VILLI MAA
AMERICAN PRIMEVAL
Luoja: Mark L. Smith
Pääosissa: Betty Gilpin, Taylor Kitsch, Preston Mota, Dane DeHaan, Saura Lightfoot-Leon, Shea Whigham, Derek Hinkey, Joe Tippett, Jai Courtney, Shawnee Pourier, Kim Coates, Lucas Neff, Kyle Davis ja Andrew P. Logan
Genre: western, jännitys, toiminta, draama
Jaksomäärä: 6
Jakson kesto: 36 minuuttia - 1 tunti 3 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia
Ikäraja: 16
American Primeval, eli suomalaisittain Villi maa on Mark L. Smithin luoma westernsarja. Ohjaaja Peter Berg kiinnostui Utahin sodasta 1850-luvulta ja otti yhteyttä Smithiin, toiveenaan, että yhdessä he saisivat aikaan minisarjan aiheen tiimoilta. Kaksikko sai ideansa läpi Netflixissä ja kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2023. Kuvaukset jouduttiin keskeyttämään hetkellisesti keväällä alkaneen Hollywoodin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien lakon takia ja lopulta sarja saatiin kuvattua loppuun myöhemmin samana vuonna. Villi maa julkaistiin tammikuun alussa Netflixissä ja itse kiinnostuin sarjasta heti. Katsoinkin Villin maan läpi vähän päälle viikossa pian sen julkaisemisen jälkeen.
Vuonna 1857 Utahissa nainen ja hänen poikansa yrittävät keksiä keinoa päästä miehensä luokse, samalla kun konflikti uudisasukkaiden, mormoniarmeijan ja intiaanien kanssa eskaloituu sodaksi.
Villi maa seuraa useaa eri hahmoa ja heidän juonikuvioitaan Utahin sodan käynnistyessä 1850-luvun lopulla. On Betty Gilpinin näyttelemä Sara Holloway, joka poikansa Devinin (Preston Mota) kanssa yrittää keksiä keinoa matkata villin ja vaarallisen erämaan halki miehensä luokse. On Taylor Kitschin näyttelemä Isaac Reed, joka tuntee erämaan kuin omat taskunsa ja ryhtyykin vastentahtoisesti auttamaan Saraa, ja on Shawnee Pourierin esittämä Kaksi kuuta, intiaanityttö, joka hyppää väkisin Saran, Devinin ja Isaacin mukaan. On Shea Whighamin esittämä Jim Bridger, joka pyörittää omaa etuvartioasemaansa, josta itse kukin saapuu pyytämään apua tai liittoutumista. On Kim Coatesin näyttelemä Brigham Young, Utahin kuvernööri ja mormonien johtaja, ja tämän oikeana kätenä toimiva mormoniarmeijan päällikkö Wolsey (Joe Tippett). On Dane DeHaanin ja Saura Lightfoot-Leonin näyttelemä mormonipariskunta Jacob ja Abish Pratt, jotka joutuvat intiaanien hyökkäyksen kohteeksi ja ajautuvat erilleen. Ja sitten on Derek Hinkeyn esittämä Punainen sulka, shoshone-intiaaniheimon päällikkö, sekä Jai Courtneyn näyttelemä palkkionmetsästäjä Virgil Cutter, joka on jostain syystä Saran ja tämän pojan perässä. Hahmokattaus on oivallinen ja näyttelijät heittäytyvät ihailtavalla antaumuksella rooliensa vietäväksi. Gilpin on mainio sinnikkäänä äitinä, joka ei suostu jättäytymään pelkäksi avuttomaksi neidoksi hädässä ja Kitsch on uskottava yrmynä eräjormana. DeHaan vakuuttaa vaimoaan epätoivoisesti etsivänä ja kostonhimon pyörteisiin joutuvana miehenä.
Olin juuri vuodenvaihteessa pelannut länkkäripeli Red Dead Redemptionin läpi ensimmäistä kertaa ja tykästynyt sen tarjoamaan kokemukseen todella isosti. Vaikkei Villi maa olekaan mikään adaptaatio kyseisestä pelistä, sarjasta löytyi paljon samoja juttuja, joihin pelissä tykästyin ja siten sarja onnistuikin hieman täyttämään sitä tyhjyyttä, mikä syntyi pelin päätyttyä. Sarjan kuvaus villistä lännestä ei ole millään lailla kaunis tai romantisoiva, vaan 1850-luvun Utah kuvataan kaikin puolin julmana paikkana, missä kuolema saattaa odotella jokaisen kulman takana. Kehenkään hahmoon ei voi täysin luottaa ja kuka tahansa voi puukottaa selkään minä hetkenä hyvänsä. Toimintakohtaukset ovat oikeasti väkivaltaisia ja meno muutenkin rujoa. Tietty kurja yleisilmapiiri vallitsee läpi sarjan ja tätä korostaa visuaalinen päätös peittää hahmot kaiken maailman lian ja muun paskan peittoon.
Osasta katsojista tämä kurjuus voi tuntua luotaantyöntävältä, mutta itse pidin sarjan lähestymistavasta. Kuuden jakson mitassaan Villi maa oli oikein passelin pituinen lännentarina, jossa eri juonikuviot risteilivät sulavasti ja pitivät kaikki mielenkiintoa onnistuneesti yllä. Pääkertomus Utahin halki matkustavasta äidistä ja pojasta ei juuri yllätyksiä tarjoa, mutta sitäkin yllättävämpi ja shokeeraavampi on vaimoaan etsivän Jacobin kertomus. Sen enempää paljastamatta on pakko näyttää peukkua tekijöille siitä, ettei finaalijakso käännä suuntaa erityisen positiivisempaan suuntaan. Ajatukseen onnellisista lopuista ei Villin maan kohdalla kannata tuudittautua.
Sarjan ohjauksesta vastaa Peter Berg, jonka filmografiaan kuuluu muun muassa erilainen supersankarileffa Hancock (2008), Taylor Kitschin kanssa tehty kökkö Battleship (2012), sekä useampi toimintaraina Mark Wahlbergin kanssa, kuten Lone Survivor (2013). Bergin luoma ilmapiiri on onnistunut ja hän saa näyttelijät antamaan kaikkensa kameran edessä. Kamerasta puheenollen, Villin maan kuvaus oli mielestäni ailahtelevaa. Sarjan visuaalinen ilme rakentuu laajakuvalinsseihin, jotka pyöristävät reunoja ja venyttävät kuvattavia ihmisiä toisinaan varsin kummasti. Kamera on myös vähän väliä asetettu vinoon. Toisinaan näillä kikoilla saadaan aikaiseksi tyylikästä jälkeä, mutta monessa kohtaa pidin kameratyöskentelyä jopa häiritsevänä. Muuten tekninen toteutus on ansiokasta. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivaa ja maskeeraus rujoa. Tehosteet ovat mainiot ja äänimaailma pätevästi rakennettu. Explosions in the Sun -yhtyeen säveltämät musiikit tunnelmoivat hyvin taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.1.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
American Primeval, Yhdysvallat, 2025, Film 44, Grand Electric
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti