TV-sarja: Never Have I Ever, kausi 1 (2020)

NEVER HAVE I EVER - KAUSI 1

Luojat: Mindy Kaling ja Lang Fisher
Pääosissa: Maitreyi Ramakrishnan, Lee Rodriguez, Ramona Young, Poorna Jagannathan, Richa Moorjani, Jaren Lewison, Darren Barnet, John McEnroe, Niecy Nash, Eddie Liu, Christina Kartchner, Benjamin Norris, Dino Petrera, Adam Shapiro, Cocoa Brown, Martin Martinez, Chelly, Iqbal Theba, Sendhil Ramamurthy, Jae Suh Park ja Andy Samberg
Genre: komedia
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 27 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 29 minuuttia
Ikäraja: 13

Never Have I Ever on Mindy Kalingin ja Lang Fisherin luoma Netflixin komediasarja, joka perustuu osittain Kalingin nuoruuteen. Sarjan kuvaukset alkoivat heinäkuussa 2019 ja lopulta Never Have I Everin ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin huhtikuussa 2020. Sarja nousi välittömästi todella suosituksi ja se sai paljon kehuja niin katsojilta kuin kriitikoilta. Siitä huolimatta jätin sarjan katsomatta, kun se alunperin ilmestyi, sillä pelkäsin, että kyseessä olisi yksi kehno teinisarja muiden joukossa. Vasta kun aloin näkemään sarjaa monilla listoilla vuoden parhaimpien televisiosarjojen joukossa, kiinnostukseni heräsi ja nyt kun Never Have I Ever on saamassa jatkoa, päätin vihdoin aloittaa sen katselun. Katsoinkin koko tuotantokauden yhden päivän aikana.

High schoolin toisen vuoden opinnot aloittava Devi Vishwakumar päättää nousta suositummaksi ja saada vihdoin unelmiensa pojan, vuotta vanhemman Paxtonin. Samalla Deviä kuitenkin vaivaa syvästi hänen vastikään kuolleen isänsä menetys, josta hän ei tunnu osaavan päästää irti.

Pääroolissa intialaistaustaisena 15-vuotiaana tyttönä Devi Vishwakumarina nähdään Maitreyi Ramakrishnan, joka ei ollut tätä ennen näytellyt missään televisiosarjassa tai elokuvassa. Sarjan luoja Mindy Kaling itse valitsi Ramakrishnanin yli 15 tuhannen hakijan joukosta ja teki erittäin mainion valinnan. Ramakrishnan tulkitsee vaikuttavasti hahmonsa monimutkikkaita tuntemuksia, tämän yrittäessä päästä eroon imagostaan nörttinä, sekä päästä yli isänsä (Sendhil Ramamurthy) äkillisestä kuolemasta, minkä lisäksi hahmoa vaivaa hänen hankala suhde äitiinsä (Poorna Jagannathan). Ramakrishnan tekee hahmostaan pidettävän ja ymmärrettävän niinäkin hetkinä, jolloin katsojaa turhauttaa, millaisia valintoja Devi tekee. 

     Muita hahmoja sarjassa ovat mm. Devin luona asuva Kamala-serkku (Richa Moorjani), Devin parhaat ystävät Fabiola ja Eleanor (Lee Rodriguez ja Ramona Young), Devin ihastuksenkohde Paxton (Darren Barnet), Devin kiusaaja Ben (Jaren Lewison), sekä Devin terapeutti Ryan (Niecy Nash). Sarjan hahmogalleria on aivan mahtava, täynnä mitä hilpeimpiä hahmoja, joista moniin on onnistuttu panostamaan erittäin hyvin. Katsojan suhtautuminen aika lailla jokaiseen hahmoon muuttuu pitkin tuotantokautta. Fabiolalle ja Eleanorille on kirjoitettu omat juonikuvionsa, johon liittyy kamppailua oman seksuaalisen suuntautumisen kanssa, sekä perheongelmia. Erityisesti Benin hahmo onnistuu vakuuttamaan, sillä aluksi hahmo lähinnä vain ärsyttää, mutta kauden edetessä hänestä alkaa välittämään yllättävänkin paljon. Kaikki näyttelijät hoitavat hommansa taidokkaasti. Mukana on pientä ylinäyttelemistä vähän joka suunnasta, mutta se on hoidettu mallikkaasti ja tuntuu vain tehostavan sarjaa.

Samalla kun saan televisiosarjoja pois katsomattomien sarjojen listaltani, joudun jatkuvasti lisäämään sarjoja listalleni "miksi en katsonut näitä aiemmin". Never Have I Ever ansaitsi nopeasti paikan listalta, ollessaan mitä ilahduttavin piristysruiske, josta tuntuu jatkuvasti löytyvän enemmän pinnan alta kuin mitä siltä voisi odottaa. Ennakkoluuloissani uskoin sarjan olevan pelkkä yksi tympäännyttävä teiniroska lisää muiden samanlaisten joukkoon, joista esimerkiksi Riverdaleen (2017-) ja Afteriin (2019) tässä viitataan pariinkin otteeseen. Sarja oli kuitenkin sellainen lajityypin mullistaja kuten Netflixin valloittava Sex Education (2019-), että kenties genre ei olekaan täysin tuhoon tuomittu. Toki sarjasta löytyy paljon lajityypille tuttuja juttuja, kliseitä ja teinidraamailua, mutta toteutus on niin mahtava, että katsoin vaivatta selvät ennalta-arvattavuudetkin sormien läpi. Never Have I Ever on täydellinen osoitus siitä, että tuhat kertaa nähdyt kliseetkin toimivat, jos niihin löydetään jokin uusi kulma ja ne tarjotaan uudella tavalla.

Iso syy sille, miksi sarja voitti minut nopeasti puolelleen, on, kuinka hauska se on. Nauroin läpi sarjan avausjakson mitä nokkelimmille ja kiusallisimmille jutuille. Sarja esittää teiniyden suuren myötähäpeän kautta ja pitkin tuotantokautta pääsee naureskelemaan hetkille, jotka ovat erittäin tuttuja omastakin nuoruudesta. Sen lisäksi, että on hilpeää katsoa, kuinka teinit yrittävät kovasti olla aikuisia, on erityisen hulvatonta, kun aikuiset yrittävät olla kuin teinit. Adam Shapiron näyttelemän historianopettajan dabatessa (ja vieläpä väärin) oli juuri niin koomista kuin omassa nuoruudessa, opettajien yrittäessä olla kuin nuoriso. Teinijuttujen lisäksi komedian kohteeksi päätyy myös Devin intialaistausta ja kuinka hän yrittää olla enemmän amerikkalainen kuin perinteitä kunnioittava äitinsä. Tästä saadaan aikaiseksi myös oivallista draamaa.

Erityisesti draaman saralla Never Have I Ever teki vaikutuksen ja loppupäässä huomasin jopa liikuttuvani, sillä hahmot ja heidän monimutkikkaiset ja konflikteja täynnä olevat juonikuvionsa olivat muodostuneet yllättävänkin tärkeiksi. Hahmojen kohtaamat vaikeudet niin omassa päässään kuin muiden kanssa ovat autenttisen tuntuiset ja monipuoliset. Eri hahmojen käsittelemät ongelmat törmäävät toisiinsa ja siitä syntyy kokonaan uusia konflikteja. Sarja kuvastaa hienosti, kuinka teini-iässä ongelmien selvittämisestä muodostuu erityisen vaikeaa, eikä asiaa auta yhtään se, kun niitä ongelmia kertyy jatkuvasti päällekäin. Devi aiheuttaa vähän väliä uusia ongelmia, sillä hän ei osaa käsitellä isänsä menehtymistä. Tämä tuska ja irtipäästämisen vaikeus nostavat sarjan korkeammalle tasolle ja tekevät sarjasta oikeasti loistokkaan.

Sarja ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton. Loppujen lopuksi isoin vika on se, että kertojaääneksi on jostain syystä valittu entinen tennispelaaja John McEnroe. Hänet yritetään liittää tarinaan sillä, että hän oli Devin isän suosikkipelaaja, mutta tämä tuntuu silti lopulta aika löyhältä. Vaikka ymmärrän monien kritiikin, että on outoa, että monikulttuurista representaatiota edustava sarja pistää valkoisen miehen selostamaan, isoin ongelmani on, ettei McEnroen puhe yksinkertaisesti sovi mukaan. Hänen työnsä ääninäyttelijänä ei vakuuta ja monet kertojan vitseistä menettävät tehonsa, sillä McEnroe ei osaa lausua niitä oikealla tavalla. Erityisesti tämä ongelma korostuu yhdessä jaksossa, jossa kertojana toimii oikea komedianäyttelijä Andy Samberg, joka on huomattavasti parempi hommassaan.

Ohjaajat rakentavat erinomaisesti tunnelmaa ja tasapainottelevat taidokkaasti hersyvän huumorin ja iskevän draaman välillä. Käsikirjoittajat tekevät loistotyötä hahmojen kanssa ja viedessään tarinaa eteenpäin. Teknisesti Never Have I Ever on oivallisesti toteutettu, vaikkei mitään erityisen ihmeellistä kuvauksesta tai leikkauksesta löydykään. Lavasteet ja asut ovat tyylikkäät ja visuaalisesti sarja on mukavan kirkas ja värikäs. Äänimaailmakin on hyvin luotu ja Joseph Stephensin säveltämät musiikit tunnelmoivat miellyttävästi taustalla.

Yhteenveto: Never Have I Everin ensimmäinen tuotantokausi on iso yllättäjä ja varsinainen piristys kulahtaneessa teinigenressä. Vaikka seasta löytyykin lajityypille tavanomaisia kliseitä ja ennalta-arvattavuuksia, monet tutut jutut tarjotaan jonkinlaisella käänteellä, mikä pitää hommaa raikkaana. Kauden käsikirjoitus on todella väkevää. Hahmot, heidän juonikuvionsa ja konfliktinsa ovat kaikki mainioita ja jossain kohtaa sitä saattaakin huomata välittävänsä heidän vaikeuksista ihan tosissaan, oikein herkistymiseen asti. Draamapuoli on yllättävänkin vakuuttava, mutta niin on onneksi myös sarjan huumoriosasto. Erityisesti kauden alkupää on lähestulkoon hulvaton. Nauroin todella makeasti monenlaisille vitseille, joita kausi tarjoaa. Harmillisesti kertojaäänenä toimivan John McEnroen heitot jättävät hieman kylmäksi, sillä tennispelaajaa ei ole siunattu erityisillä komedialahjoilla. Monet kertojalle kirjoitetut vitsit valuvat hukkaan, sillä McEnroe ei hallitse hommaansa ääninäyttelijänä. Muuten näyttelijät suoriutuvat todella hyvin rooleistaan - erityisesti pääosaa esittävä ensikertalainen Maitreyi Ramakrishnan. Pelkäsin Never Have I Everin olevan samaa tympäännyttävää teiniskeidaa kuin moni muu vastaava teos, mutta se osoittautuikin suorastaan loistavaksi komediaksi, jonka pian ilmestyvää jatkokautta jään nyt odottamaan innolla!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.1.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Never Have I Ever, Yhdyvallat, 2020-, Netflix, Universal Television