keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Arvostelu: Lady and the Tramp / Kaunotar ja Kulkuri (1955)

LADY AND THE TRAMP (1955)

KAUNOTAR JA KULKURI



Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson ja Hamilton Luske
Pääosissa: Barbara Luddy, Larry Roberts, Bill Thompson, Bill Baucom, Lee Millar, Peggy Lee, George Givot ja Verna Felton
Genre: animaatio, romantiikka, musikaali, lastenelokuva
Kesto: 1 tunti 16 minuuttia
Ikäraja: S

Lady and the Tramp, eli suomalaisittain Kaunotar ja Kulkuri on Walt Disneyn animaatioelokuvien klassikkosarjan 15. osa. Elokuva perustuu Disneyllä työskennelleen Joe Grantin henkilökohtaiseen kokemukseen, jossa hänen koiransa alkoi jäädä huomiotta, kun Grant sai tyttöystävänsä kanssa lapsen. Tarinan suunnitteleminen alkoi jo 1930-luvun lopulla, mutta kun Disney itse ei ollut tyytyväinen lopputulokseen, leffan työstäminen loppui. Kun Disney luki 1940-luvun alussa Ward Greenen novellin "Happy Dan, The Whistling Dog", hän tajusi, että siitä saisi ammennettua lisäsisältöä Grantin tarinaan. Näin Kaunottaren ja Kulkurin työstäminen alkoi uudestaan. Kuitenkin muiden työn alla olevien elokuvien ja toisen maailmansodan takia leffan ilmestymisessä kesti. Vihdoin kesällä 1955 Kaunotar ja Kulkuri sai ensi-iltansa ja oli yksi Disneyn siihen asti menestyneimmistä elokuvista! Elokuva kuuluu joidenkin suosikkileffojen joukkoon ja romanttinen spagettikohtaus on noussut tunnetuksi ympäri maailman. Itse näin elokuvan lapsena pariin otteeseen ja pidin siitä, mutta kesti kauan, kunnes katsoin sen uudestaan. Vaikka spagettikohtaus on elokuvan ikonisin, olen silti nähnyt leffan lopetuksen useammin, sillä se esitetään aina Samu Sirkan joulutervehdyksessä (From All of Us to All of You - 1958-), jonka katson joka jouluaattona. Kokonaisuuden näin pitkästä aikaa vasta, kun ostin elokuvan Blu-rayna monen muun Disney-klassikkon kanssa. Silloin leffa ei ollut mielestäni enää erityisen hieno. Kun vuoden 2017 alussa mietin, mitä elokuvia arvostelisin ensimmäiselle puoliskolle vuodesta 2018, Disney-klassikot tulivat mieleeni ja eräänä toukokuun päivänä koitti aika katsoa ja arvostella Kaunotar ja Kulkuri.

Kaunotar-koira asuu hyvässä ja rakastavassa kodissa, eikä mikään voisi pilata ihanaa elämää... kunnes Kaunottaren omistajat saavat vauvan ja koiraneito jää ulkopuolelle. Kaunotar karkaa ja tapaa kaduilla elävän Kulkuri-koiran, joka alkaa näyttää hänelle erilaista elämää.

Kaunotar (Barbara Luddy) on paikoitellen aika tylsä hahmo. Tylsällä tarkoitan lähinnä sitä, että hänessä ei tunnu olevan mitään kovin erityistä, eikä hän ole koskaan hauska, kuten muut koirahahmot. Leffan alkupuolella kaikki tuntuu olevan hänelle turhankin helppoa, sillä hän on tottunut hienoon elämään. Kuitenkin karatessaan hän päätyy kokemaan todella paljon uusia asioita, sekä näkemään koiramaailman varjopuolta, jolloin hahmo alkaa muuttua kiinnostavaksi. Kaunotar ei ole ennen joutunut oikeasti tekemään mitään ruokansa eteen ja nyt hänet pistetään asemaan, missä sellainen on pakollista. Aina kun Kaunottaren täytyy oikeasti tehdä jotain, hän on kiinnostava, mutta muulloin hahmo on tylsä.
     Show'n varastaakin kaiken aikaa toinen päähahmo, eli Kulkuri (Larry Roberts), joka tulee aivan erilaisesta maailmasta kuin Kaunotar. Kulkurin elämä on rankempaa, mutta hän nauttii siitä täysillä, sillä hän on vapaa ihmisistä. Hän ei erityisemmin pidä hienohelmahauveleista, mutta iskee silti silmänsä Kaunottareen. Kulkuri on lupsakka tyyppi, joka löytää paljon hupia maailmasta, eikä voisi kuvitellakaan päätyvänsä omistajan hihnaan.
     Muita tärkeitä koirahahmoja ovat hienot hauvaherrat Tupsu (Bill Thompson) ja Jalo (Bill Baucom). Tupsu on pienempi ja terävämpi, kun taas Jalo on hupsumpi tapaus. Kaksikosta Jalo nousee selvästi suosikiksi, sillä häneen on luotu erilaisia persoonallisuuksia, kuten että häneltä puuttuu hajuaisti, mutta hän silti esittää muille olevansa mitä parhain vainukoira. Jalo myös aloittaa usein kertomaan, mitä hänen isoisänsä Lahjomaton tapasi sanoa, mutta hänen selityksensä tuppaa keskeytymään erilaisista syistä. Jalo on hieman vanhuudenhöperö, mikä tekee hänestä usein hassun ja lutuisen.
     Kaunottaren omistavat Jukka (Lee Millar) ja Rakas Kulta (laulaja Peggy Lee), joiden nimien keksimiseen ei ole varmaan käytetty paljoa aikaa. Jukalla ja Rakkaalla ei oikeastaan ole mitään persoonaa. Varakas pariskunta on vain mukana, jotta Kaunottarella olisi luksuskoti. Välillä he leikkivät Kaunottaren kanssa ja välillä he taas yrittävät pitää hänet rauhallisena. Ja sitten heillä on vauva. Siihen se jääkin. Heidän kasvojaankaan ei näytetä kovin usein, lähinnä vain heidän jalkojaan ja käsiään.
     Elokuvalla ei sinänsä ole pahista, mutta päähenkilöille eniten harmia aiheuttaa Saara-täti (Verna Felton) ja tämän siamilaiskissat Si ja Am (kummankin äänenä kuullaan Rakasta esittävä Peggy Lee). Saara-täti saapuu lapsenvahdiksi, kun Kullat päättävät lähteä lomalle. Akka ei voi sietää koiria ja kohteleekin Kaunotarta kuin mitäkin tuholaista. Tämän lisäksi hänen kattinsa rikkovat paikkoja ja saavat vieritettyä syyt Kaunotar-paran niskoille. Ei siis mikään ihme, että Kaunotar päättää häipyä.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat todella stereotypinen italialaisravintolan omistaja Tony (George Givot) ja tämän ihan yhtä stereotypinen kokki Joe (Bill Thompson). Vaikka Tony ja Joe ovatkin äärimmäisen stereotypisia kuvauksia italialaisista, ovat he niin tökeröitä, ettei voi muuta kuin nauttia heidän kohtauksestaan ja heidät toivoisi näkevänsä useamminkin leffan aikana.

Kaunotar ja Kulkuri on tähän mennessä selkein rakkaustarina Disneyn animaatioklassikoista. Se on myös selvästi uskottavin. Aiemmin nähdyt romanssit, kuten Lumikki ja seitsemän kääpiötä -leffan (Snow White and the Seven Dwarfs - 1937) Lumikin ja prinssin rakkaus tai Tuhkimon (Cinderella - 1950) päähenkilön ja prinssin lempi, pääsevät esille vasta elokuvien loppupäässä ja ovat niin saturakkauksia, etteivät tunnu mitenkään todellisilta. Kaunotar ja Kulkuri sen sijaan on alusta loppuun päähenkilöiden rakkautta, mikä syntyy hienovaraisesti ja kulkiessaan eteenpäin kahden koiran romanssi alkaa tuntua yllättävänkin inhimmilliseltä. Kaksikolla on myös selkeitä ylä- ja alamäkiä tunteissaan, minkä monet aikuiskatsojat ovat kokeneet elämänsä aikana. Hienoa on myös, että tällä kertaa osapuolet ovat lähtöisin täysin eri lähtökohdista, jolloin suhde ei ole hyväksyttävä. Elokuvan aikana ylemmistöön kuuluvat Tupsu ja Jalo katsovatkin Kulkuria muutamaan otteeseen kuononvartta pitkin kuin mitäkin yhteiskunnan loista.

Valitettavasti uskottava rakkaustarina ei tee Kaunottaresta ja Kulkurista erityisen hyvää teosta. Elokuva on nimittäin välillä jokseenkin tylsä. Paikoitellen rakkaustarina on niin arkiseksi tehty, että siitä on kadonnut elokuvan taika (ehe he eeh). Parhaimmillaan elokuva on, kun Kaunotar ja Kulkuri tekevät asioita, jotka ovat jollain tapaa erikoisia ja seikkailullisia. Ehdottomasti parasta koko elokuvassa on ravintolakohtaus, joka on jäänyt ihmisten mieleen erään spagettiannoksen takia. Siinä kohtauksessa ihastus muuttuu rakkaudeksi ja tunne on niin voimakkaasti toteutettu, että katsojat voivat ihan ääneen innostua: "Nyt se tapahtui!" Tällaisen hienon kohtauksen ympärillä olevaa teosta katsoessa jääkin harmittamaan, että joitain asioita ei viedä loppuun asti ja itse lopetus on joidenkin Disney-pätkien tapaan turhan kiirehtivä. Siamilaiskatit ovat hauska lisä ja heitä olisi voitu näyttää enemmän. Heikoin juttu leffassa on kuitenkin lopussa esiintyvä rotta, joka vain ilmestyy mukaan, mutta jota ei pohjusteta ollenkaan. On siis jokseenkin vaikea pitää rottaa erityisen pahana, kun hänen pahuuttaan ei olla koskaan ennen nähty leffan aikana.

Monen aiemman Disney-elokuvan tapaan myös Kaunotar ja Kulkuri on musikaali. Ensimmäisenä lauluna kuullaan alkutekstien aikana soiva "Bella Notte". Kappale kuullaan myös myöhemmin leffan aikana Tonyn esittämänä, menevämpänä versiona. Toiseksi kuullaan heti alkutekstien jälkeen "Peace on Earth", jossa ei vieläkään nähdä hahmojen laulavan. Tämä tapahtuu vasta kolmannen kipaleen aikana, kun Tupsu hoilailee hautaessaan luuta maahan. Neljäntenä on Kaunottaren tuumailubiisi "What is a Baby?", jonka jälkeen Rakas hyräilee lapselleen "La La La". Tähän mennessä yksikään kappale ei ole vielä oikein vakuuttanut, mutta onneksi kuudentena kuultava "The Siamese Cat Song" toimii ja jää jollain tapaa päähän soimaan hetkeksi. Viimeisenä on rankkurilla kuultava Riitta-koiran laulama "He's a Tramp", jossa on oivaa tunnelmaa mukana. Valitettavasti yksikään laulu ei ole erityisen muistettava ja pari tuntuu olevan mukana vain, jotta leffaa voisi kutsua musikaaliksi. Laulujen tapaan Oliver Wallacen säveltämät musiikit eivät oikeastaan jää mieleen.

Kaunotar ja Kulkuri on animoitu mainiosti. Etenkin koirista suurimmissa osissa olevat on piirretty erinomaisesti ja heidän liikkeensä ovat hienosti toteutettuja. Ihmishahmoihin ei ole selvästi panostettu ihan yhtä paljon ja heistä on tehty aika tylsät - jos ei laske mukaan Tonya ja Joeta. Taustat ovat onnistuneen tyylikkäitä. Ohjauksesta vastaavat Clyde Geronimi, Wilfred Jackson ja Hamilton Luske, jotka ovat aiemmin ohjanneet mm. Disney-klassikot Tuhkimo, Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland - 1951) ja Peter Pan (1953), joten kokemusta ja osaamista kyllä riittää. Elokuvan käsikirjoitus on toimiva, mutta sitä olisi voinut muutella joissain kohdissa, jolloin Kaunotar ja Kulkuri nousisi tasolle mainio. Se on nimittäin todella lähellä sitä, muttei kuitenkaan ihan pääse sinne heikkouksiensa takia.

Blu-rayn kuvanlaatu on mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on esimerkiksi Walt Disneyn muisteluvideo, elokuvasta poistettu kappale "I'm Free as the Breeze", seitsemänosainen "Lady's Pedigree: The Making of Lady and the Tramp", pätkä kuvakäsikirjoituksista, leffan alkuperäinen kuvakäsikirjoitus vuodelta 1943, koirista kertova "PuppyPedia: Going to the Dogs", "Bella Notte" -musiikkivideo, poistettuja kohtauksia ja trailereita, sekä Blu-ray 3D:n esittelyanimaatio Leijonakuninkaasta (The Lion King - 1994) tuttujen Timonin ja Pumban kanssa.

Yhteenveto: Kaunotar ja Kulkuri on ihan hyvä, mutta paikoitellen hieman tylsä elokuva. Siinä ei myöskään viedä joitain asioita päätökseen, eikä millään lailla pohjusteta tärkeää tapahtumaa leffan lopussa. Rakkaustarina on kyllä onnistuneesti luotu ja se on tähän mennessä Walt Disneyn elokuvien uskottavin. Kaunotar on välillä hieman tylsä hahmo, mutta usein myös mainio. Kulkuri nousee helposti suosikiksi, vaikka Jalo on myös erinomainen hahmo. Ihmisistä vain äärimmäisen stereotypinen italialainen Tony on jollain lailla oikeasti persoonallinen ja mieleenpainuva. Paras kohtaus koko elokuvassa tapahtuukin Tonyn ravintolan pihalla. Leffan laulut eivät ole kovin kummoisia, mutta animointi on todella hyvin toteutettu. Lapsille tämä kannattaa näyttää, sillä siinä on uskottavampi romanssi kuin monissa muissa Disney-teoksissa ja se on vieläpä kerrottu suloisten koirien kautta. Koirafaneille Kaunotar ja Kulkuri on tietty pakkohankinta. Elokuvalle tehtiin jatko-osa vuonna 2001 nimeltä Kaunotar ja Kulkuri II: Pepin seikkailut (Lady and the Tramp II: Scamp's Adventure), mutta sitä en ole nähnyt.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.5.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Lady and the Tramp, 1955, Walt Disney Productions

10 kommenttia:

  1. Vihdoinkin minulla on aikaa tulla kommentoimaan tätä tekstiä! Luin tosin arvostelusi jo keskiviikkona.

    Päähenkilöt ovat usein elokuvissa niitä tylsimpiä hahmoja. Heistä on yritetty tehdä monesti niin täydellisiä ja hyviä (varsinkin lasten elokuvissa), että sivuhenkilöt tai pahikset erikoisine persoonallisuuksineen ajavat päähenkilöiden ohi. Koiraihmisenä en itse kuitenkaan pidä Kaunotarta tylsänä, vaan hän on ihanan koiramainen hahmo. :)

    Elokuvan tekijöiden valinta oli se, ettei ihmisiä (lähinnä Jukka ja Rakas Kultaa, joilla on kyllä mielikuvituksettomat nimet) näytetä muualta kuin jaloista, koska elokuva haluttiin kertoa koirien perspektiivistä käsin. Tässä kohtaa herääkin kysymys, miksi Saara-täti ja italialaisravintolan työntekijät näkyvät ruudulla sitten paljon paremmin kuin Kullat, joiden merkitys Kaunottaren elämään on kuitenkin paljon suurempi? Idea koirien näkökulmaan on hyvä, mutta toteutus on hieman ontuva. Olisihan se nyt pitänyt laittaa koskemaan kaikkia ihmisiä.

    Minäkin olisin halunnut nähdä siamilaiskissoja enemmän, he ovat vallan veikeitä otuksia. Ja rottaa kyllä vähän pohjustettiin elokuvan alussa. Kun Kaunotar on kasvanut isoksi ja hän on menossa esittelemään Tupsulle ja Jalolle uutta merkkiään, hän näkee pihallaan rotan, jonka ajaa pois räksyttäen. Kohtaus on nopea, ja rotta palaa ruutuun seuraavan kerran vasta elokuvan lopussa, jolloin Kaunotar ei voi ajaa sitä pois koska on kahlehdittu koppiinsa.

    Mainio arvostelu elokuvasta! Itse antaisin sille tosin paljon korkeamman arvosanan. :) Minäpäs olen nyt kerrankin nähnyt elokuvan jatko-osan, mutta se ei ole mitenkään ihmeellinen, ja jää kyllä laadussaan alkuperäisosan jalkoihin (yllätys yllätys).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä ihan totta. Nykypäivänä tuntuu tosin siltä, että päähenkilöihin lisätään muitakin puolia animaatioissakin. Esimerkkinä Nick Wilde Zootopiasta, joka esitellään huijarina, mutta josta paljastuu asioita ja lopuksi hän onkin sankari.

      Tuokin on totta! :D

      Ahaa, pitää siis olla tarkempi leffan alussa... Pitää muistaa tuo, kun seuraavan kerran katson elokuvan! :)

      Kiitos! Olen huomannut, että jotkut elokuvat paranevat, kun katson ne uudelleen ja uudelleen, joten voi olla, että omakin arvosanani nousee joskus. Ajattelin joskus katsoa oikein urakalla Disney-jatko-osat, mutta minulla on nyt NIIIIIN paljon muita elokuvia katsottavana, että niille ei ole ainakaan juuri nyt aikaa... tällä hetkellä esimerkiksi käyn läpi Marvel-filmejä uudestaan, sekä tilasin kaikki Studio Ghiblin animeleffat, joista olin nähnyt aiemmin vain kaksi, joten paljon on nähtävää!

      - Joonatan

      Poista
    2. Se on totta, että nykyään päähenkilöt eivät onneksi ole enää niin yksipuolisia - ainakaan aina. Ja sekin on totta, että jotkut elokuvat ovat sellaisia, jotka paranevat ja paranevat aina seuraavilla katselukerroilla. (Jotkut elokuvat taas aina huononevat seuraavilla katselukerroilla...) Itse toivon, että uusin Star wars olisi sellainen, joka paranee sen toisella katselukerralla. Olin siihen ensimmäisellä kerralla hieman pettynyt. Nyt odottelen blu-raytä postista saapuvaksi.

      Taidanpas tietää, miksi katsot Marvelin elokuvia uudestaan... ;) Ei ole kyllä enää paljon aikaa Infinity warin ilmestymiseen! Minunkin pitäisi katsoa Ghiblin elokuvat uudestaan. Suurin osa niistä on loistavia, ja niistä löytyisi varmasti monta eri merkitystasoa, joita ei elokuvan ensimmäisellä katselukerralla huomaakaan. Minun veli on keräillyt niitä elokuvia, niin olen niistä melkein kaikki nähnyt.

      Poista
    3. Omasta mielestäni uusin Star Wars oli mahtava, mutta on silti mennyt maku koko sarjaan ärsyttävien fanien takia. Ihan ok, jos The Last Jedistä ei pitänyt, mutta että surkein elokuva mitä on koskaan ikinä milloinkaan tehty? Jotain rajaa... en siis tarkoita sinua, vaan niitä satoja itkupillejä, jotka valittavat, että Disney pilasi Star Warsin (ihan niin kuin George Lucas ei olisi sitä jo ehtinyt tekemään...) Sanoivat, etteivät aio katsoa enempää noita uusia, mutta ihan varmasti ne on kaikki ensi kuussa katsomassa Soloa (mitä en muuten odota yhtään).

      Kyllä! AVENGERS: INFINITY WAR! Sitä on odotettu!! Sillä on ihan hirveät paineet onnistua. 10 vuotta leffat johtanut siihen, niin se ei saa olla pettymys. Itsellä tulee hieman kiire, sillä eilen sain tietää pääseväni aika yllättäen matkalle näkemään Thirty Seconds to Mars -bändin Wienissä ja Prahassa, joten pitää katsoa useampi Marvel päivässä, kun palaan Suomeen.

      Itse olen nähnyt Ghibleistä nyt Naapurini Totoron (mikä oli aivan mielettömän ihana ja yllättävän syvällinen mestariteos), Liikkuvan linnan (mikä oli mielestäni harmillisen sekava ja jotenkin täyteen ahdettu), Kikin lähettipalvelun (mikä oli tosi kiva, vähän erilainen noitakertomus) ja Laputa: Linna taivaalla (mikä oli välillä tosi lapsellinen ja välillä taas räjäyteltiin oudon paljon paikkoja maan tasalle). Totoron arvostelu ilmestyy muuten huomenna, koska leffa täyttää 30 vuotta!

      - Joonatan

      Poista
    4. No joo, kyllä joidenkin "fanien" reaktio The Last Jediin menee "hieman" yli! Inhottaa lukea netistä jatkuvasti juttuja siitä, miten "huono" elokuva on, vaikka ei se oikeasti edes ole huono! Minulla itselläni oli niin suuret odotukset elokuvaa kohtaan, että petyin, kun se ei minusta yltänyt samalle tasolle The Force Awakensin kanssa. Mutta toivottavasti uusintakatselu nostaa elokuvan arvoa silmissäni, kun odotukseni eivät ole niin korkealla! :)

      (Kirjoitin muuten ajatuksiani The Last Jedistä blogiini joulukuussa. Tässä linkki, jos et ole käynyt lukemassa:

      https://ihmeidenaukio.blogspot.fi/2017/12/star-wars-last-jedi.html

      )

      Minä en mikään suuri Marvel-fani ole, mutta kyllä minäkin odotan Infinity Waria ihan innoissani. :) Ja ostinpas tässä itselleni ja miehelleni (joka on minua suurempi Marvel-fani) jo liput elokuvaan, mutta koska olin vähän myöhässä niitä ostamassa, emme saaneet enää paikkoja keskiviikolle ensi-iltaan, vaan vasta torstaille. Tai olisi paikkoja ollut 1. rivissä, mutta kuka menee sinne? (Olen ollut yhden kerran 1. rivillä, enkä mene toiste.)

      Ja voi että, olen kyllä ihan kade sinulle kun pääset ulkomaille! Kivaa reissua ja kivoja keikkoja sinulle!

      Ja täytyy vielä loppuun tunnustaa, että minulla menee kyllä välillä nuo Ghiblin elokuvat sekaisin... Jotenkin juoni tuntuu samanlaiselle Liikkuvassa linnassa ja Laputassa, vaikka ei ne edes ole yhtään samanlaiset. XD Mutta etkö sinä ole nähnyt Henkien kätkemää??? Se on suuri VIRHE, joka sinun täytyy korjata! Se on mielestäni ehdottomasti paras Ghiblin studion elokuvista, enkä taida olla ainoa, joka näin ajattelee. Porco Rosso oli taas mielestäni huonoin. Ainakin oudoin. :)

      Poista
    5. Ei ollut omastakaan mielestäni ihan yhtä tasokas kuin The Force Awakens, mutta toisaalta The Last Jedissä oli kyllä originaalimpi tarina... ja olen juu käynyt lukaisemassa pariinkin otteeseen! :)

      Itse ostin heti liput ensi-iltaan. Ei edes haittaa, etten näe Infinity Waria päivää etukäteen pressissä, koska ensi-illassa näen sen isommalta kankaalta 3D:nä! En tainnut muuten mainita, että näen Thirty Seconds to Marsin myös Avengersin ensi-illan jälkeen Helsingin Jäähallilla!

      Ah, olen nähnyt Henkien kätkemän kyllä! Tai noh, nähnyt ja nähnyt... kaverini pisti minut katsomaan sen keskellä yötä ja nukahtelin vähän väliä. En siis voi sanoa, että olisin oikeasti katsonut sen.

      Porco Rosso -blu-ray ei ole tullut vielä, oli tilapäisesti loppu Discshopilta, kun tilasin. Saa nähdä, mitä olen sitten siitä mieltä :)

      - Joonatan

      Poista
    6. Ps. Ainiin, aiotko joskus arvostella Ghiblit? Eivät ole Disney-leffoja, mutta Disney levitti niitä ainakin Yhdysvaltoihin, joten... :D :D

      - Joonatan

      Poista
    7. Hahaa, mainostin siis turhaan. :) Ja joo, kyllä se Infinity War pitää nähdä isolta kankaalta ja nimenomaan 3D:nä! Uskon, että siinä elokuvassa kolmiulotteisuus pääsee oikeuksiinsa. Toivottavasti.

      Sinullahan on paljon keikkoja tulossa, hyvä hyvä! Mahtava huhtikuu siis tulossa sinulle. :)

      Vai nukahtelit koko ajan kesken Henkien kätkemän... Toivottavasti johtui kellonajasta eikä elokuvan tasosta! XD Porco Rosson näkemisestäni alkaa olla aikaa jo useampia vuosia, että eihän sitä kyllä tiedä, että tykkäisinkö elokuvasta nykyään enemmän. Mutta silloin kun sen katsoin niin se tuntui vain tylsältä. Itse en ole kyllä ajatellut Ghiblin elokuvia arvostella. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. ;)

      Poista
    8. Kunhan vaan ovat hyviä keikat, eikä Avengers tuota pettymystä, niin sitten joo! :D

      Johtui juu kellonajasta. Olimme muistaakseni katsoneet aika monta muutakin leffaa ennen sitä. Kunhan tulisi se Blu-ray, niin voisi katsoa uudestaan. Tulikärpästen hauta sentään saapui tänään!

      - Joonatan

      Poista
    9. Sitä Tulikärpästen hautaa en olekaan nähnyt. Ja täytyy todeta, kun Ghiblin studion elokuvat googletin, että olen oikeastaan nähnyt niistä VAIN Hayao Miyazakin ohjaamat elokuvat. Eli siis alle puolet! :O Jotenkin olen aina mieltänyt Miyazakin ja Ghiblin niin tiiviisti yhteen, etten ole ajatellutkaan, että studiolla olisi muiden ohjaajien elokuvia. *nolous* Tämä virhe täytyy kyllä korjata! Varsinkin, jos annat hyviä arvosanoja muillekin leffoille. :)

      Poista