KALEIDOSCOPE
Luoja: Eric Garcia
Pääosissa: Giancarlo Esposito, Rufus Sewell, Paz Vega, Peter Mark Kendall, Rosaline Elbay, Jai Courtney, Tati Gabrielle, Jordan Mendoza, Hemky Madera, Soojeong Son, Niousha Noor, Bubba Weiler, John Hans Tester, John Yi ja Delphi Harrington
Genre: rikos, jännitys
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 34 minuuttia - 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 8 minuuttia
Ikäraja: 16
Kaleidoscope on Eric Garcian luoma uusi Netflix-minisarja. Alun perin työnimellä "Jigsaw" kulkenut projekti herätti heti Netflixin mielenkiinnon, minkä lisäksi Ridley Scott innostui ideasta niin paljon, että nappasi pestin sarjan tuottajana. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2021 ja Kaleidoscope -nimen saanut sarja julkaistiin uudenvuodenpäivänä 2023. Itse kiinnostuin sarjasta viime vuoden lopulla, kun sen päätähti Giancarlo Esposito alkoi sosiaalisessa mediassa hehkuttamaan uutta sarjaansa, jonka jaksot voisi katsoa missä tahansa järjestyksessä. Kiinnostuksestani huolimatta minulta kesti kuitenkin lähes kuukausi, ennen kuin vihdoin pistin Kaleidoscopen pyörimään.
Mestarivaras Leo Pap kumppaneineen ottaa kohteekseen turvallisuusfirma SLS:n murtovarmana pidetyn holvin, mikä sisältää seitsemän miljardin dollarin arvosta velkakirjoja.
Muun muassa televisiosarjoissa Breaking Bad (2008-2013) ja The Mandalorian (2019-) vakuuttanut Giancarlo Esposito nähdään Kaleidoscopen pääroolissa Leo Papina, oikealta nimeltään Ray Vernonina. Yleensä pahiksia esittävä Esposito nähdään taas roistona, mutta tällä kertaa katsojan kuuluu olla hänen puolellaan. Leon eli Rayn kohteeksi on valikoitunut murtovarmana pidetty SLS-firman holvi, jonka sisällön vohkiminen tekisi anastajasta seitsemän miljardia rikkaamman. Karismaa uhkuva Esposito on tuttuun tapaansa erinomainen roolissaan ja katsoja haluaa heti nähdä hänen hahmonsa onnistuvan.
Muita hahmoja sarjassa ovat Leon rosvotiimiin kuuluvat ase-ekspertti Ava (Paz Vega), huumoriveikko Stan (Peter Mark Kendall), räjähdespesialisti Judy (Rosaline Elbay), tämän ylimielinen mies Bob (Jai Courtney) ja kuski RJ (Jordan Mendoza), sekä SLS-firman toimitusjohtaja Roger Salas (Rufus Sewell), tämän assistentti Hannah (Tati Gabrielle) ja tämän oikeana kätenä toimiva korsto Carlos (Hemky Madera), FBI-agentit Nazan (Niousha Noor) ja Samuel (Bubba Weiler), sekä rahojaan velkakirjoina SLS:n holvissa pitävä ökyrikas trio Stefan Thiele (John Hans Tester), Suzanne Grosvenor (Delphi Harrington) ja Cho-Young Woo (John Yi). Muutkin näyttelijät suoriutuvat mallikkaasti osistaan ja heidän hahmoistaan avautuu uusia puolia sarjan edetessä.
Kaleidoscope on ollut yksi alkuvuoden puhutuimmista televisiosarjoista - ei niinkään sen sisällön takia, vaan toteutustavan. Kuten jo tekstin alussa mainitsin, sarja on suunniteltu niin, että sen jaksot voisi periaatteessa katsoa missä järjestyksessä tahansa. Ja jotta Netflix veisi tätä ideaa vielä pidemmälle, suoratoistopalvelun algoritmi tarjoaa eri värein nimetyt jaksot katsojille eri järjestyksissä. Tämän on tarkoitus tehdä katselukokemuksesta jokaiselle uniikki ja eri katselujärjestyksiä on näin jopa yli 40 tuhatta! Esittelynä toimiva, minuutin mittainen Black-jakso esitetään aina katsojalle ensimmäisenä ja itse ryöstöjakso, White viimeisenä - siitäkin huolimatta, että osa jaksoista, Red ja Pink, sijoittuvat aikaan ryöstön jälkeen. Katsoja voi halutessaan katsoa jaksot siinä järjestyksessä, missä Netflix ne tarjoaa tai etsiä internetistä, missä kronologisessa aikajärjestyksessä ne tapahtuvat tai sitten ihan vain summanmutikassa tuijottaa jaksoja sieltä täältä. Jos teitä kiinnostaa, niin minulle tarjoutunut katselujärjestys oli Green (7 vuotta ennen ryöstöä), Yellow (6 viikkoa ennen), Blue (5 päivää ennen), Violet (24 vuotta ennen), Orange (3 viikkoa ennen), Red (ryöstön jälkeinen aamu), Pink (puoli vuotta ryöstön jälkeen) ja White (ryöstö).
Veikeän idean lopputulos ei kuitenkaan toimi ihan toivotun vahvasti. Vaikka ajatuksen tasolla onkin hauskaa, että jaksot voi katsoa missä järjestyksessä vain, tämä satunnaisuus johtaa myös ongelmiin katselukokemuksessa. Tai siis, voi johtaa, sillä voi olla, että juuri sinä näet jaksot täysin erilaisessa, loogisemmalta tuntuvammassa järjestyksessä kuin minä. Heti ensimmäiseksi ongelmaksi nousee toki se, että kun jaksoja katsoo eri järjestyksissä, katsojalle selviää eri aikoihin eri tietoja, jotka taas syövät pois jostain jaksosta, jossa jotain tiettyä tietoa ei vielä kannattaisi tietää. Sarja onkin yritetty höystää niin monilla käänteillä kuin mahdollista, jotta jokainen jakso tarjoaisi edes jonkin yllätyksen. Toinen ongelma itselleni oli se, että katselujärjestykseni takia kesti useamman jakson ajan, ennen kuin kävi selväksi Leon motiivi ryöstölle.
Vaikkei lopputulos ole ihan niin näppärän nokkela kuin voisi toivoa, Kaleidoscope on silti oikein passeli rikossarja, joka koukuttaa mukavasti, vaikka sekalaisen järjestyksen takia katsoja onkin lähes joka jakson alussa pihalla siitä, missä nyt mennään. Toisinaan voi häiritä, että tietää jonkun hahmon kohtalon, mikä syö jännitettä seuraavaksi katsottavasta mutta aiemmin tapahtuvasta jaksosta, mutta sitten taas se uusi jakso saattaa päästä yllättämään käänteillään. Erityisen skeptinen olin siitä, että ryöstöjakso esitetään viimeisenä, vaikka sitä ennen katsojalla on tiedossa, selvittiinkö ryöstöstä ja kuinka tarina lopulta päättyy. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä vaikka lopputulema onkin pääosin tiedossa, ryöstöjakso sai pidettyä jännitettä yllä, koska katsoja ei tiedä, kuinka homma eteni siihen pisteeseen, missä hahmot nähdään jaksossa, jonka katsoja on jo mitä luultavimmin nähnyt. Ryöstöjakso sisältää myös omat ovelat juonenkäänteensä, jotka sekoittavat pakkaa ja saavat katsojan näkemään tietyt jutut uudessa valossa niistä jaksoista, jotka sijoittuvat aikaan ryöstön jälkeen.
Sarjan ohjaajat ja käsikirjoittajat hoitavat tonttinsa vähintään kelvollisesti, kun ottaa huomioon, että heille on langennut lähes mahdoton tehtävä työstää jaksoja, jotka voisi periaatteessa katsoa miten vain. Eri tekijät suoriutuvat toisia paremmin ja olen iloinen, että paras on saatu jätettyä viimeiseksi ja itse ryöstö on odotuksen arvoinen. Teknisiltä ansioiltaan Kaleidoscope on oivallisesti tehty, joskin jotkut erikoistehosteet, kuten Giancarlo Espositon diginuorennus Violet-jaksossa ja liekkiefektit eivät pahemmin vakuuta. Sarja on hyvin kuvattu ja jokaisen jakson värimaailmassa hyödynnetään kekseliäästi kyseisen jakson nimen väriä. Lavasteet ovat näyttävät ja niin asut kuin maskeeraukset mainiot. Äänimaailma on taitavasti rakennettu ja Dominic Lewis tunnelmoi säveltämillään musiikeillaan passelisti.
Yhteenveto: Kaleidoscope on kelpo ryöstösarja, joka ei kuitenkaan ole niin näppärän nokkela kuin se kuvittelee olevansa. Sarjan omalaatuinen katselutapa on lopulta kiinnostavampi kuin itse rikostarina. Kertomus pitää passelisti mukanaan ja itse ryöstö on onneksi pitkän odotuksen arvoinen, mutta käsikirjoituksista löytyy myös heikkoutensa. Kun jaksot voi katsoa missä järjestyksessä tahansa, on vääjäämätöntä, että katsojalle selviää tietoja vääriin aikoihin, kun taas joitain oleellisilta tuntuvia informaatioita, kuten ryöstön motiivia, voi joutua odottamaan turhauttavan kauan. Jaksot on tungettu äärimmilleen erilaisia käänteitä ja mutkia, jotta jokainen katselujärjestys pääsisi yllättämään. Ajoittain tämä tuntuu yliampuvalta, mutta onneksi itse ryöstöjaksosta löytyy yllättävät twistinsä, vaikka katsoja olisikin jo nähnyt ryöstön jälkeen tapahtuvat jaksot. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan mainiosti ja tekniseltä puoleltaan sarja on pätevästi tehty. Kaleidoscope jää lopulta vain kelvolliseksi rikossarjaksi, jossa olisi potentiaalia parempaankin. Sarjasta puhutaankin lopulta enemmän jaksojen uudenlaisen esitystavan, eikä sisällön vuoksi. Black Mirror -elokuva Bandersnatchin (2018) jälkeen kyseessä on Netflixin toinen projekti, jonka katselutapaan katsoja voi itse vaikuttaa ja odotan ihan mielenkiinnolla, mitä vekkulia suoratoistopalveluun seuraavaksi keksitään.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.2.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
Kaleidoscope, Yhdysvallat, 2023-, Netflix Studios, Scott Free Productions, Automatik Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti