TV-sarja: Black Mirror, kausi 4 (2017)

BLACK MIRROR - KAUSI 4

Luoja: Charlie Brooker
Pääosissa: Jesse Plemons, Cristin Milioti, Jimmi Simpson, Michaela Coel, Billy Magnussen, Milanda Brooks, Osy Ikhile, Rosemarie DeWitt, Brenna Harding, Nicholas Campbell, Owen Teague, Andrea Riseborough, Andrew Gower, Kiran Sonia Sawar, Anthony Welsh, Claire Rushbrook, Joe Cole, Georgina Campbell, George Blagden, Gwyneth Keyworth, Maxine Peak, Jake Davies, Clint Dyer, Douglas Hodge, Letitia Wright, Daniel Lapaine, Aldis Hodge, Alexandra Roach, Babs Olusanmokun, Amanda Warren ja Aaron Paul
Genre: scifi, jännitys, draama
Jaksomäärä: 6
Jakson kesto: 41 minuuttia - 1 tunti 16 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 49 minuuttia
Ikäraja: 16

Charlie Brookerin luoma scifiantologiasarja Black Mirror nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa joulukuussa 2011. Toinen kausi ja sitä seurannut jouluspesiaali White Christmas pitivät suosiota yllä, mutta sarjaa pyörittänyt Channel 4 alkoi olla huolissaan, ettei sillä riittäisi budjettia tekemään sarjaa ja niinpä sarja päätyi lopulta Netflixille. Netflixillä julkaistu kolmas kausi nousi valtavaan suosioon ja Netflix tilasikin Brookerilta heti lisää jaksoja. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Black Mirrorin neljäs tuotantokausi julkaistiin joulukuussa 2017. Kausi jatkoi sarjan suosion kasvattamista ja keräsi kehuja kriitikoilta. Kausi sai myös kahdeksan Emmy-ehdokkuutta (mm. paras miespääosa minisarjassa, naissivuosa minisarjassa, kuvaus ja musiikki), joista se voitti parhaan televisioelokuvan, käsikirjoituksen, leikkauksen ja äänitehosteiden palkinnot, sekä kahdeksan BAFTA-ehdokkuutta (mm. paras jakso, miespääosa, miessivuosa, käsikirjoitus, kuvaus, lavastus ja ääni), joista se voitti parhaiden erikoistehosteiden palkinnon. Itse olin jo pitkään pohtinut Black Mirrorin katselua ja nyt kun sarja on saamassa jo kuudennen kautensa, päätin vihdoin tarttua projektiin. Pidin kolmesta aiemmasta kaudesta todella paljon, joten aloitin innolla sarjan neljännen kauden.

Aiempien kausien tapaan Black Mirrorin neljäskin tuotantokausi kertoo toisistaan irrallisia tieteistarinoita ja kolmoskauden tapaan myös neljänneltä kaudelta löytyy kuusi tarinaa. Tuotantokausi käynnistyy yhdellä sarjan tunnetuimmista jaksoista, USS Callisterilla, joka vaikuttaa aluksi puhtaalta Star Trek -parodialta. Jesse Plemonsin näyttelemä Robert Daly toimii USS Callister -avaruusaluksen kapteenina ja hänen monivärisillä paidoilla varusteltuun miehistöönsä kuuluvat muun muassa Jimmi Simpsonin esittämä Walton, Michael Coelin näyttelemä Lowry, Milanda Brooksin näyttelemä Tulaska, Osy Ikhilen esittämä Packer, Paul G. Raymondin näyttelemä Dudani, sekä jakson alussa matkaan hyppäävä Cristin Miliotin esittämä Cole. Yhdessä miehistö taistelee arkkivihollistaan, Billy Magnussenin näyttelemää Valdackia vastaan. Vähitellen kuitenkin käy selväksi, ettei kaikki ole sitä, miltä näyttää. Tuttuun Black Mirrorin tapaan USS Callister saa yhä vain synkempiä sävyjä edetessään ja avaruusseikkailu muuttuu piinkovaksi scifitrilleriksi, joka pitää onnistuneesti otteessaan läpi tunnin ja vartin kestonsa.

Toinen jakso Arkangel kertoo yksinhuoltajaäiti Mariesta (Rosemarie DeWitt), joka tyttärensä Saran (roolissa mm. Aniya Hodge ja Brenna Harding) kadottamisen jälkeen päättää kokeilla uudenlaista teknologiaa. Saran päähän asennetaan pienenpieni laite, jonka avulla Marie pystyy tabletilla seuraamaan Saran sijaintia, sekä jopa näkemään kaiken, mitä Sara näkee - niin reaaliaikaisesti kuin myöhemmin tallenteelta. Black Mirrorin tuttuun tapaan sarja ottaa esille jonkin konseptin, kuten vanhempien modernin tavan valvoa lapsiaan älylaitteiden kautta ja vääntää siitä aika kauhistuttavan tieteiskertomuksen. Arkangelissa pohditaan terävästi, missä menee raja, milloin äidillinen rakkaus ja suojeluvaisto muuttuvat häiriintyneeksi stalkkaamiseksi, lapsen vapauden rajoittamiseksi ja elämän totaalikontrolloimiseksi. Aluksi on nätti ajatus, että Marie voi laitteella sensuroida maailmaa Saran ympäriltä ja esimerkiksi peittää haitallisia näkyjä, mutta lopulta juuri tällä sensuroinnilla on haitalliset seurauksensa. Pysäyttävä jakso on mielestäni neljännen tuotantokauden parasta antia.

Crocodile-nimisessä kolmannessa jaksossa Andrea Riseborough'n näyttelemä Mia ja Andrew Gowerin esittämä Rob ovat ajamassa juhlien jälkeen, kun he osuvat pyöräilijään, joka kuolee. Kaksikko päättää heittää uhrin ruumiin mereen ja vaieta asiasta. Kuitenkin kun viidentoista vuoden jälkeen tapaus saapuu takaisin kummittelemaan Miaa, nainen päättää varmistaa, ettei se saa vaarantaa hänen uutta menestyksekästä uraansa. Kyseessä on periaatteessa pätevä jännäritarina, joka eskaloituu yhä vain pahemmaksi tapahtumiensa puolesta. Black Mirrorin tyypillinen teknologia on istutettu tällä kertaa mukaan hieman kömpelösti ja jaksosta uupuu tietty efektiivisyys, mikä tekee sarjan jaksoista pääasiassa niin loistokkaita. Crocodile on toisaalta mainio jakso, mutta tässä sarjassa yksi heikoimmista ja unohdettavimmista tapauksista.

Neljäs jakso Hang the DJ ottaa onnistuneesti (ja toki varsin kärjistetysti) kantaa nykypäivän nettideittailuun. Jaksossa sielunkumppaneitaan etsivät Joe Colen näyttelemä Frank ja Georgina Campbellin näyttelemä Amy käyttävät deittisovellusta, joka määrää heille kumppanit, sekä ilmoittaa myös, kuinka kauan heillä on kumppaniensa kanssa aikaa. Kyse voi olla vaikkapa vain minuuteista tai sitten jopa vuosikymmenistä. Jakso pohtii oivallisesti modernia deittailu- ja seurustelumaailmaa ja millaiseksi se voisi muuttua esimerkiksi Tinderin kaltaisilla sovelluksilla. Kuinka moni tuntuu voivan vaihtaa kumppaniaan kuin lennosta ja kuinka pinnalliseksi deittailu on herkästi muuttunut. Vaikka kaikki ihmiset ovat helposti saatavilla, yksinäisyys iskee silti. Jaksossa myös pureudutaan ihmisen perustarpeeseen löytää itselleen sopiva kumppani. Kukapa ei haluaisi heti suhteen alussa tietää, seuraako tästä loppuelämän rakkaus vai pelkkä hetkellinen homma? Mitä jos tämä olisi mahdollista tietää ennalta? Tarttuisitko siihen? Seuraisitko koneen laatimaa analyysiä orjallisesti, vai voisitko uskoa, että yhteensopivuusprosentti ei kerrokaan täyttä totuutta? Arkangelin jälkeen Hang the DJ on mielestäni kauden toiseksi paras jakso.

Viides jakso, Metalhead nimeltään, kertoo kolmesta tyypistä, Bellasta (Maxine Peake), Anthonystä (Clint Dyer) ja Clarkesta (Jake Davies), jotka murtautuvat varastoon ryöstääkseen tarvittavia lääkkeitä ystävälleen, kun heidän kimppuunsa hyökkää huipputeknologinen vartiokoira. Jakso on erittäin simppeli ja suoraviivainen takaa-ajotarina. Se on selvä scifijännäri, mutta siitä puuttuu Black Mirroriin linkittyvä syvällisyys ja väkevä temaattisuus. Ei Metalheadissa toisaalta ole mitään vikaa. Jakso pitää ihan passelisti jännitettä yllä läpi kestonsa, mutta samalla se vajoaa Crocodilen tapaan sarjan heikompaan päätyyn. Sen selkein erottava tekijä on mustavalkoisuus, joka ei kuitenkaan tunnu tuovan jaksoon oikein muuta kuin pientä visuaalista kikkailua. Lopputulos on hyvinekin puolineen aika unohdettava ja mitäänsanomaton.

Tuotantokauden finaalina toimii vähän päälle tunnin mittainen Black Museum. Siinä Letitia Wrightin näyttelemä Nish saapuu syrjäseudulla sijaitsevaan museoon, täynnä erilaisia koneita ja laitteita. Museota pyörittävä Rolo Haynes (Douglas Hodge) kierrättää Nishiä ympäri museon ja kertoo eri esineiden taustoista. Jakso on erittäin koukuttava ja mielenkiintoinen, rakentaessaan epämiellyttävää ilmapiiriä hiljalleen. Nämä scifivimpaimet ja niiden taustat ovat toinen toistaan kiehtovampia ja katsoja voi herkästi haluta nähdä jaksosta tuplapitkän version, jossa selitetään vielä useamman masiinan menneisyyksiä. Erityisen onnistunutta on, kuinka näiden esineiden taustatarinat nivoutuvat hiljalleen toisiinsa. Kun katsojalle selkeytyy jakson perimmäinen pointti, tekee se jaksosta erityisen herkullisen tapauksen.

Tuotantokauden ohjaajat (muun muassa erinomaista Uhrilampaat-trilleriä (The Silence of the Lambs - 1991) tähdittänyt Jodie Foster) rakentavat tunnelmia pääasiassa tehokkaasti. Kaikkien jaksojen käsikirjoituksesta vastaava sarjan luoja Charlie Brooker ei tällä kertaa tarjoa samanlaisia toinen toistaan eheämpiä täysosumia kuin aiemmilla kausilla, vaan hänen kertomustensa tasot heittelevät reippaammin. Näyttelijät suoriutuvat läpikotaisin mainiosti rooleistaan, mutta erityismaininnan ansaitsee Arkangelin äitiroolissa nähtävä Rosemarie DeWitt. Teknisiltä ansioiltaan kausi on mainio ja tälläkin kertaa visuaalisesta ilmeestä huomaa Netflixiltä saadun korkeamman budjetin kuin Channel 4:n tuottamilla kahdella ensimmäisellä kaudella. Kuvaus on sujuvaa ja leikkaus mainiota. Lavasteet ovat taidokkaasti tehdyt, asut oivalliset ja maskeerauksetkin toimivat. Erikoistehosteiden taso heittelee hieman, mutta efektit näyttävät pääasiassa hyviltä. Äänimaailmakin on osaavasti työstetty musiikkeja myöten.

Yhteenveto: Black Mirrorin neljäs tuotantokausi on erittäin mainio, mutta silti tähän asti sarjan ailahtelevin tuotantokausi. Osa sen jaksoista ovat aivan mahtavia, kun taas pari jättävät hieman kylmäksi. Kolmosjakso Crocodile edustaa itselleni sarjan häntäpäätä tähän mennessä ja vaikka vitosjakso Metalhead onkin periaatteessa toimiva scifitoimintajännäri, on se loppupeleissä aika unohdettava. Sen sijaan ensimmäinen jakso, vekkulilta Star Trek -parodialta aluksi vaikuttava USS Callister, vanhempien valvontaan syventyvä kakkosjakso Arkangel, moderniin deittikulttuuriin kantaa ottava nelosjakso Hang the DJ ja hiljalleen avautuva päätösjakso Black Museum ovat todella hyviä - etenkin lujaa aiheisiinsa osuvat Arkangel ja Hang the DJ. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan oivallisesti ja teknisiltä ansioiltaankin kausi on toimiva, joskin Metalheadin mustavalkoisuus tuntuu hieman tarpeettomalta kikkailulta. Black Mirrorin neljänneltä kaudelta löytyy parit huippuhetket, mutta samalla se sisältää sarjan tähän asti heikoimpia jaksoja, mitkä tekevät siitä varsin epätasaisen paketin. Suosittelen silti kauden katselua, jos aiemmat Black Mirror -tarinat ovat viehättäneet. Seuraavaksi onkin sitten luvassa ensimmäinen Black Mirror -elokuva, interaktiivinen Bandersnatch (2018), jonka varalle minulla on luvassa jotain poikkeuksellista...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.1.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Black Mirror, 2011-, Iso-Britannia, Zeppotron, Channel 4 Television Corporation, Gran Babieka