BORAT
BORAT! CULTURAL LEARNINGS OF AMERICA FOR MAKE BENEFIT GLORIOUS NATION OF KAZAKHSTAN
Ohjaus: Larry Charles
Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Ken Davitian, Pamela Anderson ja Luenell
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 24 minuuttia
Ikäraja: 16
Borat! Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan tai ihan vain Borat on Sacha Baron Cohenin tähdittämä komediallinen pseudodokumentti kazakstanilaisesta toimittajasta. Baron Cohen loi hahmon jo 1990-luvulla ja teki tästä sketsejä Granada Televisionin F2F-ohjelmaan - silloin hahmo tosin kulki nimellä Alexi Krickel. Hahmo muovautui Boratiksi, kun Baron Cohen teki komediaohjelmaansa Da Ali G Show (2000-2004). Hän kiinnostui hahmosta lopulta niinkin paljon, että päätti tehdä tästä oman elokuvan. Kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 2004, joissa koettiin useita ongelmia, sillä Baron Cohen esitti kaiken aikaa Boratia, eivätkä tekijät kertoneet kuvauksissa muille, mitä olivat oikeasti tekemässä. Suuri osa filmiin päätyneistä luulivat oikeasti olevansa mukana Boratin tekemässä dokumentissa. Tekijät kuvasivat useamman sata tuntia materiaalia, joista he leikkasivat paljon pois mm. lakisyistä. Lakiongelmia syntyi myös, kun tekijät ja studio haastettiin kerta toisensa perään oikeuteen. Kazakstanissa elokuvasta suututtiin, leffan näyttäminen teattereissa kiellettiin ja Baron Cohenille asetettiin porttikielto maahan. Myös Venäjällä elokuvan levittäminen teattereihin kiellettiin. Lisäksi tekijät joutuivat sulkemaan verkkosivuston, jonka he tekivät hahmolle. Lopulta Borat ilmestyi syksyllä 2006 ja se oli valtava menestys. Jotkut kriitikot halveksuivat elokuvaa, mutta monet taas ylistivät sitä. Elokuva sai parhaan käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden, minkä lisäksi se sai myös Golden Globe -ehdokkuuden parhaana komediaelokuvana. Sacha Baron Cohen nappasi Golden Globe -palkinnon parhaasta miespääosasta komediaelokuvassa. Itse näin Boratin ensimmäisen kerran teatterileirillä kahdeksan vuotta sitten. Kyseessä oli yksi hauskimmista leffoista, minkä olin nähnyt ja olenkin katsonut leffan monta kertaa uudestaan. Nyt kun elokuva on täysin yllättäen saamassa jatko-osan, Borat Subsequent Moviefilm: Delivery of Prodigious Bribe to American Regime for Make Benefit Once Glorious Nation of Kazakhstan (2020), päätin katsoa alkuperäisen leffan jälleen uudestaan ja vihdoin arvostella sen.
Kazakstanilainen toimittaja Borat Sagdiyev lähtee tekemään dokumenttia "US ja A:sta", maailman mahtavimmasta maasta. Perillä Borat huomaa nopeasti valtavat kulttuurierot, mitkä tekevät hänen reissustaan aikamoisen seikkailun.
Ei ole mikään ihme, että Sacha Baron Cohen nappasi parhaan miespääosan Golden Globe -palkinnon komedialeffasta - hän on ilmiömäinen, ei vaan nyt jo suorastaan legendaarinen Boratina! Tätä voi todella kutsua metodinäyttelemiseksi, sillä Baron Cohen oikeasti esitti Boratia kaiken aikaa kuvauksissa, eivätkä monet edes tienneet, että kyseessä on näytelty hahmo. Ihmisenä Borat on aivan kamala sovinisti, misogynisti, rasisti, seksisti, antisemitisti ja ties mitä, mutta Baron Cohen on niin valloittava ja jotenkin jopa sympaattinen roolissa, että Boratin kyytiin hyppää, vaikkei olisi mistään samaa mieltä tämän kanssa. Ei ole mikään ihme, että Boratia on pidetty loukkaavana hahmona, mutta Baron Cohen ei selvästi ole tarkoittanut hahmoa loukkaukseksi kazakstanilaisia tai muutenkaan Lähi-Idässä asuvia kohtaan. Borat on enemmänkin keljuilua amerikkalaisten stereotyyppisiä käsityksiä kohtaan. Koko Kazakstan esitetään monen amerikkalaisen stereotyyppisen ajatustavan mukaan kamalana takapajulana, missä esimerkiksi päiväkodeissa lapset leikkivät rynnäkkökivääreillä. Yksi Boratin haastattelemista ihmisistä toteaakin, että Borat on ulkonäöllisesti juuri sitä, mitä amerikkalainen kuvittelee, kun puhutaan terroristeista. Borat on hahmona nerokkaan satiirinen ja Baron Cohen herättää tämän täydellisesti henkiin. Mukaan matkalleen Borat ottaa tuottajansa Azamatin (Ken Davitian), joka ei jaa Boratin intoa nähdä US ja A:an ihmeitä. Heidän lisäksi leffan aikana nähdään pikaisesti pari muutakin näyttelijää, kuten Baywatchin (1989-2003) tähti Pamela Anderson omana itsenään, mutta muuten elokuvassa nähdyt ihmiset ovat kaikenlaisia tavan tallaajia, jotka Baron Cohen on päättänyt repäistä mukaan filmiinsä.
Borat ei vain osaa lopettaa minun hämmästyttämistä. Yhä monienkin katselukertojen jälkeen nauran vedet silmissä ja vatsa kipeänä niin, että koko naapurusto kuulee. Elokuva on niin anteeksipyytelemättömän hävytön ja hulvaton, ettei mitään rajaa. Ensiminuuteista lähtien on selvää, että joku katsoja loukkaantuu ja pahasti. Alussa Borat tietty esittelee itsensä ja kotikylänsä Kazakstanissa - mikä on tosin kuvattu romanialaisessa kylässä, jonka asukit raivostuivat, kun heille vihdoin selvisi, ettei Borat ollutkaan todellinen toimittaja, vaan kyseessä olivatkin komediaelokuvan kuvaukset. Kuten jo totesin, on Kazakstan esitetty juuri niin ikävänä ja kaikin tavoin kehittymättömänä valtiona kuin millaiseksi monet sen varmasti kuvittelevat. Kazakstanilaisten lisäksi julmaa vitsiä ja stereotypisiä mielikuvia heitetään myös mm. mustalaisista ja juutalaisista. Baron Cohen itse on juutalainen ja siten karut juutalaispilkat voi nähdä itseironiana. Hän tuokin nerokkaan käänteen hahmonsa juutalaisvihaan sillä, että kun hahmo puhuu muka kazakkia, hän puhuukin oikeasti hepreaa.
Jotta elokuva saisi loukkaantuvatkin katsojat nopeasti puolelleen, Borat lähtee heti lyhyiden esittelyjen jälkeen matkalleen US ja A:han (pysähtyy muuten sekavan lentomatkansa varrella Helsingissäkin), missä leffa todella näyttää, ettei kyse ole niinkään Lähi-Idän ja eri uskontojen pilkkaamisesta, vaan monien amerikkalaisten (etenkin Keski-Amerikan kansalaisten) takapajuisesta tyhmyyden kommentoimisesta. Pintapuolin Boratin erilaiset kohtaamiset amerikkalaisten kanssa voisi nähdä siten, että onpas hassua, kuinka tyhmä ja tietämätön Borat on. Oikeastihan nämä kohtaamiset ovat Baron Cohenin tapa näyttää, kuinka tyhmiä ja tietämättömiä hänen "uhrinsa" ovat. Koska suurta osaa ihmisten kohtaamisista ei ole käsikirjoitettu, ei Baron Cohen ole aina voinut etukäteen tietää, millaisia ihmisiä hän oikeasti tapaa. On siinä pokan pidättelemistä, kun hän joutuu kuuntelemaan ties mitä törkyä ja soopaa, ja esittää siinä sitten kazakstanilaista toimittajaa. Monet Boratin kamalista kommenteista ovatkin tarkoituksellista piikittelyä ja provokaatiota, jotta Baron Cohen saisi ihmisistä mahdollisimman herkullisia reaktioita elokuvaan. Ja niitä totta vie riittää!
Katsoja on usein täysin pöyristynyt filmiä katsoessaan. Vielä parin uusintakatselunkin aikana katsoja saattaa ihmetellä, kuinka rankkaa meno ja huumori ovat. Ne hetket, joissa Borat esimerkiksi naureskelee naisten oikeuksille päin feministien naamaa, pusuttelee tietämättömänä homojen poskia pridekulkueessa, kertoo ostaneensa vaimonsa, kun tämä oli vasta hieman yli kymmenvuotias tai käy ulostamassa Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin hotellin edessä (leffa oli tässä aikaansa edellä) eivät lopulta aiheuta suurimpia pöyristymisiä. Katsojan suu loksahtaa auki, kun joku alkaa esittelemään Boratille pistooleja juutalaisten tappamiseen tai kun bilettävät nuoret alkavat pohtimaan, miksei orjuutta voisi olla enää tai kun valtava yleisö alkaa hurraamaan, Boratin kailottaessa mikrofoniin, että George Bush juhlii juomalla irakilaisten verta. Jälkimmäisessä kohtauksessa syntyi muuten lähestulkoon kaaos, kun Baron Cohen onnistui raivostuttamaan yleisön niin pahasti, että nämä yrittivät käydä hänen kimppuunsa. Elokuvaa katsoessa ei voi olla pohtimatta, kuinka usein tekijät ovat joutuneet vaikeuksiin kuvaustilanteessa niin siviilien kuin jopa poliisienkin kanssa. Luultavasti joku on soittanut virkavallan paikalle, kun Borat masturboi keskellä katua näyteikkunaa vasten, jonka takana on naisnukkeja alusvaatteet päällä.
Borat on niitä elokuvia, mitkä eivät todellakaan sovellu kaikille (etenkään nykymaailman poliittisen korrektiuden ihannoinnin keskellä), mutta mikä kaikkien pitäisi nähdä. Sen satiirinen keskisormen näyttäminen Yhdysvaltoja kohtaan on häijyä ja ratkiriemukasta kaikessa toivottumuuden tunteen tuomassa surullisuudessakin. Elokuvassa näytetään, että ns. kehitysmaat voivat kehittyä eteenpäin, mutta Yhdysvallat taitaa jämähtää paikoilleen tai lähteä kehityksessä jopa väärään suuntaan (jälleen asia, missä filmi oli aikaansa edellä). Leffa pistää ajattelemaan, kun sitä katsoo syvällisemmin ja tarkemmalla silmällä, jolloin se paljastaa todellisen nerokkuutensa. Tai sitten elokuvan voi katsoa ilman sen kummempia pohdiskeluja ja vain nauraa niin lujaa, että leffa pitää välillä laittaa tauolle, jotta uudet vitsit eivät mene ohi. Ja silloinkin kyseessä on nerokas teos. Myötähäpeää ja kuvottavuuksiakin hyödynnetään täydellisesti. Erityisen upeaa on, että elokuvassa on kaiken koheltamisen ja yksittäisten sketsien yhteydessä oikea tarinakin. Kun kestoa on vielä alle puolitoista tuntia, on leffa jopa harmillisen nopeasti ohi. Sen parissa on kuitenkin aina niin hysteerisen hauskaa, että Boratin voisi katsoa vaikka heti uudestaan. Hahmon tavoin katsojakin kokee elämysmatkan ja tutustuu amerikkalaiseen kulttuuriin, mitä ei välttämättä kovin usein haluta nostaa esille.
Elokuvan ohjauksesta vastaa Larry Charles, joka oli tätä ennen tunnettu lähinnä hittikomediasarja Seinfeldin (1989-1998) kirjoittajana. Boratissa Charles osoittaa komediakykynsä myös ohjauksen puolella ja tekee erinomaista työtä. Työ on varmasti ollut hyvin poikkeavaa tavallisista elokuvista, kun tekijöiden on täytynyt esittää tekevänsä kazakstanilaista dokumenttia. Baron Cohenin, Anthony Hinesin, Peter Baynhamin ja Dan Mazerin työstämä käsikirjoitus on hulvaton kaikessa ronskiudessaan, mutta myös ajatuksia herättävä. Ei olekaan ihme, että nelikko sai jopa Oscar-ehdokkuuden työstään. Leffa on myös kelvollisesti kuvattu. Kameratyöskentelyssä on selvää dokumentaarista henkeä, kuten myös leikkauksessa. Äänimaailmassa korostetaan välillä myös tätä tiedostavasti ja paikoitellen oikein korostetaan mikrofonin rahinaa. Leffan musiikeista vastaa päätähden pikkuveli Erran Baron Cohen, joka tunnelmoi itämaisilla melodioilla ja lauluilla, sekä hyödyntää tunnettuja amerikkalaisia hittibiisejä.
Yhteenveto: Borat! Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan on hysteerisen hauska ja liki täydellinen komediaelokuva. Huumori on todella ronskia ja häpeilemättömän hävytöntä, mikä takaa sen, että jotkut katsojista suuttuvat suuresti - etenkin tänä päivänä. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että Borat kuuluu niihin elokuviin, mitkä kaikkien pitäisi katsoa. Se ei ole niinkään loukkaus kazakstanilaisia ja muutenkin Lähi-Idän maiden asukkaita kohtaan, vaan monien amerikkalaisten tyhmyyttä korostava satiiri. Kazakstan ja itse Borat esitetään tarkoituksella amerikkalaisten stereotypioiden kautta. Boratin kertomat jutut ovat usein aivan kamalia, mutta juuri siten hän pystyy erottamaan jyvät akanoista. Boratia pahempaa törkyä suoltavat ne poloiset "uhrit", jotka eivät tiedä joutuneensa mukaan elokuvaan. Katsoja saa pöyristellä läpi keston, mutta myös nauraa vedet silmissä ja vatsa kipeänä. Näin hulvattomia teoksia ei montaa löydy. Tarina on veikeä ja se nappaa mukaansa katselukerta toisensa perään. Sacha Baron Cohen on ilmiömäisen upea nimikkoroolissa Boratina. Mokumenttityyli kruunaa paketin ja on upeaa, kuinka salakavalasti leffa onkaan toteutettu. Loukkaavan ja hävyttömän ulkokuorensa alla piilee erittäin älykäs ja suorastaan nerokas kommentaari amerikkalaisista. Upea leffa!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.10.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Borat! Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan, 2006, Everyman Pictures, Dune Entertainment, Major Studio Partners, One America, Four by Two Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti