JALI JA SUKLAATEHDAS
WILLY WONKA & THE CHOCOLATE FACTORY
Ohjaus: Mel Stuart
Pääosissa: Peter Ostrum, Gene Wilder, Jack Albertson, Roy Kinnear, Julie Dawn Cole, Denise Nickerson, Leonard Stone, Paris Themmen, Dodo Denney, Michael Bollner, Ursula Reit, Diana Sowle, Günter Meisner, Dora Altmann, Franziska Liebing, Ernst Ziegler, Malcolm Dixon, Rusty Goffe, George Claydon, Angelo Muscat ja Albert Wilkinson
Genre: fantasia, musikaali, komedia
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Ikäraja: 7
Willy Wonka & the Chocolate Factory, eli suomalaisittain Jali ja suklaatehdas perustuu Roald Dahlin samannimiseen lastenkirjaan (Charlie and the Chocolate Factory) vuodelta 1964. Ohjaaja Mel Stuartin tytär luki Dahlin kirjan ja alkoi innoissaan puhua isälleen sen mahdollisuuksista elokuvana. Stuart ottikin yhteyttä tuottaja David L. Wolperiin, joka oli siihen aikaan työstämässä projektia elintarvikeyritys Quaker Oats Companyn kanssa. Wolper innostui ja sai idean, että yhtiö ostaisi kirjan elokuvaoikeudet ja voisi alkaa valmistamaan oheistuotteena suklaata. Yhtiö suostui ja leffan teko alkoi. Roald Dahl itse otettiin mukaan työstämään käsikirjoitusta, mutta ennen kuvauksia mukaan tuotiin myös David Seltzer, joka muokkasi Dahlin tekstiä. Tämä raivostutti Dahlin, joka inhosi muutoksia ja teki loppuelämänsä ajan selväksi, ettei pitänyt elokuvasta. Vili Vonkan rooliin pohdittiin aluksi mm. Monty Pythonin jäseniä, mutta heitä ei pidetty tarpeeksi tunnettuina maailmanlaajuiselle yleisölle. Dahl itse olisi halunnut nähdä Spike Milliganin roolissa, kun taas Vaaleanpunaisen pantterin (The Pink Panther - 1964) tähti Peter Sellers suorastaan anoi tekijöiltä roolia. Lopulta rooli annettiin Gene Wilderille, joka suostui sillä ehdolla, että sai itse luoda hahmon suuren saapumisen. Kuvaukset alkoivat elokuussa 1970 ja lopulta Jali ja suklaatehdas sai maailmanensi-iltansa 28. kesäkuuta 1971 - tasan 50 vuotta sitten! Elokuva ei ollut taloudellisesti erityisen suuri menestys ilmestyessään, mutta se on vuosien varrella kasvattanut suosiotaan, kun se on tuotu takaisin teattereihin ja kun sitä alettiin esittämään televisioissa 1980-luvulla. Kriitikot kehuivat elokuvaa ja se sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista ja Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta miespääosasta musikaalielokuvassa, mutta hävisi molemmat elokuvalle Viulunsoittaja katolla (Fiddler on the Roof - 1971). Itse en ollut koskaan ennen nähnyt tätä alkuperäistä filmatisointia, mutta olen nähnyt useasti Tim Burtonin ristiriitaisen vastaanoton saaneen Jali ja suklaatehdas -version (Charlie and the Chocolate Factory) vuodelta 2005. Kuitenkin kun huomasin alkuperäisen Jali ja suklaatehdas -elokuvan täyttävän nyt 50 vuotta, päätin etsiä filmin käsiini ja vihdoin katsoa ja arvostella sen.
Salamyhkäinen suklaatehtailija Vili Vonka on pitänyt tehtaansa ovet kiinni vuosien ajan, eikä kukaan tiedä, mitä tehtaassa tapahtuu. Yllättäen Vonka järjestää tempauksen, missä hän on piilottanut miljoonien suklaalevyjensä joukkoon viisi kultaista lippua, mitkä tarjoavat saajalleen pääsyn hänen tehtaaseensa ja suklaata koko loppuelämäksi!
Nuori Peter Ostrum näyttelee Jali Puikkoa (suomentajalle iso miinus tyhmästä sukunimestä), yhtä elokuvahistorian mukavinta hahmoa. Jalin Puikko-perhe on rutiköyhä ja Jali on yksi hyväsydämisimmistä pojista ikinä, auttaessaan perhettään kaikessa ilman minkäänlaista valitusta. Kun Jali saa syntymäpäivälahjakseen suklaapatukan, hän päättää heti jakaa sen perheensä kanssa. Hän antaa kaikkien muiden kulkea ensin, eikä koskaan puhu muiden päälle tai edes pyydä mitään itselleen. Vain yhdessä kohtaa Jali päätyy toimimaan itsekkäästi, mikä on yksi elokuvantekijöiden lisäys, mistä Roald Dahl ei pitänyt. Ja kun ottaa huomioon, millainen mahtava, tälle maailmalle aivan liian hyvä tenava Jali muuten on, olen kyllä Dahlin puolella tämän muutoksen suhteen. Muuten Jali on fantastinen tapaus, mitä parantaa Ostrumin aidosti sydäntä lämmittävä ja sympaattinen roolisuoritus. Onkin harmi, ettei Ostrum näytellyt enää tämän jälkeen. Jali Puikko jäi hänen ainoaksi roolityökseen elokuvissa ja aikuisena hänestä tulikin eläinlääkäri.
Suklaatehtaan omistavana eksentrisenä Vili Vonkana nähdään Gene Wilder, joka varastaa show'n välittömästi astuttuaan valokeilaan elokuvan puolessa välissä. Wilder on nappivalinta kummallisia puhuvan ja hassusti käyttäytyvän Vonkan rooliin, tuoden mukaan valtavasti energiaa ja mikä parasta, ihmisten tyhmyyttä halveksuvaa sarkasmia. On täysin ymmärrettävää, miksi Vonka on päättänyt erakoitua muulta maailmalta ja vain tehtailla suklaataan miljoonille sitä rakastaville.
Lisäksi elokuvassa nähdään myös mm. Jack Albertson Jalin setänä Jorina, Diana Sowle Jalin äitinä, Julie Dawn Colt kaiken heti haluavana ja raivostuttavan ärsyttävänä Veeruskana ja Roy Kinnear tämän isänä, Michael Bollner jatkuvasti syövänä ja lihavana Aku Kluuppina ja Ursula Reit tämän äitinä, Denise Nickerson ylimielisenä Orvokkina ja Leonard Stone tämän isänä, Paris Themmen televisiota rakastavana ja cowboyksi pukeutuvana Mikko Telkkarina ja Dodo Denney tämän äitinsä, sekä Günter Meisner Vili Vonkan kilpailijana, Salakähmänä. Osa lapsinäyttelijöistä ampuu yli, mutta pääasiassa kaikki sopivat mainiosti rooleihinsa. Vaikka monet sivuhahmoista ovat ärsyttäviä, ovat he tärkeä osa elokuvan syvällistä opetusta.
Jali ja suklaatehtaasta löytyy nimittäin äärimmäisen tärkeää sanomaa ihmisluonteesta ja käytöksestä. Kuinka itsekkäitä, inhottavia ja teennäisiä ihmiset voivatkaan olla. Kun Vili Vonka ilmoittaa kultaisista lipuista, maailma ajautuu lähestulkoon kaaokseen. Ihmiset tappelevat suklaasta, tuhlaavat viimeisetkin rahansa suklaalevyihin, rakentavat ties minkälaisia koneita laskelmoimaan kultaisten lippujen mahdolliset olinpaikat, väärentävät kultaisia lippuja ja jopa huutokauppaavat viimeisiä suklaalevyjä törkeillä hinnoilla. Jalin koulun opettaja lopettaa tunnin kesken, jotta löytäisi kultaisen lipun. On samanaikaisesti sekä huvittavaa että hieman karmivaa nähdä kuvia suklaalähetyksistä, joita vartioidaan aseiden kanssa. Näiden kaikkien ihmiskammotusten keskellä Jali todella erottuu ja saa katsojan pitämään hänestä entistä enemmän. Lapsille elokuvan opetus käytöksestä onkin äärimmäisen tärkeä. Opetus on istutettu elokuvaan esimerkillisesti: se nostetaan esille vähän väliä, iskevästi, mutta ei liian alleviivaavasti.
Tärkeästä opetuksesta ja synkästi maalailemastaan ihmisluonteesta huolimatta elokuva osaa myös pitää valtavasti hauskaa. Kyseessä on suorastaan hurmaava koko perheen leffa, mikä pitää sisällään kaikenlaista huumorista pieneen jännitykseen, koskettavuuteen ja vauhdikkuuteen. Elokuvan ensimmäisen puoliskon nostatus on erinomainen ja kun vihdoin päästään Vili Vonkan tehtaaseen, riemu ja mielikuvituksellisuus päästetään tosissaan valloilleen. Vili Vonkan tehtaasta löytyy ties mitä outouksia vimpaimien, herkkujen ja tilojen muodossa. Tylsää hetkeä ei ole luvassa, sillä filmi lumoaa niin hienosti ja tarjoaa jatkuvasti jotain uutta ja jännää ihmeteltäväksi. Leffa käy jopa psykedeelisen puolella kummallisuuksiensa kanssa. Monista inhottavista hahmoista huolimatta elokuvasta löytyy paljon sydäntä ja se nostaa kaiken aikaa hymyn huulille. Lähinnä vain yksi Jalin persoonaa vastaan sotiva itsekäs hetki saa elokuvan kompastumaan. Muuten Jali ja suklaatehdas on ihastuttava teos kaikenikäisille, mikä loistaa yhä 50 vuodenkin jälkeen.
Pieni heikkous ovat elokuvan musikaalinumerot. En ole niitä vastaan kuten Dahl, mutta täytyy myöntää, että umppalumppien lauluja lukuunottamatta kappaleet eivät ole kovin muistettavia. The Candy Man -kappale saattaa nousta elokuvan parhaaksi lauluksi ja siitä onkin vuosien varrella tehty useita tulkintoja mm. Sammy Davis Jr:n ja Zeddin toimesta. Lauluista ja myös muista musiikeista löytyy kuitenkin hyvää tunnelmaa, kuten muustakin filmistä. Ohjaaja Mel Stuart onkin onnistunut hienosti lapsenomaisen riemun herättämisessä eloon. Leffan teknistä puolta ajan julma hammas on toki nakerrellut, muttei sentään ahminut kuin mitä herkullisinta suklaata. Niin visuaaliset efektit kuin äänitehosteet ovat pääasiassa edelleen toimivia. Asut ja etenkin suuret ja monipuoliset lavasteet ovat tyylikkäät. Elokuva on myös oivallisesti kuvattu ja leikattu.
Yhteenveto: Jali ja suklaatehdas on erittäin ilahduttava koko perheen elokuva, joka toimii yhä 50 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Ajan hampaat ovat hieman nakerrelleet teosta, mutta sen sydämellisyyteen ja sieluun hampaat eivät ole päässeet iskemään kiinni. Makea seikkailu erikoisessa ja mielikuvituksellisessa suklaatehtaassa pitää hyvin mukanaan, etenkin kun leffa tarjoaa kaiken aikaa jotain erikoista kummasteltavaksi. Paikoitellen elokuva käy jopa häiritsevän psykedeelisyyden puolella. Huumoria riittää paljon, mutta seasta löytyy myös hieman jännitettä ja herkkyyttäkin. Mainion Peter Ostrumin näyttelemä Jali-poika on niin sympaattinen tapaus, että jo hänen hyvyytensä tämän kurjan maailman keskellä saa liikuttumaan. Show'n toki varastaa Gene Wilder, joka on erinomainen suklaatehtailija Vili Vonkan osassa. Leffasta löytyy omat heikkoutensa mm. musikaalinumeroihin liittyen, mutta pääasiassa teos toimii yhä vallan mainiosti!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.5.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Willy Wonka & the Chocolate Factory, 1971, Wolper Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti