KESÄMAA
SUMMERLAND
Ohjaus: Jessica Swale
Pääosissa: Gemma Arterton, Lucas Bond, Gugu Mbatha-Raw, Dixie Egerickx, Tom Courtenay ja Penelope Wilton
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia
Ikäraja: 7
Summerland, eli suomalaisittain Kesämaa on teatteria tekevän ohjaaja Jessica Swalen esikoiselokuva. Swale oli työstänyt käsikirjoitusta jo pidemmän aikaa ja saikin useamman tuotantoyhtiön kiinnostumaan projektista. Kuvaukset alkoivat syyskuussa 2018 ja nyt Kesämaa saa maailmanensi-iltansa täällä Suomessa. Kiinnostuin elokuvasta, kun näin sen mainoksen pari viikkoa sitten ja menin positiivisin mielin katsomaan leffaa sen lehdistönäytökseen, pari päivää ennen ensi-iltaa.
Toisen maailmansodan aikaan pienessä englantilaiskylässä myyteistä kirjoittava Alice Lamb joutuu ottamaan vastuulleen nuoren Frank-pojan, jonka isä on lähtenyt lentäjäksi sotaan.
Kymmenisen vuotta sitten Gemma Arterton nousi näyttelemään ison budjetin tuotannoissa, kuten James Bond -leffa Quantum of Solacessa (2008), sekä fantasiaseikkailuissa Titaanien taistelu (Clash of the Titans - 2010) ja Prince of Persia: The Sands of Time (2010). Kuitenkin yhtä äkillisesti kuin hän oli niihin päässyt, hän myös tuntui katoavan niistä. Nykyään Arterton tekee huomattavasti pienempiä filmejä ja nyt hänet nähdäänkin Kesämaan pääroolissa Alice Lambina. Tiettyjen Alicen piirteiden vuoksi häntä halveksutaan kylässään ja hän onkin eristäytynyt muista pienelle rantamökille kirjoittamaan teoksiaan. Aluksi Alice vaikuttaa kylmältä, mutta elokuvan aikana hän näyttää, miksi hänestä on tullut sellainen kuin hän on ja hän alkaa myös vähitellen muuttumaan. Arterton on erinomainen roolissaan, etenkin filmin alun tylynä versiona Alicesta. Elokuvassa nähdään myös Downton Abbey -sarjasta (2010-2015) tuttu Penelope Wilton vanhana Alicena.
Muita hahmoja elokuvassa ovat nuori Frank-poika (Lucas Bond), jonka saapuminen alkaa muuttamaan Alicea, Dixie Egerickx Frankin ystävänä Edienä, sekä Gugu Mbatha-Raw Alicen entisenä rakkaana Verana. Bond on kelvollinen valinta Frankiksi, vaikka häneltä löytyy heikkoutensa tärkeinä hetkinä. Mbatha-Rawkin on mainio omassa osassaan, mutta Egerickxin ongelmaksi koituu aika ärsyttäväksi kirjoitettu hahmo.
Kesämaa osoittautui hyvin pitkälti juuri sellaiseksi oivalliseksi ja sympaattiseksi pienen luokan brittileffaksi kuin mitä siltä odotinkin. Elokuva kuljettaa heti alussa katsojansa kauniisiin maisemiin ja herkkään tarinaan. Filmin suurin voima todella on Alicen ja Frankin välinen suhde ja kuinka se alkaa muuttua lempeämmäksi tarinan edetessä. Aluksi kaikessa julmuudessaan on hilpeää, kuinka Alice vähät välittää pojasta, eikä edes yritä toimia sijaishuoltajan roolissa. Poika saa itse kokata vaikkei osaisi, hoitaa huoneensa kuntoon ja ennen kaikkea pysyä poissa jaloista. Alkupää tarjoaa muutamat naurut, mutta muuten elokuva pysyy vissisti draaman puolella, tosin pienin fantasiaelementein, kun Kesämaan myytti nostetaan esiin.
Toisen puoliskonsa aikana elokuva ottaa suunnan, mitä katsoja arvelee alusta asti. Ennalta-arvattavuudestaan huolimatta leffa hoitaa hommansa mallikkaasti ja voi jopa saada liikuttumaan. Itseeni leffan tunnelataus ei lopulta täysin riittänyt. Kaikin puolin jotain merkittävää filmistä jää uupumaan. Surulliset hetket eivät ihan onnistu koskettamaan toivotulla tavalla ja hyvän mielen hetket ovat kenties jopa liian hempeitä. Takaumien kautta kerrottu Alicen ja Veran salainen ja tuohon aikaan kielletty rakkaus jää hieman vaisuksi, vaikka sillekin luodaan vielä enemmän merkitystä elokuvan loppupäässä. Eniten Kesämaata vaivaa sen täydellinen unohdettavuus. Elokuva katoilee pian mielestä sen katsomisen jälkeen, vaikka siitä olisikin pitänyt. Hitaasti muovautuva "äiti-poika" -suhde pitää kuitenkin elokuvaa tarpeeksi korkealla, jotta sen katsoo mielellään joskus toistekin.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Jessica Swale on tätä ennen työskennellyt lähinnä teatterin puolella ja paikoitellen sen huomaa Kesämaasta. Tarina siirtyisi helposti valkokankaalta teatterin lavalle ja siellä Swale pystyisikin kenties tekemään vielä paremmin oikeutta kertomukselleen. Jo tällaisenaan Swale tekee hyvää työtä. Elokuva on kuvattu oivallisesti, vaikkakin muutamissa juoksukuvissa kamera on niin lähellä näyttelijöiden naamaa, että kuvat muuttuvat suttuisiksi. Lisäksi kerran käytetty drone-kuva pistää hieman hassusti silmään keskellä elokuvaa. Filmin lavasteet ovat todella hienot ja puvustajat ovat onnistuneet asujen kanssa. Säveltäjä Volker Bertelmann tunnelmoi nätisti musiikeillaan, mutta elokuva osaa myös luottaa hiljaisuuteen.
Yhteenveto: Kesämaa on mainio draamafilmi, minkä voimavara on kiinnostavasti muovautuva äiti-poika-suhde vastahakoisen Alicen ja innokkaan Frankin välillä. Tämä tekee leffasta niin sympaattisen kuin hieman herkänkin, mutta täysin toivottuun liikuttavuuteen elokuva ei yllä. Tietyt voimakkaiksi tarkoitetut hetket jäävät vähän vaisuiksi ja tavallaan kiinnostava rakkausjuonikuviokaan ei täysin vakuuta. Meno on toisaalta oivallista läpi elokuvan, mutta jotain hyvinkin tärkeää puuttuu. Ohjaaja Swale ei onnistu luomaan mukaan sitä todellista sydäntä, mitä teos tarvitsee. Nyt Gemma Arterton kantaa elokuvaa harteillaan erittäin hyvän roolisuorituksensa kautta. Harmillista on, kuinka helposti elokuvan unohtaa. Uskon kuitenkin, että vuosien päästä koittaa se päivä, kun löydän Kesämaan taas uudestaan ja jopa hieman odotankin sitä sen tapahtumista. Voi kuitenkin olla, että siinä välissä on useita pidempiäkin jaksoja, jolloin en edes muista koko teoksen olemassa oloa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.7.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Summerland, 2020, Iota Films, Shoebox Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti