LUCIFER - KAUSI 2
Luoja: Tom Kapinos
Pääosissa: Tom Ellis, Lauren German, D. B. Woodside, Lesley-Ann Brandt, Kevin Alejandro, Rachael Harris, Scarlett Estevez, Aimee Garcia, Tricia Helfer ja Michael Imperioli
Genre: rikos, fantasia, komedia
Jaksomäärä: 18
Jakson kesto: noin 43 minuuttia - Yhteiskesto: noin 12 tuntia 55 minuuttia
Ikäraja: 13
DC Comicsin sarjakuviin perustuva Tom Kapinosin luoma televisiosarja Lucifer nousi suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin alkuvuodesta 2016. Toisen kauden teko lähtikin heti liikkeelle ja sen jaksot alkoivat pyöriä televisioissa saman vuoden syyskuussa - vain puoli vuotta edellisen kauden päättymisen jälkeen. Kausi pysyi suosittuna, vaikka katsojaluvut lähtivätkin pieneen laskuun. Kriitikot kehuivat toista kautta huomattavasti edellistä kautta enemmän. Itse olin jo jonkin aikaa pohtinut Luciferin katselua, mutta se on silti jäänyt tekemättä. Kuitenkin nyt kun sarja on jälleen saamassa jatkoa, päätin vihdoin aloittaa sarjan. Pidin ensimmäisestä kaudesta yllättävänkin paljon, joten aloitin positiivisin mielin toisen kauden ja katsoin sen läpi muutamassa päivässä.
Auttaessaan etsivä Chloe Deckeriä ratkomaan murhatapausta, Lucifer Morningstar alkaa uskomaan, että murhaaja on hänen Helvetistä karannut äitinsä, joka on saapunut piinaamaan häntä.
Tom Ellis on toistamiseen valloittavan lystikäs ja pirullinen Lucifer Morningstarina, Helvetin hallitsemiseen kyllästyneenä paholaisena, joka matkasi Los Angelesiin aloittamaan uuden elämän ja päätyi auttamaan paikallista poliisia selvittämään rikoksia. Ellis on yhä täynnä sitä viekasta ja vekkulimaista energiaa, minkä lisäksi hän syventää hahmon monia puolia entisestään, mikä tekee Luciferista niin mahtavan ja koukuttavan hahmon.
Muutkin tutut näyttelijät tekevät paluun rooleihinsa viime kaudelta ja jatkavat hyvää työtään. Etsivä Chloe Deckerin (Lauren German) ja Luciferin väliltä löytyy edelleen vahvaa kemiaa ja katsoja jännittääkin, päätyvätkö hahmot vihdoin yhteen. Chloen suloinen (vaikkakin hilpeän häijy) tytär Trixie (Scarlett Estevez) tarjoaa taas hyvät naurut muutamalla loistokohtauksellaan. Jostain syystä Chloen ex-mies ja Trixien isä Dan Espinoza (Kevin Alejandro) saapuu takaisin poliisivoimiin viime kauden tapahtumista huolimatta ja käyttäytyykin kuin mitään ei olisi käynytkään. Luciferin taivaalliset tuttavat, enkeliveli Amenadiel (D. B. Woodside) ja demoni Maze (Lesley-Ann Brandt) saavat paremmin ruutuaikaa ja heidän hahmojaan kehitetään enemmän. Tohtori Martin (Rachael Harris) toimii yhä Luciferin terapeuttina, uskoen edelleen Luciferin puhuvan asioistaan vertauskuvin, eikä että hän kertoisi totuuksia.
Uusina hahmoina esitellään Luciferin ja Amenadielin äiti, jota näyttelee Tricia Helfer, heidän veli Uriel, jota esittää The Sopranos -rikossarjasta (1999-2007) tuttu Michael Imperioli, sekä murhatutkimuksiin osallistuva Ella Lopez, jona nähdään Aimee Garcia. Harmillisesti Luciferin äidistä ei saada kaksista antagonistia aikaiseksi ja hahmo on enemmänkin ärsyttävä kuin uhkaava. Tästä huolimatta kausi onnistuu paikoitellen luomaan kiinnostavan äiti-poika-suhteen Luciferin ja äitinsä välille.
Luciferin toinen tuotantokausi jatkaa ensimmäisen kauden aloittamaa mainiota linjaa, muttei kokonaisuutensa ihan pääse avauskauden tasolle. Iso osa tästä johtuu Luciferin äidistä pahiksena ja kuinka hahmon kanssa tunnutaan kiertävän kehää aivan liikaa. Välillä ollaan täysin hahmoa vastaan ja toisinaan taas yritetään luoda yhteyttä. Samaa kehän kiertämistä löytyy myös Luciferin ja Chloen väleistä. Jossain jaksossa on vahva tunne siitä, että nyt hahmot ovat päätymässä yhteen ja seuraavassa heidät taas päätetään erottaa. Aivan kuin eri käsikirjoittajat haluaisivat tehdä hahmoilla eri asioita eri jaksoissa, mikä johtaa siihen, ettei juonikuvioissa tunnu olevan täysin selvää suuntaa. Lisäksi tuntuu siltä, että kirjoittajat eivät uskalla viedä juonikuvioita eteenpäin, kenties peläten, ettei heillä ole enää kerrottavaa, jos he menevät liian pitkälle. Tämä kiertely tekee kauden puolen välin jaksoista hieman heikompia ja selvempää täytettä.
Tästä ongelmasta huolimatta Luciferin toinen kausi on silti oivallinen paketti. Se onnistuu monin tavoin syventämään hahmojaan entisestään - etenkin Mazea ja Amenadielia - sekä se sukeltaa fantasiapuolella rohkeammin syvempiin vesiin. Rikokset, joita Lucifer ja Chloe tutkivat, eivät välttämättä ole kaikki mielenkiintoisimmista päästä, mutta kaikki toimivat suurimmaksi osaksi hyvin. Vaikka suhdepuolelle pääsy ontuukin, on tämän erikoisen kaksikon välistä kanssakäymistä koukuttavaa seurata. Huumoria löytyy tietty paljon ja joka jaksossa on ainakin yksi tai kaksi nasevaa heittoa Luciferilta, jotka tarjoavat makeat naurut. Vaikka keskeltä kautta löytyy täytettä, mukana on myös pari todella vahvaakin jaksoa. Kauden parhaat osuudet on kuitenkin jätetty kauden finaaliin ja päätösjakso saattaakin olla tähän mennessä sarjan paras. Sen lisäksi, että se sisältää eniten tunteita ja saa katsojan parhaiten huomaamaan, kuinka paljon tästä pirusta onkaan alkanut pitämään, se myös jää todella pahaan paikkaan, herättäen mielikuvan todella lupaavasta kolmoskaudesta.
Ohjaajat pitävät veikeää tunnelmaa yllä ja sekoittelevat yhä mainiosti fantasiaa, rikostutkimusta ja komediaa, lisäten mukaan tarpeeksi toimivaa ihmisdr... tai siis demoni-draamaa. Tekninenkin puoli on toimiva. Kausi on hyvin kuvattu ja jaksot ovat pääasiassa oivallisesti leikattu kasaan. Lavasteet ja asut ovat tyylikkäät, kuten myös paikoitellen aika rajuiksikin äityvät maskeeraukset. Toistamiseen on harmi, ettei Luciferin todellista ulkomuotoa ole toteutettu maskeerauksin. Sentään kököt demoni-digiefektit välähtävät ruudulla vain pariin otteeseen. Äänityksestä huomaa paikoitellen nousevan taustakohinan hahmojen puhuessa, mutta jälkikäteen lisätyt äänitehosteet kuitenkin toimivat, eikä musiikeissakaan ole moittimista. Lucifer pääsee tietty klubillaan esittämään covereita eri kappaleista, mutta kenties parasta laulujen puolella on liiankin lyhyt "Crime Solving Devil".
Ohjaajat pitävät veikeää tunnelmaa yllä ja sekoittelevat yhä mainiosti fantasiaa, rikostutkimusta ja komediaa, lisäten mukaan tarpeeksi toimivaa ihmisdr... tai siis demoni-draamaa. Tekninenkin puoli on toimiva. Kausi on hyvin kuvattu ja jaksot ovat pääasiassa oivallisesti leikattu kasaan. Lavasteet ja asut ovat tyylikkäät, kuten myös paikoitellen aika rajuiksikin äityvät maskeeraukset. Toistamiseen on harmi, ettei Luciferin todellista ulkomuotoa ole toteutettu maskeerauksin. Sentään kököt demoni-digiefektit välähtävät ruudulla vain pariin otteeseen. Äänityksestä huomaa paikoitellen nousevan taustakohinan hahmojen puhuessa, mutta jälkikäteen lisätyt äänitehosteet kuitenkin toimivat, eikä musiikeissakaan ole moittimista. Lucifer pääsee tietty klubillaan esittämään covereita eri kappaleista, mutta kenties parasta laulujen puolella on liiankin lyhyt "Crime Solving Devil".
Yhteenveto: Luciferin toinen tuotantokausi on mainiota jatkoa vekkulimaisesti alkaneelle sarjalle, vaikkakin paikoitellen tuntuu vahvasti siltä, että juonikuviot kiertävät kehää. Tekijät taitavat kokea pientä pelkoa hahmojen ja heidän suhteidensa viemisestä eteenpäin, jolloin tietyt jutut joko junnaavat paikoillaan tai ottavat takapakkia. Siitä huolimatta, että Luciferin ja Chloen romanttinen puoli ei tunnu etenevän, vaikka säpinää on selvästi ilmassa, kaksikkoa katsoo mielellään, sillä he toimivat niin hyvin parina. Tom Ellis on toistamiseen aivan mahtava päähenkilö Lucifer Morningstarina ja Lauren German jatkaa hyvää työtään etsivä Chloe Deckerinä. Tricia Helfer ei sen sijaan täysin vakuuta Luciferin äitinä ja hänen juonikuvionsa on myös niitä, jotka kiertävät ympyrää. Tietyistä heikkouksistaan huolimatta sarjaa seuraa yhä mielellään ja kauden loppuhuipennus nousee tähän mennessä sarjan parhaaksi jaksoksi. Se myös jättää odottamaan innolla Luciferin kolmannen kauden näkemistä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.2.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Lucifer, Yhdysvallat, 2016-, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Jerry Bruckheimer Television, Vertigo Entertainment, Aggressive Mediocrity
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti