TV-sarja: Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset, kausi 1 (The Lord of the Rings: The Rings of Power - 2022)

TARU SORMUSTEN HERRASTA: MAHTISORMUKSET - KAUSI 1

THE LORD OF THE RINGS: THE RINGS OF POWER

Luojat: J. D. Payne ja Patrick McKay
Pääosissa: Morfydd Clark, Robert Aramayo, Owain Arthur, Markella Kavenagh, Ismael Cruz Córdova, Lenny Henry, Charlie Vickers, Nazanin Boniadi, Daniel Weyman, Megan Richards, Tyroe Muhafidin, Lloyd Owen, Cynthia Addai-Robinson, Maxim Baldry, Dylan Smith, Joseph Mawle, Benjamin Walker, Charles Edwards, Sophia Nomvete, Bridie Sisson, Ema Horvath, Peter Mullan, Jed Brophy
Genre: fantasia, seikkailu, toiminta, draama
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 1 tunti 6 minuuttia - 1 tunti 13 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 25 minuuttia
Ikäraja: 13

J. R. R. Tolkienin fantasiamaailma Keski-Maahan sijoittuvat kirjat Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit or There and Back Again - 1937) ja Taru sormusten herrasta -trilogia (The Lord of the Rings - 1954-1955) nousivat valtavaan maailmanlaajuiseen suosioon ja niitä pidetäänkin fantasiakirjallisuuden peruspilareina. Kirjat kääntyivät vähitellen elokuvamuotoon, ensin animaatioina The Hobbit (1977), Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings - 1978) ja The Return of the King (1980), ja niiden jälkeen Peter Jacksonin ohjaamina trilogioina Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings - 2001-2003) ja Hobitti (The Hobbit - 2012-2014). Vuonna 2017 Tolkienin perikunta ja Warner Bros. ryhtyivät kauppaamaan Tolkienin töiden elokuvaoikeuksia potentiaalista televisiosarjaa varten Netflixille ja HBO:lle, kunnes oikeudet nappasi Amazon, joka halusi luoda kilpailijasarjan Game of Thronesille (2011-2019). Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2020, mutta jo muutamaa viikkoa myöhemmin ne piti keskeyttää juuri alkaneen koronaviruspandemian takia. Kuvaukset jatkuivat toukokuussa ja nyt Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset -nimen saaneen televisiosarjan ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu kokonaan Amazonin Prime Video -palvelussa. Itse pidän valtavasti Tolkienin töistä ja Jacksonin Taru sormusten herrasta -trilogia kuuluu ehdottomiin leffasuosikkeihini. Olinkin epäileväinen, kun kuulin uuden sarjan olevan tekeillä. Traileritkaan eivät vakuuttaneet minua, mutta päätin silti antaa reilun mahdollisuuden ja katsoin sarjan jaksot heti julkaisupäivinä.

Keski-Maan Toisella Ajalla haltia Galadriel jahtaa pimeyden ruhtinasta Sauronia. Haltia Elrond turvautuu kääpiöprinssi Durinin apuun pelastaakseen lajinsa. Haltia Arondir suojelee ihmiskylää raivoavilta örkeiltä, kun taas pienikokoinen karvajalkatyttö Nori löytää metsästä taivaalta pudonneen muukalaisen.

Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset sijoittuu aikaan tuhansia vuosia ennen Hobitin ja Taru sormusten herrasta -trilogian tapahtumia. Sarja sisältää tuttuja hahmoja, kuten myös monia uusia tuttavuuksia. Haltiat Galadriel ja Elrond ovat sarjan keskiössä, Morfydd Clarkin ja Robert Aramayon näytteleminä. Nuorena Galadriel oli sotilaskomentaja, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä ja surmata pimeyden ruhtinaan Sauronin. Elrond taas hoitaa rauhallisempia neuvotteluhommia, etsien pelastusta kuolevalle haltialajille. Clark ja Aramayo istuvat passelisti rooleihinsa, vaikkei kummastakaan löydy samaa karismaa ja mystisyyttä kuin Jacksonin filmeissä Galadrielia ja Elrondia näytelleistä Cate Blanchettista ja Hugo Weavingista.

     Muita haltiahahmoja sarjassa ovat mm. suurkuningas Gil-galad (Benjamin Walker), seppä Celebrimbor (Charles Edwards) ja soturi Arondir (Ismael Cruz Córdova), joka on salaa rakastunut ihmisnaiseen, Bronwyniin (Nazanin Boniadi), joka on yksinhuoltajaäiti nuorelle Theo-pojalle (Tyroe Muhafidin). Ihmishahmoja ovat lisäksi karkotettu Halbrand (Charlie Vickers), Númenor-saaren kuningatar Míriel (Cynthia Addai-Robinson), númenorialaiskapteeni Elendil (Lloyd Owen) ja hänen poikansa Isildur (Maxim Baldry). Elrond kaveeraa kääpiöprinssi Durinin (Owain Arthur) kanssa, joka taas on naimisissa Disan (Sophia Nomvete), ruudulla ensimmäistä kertaa esiintyvän kääpiönaisen kanssa. Oman juonikuvionsa saavat myös pienikokoisten hobittien esi-isät, matkaavat karvajalat, joihin kuuluvat mm. johtaja Sadoc (Lenny Henry) ja nuoret kaverukset Nori (Markella Kavenagh) ja Poppy (Megan Richards), jotka törmäävät metsässä taivaalta pudonneeseen muukalaiseen (Daniel Weyman). Pahisosastoa taas edustaa örkkiarmeijaa johtava Adar (Joseph Mawle), sekä salaperäinen kolmikko (Bridie Sisson, Edith Poor ja Kali Kopae). Itse Sauron jää lähinnä mainintojen tasolle, eikä pimeyden ruhtinas ole läsnä niin kuin voisi toivoa. Näyttelijäkaarti suoriutuu läpikotaisin hyvin rooleistaan, mutta erityisiä vaikutuksia yksikään ei oikeastaan tarjoa.

Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset onnistui aiheuttamaan aikamoisen someraivon heti, kun siitä ilmoitettiin. Aluksi projektista sai käsityksen, että kyseessä on televisiosarjaversio Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjojen pohjalta, kunnes kävi ilmi, että kyse olisikin löyhemmästä adaptaatiosta, joka ottaisi lähinnä inspiraatiota Tolkienin töistä. Etukäteen en ollut ollenkaan vakuuttunut sarjasta ja näin sen lähinnä epätoivoisena rahastuksena ja yrityksenä kilpailla Game of Thronesin suosion kanssa. Päätin silti antaa mahdollisimman reilun mahdollisuuden sarjalle ja nyt ensimmäisen kauden nähneenä täytyy todeta, että kyseessä on ihan kelpo avaus fantasiasarjalle. Kauas jäädään Tolkienin kirjoista ja Jacksonin elokuvasovituksista, mutta sarja on silti tarpeeksi menevää satuviihdettä, että palasin sen pariin mielelläni joka perjantai uuden jakson merkeissä.

Sarja on viime viikkojen aikana herättänyt paljon voimakasta keskustelua internetissä. Sarjan keräämästä kritiikistä ymmärrän hyvin osan, kun taas jotkut kommentit kuulostavat negatiivisuuden lietsomiselta negatiivisuuden vuoksi. Toisin kuin Jacksonin elokuvissa, Mahtisormuksissa on mukana näyttelijöitä, jotka kuuluvat etnisiin vähemmistöihin. Tästä on moni suivaantunut, mille en voi olla tuhahtelematta. Itseäni ei todellakaan häirinnyt, että mukana on vaikkapa tummaihoinen haltia. Ainoa häiritsevä asia haltioissa on, ettei heillä kaikilla ole pitkät hiukset. Kyllähän haltioilla pitkät hiukset kuuluu olla! Monet ovat myös suuttuneet, kun sarjan keulakuvana toimii taisteleva nainen. Jo Tolkien kirjoitti Galadrielin olleen soturi nuorempana, joten tämäkin kritiikki on naurettava. Clark on roolissaan uskottava, tehden Galadrielista coolin hahmon.

Sitten taas mukana on kritiikkiä, minkä ymmärrän hyvin - erityisesti tekijöiden ottamat vapaudet Tolkienin rakentamasta aikajanasta. Mukana on paljon juttuja, mitkä ovat kyllä osa Keski-Maan laajaa historiaa, mutta ne on sullottu tapahtumaan lähes samanaikaisesti. Joitain juttuja on muuteltu ja toisissa taas on ymmärretty väärin Tolkienin pointti. Erityisen häiritsevää on, että Taru sormusten herrasta -kirjoissa ja -elokuvissa tulihirviö Balrogin herääminen Morian kaivoksissa kerrottiin johtuneen kääpiöiden ahneudesta. Mahtisormuksissa tämä johtuu kääpiöiden yrityksestä auttaa haltioita pelastamaan lajinsa. Opetus ahneuden seurauksista on siis vaihtunut kömpelöön muotoon "jos autat kaveriasi, pahoja asioita seuraa". Sarjasta löytyy myös muutama kiusallisesti tehty mysteeri, liittyen siihen, kuka Sauron on, mikä on Theon löytämän rikkoutuneen miekan pointti ja kuka on mysteerimuukalainen, jonka Nori löytää metsästä? Sauron-mysteeri tuntuu turhalta, miekkajuttu ratkeaa hieman kyseenalaisesti ja muukalaisen identiteetin arvaa jo avausjaksossa.

Vaikka Taru sormusten herrasta: Mahtisormuksista löytyy vikansa, on siinä myös omat onnistumisensa. Juonikuviot vievät tarpeeksi passelisti mukanaan, jolloin yli tunnin jaksot kulkevat yllättävänkin vauhdikkaasti. Eri juonikuvioiden välillä tasapainotellaan tarpeeksi sujuvasti. Jotkut jaksot hyppivät useiden kuvioiden välillä, kun taas toiset keskittyvät pääasiassa yhteen tai kahteen kuvioon. Olen aina pitänyt hobiteista, joten koin näiden karvajalkojen osuuden sympaattiseksi seurattavaksi. Sympaattinen on myös Elrondin ja prinssi Durinin ystävyys. Tämän juonikuvion kohdalla on myös hienoa päästä näkemään Morian kaivokset ja Khazad-dûm todellisessa loistossaan, ennen hiisien hyökkäystä. Galadrielin seikkailut taas vievät katsojaa kiehtovasti paikkoihin, joista on aiemmin vain kuultu, mutta joita ei esimerkiksi Jacksonin filmeissä päässyt näkemään.

Sarjasta löytyy onnistunutta satumaisuutta ja ihastuttava Keski-Maa lumoaa jälleen pauloihinsa. Mukana on oivaa seikkailun tuntua, eri tavoin toteutettuna. Karvajalkojen matka on hieman lapsiystävällisempää seikkailua, kun taas Galadrielin Sauron-jahti tarjoaa astetta synkempää menoa. Toimintaa on mukana passeli määrä ja taistelut ovat mainioita, sekä välillä yllättävänkin brutaaleja. Jännitettä rakennetaan paikoitellen toimivasti, joskin tiettyjen hahmojen kohdalla on vaikea jännittää, sillä heidän tietää selviävän myöhemmin tapahtuviin kertomuksiin. Avauskauden finaalijakson päättyessä en kokenut, että olisin nähnyt mitään maailmaa mullistavaa, kuten tapahtuu joka kerta Jacksonin Taru sormusten herrasta -trilogiaa katsellessa, mutta Mahtisormukset yllätti minut tarpeeksi positiivisesti, jotta katson mielelläni jatkoa, jota parhaillaan kuvataan.

Ohjaajat rakentavat tunnelmaa oivallisesti ja pitävät valtavaa pakettia ihan pätevästi kasassa. Käsikirjoittajat kompuroivat paikoitellen, mutta ovat silti saaneet luotua varsin menevän fantasiatarinan, jota seurata. Teknisiltä ansioiltaan Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset on todella vaikuttava. Kyseessä on kaikkien aikojen kallein televisiosarja ja sen kyllä huomaa. Erikoistehosteet ovat upeat, lavasteet hienot, asut tyylikkäät ja varsinkin örkkien kohdalla maskeeraukset ovat erinomaiset. Läpi avauskauden ei voi olla ihailematta tuotantotiimin tarkkaa työtä, vaikkei muuten sarjan sisällöstä piittaisikaan. Kuvaus on taidokasta ja valaisu ja värimaailma ovat hyvin työstetyt. Äänimaailma on vahvasti rakennettu musiikkeja myöten. Bear McCreary tunnelmoi osaavasti pääsäveltäjänä ja Jacksonin elokuvat säveltänyt Howard Shore on työstänyt ihan mukiinmenevän tunnusmelodian, joka ei kuitenkaan vedä vertoja Shoren aiemmille töille Keski-Maan parissa.

Yhteenveto: Taru sormusten herrasta: Mahtisormusten ensimmäinen tuotantokausi on heikkouksineenkin ihan hyvä alku potentiaaliselle fantasiasarjalle. Kovan luokan Tolkien-puristeille sarjassa on paljon juttuja, joita ei ilman pitkää pureskelua niele, mutta sarja on silti pätevästi tehtyä fantasiaa. Keski-Maa lumoaa jälleen, sarjasta löytyy oivaa satumaisuutta ja seikkailun tuntua, puhumattakaan sydämellisistä hetkistä ja vaaratilanteista. Eri juonikuviot kulkevat tarpeeksi sujuvasti rinnakkain ja sarjan kaikkia osapuolia seuraa ihan kiinnostuneena. Yli tunnin mittaiset jaksot kulkevatkin varsin vauhdikkaasti. Tarinaan kyhätyt mysteerit ovat kuitenkin kömpelöitä tai kiusallisen ennalta-arvattavia. Keski-Maan historiaa tuntevat joutuvat myös raapimaan päätään, kun monet vuosien päähän toisistaan sijoittuvat hetket on ympätty yhteen lyhyeen ajanjaksoon. Näyttelijät suoriutuvat kelvollisesti osistaan ja tekniseltä puoleltaan sarja on todella näyttävä. Amazon ei ole rahaa säästellyt ja sen myös huomaa. Käsikirjoitus ontuu aika ajoin, mutta sarjassa on silti paljon pidettävää ja meno jää plussan puolelle. Olin ennakkoon erittäin skeptinen Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset -sarjan suhteen ja vaikkei lopputulos minua täysin voittanutkaan puolelleen, pidin sarjasta tarpeeksi, jotta katson siitä mielelläni toisenkin kauden.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.10.2022

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Lord of the Rings: The Rings of Power, Yhdysvallat, 2022-, Amazon Studios, Warner Bros. Television, New Line Cinema, Tolkien Enterprises, Harper Collins Publishers