ALPHA
Ohjaus: Julia Ducournau
Näyttelijät: Mélissa Boros, Golshifteh Farahani, Tahar Rahim, Louai El Amrousy, Emma Mackey, Finnegan Oldfield, Marc Riso, Jean-Charles Clichet ja François Rollin
Genre: draama, kauhu
Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia
Ikäraja: 16
Alpha on Julia Ducournaun uusi body horroria hyödyntävä draamaelokuva. Ducournay kehitteli tarinan vuosien takaisen HIV-pelkonsa kautta ja sai rahoituksen projektilleen. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2024 ja maailmanensi-iltansa Alpha sai toukokuussa 2025 Cannesin elokuvajuhlilla. Suomessa leffa esitettiin viime kuussa Night Visions -festivaaleilla ja nyt Alpha on tuotu laajempaan teatterilevitykseen. Itse kiinnostuin leffasta heti, kun luin sen olevan body horroria ja kävinkin uteliaana katsomassa Alphan sen ensi-iltaviikonloppuna, mikä osoittautui yksityisnäytökseksi, kun ketään muuta ei tullut paikalle.
Kun 13-vuotias Alpha-tyttö palaa kotiinsa likaisella neulalla tehdyn tatuoinnin kanssa, herää pelko, että häneen on tarttunut uusi mysteerinen virus, joka muuttaa sairastajansa hitaasti marmoriksi.
Nimikkoroolissa 13-vuotiaana Alpha-tyttönä nähdään Mélissa Boros, joka näyttää erittäin nuorelta, mutta oli todellisuudessa 19-vuotias kun kuvaukset käynnistyivät, sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Julia Ducournau ei halunnut traumatisoida oikeaa lasta leffan sisältämillä jutuilla. Boros on erittäin hyvä valinta rooliinsa, tulkiten hyvin hahmonsa ailahtelevaa arkea, mikä vain pahenee, kun hän päättää eräänä päivänä juhlissa ottaa tatuoinnin, tietämättä likaisen neulan vaaroja. Tavalliset taudit olisivat jo tarpeeksi ikäviä, mutta elokuvassa jyllää uusi virus, joka muuttaa sairastajansa kirjaimellisesti marmoriksi. Boros kanavoi erityisen hyvin Alphan tuskastumista, kun huhu hänen mahdollisesta sairastumisesta alkaa kiertää koulussa ja kaikki alkavat välttelemään häntä kuin, noh, ruttoa.
Elokuvassa nähdään myös Golshifteh Farahani Alphan lääkäriäitinä, Tahar Rahim Alphan heroiiniaddiktienona Aminina, Finnegan Oldfield Alphan opettajana, Louai El Amrousy Alphan poikaystävänä Adrienina, sekä Emma Mackey sairaanhoitajana. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä osissaan, etenkin Farahani äitinä, jonka stressitasot nousevat, kun ensin hänen tyttärensä on potentiaalisesti sairas ja sitten kun hänen täytyy ottaa vieroitusta yrittävä veljensä asumaan luokseen, sekä Rahim Amin-enona. Minulta kesti kuitenkin hetki tottua siihen, että itselleni Apple TV:n Invasion-sarjasta (2021-) tuttu Farahani ja Netflixin Sex Education -sarjasta (2019-2023) tuttu Mackey puhuivat keskenäänkin ranskaa, koska olin aiemmin kuullut kummankin puhuvan vain englantia.
Alpha sisältää erittäin mielenkiintoiset lähtökohdat body horror -kuvastoa hyödyntävään draamaelokuvaan. Idea viruksesta, joka muuttaa sairastajansa marmoriksi, on omaperäinen ja samalla koko homma toimii kiinnostavana vertauskuvana 1980-luvun HIV-epidemialle. Uusi sairaus, josta ei ymmärretä juuri muuta kuin että se siirtyy ihmisestä toiseen yleensä seksin kautta ja että se on tappava. Kun siis huhu lähtee liikkeelle, että Alphalla voisi mahdollisesti olla tämä marmorivirus, koulun muut oppilaat juoksevat usein kiljuen karkuun, tytön saapuessa kouluun. On surullista seurata, kuinka tytön maailma romahtaa, vaikkei hän välttämättä edes ole sairas. On myös traagista nähdä, millainen vaikutus viruksella on ja Alphan äidin vastaanotolle saapuvilla ihmisillä marmori-iho alkaa jo halkeilla pahemman kerran.
Vahvojen lähtökohtien, hyvien näyttelijöiden ja joidenkin todella mainioiden kohtausten takia onkin sääli sanoa, että Alpha oli mielestäni lopulta aika keskinkertainen teos, jolle iskee edetessään pahemman luokan identiteettikriisi. Alphan mahdollinen marmorivirustartunta joutuu kilpailemaan Amin-enon huumeongelmakuvion kanssa. Mitä pidemmälle leffa etenee, sitä sekavammaksi se muuttuu, yrittäessään tasapainotella näiden tarinakaarien välillä. Mutta sen sijaan, että kuviot kulkisivat sulavasti käsi kädessä, ne enemmänkin tönivät toisiaan pois valokeilasta suorastaan turhauttavalla tavalla. Loppusuoran aikakikkailu ja tunnelmasta toiseen hyppely ärsyttävät yhä enemmän ja dramaturgisesti Alpha vajosi mielestäni valitettavan sotkuiseksi.
En ole nähnyt Ducournaun kahta aiempaa leffaa, Rawia (2016) ja Titanea (2021), mutta olen niistäkin kuullut enemmän tai vähemmän ailahtelevaa palautetta. Vaikkei Alpha kokonaisuutena vakuuttanutkaan minua, se sai minut kuitenkin kiinnostumaan enemmän ohjaajan edellisistä töistä. Ducournau väläyttelee silloin tällöin lahjojaan, mutta hän ei saa muodostettua koherenttia ja yhtenäistä visiota näistä palasista. Teknisesti Alpha on kuitenkin pääasiassa toimiva, vaikka äänimaailma musiikkeineen oli omiaan lisäämään tunnetta epätasaisesta ja liikaa eri suuntiin rönsyilevästä paketista. Elokuva on hyvin kuvattu, lavasteet ovat oivalliset, puvustus on mainiota ja maskeeraukset ovat erinomaiset. Vaikka mukana on paljon vähemmän body horroria (tai kauhua ylipäätään) kuin etukäteen odotin, mukana on yksi kohtaus, jossa marmori-ihon romahdus sai minut oikeasti sätkähtämään.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.4.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Alpha, Ranska, Belgia, 2025, Mandarin & Compagnie, Kallouche Cinéma, Frakas Productions, France 3 Cinéma, Radio Télévision Belge Francophone (RTBF), Proximus, BE TV, Canal+, Ciné+OCS, France Télévisions, Cofinova 22, Indéfilms 14, Cofimage 36, Région Normandie, Normandie Images, Centre national du cinéma et de l'image animée, Centre du Cinéma et de l'Audiovisuel de la Fédération, Wallonie-Bruxelles, Shelter Prod, Taxshelter. be, Tax Shelter du Gouvernement Fédéral Belge
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti