HAASTATTELUSSA THE CREATOR -ELOKUVAN OHJAAJA GARETH EDWARDS
(2023)
The Creator on Monstersin (2010), Godzillan (2014) ja Rogue One: A Star Wars Storyn (2016) ohjaaja-käsikirjoittaja Gareth Edwardsin uusi scifitoimintaelokuva, joka saa ensi-iltansa huomenna, 29. syyskuuta 2023. Arvostelun elokuvasta voit lukea tästä.
Pääsin osallistumaan elokuvan levittävän Disneyn järjestämään lehdistötilaisuuteen, jossa paikalla oli Edwards itse puhumassa elokuvastaan. Hollywoodissa käynnissä olevan näyttelijöiden lakon vuoksi elokuvan näyttelijäkaarti ei ole saanut osallistua leffan mainostamiseen, mihin kuuluvat vastaavat tilaisuudet ja haastattelut. Tilaisuuden moderaattorina toimi Total Film UK:n Jamie Graham.
Heti ensimmäisenä kysyttiin, mistä idea The Creatoriin syntyi? Edwardsin mukaan monesta lähteestä.
"Olin juuri saanut Rogue Onen valmiiksi ja tarvitsin taukoa, joten päätimme tyttöystäväni kanssa käydä tapaamassa hänen vanhempiaan Iowassa, joka sijaitsee toisella puolella Yhdysvaltoja, mikä on neljän päivän autoreissu", Edwards selitti. Hänen mukaansa elokuvan valmiiksi saamisen jälkeen aivot tyhjenevät kovalevyn tavoin ja jäljelle jää tyhjä kangas odottamaan seuraavaa ideaa.
"En odottanut suunnittelevani uutta elokuvaa vielä hetkeen, mutta sitten pistin kuulokkeet päähäni ja katsoin auton ikkunasta ulos. Kuljimme maatila-alueen läpi ja näin tehtaan, jossa näytti olevan japanilainen logo. Scifiaivoni miettivät heti, että mitäköhän siellä puuhataan? Ehkä siellä on robotteja tai muuta siistiä", Edwards naurahti. "Mutta sitten mietin, että kuvittelepa olevasi robotti, joka rakennetaan tehtaalla ja pääset astumaan ulos maailmaan ensimmäistä kertaa. Se tehdas oli kaikki, mitä olit elämäsi aikana nähnyt ja yhtäkkiä edessäsi on nurmikkoa, puita ja taivas! Miltä sellainen tuntuisi?"
Edwards koki tämän hienoksi kohtaukseksi mahdolliseen elokuvaan, muttei tiennyt, mitä kohtauksen ympärillä tapahtuisi. Vaikka hän kuinka reissun aikana yritti keskittyä olennaiseen, tuo mielikuva palasi yhä uudelleen ja uudelleen hänen mieleensä.
"Kun vihdoin pääsimme tyttöystäväni vanhempien luokse, olin jo luonut koko elokuvan kaaren. Se on itselleni harvinaista. Yleensä sitä yrittää vuoden ajan suunnitella elokuvaa, mutta tämä tuli niin luonnostaan, että päätin tämän olevan seuraava projektini."
Edwards pohti elokuvassa voimakkaasti esillä olevan ja tosielämässä viime vuosina kovasti kiistellyn tekoälyn merkitystä, hyötyjä ja haittoja. Tekoälyn käyttö Hollywoodissa oli yksi merkittävimmistä syistä, miksi käsikirjoittajat ja näyttelijät ryhtyivät lakkoon, turvatakseen asemansa ja oikeutensa elokuva- ja televisiotuotannoissa.
"Aloin kirjoittamaan elokuvaa vuonna 2018, kun tekoäly oli vielä samaa kastia lentävien autojen ja Kuussa asumisen kanssa. Minusta tuntuu, että jokaisella viimeisen vuosisadan aikana tapahtuneella merkittävällä teknologisella läpimurrolla, kuten sähköllä, tietokoneilla, internetillä, on ollut järisyttävä vaikutus kaikkeen. Se on kuin tiellä olisi iso töyssy, joka vain pitää ylittää. Kun olemme päässeet toiselle puolelle ja pöly on laskeutunut, olemme lopulta iloisia, että meillä on nämä asiat, sähkö, tietokoneet ja internet. Koen tekoälyn vastaavanlaisena."
Edwards pitää seuraavia vuosia tekoälyn suhteen vaikeina, mutta uskoo sen olevan niin hyödyllinen työkalu, että positiiviset puolet voittavat lopulta negatiiviset kansan silmissä.
"Kun robottien ylösnousemus alkaa, ne lukevat tämän haastattelun ja säästävät minut", Edwards nauroi perään.
Edwardsilta kysyttiin, mikä häntä viehättää scifielokuvissa niin paljon, että hän palaa tekemään niitä kerta toisensa jälkeen. Merkittäväksi syyksi Edwards toteaa Tähtien sota -elokuvien (Star Wars - 1977-) parissa kasvamisen.
"Lapsena sinulle luvataan tällainen upea maailma, jossa on avaruusaluksia ja robotteja. Sitten tajuat, ettei sellaista oikeasti ole olemassa tai tule olemaan. Seuraavaksi paras juttu siitä on sitten tulla valehtelijaksi, kuten George Lucas teki ja luoda samanlaisia tarinoita uusille lapsille, jotka varttuvat niiden parissa."
Myös tieteistelevisiosarja Hämärän rajamailla (The Twilight Zone - 1959-1964) on innostanut Edwardsia pienestä pitäen.
"Niissä tarinoissa hienoa on, että ne muuttavat jonkin yhden asian oikeasta elämästä. Elät koko elämäsi tiettyjen uskomusten mukaan, joita ei koskaan haasteta, koska mitään tavallisesta poikkeavaa ei koskaan tapahdu. Luulet siis tietäväsi kaiken maailman menosta. Mutta kun yksi asia muuttuu, käännetään täysin päälaelleen, oli se sitten mikä tahansa asia, se saa sinut yhtäkkiä kyseenalaistamaan, mihin uskot. Se on parasta tieteisfiktiota", Edwards pohti. "Käytimme tässä tekoälyä metaforana ihmisistä, jotka ovat erilaisia kuin sinä."
Steven Spielbergin koko perheen tieteisseikkailu E.T. the Extra-Terrestrial (1982) oli kanssa tärkeä elokuva Edwardsille lapsena. Pelkästään vauhdikasta seikkailua avaruusolentojen ja -alusten kanssa odottanut Edwards huomasi herkistyvänsä elokuvan lopussa kyyneliin. Sen myötä hän on kokenut, että katsojan tunneside hahmoihin ja tapahtumiin on aina tähtäin elokuvia tehdessä.
"Jos et saa edes joitakin ihmisiä itkemään elokuvasi aikana, et ole oikeasti käyttänyt hyväksi elokuvien voimaa. Aina, kun kirjoitat elokuvaa, salainen tavoitteesi on osua ihmisten tunteisiin. Se on sitten tietenkin katsojien tehtävä sanoa, että onnistuitko."
Edwards pohti useimpien ihmisten näkevän tarinat suorina viivoina, joissa on alku, keskikohta ja loppu. Edwards itse näkee ne enemmänkin ympyröinä.
"Haluan, että kun hahmot kulkevat läpi elokuvan, he tekevät ikään kuin u-käännöksen ja alkavat nähdä asioita täysin uudessa valossa. Hienoa tarinoiden kertomisessa on se, että olivat katsojan näkökulmat mitkä tahansa, voit aina näyttää heille asioita eri vinkkeleistä. Kun esimerkiksi roolitat elokuvaasi pahiksen, näyttelijä haluaa aina ensin tietää perustelut hahmonsa teoille. Pahikset eivät näe itseään pahiksina. He näkevät itsensä hyvinä ja muut pahoina. Haluan tehdä saman kaikelle."
Edwards ei kuitenkaan pidä käsikirjoitusta elokuvien merkittävimpänä puolena ja hän suosiikin enemmän tekemiään 'visuaalisia raamattuja', joiden avulla hänen on helpompi esitellä ihmisille, miltä hän haluaa elokuvansa näyttävän ja tuntuvan.
"Suosikkihetkiäni elokuvissa ovat ne todella elokuvalliset hetket, jotka eivät vielä käsikirjoituksen sivuilla tee vaikutusta. Ne ovat niitä sanattomia, kuvauksellisia ja musiikillisia hetkiä, jotka nostavat ihon kananlihalle. Käsikirjoituksessa ne ovat vain yksittäisiä hetkiä muiden joukossa. Käsikirjoitukset ovat erittäin rajoittavia, kun ottaa huomioon, että elokuvat ovat audiovisuaalisia kokemuksia."
The Creatorin pääroolissa Yhdysvaltojen armeijan kersantti Joshua Taylorina nähdään muun muassa Tenetistä (2020) tuttu John David Washington. Washington nappasi roolin, sillä Edwards koki hänen pystyvän esittämään mielenkiintoisempaa sankaria kuin tavanomaista kovaa jätkää, jolta ei löydy heikkouksia ja jollaisista Edwards itse ei piittaa.
"Haluan nähdä murtumat hahmon haarniskassa. Haluan mukaan hetken, jossa muut hahmot poistuvat huoneesta ja päähenkilö jää yksin ja näet, ettei hän ole kunnossa. Hän on rikki, mutta esittää muiden seurassa kaikkien olevan kunnossa. Niinhän me kaikki teemme, enemmän tai vähemmän. Halusin näyttelijän, joka ei kavahtaisi sellaisen roolin edessä ja Washington innostui ideasta."
Vastaparina Washingtonilla on nuori tulokasnäyttelijä Madeleine Yuna Voyles, joka näyttelee tekoälylapsi Alfa-O:ta, joka päätyy kulkemaan Joshuan mukana elokuvassa. Edwards kertoi, kuinka roolituksessa päädyttiin juuri häneen.
"Koronapandemian aikana pidimme avoimen roolihaun, johon sadat lapset ympäri maailman lähettivät omia koe-esiintymisvideoitaan. Katsoimme niitä pari sataa ja lopulta listasimme kymmenen suosikkiamme, jotka tapasin. Minua jännitti, sillä kokemus tulisi olemaan aika hullu. Aioimme kuvata Thaimaan metsissä, joissa on erittäin kuuma. Kokemus koettelisi mitä tahansa perhettä, joka olisi tarpeeksi naiivi hypätäkseen mukaan."
Edwards tapasi perheet viettämällä heidän kanssaan päivän Universalin teemapuistossa ja nähdäkseen perheiden dynamiikkoja.
"Madeleine oli ensimmäinen lapsista, jonka tapasin. Hän esitti kohtauksen ja me vain yritimme olla itkemättä. Hän suoriutui niin tunteikkaasti ja mahtavasti. Ajattelin, että tämä on liian hyvää ollakseen totta ja pelkäsin sen olevan yhden kerran onnistuminen, joka ei toistuisi enää varsinaisissa kuvauksissa. Lopulta keksin päästäni uuden kohtauksen, jonka pyysin Madeleinea esittämään. Hän suoriutui vielä vaikuttavammin kuin ensimmäisellä kerralla ja tiesin, että tässä on nyt se lapsi, jota etsimme!"
Edwardsille oli tärkeintä, että Washington ja Voyles muodostaisivat ystävyyden elokuvan teon aikana. Edwards koki, että ujo tyttö pysyi hieman vieraana hänelle koko kuvausten ajan, mutta Washington onnistui voittamaan lapsen puolelleen.
"He olivat erottamattomat. Johnista muodostui Madeleinelle isoveljen vastine, mikä oli herttaista. Yleensä, kun saat oton kuvattua, näyttelijät haluavat pysyä tietyssä mielentilassa seuraavaa ottoa varten, jolloin he vetäytyvät nurkkaan, eivätkä puhu kenellekään. John teki niin ja Madeleine juoksi hänen peräänsä, otti hänen kädestään kiinni ja alkoi kertoa suosikkilelustaan kotona. Ja John, ihana kun on, oli aina innoissaan kaikesta, mitä tyttö kertoi."
The Creatorin tuotantoprosessi oli tavallisista scifitoimintaelokuvista poikkeava ja maltillisen, vain 80 miljoonan dollarin budjetti piti osata hyödyntää juuri oikein.
"Yleensä tällaista elokuvaa tehdessä suunnittelet ensin elokuvan maailman. Piirrät erilaisia kuvia leffasta ja näytät ne studiolle", Edwards selitti. "Studiolta sanotaan, että 'et ikinä löydä tällaista paikkaa oikeasta maailmasta, sinun täytyy rakentaa kaikki lavasteina ja taustakankaiden kanssa, ja se maksaa kaksisataa miljoonaa dollaria'. Me selitimme, että kuvamme antavat pelkkää osviittaa ideasta, älkää ottako niitä kirjaimellisesti. Suunnittelimme kaiken oikeasti vasta, kun olimme jo kuvanneet kaiken. Teimme elokuvan periaatteessa nurinperin."
Edwards kokee tällaisen elokuvanteon huomattavasti mukavammaksi puuhaksi ja toteaa, ettei halua koskaan palata vanhaan tyyliin.
Isojen studiolavasteiden sijaan elokuva haluttiinkin kuvata oikeissa ympäristöissä. Aasia valikoitui, koska Edwards oli käynyt siellä lapsena ja matka oli räjäyttänyt hänen tajuntansa. Hän myös koki, että yksi Tähtien sodan onnistuneimmista puolista scifimaailman rakentamisessa oli se, kuinka George Lucas otti asioita kaukaisesta menneisyydestä, kuten uskonnolliset tarinat ja mytologian ja yhdisti ne asioihin kaukaisesta tulevaisuudesta, robotteihin ja avaruusaluksiin, mutta ei laittanut mukaan mitään näiden ajallisten ääripäiden välistä. Edwards halusi hyödyntää samaa mentaliteettia ja koki, että oikeasta maailmasta tällaisia ääripäiden yhdistelmiä löytyy juuri Aasiasta.
"Päädyt paikkoihin, kuten Hongkongiin, Bangkokiin tai Tokioon, jotka näyttävät Blade Runnerin (1982) metropoleilta, mutta sitten kävelet yhtä katua eteenpäin ja vasemmalle ja yhtäkkiä päädytkin temppelille munkkien kera. Rakastan niitä visuaalisia vastakohtia."
"Kävimme kahdeksassa maassa ja päätimme poimia mukaan kaikista parhaat paikat, jotka löysimme. Indonesian tulivuoret, Himalajan buddhalaistemppelit, Kambodžan rauniot ja kelluvat kylät... Kun olimme valmiit, iso osa budjetista oli vielä tallella Industrial Light and Magicia ja muita efektifirmoja varten. Leikattuamme elokuvan, annoimme kohtaukset lavastajille ja konseptitaiteilijoille ja he lisäsivät scifijutut kuvaavaamme materiaaliin."
Edwards intoili myös The Creatorissa käytetystä kamerasta, joka on saanut viime aikoina paljon keskustelua aikaiseksi elokuvantekijöiden keskuudessa. Perinteisen, raskaan elokuvakameran vuokraamisen sijaan Edwards hankki kaupasta Sonyn FX3-kameran, jonka hän koki pärjäävän jopa IMAX-kameroille.
"Toivon, että siitä tulee alan uusi standardi. En usko, että on olemassa ainuttakaan kuvaajaa, joka nauttisi painavan palikan kanniskelusta tuntitolkulla. Ja minä kun olen hieman heikompi, etsin kevyttä ja pientä kameraa."
Edwards kehui Sonyn kameran valoherkkyyttä, joka on niin hurja, että kuva näyttää terävältä vaikka kuunvalossa. "Jopa puhelimien valot ovat nykyään niin kirkkaita, että et tarvitse enää mitään jättimäisiä studiovaloja. Kuvauksissa on yleensä joku, jolla on mikrofoni tikun päässä, joten päätimme pistää myös lampun tikun päähän. Se antaa näyttelijöille vapauden kulkea oikeastaan minne suuntaan he haluavatkaan ja minä voin valon kanssa nopeasti liikkua heidän mukanaan. Kun aiemmin odotit puoli tuntia valaistuksen muuttamista, nyt odotusaikaa oli vain muutama sekunti!"
Oikeissa ympäristöissä kuvaaminen toi kuitenkin omat haasteensa ja esimerkiksi Nepalin vuoristoihin Edwards otti mukaansa vain Washingtonin ja pari tärkeintä henkilöä tuotantotiimistä. Jopa äänestä vastaavat jätettiin jälkeen.
"Nepalilainen kylä oli niin syrjäinen paikka, kolmen kilometrin korkeudessa, että kaikki piti kuljettaa sinne käsin. Kuvasimme siellä kolme päivää ja podimme lopulta korkeussairautta", Edwards kertoi. Hän odotti, että kyläläiset kokisivat heidät ongelmaksi, mutta paikalliset olivat enemmän kuin innoissaan.
"Elokuvassa näkyvät kyläläiset ovat niitä oikeita kyläläisiä; he halusivat päästä mukaan isoon Hollywood-leffaan. Jotkut kylän lapsista jopa suostuivat ajelemaan päänsä kaljuiksi, esittääkseen robottimunkkeja."
Elokuvaan päätyi Edwardsin mukaan myös ihmisiä, jotka eivät tiedä olevansa mukana siinä.
"On esimerkiksi yksi kuva, jonka otin autosta, kun ohitimme mopoilla ajavia ja farmituotteita toreille kuljettavia ihmisiä. Eräs banaaneja kuljettava tyyppi ajoi täydellisesti kuvaan pyörällään ja päätin heti, että hän päätyisi robottina elokuvaan mukaan", Edwards naureskeli. "Siinä on jotain todella outoa, kun näet banaaneja kuljettavan robotin ajamassa mopolla ohi. Halusin elokuvaan paljon vastaavia hetkiä, joissa katsoja pohtii, että kuka ja mikä tuo on?"
Elokuvan musiikeista vastaa alan elävä legenda Hans Zimmer, jonka kanssa työskentelystä Edwards puhui huvittuneena.
"Kun leikkaat elokuvaasi, lainaat mukaan musiikkeja eri säveltäjiltä ja leikkaat leffaa niiden tahtiin. Näytät säveltäjälle leikkauksesi ja pyydät häntä säveltämään tilalle vastaavanlaista musiikkia. Kaikki lainaavat aina Zimmeriltä, jolloin kaikki myös kopioivat häntä. Kutsun ilmiötä 'köyhän miehen Zimmeriksi'", Edwards nauroi. "En halunnut sellaista elokuvaan. Halusin, että jos joku vain kuuntelee elokuvan musiikkeja, hän ei arvaisi, että Zimmer sävelsi ne. Hän rakasti tätä ideaa. Inspiraationa toimivat Bach ja Mozart, länsimaalaiset säveltäjät, mutta sitten soitimme musiikit itämaisilla soittimilla. Elokuvan lopussa pääset kuulemaan melodiat täydessä mahdissaan."
Nykypäivälle poikkeuksellisesti The Creator on täysin uusi scifielokuva, joka ei ole jo osa olemassa olevaa elokuvasarjaa. Edwardsilta kysyttiinkin, jääkö elokuva vain tähän, vai onko hänellä suunnitelmissa laajentaa tarinaa uudeksi franchiseksi?
"Kun minulla on vapaata aikaa ja haluan vain rentoutua ja katsoa jotain, ajaudun aina riitelemään tyttöystäväni kanssa. Hän haluaa katsoa televisiosarjoja ja minä taas elokuvia, emmekä koskaan pääse yhteisymmärrykseen. Hän kysyi sitten kerran, miksen halua katsoa sarjoja ja pohdin, että mikä onkaan ongelmani? Sitten tajusin, että pidän lopetuksista. Suosikkijuttuni tarinoissa on, kuinka ne päättyvät. Kun suunnittelen tarinaa, työstän sitä aina nurinperin ja yritän pohtia, kuinka kaikki johtaa kliimaksiin? Joten tämä on oma juttunsa. Vaikka kuinka rakastankin tätä maailmaa ja vaikka olikin kuinka hienoa suunnitella tämä kaikki ja kuvata leffaa kaikissa kauniissa maissa, pitäisin sitä ongelmana, jos studio tulisi vetämään hihastani ja pyytämään jatko-osaa. Minua ei erityisemmin kiinnosta tehdä jatkoa. Tämä on yksittäinen tarina", Edwards totesi.
Kun häneltä kysyttiin, että mitä jos The Creatorista tuleekin jättihitti, Edwards vastasi nauraen: "Sitten vedän sanani takaisin. Ai sanoinko muka noin? Tämän oli alun perinkin tarkoitus olla trilogia!"
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.9.2023
The Creator, Yhdysvallat, 2023, 20th Century Studios, New Regency Productions, Entertainment One
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti