TV-sarja: Matkalla avaruuteen, kausi 1 (Lost in Space - 2018)

MATKALLA AVARUUTEEN - KAUSI 1

LOST IN SPACE



Luoja: Irwin Allen
Pääosissa: Molly Parker, Toby Stephens, Maxwell Jenkins, Taylor Russell, Mina Sundwall, Ignacio Serricchio, Parker Posey, Sibongile Mlambo, Raza Jaffrey, Ajay Friese, Cary-Hiroyuki Tagawa, Yukari Komatsu, Kiki Sukezane, Veenu Sandhu, Brian Steele ja Selma Blair
Genre: scifi, seikkailu
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 48 minuuttia - 1 tunti 5 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 18 minuuttia
Ikäraja: 7

Lost in Space, eli suomalaisittain Matkalla avaruuteen on uusi versio samannimisestä scifisarjasta, mikä pyöri vuodesta 1965 vuoteen 1968 ja perustui Gold Key Comicsin sarjakuvaan Space Family Robinson (1962-1982), joka taas sai inspiraationsa Johann David Wyssin kirjasta The Swiss Family Robinson (Der Schweizerische Robinson - 1812). Sarjan pohjalta oli vuonna 1998 tehty elokuva Lost in Space - matkalla avaruuteen (Lost in Space) ja vuonna 2004 The WB Television Network suunnitteli uutta versiota sarjan pohjalta, nimeltä "The Robinsons: Lost in Space", mikä ei kuitenkaan edennyt pilottijaksoa pidemmälle. Vuonna 2014 Legendary Television ja Synthesis Entertainment alkoivat työstämään uutta sarjaa vanhan pohjalta ja seuraavana vuonna Netflixin suoratoistopalvelu nappasi projektin itselleen. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2017 ja lopulta uuden Matkalla avaruuteen -sarjan ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin huhtikuussa 2018. Sarja oli tarpeeksi suosittu, jotta sitä päätettiin jatkaa ja se sai kehuja kriitikoilta, kuten myös Emmy-ehdokkuuden parhaista erikoistehosteista. Itse olen sarjan alkamisesta asti pohtinut sen katselua, mutta viimeisten kolmen vuoden aikana se on jatkuvasti jäänyt toteutumatta. Kuitenkin nyt kun sarjan kolmas ja samalla viimeinen tuotantokausi on tulossa, päätin vihdoin ja viimein katsoa sen. Katsoinkin koko Matkalla avaruuteen -sarjan ensimmäisen kauden parissa päivässä.

Lähitulevaisuudessa Maa alkaa muuttua elinkelvottomaksi ihmisille valtavan asteroidin törmäyksen myötä ja selviytyjiä muutetaan uudelle planeetalle, Alfa Centaurille. Resolute-avaruusaluksen matkatessa avaruuden halki, jokin tekee vakavat vauriot alukseen ja aluksen miehistö evakuoidaan läheiselle planeetalle. 




Sarja seuraa Robinsonin perhettä, joka lähti Resolute-aluksella matkalle kohti Alfa Centauria, mutta joka joutuu tekemään pakkolaskun väärälle planeetalle Resolutessa koituvien ongelmien vuoksi. Robinsonin perheeseen kuuluvat äiti Maureen (Molly Parker), isä John (Toby Stephens), tyttäret Judy (Taylor Russell) ja Penny (Mina Sundwall), sekä poika Will (Maxwell Jenkins). Perheestä huomaa pitävänsä hyvinkin nopeasti, vaikka siitä löytyy myös ärsyttävätkin piirteensä. Pitkin tuotantokautta on kohtauksia, joissa asiat sujuisivat huomattavasti paremmin, jos kaikki viisi puhaltaisivat yhteen hiileen, eikä kukaan lähtisi sooloilemaan, mutta sellaista on turha odottaa. Eniten tätä voi huomata etäiseltä isähahmolta, joka pyrkii tekemään urotekoja ja Penny-tyttärestä, joka paikoitellen saa tyhmien päätöstensä vuoksi katsojan ihmettelemään, miten hän edes pääsi tällaiselle matkalle, jonka miehistö on valittu tarkkojen testien perusteella. Toki tällaiset seikat voi pistää inhimillisyyden piikkiin ja viisikosta on saatu tehtyä aidon perheen tuntuinen. Näyttelijät tekevät kaikki hyvää työtä - niin aikuiset kuin myös hyvin valitut lapset.
     Muita hahmoja sarjassa ovat mm. Resoluten miehistöön kuuluvat mekaanikko Don West (Ignacio Serricchio), huijauksella matkalle päässyt tohtori Smith (Parker Posey), insinööri Angela (Sibongile Mlambo), Dharin perhe Victor (Raza Jaffrey), Prisha (Veenu Sandhu) ja heidän lapsensa Vijay (Ajay Friese), biologi Hiroki Watanabe (Cary-Hiroyuki Tagawa), tämän tytär Naoko (Yukari Komatsu) ja tämän tytär Aiko (Kiki Sukezane), sekä uudelta planeetalta Willin löytämä robotti (Brian Steele). Don tuo kelpo huumoria mukaan kauteen ja Serricchio sopii rooliin passelisti. Poseykin on oiva valinta omaan rooliinsa salakavalaksi tohtori Smithiksi, mutta hahmolla on niin ilmiselvästi pahat mielessään kaiken aikaa, että useasti jopa ärsyttää, etteivät muut hahmot epäile mitään. Willin löytämä robotti on tietty mahtava tapaus ja pojan ja robotin välille muodostuva ystävyys oikein sympaattinen, mutta muut sivuhahmot lähinnä vain ajavat asiansa.




Tähän väliin täytyy kertoa, että alkuperäinen Matkalla avaruuteen -televisiosarja 1960-luvulta tai sen pohjalta tehty elokuva eivät ole minulle lainkaan tuttuja, joten aloitin Netflixin version samasta aiheesta täysin kylmiltään. Lisäksi tähän väliin täytyy ihmetellä sarjan alhaista, K7-ikärajaa, mikä sai minut etukäteen ajattelemaan, että kyseessä olisi jokin täysin lapsille tarkoitettu sarja. Vaikka Matkalla avaruuteen sopiikin hyvin koko perheen yhteiseksi scifiseikkailuksi, olisi K12 mielestäni lähempänä totuutta, sillä meno äityy paikoitellen hurjaksi hahmojen kohtaamien erilaisten vaarojen, kuten pimeässä luolassa metsästävien lento-olioiden tai yöllä leirintäalueelle saapuvien jättimäisten liskojen takia. Kenties juuri sen takia, että odotin huomattavasti lapsellisempaa menoa, olin erittäin positiivisesti yllättynyt, että Matkalla avaruuteen tarjoaa oikeasti mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista avaruusseikkailua, joka kuljettaa katsojansa uusiin maailmoihin (joskin planeetan metsämaisemat tuovat enemmän mieleen Suomen metsät kuin eksoottiset intergalaktiset lokaatiot).

Sarja käynnistyy välittömästi kiinnostavana, kun Robinsonin perheen pakosukkula syöksyy planeetalle ja vieläpä sen kylmimmälle kohdalle, missä yöllä pakkanen nousee niin korkeaksi, että ilman suojaa jäätyy nopeasti hengiltä. Hahmot heitetään välittömästi hengenvaaraan ja siinä heidät pidetään oikeastaan läpi tuotantokauden. Jatkuvasti tulee mutkia matkaan, johtuu se sitten ilmastosta, planeetan vaarallisista pedoista, teknisistä vioista tai ihmisten itsensä aiheuttamista ongelmista. Tunnin mittaiset jaksot menevät yllättävänkin vauhdilla, kun huomaa jääneensä niin intensiivisesti seuraamaan, miten Robinsonit selvittävät seuraavan pulmansa. Hienoa on, että pulmien ratkontaan vaaditaan vuorollaan eri perheenjäseniä ja jokainen viisikosta saa vähän väliä hetkensä valokeilassa.




