VARJO JA RIIPUS - KAUSI 1
SHADOW AND BONE
Luoja: Eric Heisserer
Pääosissa: Jessie Mei Li, Ben Barnes, Archie Renaux, Freddy Carter, Amita Suman, Kit Young, Danielle Galligan, Calahan Skogman, Daisy Head, Sujaya Dasgupta, Zoë Wanamaker, Howard Charles, Luke Pasqualino ja Kevin Eldon
Genre: fantasia
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 45 minuuttia - 58 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 51 minuuttia
Ikäraja: 16
Shadow and Bone, eli suomalaisittain Varjo ja riipus perustuu Leigh Bardugon samannimiseen kirjaan vuodelta 2012, mikä toimii Bardugon kirjoittaman Grisha-trilogian avausosana. Alunperin kirjan pohjalta oli tarkoitus tehdä elokuva DreamWorksin toimesta, mutta suunnitelmat kariutuivat ja filmatisointioikeudet siirtyivät Netflixille, joka ryhtyi työstämään televisiosarjaa. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2019 ja sarjan oli määrä ilmestyä jo aiemmin, mutta kun alkuvuodesta 2020 alkanut koronapandemia ensin keskeytti ja sitten hidasti tuotantoa, julkaisua täytyi siirtää. Nyt Varjo ja riipus -sarjan ensimmäinen kausi on vihdoin julkaistu Netflixissä ja itse odotin positiivisin mielin sarjan näkemistä. En ollut koskaan ennen kuullutkaan Bardugon kirjoista, mutta sarjan traileri oli kiinnostava, joten ryhdyin katsomaan Varjoa ja riipusta heti, kun se oli ilmestynyt Netflixiin.
Ravkan fantasiamaailmassa grishoiksi kutsutut ihmiset omaavat erilaisia kykyjä. Ennustus kertoo, että yksi näistä grishoista olisi myyttinen Auringonkutsuja, jonka kohtalona on tuhota pimeä ja pahuuden olentoja sisällään pitävä Kuilu, joka on jakanut Ravkan kahtia. Kartografi Alina Starkov on vaarallisella matkalla Kuilun läpi, kun käy ilmi, että hän omaa Auringonkutsujan kyvyt.
Sarjan keskiössä on karttoja tekevä Alina Starkov, jota näyttelee vielä aika tuntematon Jessie Mei Li. Li on oiva valinta pääosaan. Hänestä löytyy intoa projektia kohtaan, minkä lisäksi hän heittäytyy hyvin tapahtumien vietäväksi. Hahmona Alina jää kuitenkin hieman vaisuksi "valittu"-hahmoksi, jolla on suuri kohtalo, koska hän omaa erityisiä voimia. Hahmo toimii passelisti, muttei vielä tällä avauskaudella tarjoa sen enempää.
Vähän väliä tuntuukin siltä, että Alinaa mielenkiintoisempia ovat lähes kaikki muut hänen ympärillään. Archie Renaux esittää Alinan lapsuudenystävää Malia, joka ajautuu omaan seikkailuunsa. Narnia-elokuvien (2005-2010) prinssi Kaspianina kenties parhaiten tunnettu Ben Barnes näyttelee Varjojenkutsujaa kenraali Kirigania, joka päättää kouluttaa Alinaa käyttämään voimiaan täyttääkseen kohtalonsa. Freddy Carter, Amita Suman ja Kit Young taas esittävät kolmikkoa Kaz Brekkeriä, Inejiä ja tarkka-ampuja Jesperiä, jotka saavat kuulla Auringonkutsujan löytyneen ja lähtevät etsimään häntä omiin tarkoituksiinsa. Danielle Galligan nähdään sydäntulkiksi kutsuttuna grishana Ninana, joka päätyy keskelle tätä kaikkea ja saa peräänsä grishoja inhoavat fjerdanit, mukaanlukien Calahan Skogmanin esittämän Matthiaksen. Sujaya Dasgupta esittää karjuja-grishaa nimeltä Zoya, kun taas Daisy Head näyttelee parantavaa räätäli-grishaa nimeltä Genya. Pääasiassa näyttelijät tekevät kelvollista työtä, mutta yksikään ei nouse esille varsinaisena show'n varastajana. Hahmot alkavat vähitellen toimimaan, kunhan heistä alkaa kauden edetessä irtoamaan enemmän.
Jos ei ole lukenut Bardugon kirjoja, Varjon ja riipuksen alkupää menee lähinnä siihen, että yrittää päästä kärryille tästä maailmasta, näistä hahmoista, heidän suhteista toisiinsa ja miten kaikki toimii. Alustus kaikkeen on hieman kömpelöä ja niinpä minulta ainakin kesti muutamankin jakson ajan, ennen kuin pääsin mukaan tähän fantasiakertomukseen. Erityisesti alkupäässä hypitään turhan paljon paikasta ja ajasta toiseen, aiheuttaen sekavaa tunnetta. Tätä sekavuutta yritetään korjata silloin tällöin selittämällä oikein juurta jaksaen, mistä kaikessa on kyse. Tuotantokausi paranee edetessään, mutta silti se ei kertaakaan nouse sellaisiin korkeuksiin, joihin sillä olisi potentiaalia ja joita olisin siltä toivonut. Kyseessä on ihan menevä aloitus uudelle fantasiasarjalle, mutta erityisen innostuneeksi se ei saanut minua jatkoa ajatellen.
Isoin ongelma itselleni oli se, että vaikka homma päällisin puolin toimiikin mainiosti, ei Varjo ja riipus tunnu tuovan lajityyppiinsä mitään uutta, vaan se on usein vain jo aiemmin nähtyjen juttujen summa. Mielleyhtymiä siihen sun tähän tulee läpi tuotantokauden. Tämä johtaa myös siihen, ettei luvassa ole yllätyksiä ja sarjan todellisen pahiksen henkilöllisyyden arvaa heti, kun hän astelee ensi kertaa ruutuun. Sitten sitä vain odottelee, että asia paljastuu myös hahmoille. Jännitekin uupuu ja erityisesti ajatuksen tasolla karmivasta Kuilusta olisi pitänyt saada aikaiseksi hurjempi paikka niissä kohtauksissa, joissa siellä käydään visiitillä. Loppujen lopuksi sarjaa on lähinnä vain mukavaa ja kiinnostavaa katsoa. Se ei tarjonnut ainakaan itselleni mitään ihmeellistä, enkä missään kohtaa kokenut pakottavaa tarvetta katsoa seuraavaa jaksoa heti perään.
Varjon ja riipuksen ohjaajanelikko tekee sujuvaa työtä pitäessään pakettia kasassa, mutta he olisivat voineet vielä enemmän tehostaa tunnelmaan. Sarjan luojan Eric Heissererin johdolla käsikirjoittajatiimi suoriutuu kelvollisesti monien juonikuvioiden ja hahmojen pyörittelystä, vaikka aluksi hommaan onkin vaikea päästä mukaan. Teknisesti Varjo ja riipus on hyvin tehty, vaikka muutamista digiefekteistä näkyykin televisiosarjan budjetti. Maailma on hienosti herätetty eloon erinomaisella lavastuksella ja puvustuksella, jossa on kiinnostavia vaikutteita Venäjältä. Maskeerauksetkin ovat onnistuneet. Kuvaus on tyylikästä ja sekä valaisu että värimaailma ovat hyvin rakennettu. Äänitehosteet toimivat vakuuttavasti ja säveltäjä Joseph Trapanese tunnelmoi miellyttävästi musiikeillaan. Itseäni jäi kuitenkin harmittamaan, ettei sarjaan oltu luotu kunnon alkutekstipätkää, jonka kautta sarja olisi voinut saada vahvan tunnusmusiikin. Game of Thronesin (2011-2019) ja His Dark Materialsin (2019-) kaltaisten fantasiasarjojen tarjotessa vaikuttavat introt upeiden musiikkien kanssa, tässä pelkkä logon tökkääminen ruutuun muutaman äännähdyksen kera on tylsä ratkaisu.
Yhteenveto: Varjon ja riipuksen ensimmäinen tuotantokausi on kelvollinen nuorten fantasiasarja, jossa ei kuitenkaan tunnu olevan tarpeeksi uusia ideoita tai twistejä vanhan kierrättämiseen, jolloin lopputulos ei nouse erityisiin korkeuksiin. Potentiaalia olisi, mutta toteutus jää lähinnä ihan meneväksi ja katsottavaksi. Yllätyksiä ei ole luvassa, eikä sarja tarjoa jännitettä. Koin ainakin itse vaikeuksia samaistua hahmojen pelkoon Kuilua kohtaan. Aluksi koin myös vaikeuksia päästä mukaan tähän satumaailmaan, jatkuvan hahmosta, paikasta ja ajasta toiseen hyppimisen takia. Muutaman jakson jälkeen tarinasta pääsee kunnolla jyvälle ja meno muuttuu kiinnostavaksi. Silti en koskaan jäänyt sillä tavalla koukkuun, että jaksojen päätyttyä olisi heti pakko nähdä lisää. Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja hahmot ovat meneviä, vaikka pääpahiksen arvaa nopeasti, eikä pääsankari tee vaikutusta. Tekninen toteutus on tyylikästä ja visuaalisesti sarjan maailma on hienosti rakennettu. Kahdeksan jakson mitta on sopivan kompakti, mutta samalla tarpeeksi laaja, jotta tekijät pystyvät keskittymään moniin hahmoihin, juonikuvioihin ja laajaan maailmaan. Tällaiset kirjoihin perustuvat fantasiatarinat kääntyvätkin varmaan paremmin sarjan kuin elokuvan muotoon. Kirjojen fanit tuntuvat olevan yhä vain tarkempia, että adaptaatiot sisältävät kaikenlaiset pienemmätkin yksityiskohdat, mihin sarjassa kyetään helpommin kuin filmissä. Ja tärkeäähän on tietty, että Leigh Bardugon kirjoista innostuneet ovat tyytyväisiä sarjaan. Itselleni ei herännyt mitään mielenkiintoa tutustua kirjoihin, mutta katson sujuvasti jatkoa Varjolle ja riipukselle, jos innokkaasti sarjojaan kesken kaiken lopettava Netflix sellaista päättää tehdä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.4.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Shadow and Bone, Yhdysvallat, 2021-, Netflix, 21 Laps Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti