Arvostelu: The Bikeriders (2023)

THE BIKERIDERS

Ohjaus: Jeff Nichols

Pääosissa: Jodie Comer, Austin Butler, Tom Hardy, Michael Shannon, Mike Faist, Boyd Holbrook, Damon Herriman, Beau Knapp, Emory Cohen, Karl Clusman, Toby Wallace, Norman Reedus, Happy Anderson ja Paul Sparks

Genre: rikos, draama

Kesto: 1 tunti 56 minuuttia

Ikäraja: 16

The Bikeriders perustuu Danny Lyonin samannimiseen kuvakirjaan Outlaws-moottoripyöräjengistä 1960-luvulla. Ohjaaja Jeff Nichols luki kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2003 ja innostui siitä. Hän pyöritteli pitkään päässään ideaa elokuvasovituksesta, mistä hän puhui vähän väliä luottonäyttelijälleen Michael Shannonille. Koronaviruspandemian aikaan Nichols päätti vihdoin työstää ideansa pohjalta elokuvakäsikirjoituksen ja sai New Regency -yhtiön rahoittamaan filmin. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2022 ja The Bikeriders sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla elokuussa 2023. Alun perin Disneyn ja 20th Century Studiosin oli tarkoitus levittää leffa maailmalle, mutta viime kesän Hollywoodin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien lakon takia alkuperäinen teatteriensi-ilta peruttiin ja lopulta Disney jättäytyi projektista. Universal Pictures nappasi leffan itselleen ja nyt The Bikeriders on vihdoin saapunut elokuvateattereihin. Itselleni kyseessä on ollut yksi eniten odottamistani elokuvista tältä vuodelta, jo ihan vain sen näyttelijäkaartin takia. Kävinkin katsomassa The Bikeridersin heti sen ensi-iltapäivänä.

1960-luvulla Kathy Bauer kertoo haastatteluissa elämästään chicagolaisen Vandals-moottoripyöräjengin parissa.

Kuten jo tuli sanottua, odotin The Bikeridersia paljon jo sen näyttelijäkaartin vuoksi. Killing Eve -sarjassa (2018-2022) häikäissyt ja siitä palkintoja voittanut Jodie Comer näyttelee Kathy Baueria, joka ajautuu chicagolaisen moottoripyöräjengin kyytiin, kun hän rakastuu ensisilmäyksellä Elvis-leffasta (2022) tutun Austin Butlerin näyttelemään vähäsanaiseen oman tiensä kulkijaan Bennyyn. Vandals-jengin johtajana Johnnynä taas nähdään aina karismaattinen ja väkevä Tom Hardy. Jo paperilla kolmikko kuulostaa hyvältä ja ruudulla he toimivat vielä odotettua paremmin. Vaikka keskiössä onkin äijien moottoripyöräpoppoo ja Butler ja Hardy ovat tuttuun tapaansa erinomaisia osissaan, vekkulilla aksentilla varustettu Comer vakuuttaa parhaiten, enkä ihmettele, jos hän nappaa leffasta parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden.

     Elokuvassa nähdään myös Michael Shannon, Boyd Holbrook, Beau Knapp, Emory Cohen ja The Walking Dead -sarjassakin (2010-2022) prätkällä päristellyt Norman Reedus muina moottoripyöräjengiläisinä, Toby Wallace Vandalsiksi pyrkivänä nuorukaisena, sekä Mike Faist alkuperäisen The Bikeriders -kuvakirjan tekijänä Danny Lyonina, joka haastattelee Kathya kirjaansa varten. Sivunäyttelijätkin ovat hyvässä vedossa ja suunnilleen jokainen värikkään persoonallisesta jengistä saa ainakin yhden kohtauksen verran loistaa.

The Bikeriders ei onneksi tuottanut pettymystä. Kyseessä on todella väkevä draamaelokuva, joka imaisee katsojansa täysin mukaansa 1960-luvun Chicagoon, missä yhteiskunnasta syrjään jääneet miehet löytävät toisensa ja yhteisen intohimon kohteen. Moottoripyöräily ei ole näille miehille vain harrastus, vaan koko elämä. Elokuva kuvaa hyvin sitä huumaa ja vapauden tunnetta, jonka nämä miehet kokevat pyöriensä selässä, ajellen ympäri maanteitä. Samalla leffa myös näyttää, kuinka toisaalta kornia ja koomista tämä överimacho puuha on, kun hahmot viettävät päivänsä baareissa kaljaa litkien ja sitten äänekkäitä kulkuneuvojaan päristellen.

Monin tavoin elokuva tuntuu vanhemmalta kuin se onkaan ja sanon tämän vain ja ainoastaan hyvässä mielessä. Se ei kulje päivänselvän ja simppelin juonen varassa, jossa tapahtuu kaiken aikaa jotain, vaan se kertoo rauhassa tarinaansa tämän jengin synnystä, noususta ja tuhosta. Jengin sisäiset konfliktit rakentuvat onnistuneesti ja eri tyyppien kuviot viedään oivallisesti, paikoin jännittävästi päätökseensä. Toteutus tuntuu ajoittain jopa hieman dokumentaariselta ja näistä ihmisistä kaivetaan kaiken aikaa kiinnostavia puolia. Karskien kuorien alta paljastuu varsin herkkiäkin tarinoita ja rikosten ja väkivallan keskellä tässä jengissä on yhteisöllisyydessään jotain erikoisen kaunista. Hahmojen väliset kanssakäymiset ovat myös usein hersyvän hauskoja. Toisaalta näiden hahmojen parissa voisi viettää kauemminkin aikaa, mutta toisaalta vajaan parin tunnin kesto on sopivan napakka mitta The Bikeridersille.

Pohdittuaan, pähkäiltyään ja pyöriteltyään ideaa mielessään Jeff Nichols teki vihdoin 20 vuoden jälkeen intohimoprojektinsa ja se intohimo myös näkyy. The Bikeriders on kaikin puolin vahva suoritus, etenkin käsikirjoituksensa puolesta. Nicholsin rakentama tarina pohjautuu todellisiin haastatteluihin, mutta se on silti fiktiivinen. Hänen tekstinsä on erinomaista, varsinkin dialogi on ensiluokkaista. Elokuva on myös teknisiltä ansioiltaan vakuuttava. Se on tyylikkäästi kuvattu ja hyvin leikattu kasaan. 1960-luku on herätetty hienosti takaisin eloon upealla lavastuksella ja puvustuksella. Äänimaailma jylisee jämäkästi menemään ja rock-painotteiset kappalevalinnat säestävät menoa mainiosti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.7.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Bikeriders, 2023, Focus Features, Regency Enterprises, New Regency Productions, Tri-State Pictures, 20th Century Studios

Arvostelu: Brooklyn (2015)

BROOKLYN

Ohjaus: John Crowley
Pääosissa: Saoirse Ronan, Emory Cohen, Julie Walters, Jim Broadbent ja Domhnall Gleeson
Genre: draama, romantiikka
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Ikäraja: 12

Brooklyn oli tänä vuonna ehdolla kolmesta Oscar-palkinnosta, jotka olivat Paras elokuva, Paras naispääosa ja Paras sovitettu käsikirjoitus. Kahden ensiksi mainitun ehdokkuuden takia mielenkiintoni heräsi. Elokuva ei kuitenkaan voittanut yhtäkään ehdokkuuksistaan, mutta halusin silti nähdä, olisiko se ollut niiden arvoinen. Yhtenä aamuna herätessäni koin pakkomielteen nähdä Brooklynin ja lopulta vuokrasin ja katsoin sen samana päivänä.

1950-luvun alussa irlantilaistyttö Eilis muuttaa New Yorkiin, jossa hän rakastuu italialaistaustaiseen Tonyyn.

Saoirse Ronan on aivan loistava pääosassa Eilis Laceyna! Hänen elekielensä ja ilmeensä viestittävät paljon tunteita, vaikka kuinka minimalistisia eleet olisivatkin. Irlantilaiskorostusta on mukavaa kuunnella ja mielestäni parhaan naispääosan palkinto meni ihan väärälle henkilölle - en tosin ole nähnyt Brie Larsonin suoritusta Roomissa (2015), mutta ei se voi olla niin hyvä kuin Ronanin suoritus tässä. Ronan ei ollut etukäteen minulle kovin tuttu naama, mutta Brooklyn sai minut haluamaan nähdä hänen tulevat, kuten myös vanhemmat elokuvansa. Jo Ronanin lahjakkuus yksinään pitäisi katsojan mielenkiinnon yllä.
     New Yorkissa Eilis ihastuu italialaiseen putkimieheen, joka ei kuitenkaan ole Mario, vaan hyväkäytöksinen Tony, joka rakastuu Eilikseen ensinäkemältä. Tonya esittää Emory Cohen, jonka suoritus on hyvä, mutta jää selkeästi Ronanin varjoon.
     Elokuvassa nähdään myös Julie Walters asuntolan emäntä Madge Kehoena, Jim Broadbent isä Floodina, joka antaa muutamia vinkkejä Eilikselle ja Domhnall Gleeson Jim Farrellina, jonka tarkoitus on tuoda aika tarpeetonta ja tarinaa venyttävää kolmiodraamaa mukaan elokuvaan. Walters ja Broadbent ovat aina hyviä ja Gleesonkin on jo osoittanut taitonsa, mutta tässä elokuvassa hänen roolinsa tuntuu hieman väkinäiseltä. Jännä juttu, että jokainen näistä kolmesta on esiintynyt Harry Potter -sarjassa (2001-2011)...

Brooklyn on tarina itsensä löytämisestä. Eiliksellä menee huonosti kotikylässään, jolloin hän päättää kokeilla onneaan isossa kaupungissa ja muuttaa Yhdysvaltoihin. Vaikkei kestä kauaa, kun Tony tulee mukaan tarinaan, niin elokuva ei tunnu romanttiselta pätkältä vielä pitkään aikaan. Romanttisuutta ei onneksi esitetä ällönä, ylivedettynä söpöilynä, vaan se pysyy hyvin aisoissa. Rakkaus on vain yksi asia, mihin Eilis törmää suurkaupungissa ja onnellisuuden tien kulman takana on aina jokin negatiivinen asia valmiina lyömään paistinpannulla päin naamaa. Elokuvan aikana Eilis oppii, minkä kulman taakse ei ole hyvä kääntyä.

Huumoria löytyy myös elokuvasta. Yksi hauskimmista osioista on, kun asuntolan muut tytöt opettavat Eilistä syömään spaghettia oikein ja sen jälkeen nähtävä päivällinen Tonyn perheen luona. Vaikken erityisemmin välittänyt lisätystä kolmiodraamasta, niin ymmärrän myös sen tarkoituksen osoittaa Eilis oikeaan suuntaan elämässään. Elokuvan aikana Eilis kirjoittaa kirjeitä siskolleen Roselle (Fiona Glascott) ja kirjeiden sisällöt kuullaan Eiliksen äänellä luettuna. Kirjeet ovat toimiva lisäys ja niillä saadaan helposti kerrottua, kuinka aika kuluu nopeasti. Elokuva ei ole kovin pitkä, eikä se käytä aikaa turhuuteen, vaan kulkee hyvällä tahdilla eteenpäin.

Brooklynin on ohjannut John Crowley, jonka aikaisempia töitä ovat mm. Intermission (2003) ja Closed Circuit (2013). Ymmärrän kyllä, miksi elokuva oli ehdokkaana käsikirjoituksestaan, sillä etenkin dialogi tuntuu todella hiotulta. Harmi vain, että näyttelijöiden puheista ainoastaan Saoirse Ronanin irlantilaiskorostus kuulostaa luonnolliselta. Elokuva on kuvattu hyvin, vaikka kamera välillä heiluukin hieman liikaa ja muutamia hyppyleikkauksia lukuunottamatta se on leikattukin taidokkaasti. Tarina sijoittuu 50-luvulle ja vaikka en ollutkaan millään lailla vielä olemassa silloin, niin mielestäni ajankuva on toteutettu erinomaisesti. Puvustus-, maskeeraus- ja lavastustiimit ovat päässeet toteuttamaan itseään ja luomaan useita tyylikkäitä asuja, tyylejä, sekä paikkoja. Itse Brooklynia ei yleisesti kovin paljoa esitellä, vaan elokuva tapahtuu lähinnä vain tietyissä paikoissa. Irlannista näytetään enimmäkseen Eiliksen kotikylää Enniscorthya.

Yhteenveto: Brooklyn on erittäin hyvä elokuva. Se saa katsojan hymyilemään ja nauramaan, sekä myös surulliseksi ja herkimmillä voi mennä tippa linssiin. 1950-luvun ajankuva on hyvin siirretty ruudulle. Saoirse Ronan on aivan mieletön pääosassa ja pelkästään hänen suorituksensa takia suosittelen katsomaan tämän elokuvan. Hahmon kaari elokuvan läpi on onnistuneesti rakennettu. Jos on pienintäkään kiinnostusta elokuvaa kohtaan, niin kannattaa se katsoa. Se ei toimi kaikille, mutta itse pidin siitä paljon. Kolmiodraama tuntuu hieman väkinäiseltä, mutta ymmärrän sen tarkoituksen lopun kannalta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
Brooklyn, 2015, Twentieth Century Fox Film Corporation, Wildgaze Films, BBC Films, Parallel Film Productions, Bun and Ham Productions, Finola Dwyer Productions, Irish Film Board, Item 7