TV-sarja: House of Cards, kausi 1 (2013)

HOUSE OF CARDS - KAUSI 1

Luoja: Beau Willimon
Pääosissa: Kevin Spacey, Robin Wright, Corey Stoll, Kate Mara, Michael Kelly, Kristen Connolly, Sakina Jaffrey, Sebastian Arcelus, Mahershala Ali, Constance Zimmer, Michel Gill, Ben Daniels, Sandrine Holt, Boris McGiver, Dan Ziskie, Chance Kelly ja Kevin Kilner
Genre: draama
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: 47 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 11 tuntia 7 minuuttia
Ikäraja: 16

House of Cards perustuu Michael Dobbsin kirjaan House of Cards - Kuninkaantekijä (House of Cards - 1989) ja siitä tehtyyn BBC:n minisarjaan House of Cards (1990). Media Rights Capital hankki kirjan filmatisointioikeudet, aikeinaan työstää sen pohjalta uuden televisiosarjan Yhdysvalloissa. Ohjaaja David Fincher katsoi BBC:n minisarjan ja kiinnostui hyppäämään mukaan MRC:n projektiin. Tekijät ottivat yhteyttä eri televisiokanaviin, kuten HBO:hon ja Showtimeen, mutta lopulta projektiin tarttui suoratoistopalveluaan vasta aloitteleva Netflix. Kuvaukset käynnistyivät tammikuussa 2012 ja lopulta House of Cardsin ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixissä tuolloin lähes ennenkuulumattomasti kokonaan samana päivänä 1. helmikuuta 2013 - tasan kymmenen vuotta sitten! Sarja nousi nopeasti suosituksi ja keräsi paljon kehuja kriitikoilta. Avauskausi sai yhdeksän Emmy-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, miespääosa, naispääosa, leikkaus, musiikki ja tunnusmusiikki), joista se voitti parhaan ohjauksen, roolituksen ja kuvauksen palkinnot, sekä neljä Golden Globe -ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, miespääosa ja miessivuosa), joista se voitti parhaan naispääosan palkinnon. Itse en ollut aiemmin katsonut House of Cardsia, vaikka olen tiennyt siitä sen alkamisesta lähtien. Kun huomasin sarjan täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin vihdoin ja viimein ryhtyä katsomaan sitä.

Yhdysvalloissa demokraattipuolueen kongressimies Francis "Frank" Underwood auttaa Garrett Walkeria voittamaan presidentinvaalit, toiveenaan, että Walker tekisi hänestä ulkoministerin. Kun Walker pestaakin virkaan toisen, Frank päättää keplotella Walkerin pois vallasta.

Pääroolissa kongressimies Francis Underwoodina tai ihan vain Frankina nähdään Kevin Spacey, joka potkittiin myöhemmin pihalle sarjasta, kun häntä kohtaan esitettiin useita ahdistelusyytöksiä - jopa tämän sarjan työryhmän jäsenten puolesta. Spacey vaikuttaisi olevan tosielämässä varsinainen mulkvisti, joten kenties siksi hän istuukin Frank Underwoodin rooliin niin hyvin. Frank itse on aikamoinen mulkero, joka käyttää muita hyväksi ajaessaan omaa etuaan. Vaikka kyseessä on niitä ihmisiä, joiden kanssa ei haluaisi olla missään tekemisissä, en voi kuin todeta, että koin kieroa iloa seuratessani Frankin viekkaita toimia. Hahmo on todella herkullinen persoona kaikessa kaksinaamaisuudessaan ja hävyttömyydessään. Ja oli Spaceystä ihmisenä mitä mieltä tahansa, sitä ei voi kieltää, että hän osaa kyllä näytellä. Hän tekee erinomaista työtä ruudulla ja hänestä löytyy karismaa arvovaltaiseksi kongressinedustajaksi, jota muut pelkäävät, kadehtivat, kunnioittavat tai halveksuvat. Oivan lisäyksen tuo Frankin jatkuva tapa rikkoa neljättä seinää ja puhua suoraan katsojille, selventäen esimerkiksi termistöä tai muiden hahmojen asemia ja esittäen omia mielipiteitään asioista. Välillä paljon kertoo pelkät katseet, jotka Frank luo kohti kameraa.

     Sarjassa nähdään myös mm. parhaan naispääosan Golden Globen voittanut Robin Wright Frankin vaimona Claire Underwoodina, Michael Kelly Frankin luottomiehenä Dougina, Corey Stoll kongressiedustaja Peter Russona, Kristen Connolly tämän tyttöystävänä Christinana, Michel Gill presidentti Garrett Walkerina, Sakina Jaffrey Valkoisen talon kansliapäällikkö Vasquezina, Kate Mara Washington Herald -sanomalehden toimittajana Zoena, Mahershala Ali kaasufirma SanCorpia edustavana Remynä, Ben Daniels Clairen salarakkaana Adamina, sekä Reg E. Cathey Frankin kantapaikkaravintolan pyörittäjänä Freddynä. Wright on nappivalinta laskelmoivaksi Claireksi, joka sopii hyvin Frankin puolisoksi. Vakuuttavaa työtä tekevät myös Stoll alkoholiongelmaisena Peterinä ja Mara keinolla millä hyvänsä urallaan eteenpäin pyrkivänä Zoena.

Olin etukäteen hieman skeptinen House of Cardsin suhteen, peläten sen olevan kuiva politiikkasarja, joka ei iskisi minuun ollenkaan. Pelkäsinpä taas kerran täysin turhaan. Avauskauden perusteella kyseessä on erittäin mehevä kertomus niljakkaista ihmisistä, jotka käyttävät muita ihmisiä pönkittääkseen omaa asemaansa. Ihmisinä he ovat kamalia, mutta hahmoina heistä saadaan aikaan paljon koukuttavaa draamaa. Kuten on varmaan jo voinut päätellä, House of Cards on täynnä selkäänpuukotuksia, kaksinaamaisuutta ja muita hävyttömiä tempauksia. Kauden varrella katsojan suu loksahtaakin muutamaan otteeseen auki, kun hahmot näyttävät, kuinka pitkälle ovatkaan valmiita menemään, saadakseen tahtonsa läpi. Ja Frank on valmis menemään todella pitkälle.

Avauskauden kolmestatoista jaksosta pari ensimmäistä herättävät tehokkaasti katsojan mielenkiinnon hahmoja ja tapahtumia kohtaan. Tältä vakuuttavalta pohjalta rakentuukin suorastaan mahtava tuotantokausi, jota katsoessa ei ole ihme, että House of Cards oli käynnistämässä Netflixin ja suoratoistopalvelujen nousua ja televisiokulttuurin uudenlaista ajanjaksoa. Henkilödraama on vahvaa, konfliktit ovat onnistuneesti rakennettuja ja hahmojen välinen dialogi on niin mainiota, että pitkät keskustelut tuntuvat todella lyhyiltä. Vajaan tunnin mittaiset jaksot kulkevat pääasiassa vauhdilla. Vain parin jakson aikana tuntuu siltä, että katsoo vähän turhempaa täytettä, joka ei vie kertomusta eteenpäin. Nekin jaksot ovat laadukkaasti tehtyjä. Finaalijakso on erityisen vangitseva ja kun lopputekstit lähtevät rullaamaan, lisää on pakko nähdä.

Sarjan ohjaajat - muun muassa House of Cardsin myötä jalkansa oven väliin televisiopuolelle asettanut jännärimestari David Fincher, sekä oivaa draamaa, mutta kehnoja supersankarielokuvia tehnyt Joel Schumacher - pitävät sarjaa pätevästi kasassa, rakentaen tunnelmaa ja kohtauksia tehokkaasti. Beau Willimonin johdolla käsikirjoittajat kuljettavat tarinaa hyvin eteenpäin ja keksivät kaikenlaista viheliäistä hahmojen tehtäväksi. Tuotantokausi on myös taidokkaasti kuvattu ja leikattu. Lavasteet ovat hienot ja asut tyylikkäät. Äänimaailma on osaavasti työstetty ja Jeff Beal tunnelmoi musiikeillaan mainiosti.

Yhteenveto: House of Cardsin ensimmäinen tuotantokausi on todella väkevä käynnistys hyvin lupaavalle draamasarjalle. Poliittinen asetelma ei ole millään lailla kuivaa, vaan siitä saadaan irti paljon erittäin mehevää draamaa. Sarjan hahmot ovat hahmoina kiinnostavia tapauksia, mutta ihmisinä lähes läpikotaisin aivan kamalia. Vaikka heitä inhoaisi tosielämässä, sarjaa katsoessa on todella koukuttavaa seurata, kuinka he käyttävät toisiaan hyväksi ajaakseen omaa etuaan. Selkäänpuukotukset ja takinkäännöt tarjoavat monenlaisia käänteitä kauden varrelle ja häikäilemätön meno vain paranee edetessään. Lukuun ottamatta muutamia selviä täytteitä, kauden kolmetoista jaksoa pitävät tiukasti mukanaan ja lisää pitää nähdä heti, kun avauskauden finaalijakson lopputekstit pistetään pyörimään. Näyttelijät ovat erinomaisia rooleissaan. Kevin Spacey on täydellinen valinta niljakkaaksi Frank Underwoodiksi. Myös teknisiltä ansioiltaan sarja on laadukkaasti tehty. House of Cards vaikuttaa avauskautensa puolesta erittäin vakuuttavalta draamasarjalta ja suosittelenkin sitä kaikille kieroista poliitikoista kertovien tarinoiden ystäville - vaikka Spaceyn mukana olo voikin tuntua varsin luotaantyöntävältä ajatukselta nykyään. Ei ole mikään ihme, että sarja auttoi Netflixin nousua ja samalla se oli myös aloittamassa television uutta aikakautta, missä uusia jaksoja ei tarvitsisi odottaa kerran viikossa juuri tiettyyn kellonaikaan, vaan tuotantokaudet julkaistaisiin kokonaisuuksissaan palveluun, mistä ne olisi koska vain katsottavissa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.9.2022
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
House of Cards, Yhdysvallat, 2013-2018, Netflix, Media Rights Capital, Panic Pictures, Trigger Street Productions