Arvostelu: Peter Pan's Neverland Nightmare (2025)

PETER PAN'S NEVERLAND NIGHTMARE

Ohjaus: Scott Chambers

Pääosissa: Megan Placito, Martin Portlock, Kit Green, Peter DeSouza-Feighoney, Teresa Banham, Olumide Olorunfemi, Campbell Wallace, Nicholas Woodeson, Charity Kase, Lucas Allerman ja Kierston Wareing

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 29 minuuttia

Ikäraja: 16

Kun A. A. Milnen luoman Nalle Puhin filmatisointioikeudet päätyivät vapaaseen käyttöön, Rhys Frake-Waterfield päätti tehdä hahmosta ja tämän kumppaneista kauhuelokuvan. Winnie-the-Pooh: Blood and Honey (2023) sai haukut niin kriitikoilta kuin katsojilta, mutta se menestyi taloudellisesti niin hyvin, että Frake-Waterfield päätti laajentaa elokuvan lasten saduista ammentavaksi kauhuleffauniversumiksi. Sen lisäksi, että hän teki jatko-osan Winnie-the-Pooh: Blood and Honey 2:n (2024), elokuvan päätähti Scott Chambers ryhtyi työstämään kauhuleffaa J. M. Barrien Peter Pan -näytelmän (Peter Pan; or, the Boy Who Wouldn't Grow Up - 1904) pohjalta. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2024 ja lopulta Peter Pan's Neverland Nightmare sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa tämän vuoden tammikuussa ja Isossa-Britanniassa helmikuussa. Suomeen elokuva saapui vasta kesällä, suoraan myyntiin ja vuokralle. Omasta mielestäni ensimmäinen Winnie-the-Pooh: Blood and Honey -elokuva oli hauskasta ideastaan huolimatta myötähäpeällistä roskaa, mutta jatko-osa oli pienoinen parannus. En silti pahemmin odottanut Peter Pan's Neverland Nightmaren näkemistä, mutta halloweensesongin alkaessa päätin antaa sille mahdollisuuden ja vuokrasin leffan.

Kun kuolleeksi luultu sarjamurhaaja Peter Pan tekee yllättäen paluun viidentoista vuoden jälkeen ja sieppaa Mikko Kultasen, pojan isosisko Leenan täytyy pelastaa veljensä, ennen kuin häiriintynyt Peter lähettää pojan Mikä-Mikä-Maahan.

Nimikkoroolissa Peter Panina nähdään Martin Portlock, jolla on takanaan lähinnä pikkurooleja muutamassa elokuvassa ja televisiosarjassa. Portlockista löytyy sopivaa vinksahtaneisuutta, mitä hänen psykopaattiseksi sarjamurhaajaksi kuviteltu Peter Pan tarvitsee, mutta mies lainaa roolisuoritukseensa aivan liikaa kahdesta lähteestä, Se-elokuvien (It - 2017-2019) Bill Skarsgårdin Pennywiselta ja Yön ritarin (The Dark Knight - 2008) Heath Ledgerin Jokerilta, luoden hyvin epätasaisen kokonaisuuden, hyppien Pennywise-imitaatiosta Jokeri-imitaatioon kohtausten vaihtuessa. Hahmona tässä Peter Panissa on ainesta. Kyse on lapsuudentraumoista häiriintynyt mies, joka luulee yhä olevansa poika, joka omassa mielessään vain etsii leikkikavereita, jotka hän voisi viedä Mikä-Mikä-Maahan, missä he eivät koskaan kasvaisi tylsiksi aikuisiksi. Lopputulos on kuitenkin ailahteleva tappaja, josta ei juuri ulkoisesti tule edes mieleen Peter Pan. Kun näemme hahmon prologissa, miehestä tulee Jokerin ja Pennywisen lisäksi mieleen myös Brandon Lee The Crow -leffasta (1994). Mikä näitä kolmea yhdistää? Vinksahtaneet pellemaskeeraukset. Ne taas eivät ole yhtään Peter Pania.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Kultasen perhe, johon kuuluvat äiti Marja (Teresa Banham, joka nähtiin roolissa jo Winnie-the-Pooh: Blood and Honey 2:ssa), isosisko Leena (Megan Placito) ja veljekset Jukka (Campbell Wallace) ja Mikko (Peter DeSouza-Feighoney), joista jälkimmäisen Peter sieppaa, Leenan kaveri Tiikerililja (Olumide Olorunfemi), sekä Peteriä auttava keijupölynarkkari Helinä (Kit Green) ja hirviömäinen Koukku (Charity Kase). Placito on kelvollinen Leenana, joka ryhtyy epätoivoisesti etsimään veljeään ja Green tekee parhaansa tänä erikoisena Helinä-keiju -tulkintana, mutta muuten näyttelijöissä ei ole juuri hurraamista.

The Twisted Childhood Universesta on pikkuhiljaa muodostumassa yksi kaikkien aikojen huonoimmista elokuvasarjoista. Kuten Winnie-the-Pooh: Blood and Honeyssa, myös Peter Pan's Neverland Nightmaressa olisi potentiaalia vekkuliin kauhuleffaan, mutta sellainen vaatisi mielikuvitusta ja taitoa tekijöiltä. Harmillisesti näiden rainojen parissa häärää vain tyyppejä, jotka saivat idean tehdä näistä satuhahmoista tappajia ja idea jäi juuri sille tasolle, vailla sen suurempaa oikeaa yritystä. Myös Peter Pan's Neverland Nightmarea katsoessa on vaikea sanoa, kuinka tosissaan tai läpällä leffaa on tehty, mikä luo hämmentävän kokemuksen, joka ei juuri pelota, mutta ei valitettavasti tällä kertaa sisällä edes samaa meemiarvoa kuin Winnie-the-Pooh: Blood and Honeyt parhaimmillaan.

Peter Panin tarinan kääntämisessä kauhuelokuvaksi olisi vaikka kuinka aineksia, mutta tekijät ovat menneet sieltä, mistä aita on matalin. Winnie-the-Pooh: Blood and Honey 2:ssa Risto Reipasta näytellyt Scott Chambers toimii tässä niin ohjaajana kuin käsikirjoittajana ja pitkin leffaa tuntuu siltä, että Chambers on ehkä kerran lapsena nähnyt Disneyn Peter Panin (1953) ja on työstänyt leffan niiden hatarien muistikuvien pohjalta. Paikkoja hän on täytellyt sitten muilla kauhuleffoilla, mikä johtaa siihen, että esimerkiksi prologi on lähes täysin varastettu Se-elokuvasta (It - 2017), dialogia myöten.

Pienen, vain noin 300 tuhannen punnan budjetti aiheuttaa tekijöille aikamoiset rajat ja niinpä tälläkin kertaa tekijät joutuvat tyytymään tekemään täysin yhdentekevää ja kökköä slasheria. Parit tapot ovat onnistuneesti toteutettuja, mutta ei niillä vielä pitkälle pötkitä, kun käsikirjoitus on näin kehno. Peter Paniin liittyvä mysteeri jää pintapuoleiseksi ja suuri osa elokuvan kestosta on vain laiskaa takaa-ajoa ränsistyneen talon käytävillä, mikä ei ole yhtään Peter Pania. Chambers vetää ohjauksen aivan liian ylidramaattiseksi, tehden leffastaan monesti tahattoman koomisen. Hän ei kuitenkaan osaa pitää hauskaa tällä konseptilla, jolloin tuntuu siltä, että kaikki muut ovat mukana vitsissä, paitsi itse pääjehu.

Teknisesti Peter Pan's Neverland Nightmaren on ihan pätevä ja kaukana ollaan ensimmäisen Winnie-the-Pooh: Blood and Honeyn vaivaannuttavasta amatöörimäisyydestä. Elokuva on kelvollisesti kuvattu ja muuten ihan hyvin valaistu, joskin eräässä yökohtauksessa tekijät ovat kokeneet vaikeuksia saada Peterin siluetin näkymään nukkuvien lasten ikkunoiden takana, jolloin taustavaloa on lisätty lopulta niin paljon, että kohtaus näyttää siltä kuin se tapahtuisi kirkkaana päivänä. Lavasteet ovat oivat ja veriset maskeeraukset mainiot. Itse Peter Panin kohdalla tekijöillä on kuitenkin mennyt sormi suuhun, eikä arpisesta ja naamion taakse piiloutuvasta miehestä osaisi pelkän kuvan perusteella sanoa, kuka klassikkohahmo on kyseessä. Äänimaailma luottaa turhan paljon böö-säikyttelyyn ja Greg Birkumshaw'n säveltämät musiikit kuulostavat usein oudon irrallisilta muusta leffasta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.10.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Peter Pan's Neverland Nightmare, 2025, Jagged Edge Productions