Tuotantokaudelta löytyy myös vikansa, kuten jo kävi ilmi siitä, kuinka hahmot eivät millään tunnu tajuavan, että tohtori Smith punoo ilkikurisia juoniaan suoraan heidän nenän edessä. On myös turhauttavaa, kuinka typerästi hahmot päättävät toimia Smithin kanssa kauden loppupäässä. Lisäksi vaikka Robinsonin perheestä välittääkin ja haluaa nähdä heidän rikkinäisten väliensä korjaantuvan, ihmisdraama ei todellakaan ole sarjan vahvimpia puolia. Tällaiset asiat estivät tuotantokautta nousemasta täyteen potentiaaliinsa. Loppujen lopuksi eniten minua kuitenkin häiritsivät kummalliset asiat, kuten se, että vain puolessa jaksoista nähdään kokonaan sarjan alkutekstipätkä. Ei se erityisen ihmeellinen ole, mutta on silti outoa, kuinka se nähdään vain summanmutikassa viidessä tai kuudessa jaksossa. Toinen häiritsevä asia oli kakkosjakson kiusallinen Oreo-keksien tuotesijoittelu. Toisaalta se myös toimi, sillä loppuillan katsoin jaksoja, jatkuvasti pohtien kauppaan lähtöä ja Oreoiden ostoa.

Ohjaajat (kuten Game of Thronesiakin, 2011-2019, tehnyt Neil Marshall) rakentavat tunnelmaa mainiosti ja pitävät pakettia hyvin kasassa. Tiettyine vikoineenkin käsikirjoittajien työ toimii ja he keksivät jatkuvasti uusia ongelmia päähenkilöiden ratkottavaksi ja katsojan jännitettäväksi. Tekninenkin toteutus on onnistunutta. Kuvaus on taidokasta ja sitä tukee oivallinen leikkaus. Erilaisten avaruusalusten lavasteet ovat hienot, mutta ensimmäisen jakson jäinen lokaatio, missä hahmot viettävät kauan aikaa, näyttää jopa aivan liikaa studion lavasteelta ja rikkoo hieman illuusiota. Asut ovat tyylikkäät; etenkin asulla toteutettu ja digiefekteillä tehostettu robotti. Erikoistehosteet ovat näyttävät kautta linjan aina kulkuneuvoista avaruusmaisemiin. Äänimaailmalla on vain tehostettu scifihenkeä ja Christopher Lennertzin säveltämillä musiikeilla luodaan seikkailun henkeä. Sarjan tunnusmusiikissa on myös hyödynnetty melodioita alkuperäisen Matkalla avaruuteen -sarjan John Williamsin vastaamasta tunnusmusiikista.




Yhteenveto: Netflixin Matkalla avaruuteen -sarjan ensimmäinen tuotantokausi on erittäin mainiota scifiseikkailua koko perheelle, joskin siitä löytyy tietyt ongelmansa. Hahmojen tekemien hölmöjen päätösten ja kiusallisen tuotesijoittelun lisäksi on jopa turhauttavaa, kuinka kukaan ei tunnu huomaavan, kuinka ilmiselvän paha tohtori Smith on. Muuten sarja toimii todella hyvin. Robinsonin perhe on onnistunut näyttelijävalintoja myöten ja perheen seikkailuun hyppää heti mukaan. Kauden aikana hahmojen täytyy ratkoa erilaisia pulmia, joita uusi planeetta tuntuu vähän väliä tarjoavan. Hahmot heitetään jatkuvasti jonkin vaaratilanteen tai ongelman äärelle ja on mielenkiintoista nähdä heidän ratkovan niitä. Jokainen perheenjäsen pääsee erottumaan edukseen muutamaankin otteeseen kauden aikana. Vajaan tunnin mittaiset jaksot kulkevat nopeasti ja koko kauden katsoo helposti lyhyessäkin ajassa. Tekninen puoli on erittäin oivallista, vaikka välillä voikin huomata selkeitä digitaalisuuksia tehosteissa. Asulla ja tietokonetehosteilla toteutettu robotti on vaikuttava ilmestys. Kaikin puolin Matkalla avaruuteen aloittaa mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan avaruustarinan, joka vielä päättyy ärsyttävän pahaan paikkaan, jolloin jatkoa on pakko nähdä.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.1.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Lost in Space, Yhdysvallat, 2018-, Legendary Television, Synthesis Entertainment, Applebox Pictures, Clickety-Clack Productions


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti