THE WALKING DEAD - KAUSI 3
Luoja: Frank Darabont
Pääosissa: Andrew Lincoln, Laurie Holden, Norman Reedus, Steven Yeun, Lauren Cohan, Chandler Riggs, Danai Gurira, David Morrissey, Scott Wilson, Sarah Wayne Callies, Michael Rooker, Melissa McBride, Emily Kinney, IronE Singleton, Dallas Roberts, Lew Temple, Vincent Ward, Chad L. Coleman, Sonequa Martin-Green, Daniel Thomas May, Nick Gomez, Jose Pablo Cantillo, Tyler Chase, Melissa Ponzio ja Lennie James
Genre: kauhu, toiminta, draama
Jaksomäärä: 16
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 11 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 16
Robert Kirkmanin, Tony Mooren ja Charlie Adlardin The Walking Dead -sarjakuvaan (2003-) perustuva samanniminen televisiosarja nousi heti valtavaan suosioon ensimmäisen tuotantokautensa myötä. Toinen kausi osoittautui vielä suositummaksi ja AMC tilasikin heti tekijöiltä kolmannen kauden, kun toisen kauden avausjakso rikkoi kanavan katsojaennätyksiä. Kuvaukset alkoivat toukokuussa 2012 ja The Walking Deadin kolmannen tuotantokauden jaksot lähtivät pyörimään samaisen vuoden lokakuussa. Katsojaluvut vain jatkoivat nousuaan ja kriitikot kehuivat kolmatta kautta jopa enemmän kuin kahta edellistä. Itse katsoin vuosia sitten The Walking Deadin neljä ensimmäistä kautta, mutta sen jälkeen mielenkiintoni lopahti, enkä ole katsonut sarjaa jaksoakaan lisää. Kuitenkin kun huomasin sarjan täyttävän tänä vuonna kymmenen vuotta, päätin sen kunniaksi aloittaa koko homman alusta ja katsoa ja arvostella koko sarjan läpi. Aloitin The Walking Deadin kolmoskauden puolitoista kuukautta sen jälkeen, kun olin katsonut toisen kauden.
Pakomatkallaan Hershelin maatilalta, Rick Grimes ja kumppanit päätyvät vankilalle, jonka he päättävät tyhjentää ja varustaa turvapaikakseen. Matkallaan he kohtaavat niin uusia kuin vanhojakin tuttavuuksia, sekä ystävällisiä että vihamielisiä.
Viime kaudella kuolleita petturi-Shanea (Jon Bernthal), sympaattista Dalea (Jeffrey DeMunn) ja poloista Sophia-tyttöä (Madison Lintz) lukuunottamatta muut tutut hahmot tekevät paluun. Ex-poliisi Rick Grimes (Andrew Lincoln) muuttuu yhä vain synkemmäksi ja alkaa saamaan aika inhottaviakin piirteitä. Kyseessä ei ole samanlainen sankari kuin ennen, vaan kahden kauden koettelemukset ovat tehneet Rickistä jopa julman johtohahmon. Onneksi mukana on kuitenkin hetkiä, joissa Rick aidosti pohtii tekojaan ja sitä, millaiseksi on muuttumassa, sillä muuten katsojana saattaa herkästi huomata, ettei pidäkään enää Rickistä. Sen sijaan Rickin perheestä on edelleen vaikea pitää. Lori-vaimo (Sarah Wayne Callies) on raskaana, mutta kyseessä on luultavasti Shanen lapsi, eikä Rickin. Pariskunnan poika Carl (Chandler Riggs) käy jatkuvasti hermoille tympivän teiniangstinsa ja "minä olen nyt niin iso poika jo" -asenteensa kanssa. Tässä kohtaa katsoja ei edes yritä peitellä ajatuksiaan siitä, että Carlin voisi pistää päiviltä, vaan sitä jo oikein toivoo, että joku zombeista pääsisi ruokailemaan.
Sen lisäksi, että Rick kokee muutosta, on myös hienoa nähdä, että zombisarjassa on haluttu panostaa eläviin ja lähes jokainen ryhmästä kehittyy henkilönä kauden aikana. Varsijousella ampuva Daryl (Norman Reedus) on pehmentynyt huomattavasti, mutta on silti tehokas taistelija. Sen sijaan Glenn (Steven Yeun) alkaa kasvattamaan paksumpaa nahkaa ja ottamaan isommin ohjaksia käsiinsä. Hänen tyttöystävänsä Maggie (Lauren Cohan) lähtee tiiviisti taistoihin mukaan, kun taas tämän pikkusisko Beth (Emily Kinney) jää huolehtimaan heidän isästään Hershelistä (Scott Wilson). Carol (Melissa McBride) jää hieman taka-alalle, mutta T-Dog (IronE Singleton) pääsee toimimaan järjen ja moraalin äänenä, kun Rickin ajatukset muuttuvat synkemmiksi. Aiempaa kehnommin hahmoaan tulkitsevaa Riggsiä lukuunottamatta näyttelijät tekevät hyvää työtä ja kaikki pistävät uskottavasti eläviäkuolleita uudestaan hengiltä.
Uusina tuttavuuksina kaudella esitellään viime kaudella vain todella pikaisesti nähty Michonne (Danai Gurira), joka on ottanut Andrean (Laurie Holden) suojelukseensa, sekä omaa selviytyjien ryhmäänsä johtava Kuvernööri (David Morrissey). Kummatkin ovat mahtavat lisäykset hahmogalleriaan. Guriran hiljaisuudessa ja tuimassa katseessa on jotain todella iskevää, ja tämän miekkataidot tekevät hahmosta yhden sarjan cooleimmista. Morrisseysta taas löytyy oikeaa karismaa johtajan rooliin. Kuvernööri on kiehtova tapaus ja läpi kauden tuntuu siltä, että hän ja Rick ovat saman kolikon kääntöpuolet. Niinpä katsoja ei malta odottaa heidän kohtaamistaan, oli kyse sitten keskustelusta tai taistelusta.
The Walking Dead se vain jaksaa painella menemään! Sarja ei suostu laskemaan tasoaan kolmannella tuotantokaudella, vaan tarjoaa jälleen kerran mahtavan paketin zombifaneille. Itse zombeja on kenties hieman vähemmän tällä kaudella kuin edellisillä, sillä kausi keskittyy enemmän Rickin ja Kuvernöörin johtamien selviytyjäryhmien välienselvittelyyn. Ei kuitenkaan hätää, kyllä ne zombit pääsevät herkuttelemaan ihmislihalla monen monta kertaa! Lapsiystävällisestä menosta ei nytkään ole kyse, vaan kausi on täynnä raakuuksia. Erityisen hienoa on, että mukana on oikeasti pelottavia kohtauksia, eikä pelkkää sisälmyksillä mässäilyä ja böö-säikäyttelyä. Pari merkittävää henkilöä tapetaan heti kauden alkupäässä, mikä vie katsojalta pois vähäisenkin tunteen siitä, että nämä hahmot olisivat turvassa, koska ovat päähenkilöitä.
Vielä parempaa on se, kuinka näihin hahmoihin tosiaan on panostettu ja kuinka paljon heistä on alkanut välittämään. Tämä lisää jännitettä ja koukuttavuutta. Vaikka kaudella on jopa kuusitoista jaksoa (kolme enemmän kuin toisella kaudella ja kymmenen enemmän kuin ensimmäisellä), kausi pysyy kaiken aikaa mielenkiintoisena, eikä tylsempiä osuuksia oikeastaan ole luvassa. Iso vaikuttava tekijä tähän on se, että vaikka meno ja meininki on aika pitkälti samaa kuin ennen, jokaista tuotantokautta on tehty hieman eri lähestymistavalla. Ensimmäinen kausi keskittyi kertomuksen aloittamiseen ja Rickin matkaan perhettä etsiessään. Toisella kaudella taas hahmot yrittivät selvitä maatilalla zombeilta, samalla kun ryhmä oli hajoamassa sisältäpäin Shanen takia. Nyt ryhmän pitää tehdä yhteistyötä selvitäkseen uudelta vaaralta. Jo tapahtumapaikkojen vaihtuminen tuntuu pitävän sarjan raikkaana. Ensin kaupunki vaihdettiin maatilaan ja nyt vankilaan. Vankilan synkiltä ja labyrinttimaisilta käytäviltä piinaavia kohtauksia vasta löytyykin.
Fantastisten hahmojen ja huikeiden zombimättökohtausten lisäksi erityisen hienoa on, että sarjasta löytyy rikkaampia teemoja, mikä on varmasti yksi syistä, miksi The Walking Dead nousi niin suosituksi ja on yhä yksi suosituimmista zombikertomuksista, kymmenen vuotta sarjan alkamisen jälkeen. Aiemmilla kausilla pohdittiin hieman, onko ihmisistä enää mitään jäljellä, kun he muuttuvat zombeiksi. Tällä kaudella taas nostetaan esiin kiehtova mietintä siitä, onko selviytyjissä enää jäljellä sitä ihmistä, mitä he joskus olivat? Tämä tuodaan erityisen hyvin esille Rickissä, joka ei ole enää sama oikeudenmukainen sheriffi, ja Kuvernöörissä, jonka kauden mittaan paljastuva taustatarina kertoo, miksi hänestä on tullut sellainen kuin hän on - ja millaiseksi Rick voisi muuttua, jos jatkaa uudella polullaan.
Ohjaajat rakentavat tunnelmaa jälleen oivallisesti, mutta vielä parempaa on kenties käsikirjoitus. Rakenteellisesti kausi on erilainen kuin edelliset ja mukana on jopa jakso, missä ei Rickiä ja hänen ryhmäänsä nähdä lainkaan. Sitten taas mukana on vain muutaman hahmon seikkailu, mikä voisi pahimmassa tapauksessa luisua ylimääräiseksi täytejaksoksi, mutta se onnistuu nousemaan yhdeksi kauden vahvimmista. Kaudesta huomaa, että se on alunperin julkaistu kahdessa osassa, sillä puolessa välissä sarjaa on selvä huipennus ennen parin kuukauden julkaisutaukoa ja sitä seuraava jakso käyttää alussa hieman aikaa muistutellakseen, mitä viimeksi tapahtui. Tuotantokausi on myös hyvin kuvattu ja leikkauskin on sujuvaa. Vankilan ja Kuvernöörin johtaman Woodburyn lavasteet ovat upeat. Maskeeraajat ovat tehneet huipputyötä mätänevien zombien kanssa ja mukaan on loihdittu paljon kuvottavia näkyjä. Tietyt efektit pistävät silmään selvän digitaalisuutensa takia, mutta kaudelta löytyy myös näyttäviä praktikaalitehosteita. Äänimaailma on mainio örveltävien zombien ja Bear McCrearyn musiikkien kanssa. Alkutekstipätkää on muokattu visuaalisesti ja kaupunkinäkymän sijaan se esittelee Rickin ja muiden matkaa maatilalta vankilalle. Itse kaipasin muutosta jo kakkoskauteen ja homma on hoidettu tyylikkäästi. Se minua kuitenkin hieman harmittaa, että sarjan logon ilmestyessä ruutuun "Dead"-sana ei enää ilmesty hieman ennen "Walking"-sanaa, mikä oli mielestäni erittäin efektiivinen painotus sille, että kuolleet ovat heränneet takaisin henkiin.
Yhteenveto: The Walking Deadin kolmas tuotantokausi jatkaa kahden ensimmäisen kauden mahtavalla linjalla. Rickin johtaman selviytyjien ryhmän tarina kiinnostaa yhä, sillä suurimmaksi osaksi ryhmän jäsenet ovat niin hyvin ja kiinnostavasti kirjoitettuja. Tiivistunnelmaisia zombikohtauksia on mukana useita ja kausi tekee nopeasti selväksi sen, että tässä sarjassa voit olla kuinka merkittävä henkilö tahansa ja silti saatat kuolla. Kapuloita rattaisiin tunkee hyvin uusi pahishahmo Kuvernööri, jonka rooliin David Morrissey sopii erinomaisesti. Erityisen kiehtovaa hahmossa on, että Kuvernööri on sitä, millaiseksi Rick voisi pahimmassa tapauksessa muuttua. Niinpä Rickin henkinen matka läpi kauden on yllättävänkin kiehtova. Toinen loistava lisäys hahmogalleriaan on Danai Guriran näyttelemä Michonne. Vaikka jaksoja on taas lisätty ja nyt mukana on jo kymmenen jaksoa enemmän kuin sarjan avauskaudella, meno pysyy edelleen koukuttavana. Pohdinnat siitä, mitä selvinneistä ihmisistä on enää jäljellä elävien kuolleiden täyttämässä maailmassa, rikastuttaa tuotantokautta. Jos siis innostuitte The Walking Deadin edellisistä kausista, kannattaa jatkaa katselua!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.7.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.walkingdead.fandom.com
The Walking Dead, Yhdysvallat, 2010-, American Movie Classics, AMC Studios, Circle of Confusion, Valhalla Entertainment, Darkwoods Productions, Idiot Box Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti