THE SOPRANOS - KAUSI 3
Luoja: David Chase
Pääosissa: James Gandolfini, Edie Falco, Lorraine Bracco, Tony Sirico, Michael Imperioli, Robert Iler, Jamie-Lynn Sigler, Joe Pantoliano, Dominic Chianese, Steven Van Zandt, Jason Cerbone, Drea de Matteo, Aida Turturro ja John Ventimiglia
Genre: rikos, draama
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: noin 54 minuuttia - Yhteiskesto: noin 11 tuntia 42 minuuttia
Ikäraja: 16
David Chasen luoma televisiosarja The Sopranos nousi nopeasti valtavaan suosioon ensimmäisen tuotantokautensa myötä, mikä keräsi ylistystä niin katsojilta kuin kriitikoilta ja onnistui voittamaan parhaan draamasarjan Golden Globe -palkinnon. Toinen tuotantokausi vain jatkoi voittokulkua, kasvattaen katsojalukuja ja keräten lisää pystejä ja ehdokkuuksia eri palkintogaaloissa. Kolmannen kauden teko alkoikin pian ja sen jaksot alkoivat pyöriä televisioissa maaliskuussa 2001. Katsojaluvut nousivat jälleen ja kriitikot kehuivat tuotantokautta maasta taivaisiin, etenkin kauden yhdennentoista jakson takia. Kausi sai 15 Emmy-ehdokkuutta (mm. paras draamasarja, miessivuosa, naissivuosa ja ohjaus), joista se voitti parhaan miespääosan, naispääosan ja käsikirjoituksen palkinnot, sekä neljä Golden Globe -ehdokkuutta (paras draamasarja, miespääosa ja naispääosa). Itse aloin katsomaan The Sopranosia vasta tänä vuonna, valmistautuakseni tulevaan esiosaan The Many Saints of Newark (2021) - sekä tietty paikkaamaan valtavaa aukkoa sivistyksessäni. Pidin ensimmäistä kautta erinomaisena ja toista kautta loistavana, joten aloitin innoissani kolmannen tuotantokauden katselun muutama viikko kakkoskauden päättymisen jälkeen.
Tony Sopranon elämä ei millään tunnu helpottavan. Hänen äitinsä kuolee, hänen poikansa joutuu jatkuvasti ongelmiin, hänen tyttärensä vaikuttaa kapinoivan häntä vastaan, FBI vaanii jatkuvasti kulman takana ja nyt hän joutuu ottamaan vaimonsa mukaan terapiaan.
Kolmatta kertaa James Gandolfini räjäyttää katsojan tajunnan huikealla roolityöllään mafiapomo Tony Sopranona. Gandolfinista huokuu suurta vimmaa ja hänet päästetään valloilleen monta kertaa tuotantokauden aikana. Vaikka katsoja edelleen tavallaan pitää Tonysta, hahmo osaa myös olla pelottava, esitellessään julmuuttaan, minkä lisäksi tällä kaudella hänestä nousee esille rasistisia ja homofoobisia piirteitä. Katsoja ei millään voi olla hänen puolellaan, mutta hahmo on kauheuksineenkin niin fantastisen upea ja Gandolfini niin huikea roolissaan, että katse lukittuu ruutuun täysillä aina, kun hän on ruudulla. Gandolfini voitti toistamiseen parhaan miespääosan Emmy-palkinnon ja sai taas kerran Golden Globe -ehdokkuuden, taas täysin ansaitusti.
Myös Tonyn vaimoa, Carmela Sopranoa näyttelevä Edie Falco voitti Emmy-palkinnon tästä kaudesta ja hänkin täysin ansaitusti. Carmela alkaa tosissaan kyllästymään Tonyn puuhailuihin ja vihdoin nousee tätä vastaan. Falcostakin löytyy karismaa. Pariskunnan lapset nostetaan uudella tavalla esiin, kun tytär Meadow (Jamie-Lynn Sigler) alkaa seurustelemaan collegessa poikien kanssa, joita hänen isänsä ei hyväksy, mikä luo suuren kiistan heidän välille. Anthony Jr. (Robert Iler) taas joutuu vähän väliä ongelmiin koulussa, tehden toinen toistaan typerämpiä asioita. Sigler ja Iler parantavat taas kerran tasoaan ja heidän hahmoistaan kiinnostuu enemmän.
Aiemmilla kausilla käsikirjoittajan ammatista haaveillut Christopher (jälleen yhden kauden jaksoista kirjoittanut Michael Imperioli) jää paikoitellen hieman taustalle, mutta saa omat hetkensä loistaa. Samoin Junior-setä (Dominic Chianese) on aika pienessä osassa monissa jaksoissa, mutta hänelläkin on oma tärkeä juonikuvionsa kauden aikana. Silvio (Steven Van Zandt) lopettaa Scarface - arpinaaman (Scarface - 1983) siteeraamisen. Sen sijaan Paulie (Tony Sirico) nousee selkeämmin esiin ja muuttuu mahtavammaksi tapaukseksi, kettuillessaan enemmän kaikille. Uutena hahmona mafiahommiin tuodaan Joe Pantolianon näyttelemä Ralph Cifaretto, joka haluaa saada selville, mitä edellisellä kaudella kuolleelle Richielle (David Proval) oikeasti tapahtui. Richien tavoin Ralph tuo ongelmia Tonyn työhön ja Pantoliano on nappivalinta hieman ylimieliseksi mafiosoksi.
Lorraine Bracco tietty palaa tohtori Jennifer Melfiksi, jonka luona Tony käy edelleen säännöllisesti puhumassa tuntemuksistaan ja päivistään. Muiden näyttelijöiden tavoin Bracco on yhä aivan yhtä hyvä osassaan kuin ennenkin. Hänen hahmonsa kokee kauden alkupäässä mielenkiintoista muutosta ja hänet pistetäänkin pahan dilemman eteen, mikä tekee hänestä uudella tavalla kiinnostavan hahmon.
Tonyn äitiä näytellyt Nancy Marchand valitettavasti menehtyi pian toisen kauden julkaisemisen jälkeen, joten tekijöiden täytyi keksiä, mitä tehdä hänen hahmonsa kanssa. Livia Soprano kuoleekin heti kauden alussa, mutta hänelle on annettu vielä yksi kohtaus, mikä on selkeästi, mutta jokseenkin liikuttavasti kasattu arkistomateriaaleista. Tonyn ja hänen äitinsä vaikea suhde oli yksi suosikkijutuistani sarjan avauskaudella ja hahmon kuoleman toteutus on erittäin onnistunut, tuoden mukaan tiettyä tunteikkuutta, mikä edellisiltä kausilta on hieman puuttunut.
Ei ole mikään ihme, että monet The Sopranosin fanit pitävät tätä kolmatta tuotantokautta sarjan parhaimpana. Vaikken ole nähnyt vielä kolmea myöhempää kautta, on tämä mielestäni selvästi paras kausi tähän mennessä. Kolmas kausi ottaa edellisiltä kausilta kaikki mahtavimmat jutut ja pyörittelee niistä liki täydellisen paketin! Hieman tylsemmät täytejaksot loistavat poissaolollaan ja vaikka kausi on minuuttimäärältään selvästi edellisiä kausia pidempi, tuntuu se kulkevan nopeammin ja siihen koukuttuu paljon pahemmin. Heti kauden avausjakson ensimmäisestä kohtauksesta katsoja lumoutuu täysin. FBI:n vinkkelistä toteutettu avausjakso on mitä parhain lähtölaukaus ja se on vasta ensimmäinen merkki, kuinka upeaa menoa onkaan tiedossa. Mukaan isketään merkittäviä konflikteja vähän väliä, jotka vain monimutkistavat tarinaa ja lisäävät jännitettä. Kaudella tuntuu olevan liipaisinsormi herkässä ja katsoja pohtii kaiken aikaa, kuka kuolee seuraavaksi?
Tuotantokaudelta ei tunnu heikompaa juonikuviota löytyvän, vaan kaikki Tonyn terapiakäynneistä mafiasotkuihin ja jopa Meadow'n parisuhdeongelmiin kiinnostaa, sillä käsikirjoittajat pistävät vielä paremmin parastaan. Taustalla tapahtuu juonittelua ties ketä vastaan ja juonikuviot joutuvat solmuihin, mitkä vain pahentavat tilanteita entisestään. Osa juonikuvioista kulminoituu jo tällä kaudella vaikuttavasti, kun taas joidenkin kohdalla päästään tosissaan vauhtiin vasta kauden loppupäässä ja jätetään jutut sitten kesken, jotta katsojan on pakko siirtyä heti seuraavaan kauteen. Vaikka mukana on yksittäisten jaksojen sisäisiä juonikuvioita, joihin ei myöhemmin enää palata kuin ehkä sivulauseella, suurimmaksi osaksi eri tarinakaaret todella vaikuttavat näihin hahmoihin ja muovaavat heitä eteenpäin. Lisäksi hahmojen väliset dialogit ovat entistäkin mahtavampia ja keskustelut vain täydellistää se, kuinka upeasti näyttelijät repliikkinsä lausuvat. Huumoria mukaan tuovat Tonyn kiertoilmaukset, kun tämä selittää töistään tohtori Melfille; kuinka hän pisti jonkun ennenaikaiselle eläkkeelle tai lähetti jonkun vihreämmille laitumille.
Ja totta kai minun täytyy erikseen puhua vielä tuotantokauden 11. jaksosta, Pine Barrensista, mitä ei vain pidetä kauden parhaana jaksona, vaan kenties koko The Sopranosin parhaana jaksona ja vieläpä yhtenä parhaimpana jaksona televisiosarjojen historiassa! Jälleen kerran, ei mikään ihme: jakso on niin mielettömän hyvä! Intensiivisyys on huipussaan pitkin jaksoa ja tapahtumia seuraa hievahtamatta paikoillaan. Tästä jaksosta vastaa löytyykin mestarillista sanailua hahmojen välillä. Ensimmäistä kertaa The Sopranosia katsoessani halusin katsoa saman jakson heti uudestaan, mutta lopulta halu nähdä, kuinka kausi päättyy, voitti. Erityisen yllättynyt olin siitä, että jakson on ohjannut näyttelijä Steve Buscemi! Toinen huippujakso kaudella on alkupäästä löytyvä Employee of the Month, minkä juonikuvio on todella pysäyttävä. Nämä kaksi täydellistä jaksoa toimivat kirsikkana kakun päällä. Ja kun muukin kakku maistuu paremmin kuin pari aiempaa, on lopputuloksena tähän mennessä paras tuotantokausi The Sopranosia.
Tämäkin kausi on kuvattu tyylikkäästi ja leikattu kasaan sujuvasti. Yökohtauksissa valaisua hyödynnetään kenties taidokkaammin kuin aiemmilla kausilla ja erityisen näyttävä on, kun pilkkopimeässä ainoa valo on aseen välähdys, joka paljastaa ampujan kasvot. Lavasteet ja asut ovat tuttua laatua, ja myös äänimaailma on oivallinen. Arkistomateriaaleista työstetty Tonyn Livia-äiti paistaa nykypäivänä selvästi läpi, mutta silti on ihailtavaa, kuinka taidokkaasti hahmo saatiin tuotua vielä yhteen kohtaukseen vuonna 2001 televisiosarjan budjetilla. Tunnuskappaleena toimii edelleen Alabama 3:n svengaava Woke Up This Morning, minkä aikana on mahdotonta olla liikkumatta edes hieman rytmissä ja laulaa mukana.
Yhteenveto: The Sopranosin kolmas tuotantokausi on aika lailla täydellinen paketti. Tekijät ovat todella seuranneet, mikä sarjassa on toiminut parhaiten ja ammentavat vain niistä jutuista tähän kauteen. Kausi lähtee käyntiin fantastisesti ja koukuttaa katsojansa heti. Meno ei todellakaan hellitä, vaan se pistää kaiken aikaa paremmaksi, tarjoten tähän asti sarjan parasta antia. Kauden alkupään Employee of the Month -jakso on jo huikea, mutta loppupäästä löytyvä Pine Barrens nostaa riman todella korkealle. Siinä kaikki viedään huippuunsa ja katsoja ällistytetään kerta toisensa jälkeen. Muutenkin kaudella tunnelma pysyy aiempaa tiiviimpänä ja jännite jatkuvasti korkealla. Tunnin pituiset jaksot ovat nopeasti ohi, kun ne on täytetty erinomaisella dialogilla, mukaansatempaavilla juonikuvioilla, väkevällä ohjauksella ja mestarillisilla näyttelijäsuorituksilla. Edie Falco ja Lorraine Bracco loistavat taas ja James Gandolfini onnistuu pistämään vieläkin paremmaksi kuin aiemmin. Kaikin puolin The Sopranosin kolmas kausi nousee edellisten, aivan mahtavienkin kausien yläpuolelle. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi olla selvää, miksi sarjaa ylistetään yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmaksi. Finaali jätetään jännittävään paikkaan, jotta katsojan on pakko jatkaa seuraavalle kaudelle. Mutta pystyvätkö tekijät enää millään ylittämään tätä?
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.7.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
The Sopranos, Yhdysvallat, 1999-2007, HBO, Brillstein Entertainment Partners, The Park Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti