DOPESICK
Luoja: Danny Strong
Pääosissa: Michael Keaton, Rosario Dawson, Peter Sarsgaard, Michael Stuhlbarg, Will Poulter, Kaitlyn Dever, Mare Winningham, Ray McKinnon, Philippa Soo, John Hoodenakker, Jake McDorman, Lawrence Arancio, Alan Campbell ja Trevor Long
Genre: draama
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 59 minuuttia - 1 tunti 6 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 22 minuuttia
Ikäraja: 16
Dopesick perustuu Beth Macyn kirjaan Dopesick: Dealers, Doctors and the Drug Company That Addicted America vuodelta 2018, joka taas pohjautuu tositapahtumiin Purdue Pharman lääkkeestä OxyContinista, joka aiheutti vakavaa lääkeriippuvuutta ja kuolemia 2000-luvun taitteessa. Hulu-studio ja Danny Strong ryhtyivät yhdessä kehittelemään televisiosarjaa Macyn kirjan pohjalta. Kuvaukset käynnistyivät joulukuussa 2020 tiukkojen koronarajoitusten keskellä ja nyt Dopesick on julkaistu kokonaisuudessaan (Suomessa Disney+ -suoratoistopalvelun kautta). Itse kiinnostuin sarjasta heti, kun luin siitä ja näin sen trailerin. Kun Dopesickista oli enää viimeinen jakso julkaisematta, ryhdyin katsomaan sitä.
Vuonna 1996 Sacklerin perheen omistama Purdue Pharma -yritys tuo markkinoille uuden opioidilääkkeen, OxyContinin. Aluksi ihmeparantajana pidetty pilleri muuttuu pian suureksi huolenaiheeksi, kun se koukuttaa käyttäjänsä pahasti ja alkaa tuhoamaan elämiä ympäri Yhdysvaltoja.
Michael Stuhlbarg näyttelee Richard Sackleria, rikkaan perheen heikommin menestynyttä poikaa, joka yrittää nostaa arvoaan muiden silmissä kehittelemällään lääkkeellä, OxyContinilla. Sackler uskoo täysillä lääkkeensä mahtavuuteen ja ummistaa silmänsä täysin kaikilta sen potentiaalisilta haittavaikutuksilta. Stuhlbarg istuu täydellisesti hieman erikoisemman bisnesmiehen osaan ja tekee Sacklerista samanaikaisesti jotenkin sympaattisen mutta silti epämiellyttävän tyypin.
Will Poulter taas esittää Billy Cutleria, joka pääsee töihin Purdue Pharmalle myymään OxyContinia eteenpäin. Billy saa myytyä lääkettä Michael Keatonin esittämälle tohtori Samuel Finnixille, joka ryhtyy määräämään OxyContinia potilailleen hoitokeinona särkyyn. Yksi näistä potilaista on nuori, seksuaalisuutensa kanssa kamppaileva Betsy Mallum, jota näyttelee Kaitlyn Dever. Rosario Dawson nähdään huumeagentti Bridget Meyerinä, joka on pian varma OxyContinin haitoista ja ryhtyy tutkimaan asiaa, kuten tekee myös Peter Sarsgaardin näyttelemä piirisyyttäjä Rick Mountcastle. Näyttelijäkaarti hoitaa hommansa läpikotaisin hienosti. Parhaiten esille nousevat Dawson, jonka tulkitsema vimma tutkia lääkettä ja firmaa sen taustalla tarttuu nopeasti katsojaan, sekä Booksmart-komediasta (2019) tuttu Dever, jolla on harteillaan erittäin vaativa ja rankka rooli, josta hän kuitenkin suoriutuu upeasti. Keaton on myös erinomainen lääkärinä, jonka suhtautuminen OxyContiniin ehtii muuttua moneen otteeseen sarjan kulkiessa eteenpäin. Hahmot ovat kaikki mielenkiintoisia ja heidän erilaisten juonikuvioiden kautta tuodaan monenlaisia näkökulmia tilanteeseen, mikä rikastuttaa jo valmiiksi kiehtovaa kertomusta.
Dopesick toimii kuin lääke, josta sarja kertoo. Samalla tavalla kuin hahmot kokevat kaiken aikaa pakottavaa tarvetta nostaa annostustaan OxyContinista, eikä aikaakaan kun kymmenellä milligrammalla aloittanut henkilö puhuukin jo käyttävänsä sataa, kahtasataa tai pahimmillaan jopa neljääsataa milligrammaa, katsoja haluaa nähdä vain lisää ja lisää. Sarja on todella addiktoiva ja jo avausjakson aikana huomasin olevani koukussa. Tarina on yksi vuoden mielenkiintoisimmista, erityisesti kun se perustuu tositapahtumiin. Sarjaa katsellessa ei voi muuta kuin kauhistella tämän lääkefirman hävytöntä rahanahneutta ja piittaamattomuutta ihmisten terveydestä. Katsojana kannustaa täysillä muita hahmoja paljastamaan Purdue Pharman salaisuudet ja pistämään lääkkeen kehittäjät maksamaan teoistaan.
Minisarjan kahdeksan jaksoa muodostavat erinomaisen paketin, jonka voisi ahmia vaikka yhdessä päivässä. Muutaman minuutin päälle tunnin kestävät jaksot kulkevat vauhdilla, sillä tapahtumat muuttuvat kaiken aikaa kiinnostavammiksi. Tarina kerrotaan taidokkaasti usealla aikajanalla, joissa käydään läpi niin lääkkeen alkuaikoja, sen leviämistä ja oikeudenkäyntiä kaiken päätteeksi. Ajassa edestakaisin hyppiminen ei ole millään lailla sekavaa ja katsojaa onkin helpottamassa ruutuun ilmestyvä vuosiluku. Eri juonikuviot ovat kaikki mukaansatempaavia, eikä yhdenkään hahmon osuutta seuratessa toivo, että siirryttäisiin kertomaan jostakin muusta.
Suosikkiosuudekseni Dopesickistä kuitenkin muovautui Keatonin ja Deverin näyttelemien tohtori Finnixin ja nuoren Betsyn tarinat, jotka nivoutuvat yhteen, tohtori Finnixin määrätessä Betsylle OxyContinia hoitamaan Betsyn kipuja työstään paikallisella kaivoksella. Betsyn pahentuva riippuvuus lääkkeeseen ja kuinka se alkaa tuhoamaan hänen elämäänsä ja perhettään ei ole mitenkään helppoa katsottavaa. Traaginen juonikuvio iskee syvästi tunteisiin, saaden katsojan entistä isommin inhoamaan Richard Sackleria, joka kivenkovaa pysyy sepustuksensa takana, ettei OxyContinista löydy haittapuolia, eikä sen käyttäminen johda riippuvuuteen. Väkevän draaman lisäksi Dopesick kulkee eteenpäin usein kuin mikäkin tiivistunnelmainen trilleri ja kaikki huipentuu hienoon finaaliin, joka varmistaa sarjan paikan ilmestymisvuotensa parhaiden joukosta.
Ohjaajien rakentama tunnelma on voimakas ja he pitävät katsojaa tiukasti otteessaan. Samaa tekee myös Danny Strongin johtaman käsikirjoitustiimin tekstit. Jopa alkuperäisen kirjan kirjoittanut Beth Macy on ollut kirjoittamassa Dopesickiä. Sarja on myös onnistuneesti kuvattu. Leikkaus on taidokasta ja eri juonikuviot nivoutuvat luontevasti yhteen. Lavastus- ja puvustustiimit tekevät oivaa työtä ja pääsevät leikittelemään niin 1990-luvun kuin 2000-luvun alun rekvisiitoilla. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja säveltäjä Lorne Balfe tunnelmoi sujuvasti taustalla, mutta Balfen työ ei koskaan erotu selvästi edukseen.
Yhteenveto: Dopesick on erinomainen minisarja, joka koukuttaa voimakkaasti. Jo ensimmäisen jakson myötä sarjaa kohtaan voi muodostua addiktio ja kahdeksanjaksoisen kertomuksen ahmii vaikka kerralla läpi. Tarina on äärimmäisen mielenkiintoinen ja homma kerrotaan taidokkaasti useiden, eri vuosina tapahtuvien juonikuvioiden kautta. Aikajanoilla leikittely on tyylikästä ja paketti pysyy onnistuneesti kasassa. Draama on väkevää ja jännite pidetään korkealla. Katsoja pistetään välillä ahdistumaan tarinan inhottavammista puolista, sitten taas suuttumaan henkilöistä, jotka olivat vastuussa tosielämän kriisistä. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hienosti, varsinkin Dawson, Keaton ja nuori Dever. Ohjaajien, käsikirjoittajien ja teknisen työryhmänkin panokset ovat kaikki taidokkaita ja lopputuloksena on ehdottomasti yksi ilmestymisvuotensa parhaista televisiosarjoista.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.12.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.twitter.com
Dopesick, Yhdysvallat, 2021, 20th Television, Fox 21 Television Studios, Littlefield Company, Touchstone Television, Hulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti