoitti leffan teosta Cannesin elokuvajuhlilla 2016, missä hän kertoi työstävänsä avaruuteen sijoittuvaa filmiä. Kuvaukset alkoivat elokuussa 2017 ja elokuvan oli tarkoitus ilmestyä jo tämän vuoden tammikuussa, mutta Disneyn Fox-kaupan vuoksi julkaisu viivästyi. Nyt Ad Astra saapuu vihdoin elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin leffasta heti, kun näin sen trailerin. Se vaikutti todella mielenkiintoiselta ja aloin odottamaan elokuvan näkemistä. Kävinkin katsomassa leffan sen lehdistönäytöksessä ja jo tässä kohtaa täytyy todeta, että monet vauhdikkaan avaruusseikkailun kuvan antaneen trailerin nähneet tulevat luultavasti pettymään elokuvaan. Ad Astra on jotain ihan muuta...

Tulevaisuudessa ihmiskunta etsii avaruudesta älyllistä elämää. Majuri Roy McBride lähetetään kohti Neptunusta etsimään hänen isäänsä, joka on yksi elämää etsivistä astronauteista.

Elokuvan pääroolissa majuri Roy McBridena nähdään tosiaan Brad Pitt, joka suoriutuu osastaan tutun varmalla otteella. Pitt on vuosien varrella osoittanut usein toimivansa erittäin hyvin elokuvan isoimpana tähtenä ja todistaa saman myös tässä. Pittillä riittää karismaa ja hän onnistuu tuomaan esille tunteita hienovaraisin keinoin. Tästä huolimatta Roy jää lopulta hieman etäiseksi katsojalta. Itse ainakin koin vaikeuksia yrittäessäni tarttua Royn tunteisiin oikein kunnolla.
     Leffassa nähdään myös Liv Tyler Royn vaimona, Donald Sutherland avaruuteen mukaan lähtevänä eversti Pruittina, Donnie Keshawarz, Loren Dean, Kimberly Elise ja Bobby Nish Cepheus-avaruusaluksen miehistönä, sekä Tommy Lee Jones Royn isänä, professori Clifford McBridena. Muutkin näyttelijät tekevät oivallista työtä sillä ruutuajalla mitä heille on annettu (mikä Liv Tylerin kohdalla on valitettavan vähän). Veteraaninäyttelijät Tommy Lee Jones ja Donald Sutherland ehtivät näyttämään lahjansa, mutta lopulta tämä on ihan vain Brad Pittin show. Sivuhahmotkin jäävät etäisiksi ja harmillisesti yksi elokuvan tärkeimmistä puolista, eli Royn ja hänen isänsä välinen suhde ei iske niin hyvin kuin toivoisi.

Ad Astran trailerit antavat helposti kuvan siitä, että elokuva olisi vauhdikas avaruusseikkailu, missä Roy kohtaa hurjia vaaroja ja katsoja pidetään naulattuna penkkiin näyttävien toimintaspektaakkeleiden kautta. Todellisuudessa Ad Astra on enemmänkin filosofinen pohdiskelu ihmisyydestä, ihmisistä ja ihmiskunnasta. Onko ihmiskunta muuttunut niin tylsäksi, että kaikki kiinnostava sijoittuu ulkoavaruuteen? Onko maapallo niin huonossa kunnossa, että ihmiset mieluummin muuttavat sieltä pois ja aiheuttavat saman toiselle planeetalle, eivätkä yritä korjata virheitään? Toistammeko me vain edellisen sukupolven virheitä ja onko tässä maailmassa edes paikkaa sellaiselle lajille kuin ihminen? Esimerkiksi tällaisia asioita pähkäillään elokuvan kahden tunnin keston aikana. Kun osa katsojista ihastuu elokuvan pohdiskelevampaan asenteeseen, toiset lähtevät pettyneinä pois, kun leffa ei tarjonnutkaan vauhtia ja vaaroja avaruudessa. Kyllähän trailerissa nähdyt toiminnallisemmat kohtaukset ovat tietty mukana elokuvassa ja esimerkiksi Kuun takaa-ajo on aivan mielettömän huikeasti toteutettu, mutta pääasiassa Ad Astra on todella hitaasti kulkeva elokuva. Osa pitää tätä rauhoittavana ja vangitsevana, toiset taas pitkäveteisenä.

Omasta mielestäni Ad Astrasta löytyy muutamia turhan hitaasti eteneviä ja jaarittelevia hetkiä, mutta muuten pidin sen rauhallista kerrontatapaa yllättävänkin koukuttavana ja paikoitellen jopa lumoavana. Elokuvaan on onnistuttu luomaan jollain tapaa hypnotisoiva ilmapiiri, mikä pitää katsojan silmät lukittuina valkokankaan tapahtumiin. Lisäksi pidin äärimmäisen paljon siitä, että tekijät ovat oikeasti panostaneet elokuvan tulevaisuudenkuvaan. Vaikkei maapalloa paljoa tutkitakaan, leffassa avataan jatkuvasti uusia näkemyksiä siitä, millainen maailma tulevaisuudessa voisi olla. Itseäni samaan aikaan sekä huvitti että kauhistutti lentokenttää muistuttava Kuun avaruusalusten hangaari. Filmi ei lähde hirveästi ampumaan yli ja saa monet futuristisetkin asiat näyttämään maanläheisiltä. Pidin elokuvan filosofisemmasta lähestymistavasta ja samalla ihailin, kuinka saumattomasti mukaan tuodaan myös henkeäsalpaavia toiminnallisia kohtauksia. Elokuva jättää paljon pureskeltavaksi, mutta samalla se jättää myös hieman toivomisen varaan. Leffa ei täysin yllä maaliin asti, vaan yrittää kenties jopa hieman liikaa. Tunnetasolla se jää tosiaan aika etäiseksi.

Ohjaaja-käsikirjoittaja James Gray pohdiskelee syvällisiä erittäin mainiosti ja jättää myös katsojan tuumimaan asioita, mutta hän ei onnistu rakentamaan kovinkaan kiinnostavia hahmoja, joista katsoja välittäisi leffan aikana. Gray on käyttänyt niin paljon aikaa leffan yleisen hengen rakentamiseen ja filosofiointiin, että on siinä samassa unohtanut tehdä isän ja pojan välisestä suhteesta oikeasti tunteikkaan. Upeille visuaalisuuksille Graylla kyllä on silmää ja Ad Astra näyttääkin todella hienolta. Elokuva on fantastisesti kuvattu. Kuvat ovat tasaisia, tarkkoja ja usein yksinkertaisilla tavoilla ällistyttäviä. Lavasteet, asut ja myös valaisu ovat hienosti toteutetut ja erikoistehosteet ovat vaikuttavaa katseltavaa. Vaikka joitain kohtia voisi tiivistää, on leffa pääasiassa taidokkaasti leikattu. Äänimaailma on erinomaisesti rakennettu ja hiljaisuutta hyödynnetään maagisin tavoin. Max Richterin säveltämät musiikit säestävät tapahtumia hyvin oikeissa kohdissa.

Yhteenveto: Ad Astra on kiehtovan syvällinen ja filosofinen scifipohdiskelu, mikä jää tunnetasolla kuitenkin hieman pinnalliseksi. Ihmiskunnan merkitystä tuumitaan perusteellisesti - välillä toiveikkaasti ja välillä synkästi. Monet tulevat pettymään, ettei leffa tarjoakaan trailereiden tyyliin vahdikasta avaruusseikkailua ja suuria taisteluita, kun taas toiset ihastuvat filmin pohdiskelevaan henkeen. Suuria toiminnallisia kohtauksia on kyllä mukana ja ne ovat huikeasti toteutetut, mutta muuten leffa on rauhallinen ja hitaasti etenevä. Parista kohtaa leffaa voisi tiivistää, mutta muuten sen rytmi on vangitsevan lumoava. Brad Pitt, Donald Sutherland ja Tommy Lee Jones ovat oikein hyviä rooleissaan, mutta Pittin ja Jonesin isä-poika-tarina jää lopulta aika etäiseksi. Hahmot eivät muutenkaan ole kovin kiinnostavia. Visuaalisesti leffa on upeaa seurattavaa. Vaikka James Gray on onnistunut monissa asioissa hyvin, jättää Ad Astra silti hieman toivomisen varaan. Mielenkiintoisemmilla ihmisillä ja vahvemmalla draamalla leffa voisi olla jopa loistava kokonaisuus. Ei tästä mitään seuraavaa 2001: Avaruusseikkailua (2001: A Space Odyssey - 1968) tule, mutta onhan se hienoa, että yhä tänäkin päivänä isommat studiot voivat olla rohkeita pistämään rahaa tällaisiinkin avaruusleffoihin, mitkä eivät luultavasti ole jättimenestyksiä syvällisemmän lähestymistapansa vuoksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Ad Astra, 2019, Twentieth Century Fox, Regency Enterprises, New Regency Pictures, Bona Film Group, Keep Your Head, MadRiver Pictures, Plan B Entertainment, RT Features, 20th Century Fox Film Corporation