ENGLANTILAINEN POTILAS
THE ENGLISH PATIENT
Ohjaus: Anthony Minghella
Näyttelijät: Ralph Fiennes, Juliette Binoche, Kristin Scott Thomas, Naveen Andrews, Colin Firth, Willem Dafoe, Julian Wadham, Jürgen Prochnow, Kevin Whately, Clive Merrison, Nino Castelnuovo ja Liisa Repo-Martell
Genre: draama, romantiikka, sota
Kesto: 2 tuntia 42 minuuttia
Ikäraja: 12
The English Patient, eli suomalaisittain Englantilainen potilas perustuu Michael Ondaatjen samannimiseen kirjaan vuodelta 1992. Ohjaaja-käsikirjoittaja Anthony Minghella luki kirjan ja innostui siitä paljon. Tuottaja Saul Zaentz oli jo pitkään halunnut työskennellä Minghellan kanssa ja Minghella ehdottikin, että he tekisivät elokuvan Ondaatjen kirjan pohjalta. Alun perin 20th Century Fox oli mukana projektissa, mutta kun studion ja Minghellan ja Zaentzin visiot menivät ristiin, Fox jätti elokuvan ja leffa siirtyi Miramaxille. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 1995 ja lopulta Englantilainen potilas sai maailmanensi-iltansa 6. marraskuuta 1996 - tasan 30 vuotta sitten! Elokuva oli kriitikoiden kehuma suurmenestys, joka sai 12 Oscar-ehdokkuutta (mm. paras miespääosa ja naispääosa), joista se voitti parhaan elokuvan, ohjauksen, naissivuosan, kuvauksen, leikkauksen, lavastuksen, puvustuksen, äänityksen ja musiikin palkinnot, 7 Golden Globe -ehdokkuutta (mm. paras ohjaus, käsikirjoitus ja miespääosa), joista se voitti parhaan draamaelokuvan ja musiikin palkinnot, sekä 13 BAFTA-ehdokkuutta (mm. paras ohjaus, miespääosa, lavastus, puvustus ja maskeeraus), joista se voitti parhaan elokuvan, naissivuosan, sovitetun käsikirjoituksen, kuvauksen, leikkauksen ja musiikin palkinnot. Itse en ollut aiemmin nähnyt Englantilaista potilasta, mutta olin tiennyt elokuvasta jo vuosia sen Oscar-voittojen kautta. Kun huomasin leffan viettävän nyt 30-vuotisjuhlaansa, päätin vihdoin katsoa Englantilaisen potilaan ja samalla arvostella sen.
Lokakuu 1944, toinen maailmansota on päättymässä. Sairaanhoitaja pitää huolta lentokoneonnettomuudessa pahasti palaneesta miehestä, joka paljastaa vähitellen menneisyytensä.
Ralph Fiennes näyttelee kreivi László Almásya, joka toisen maailmansodan aikana löydetään maahan rysähtäneen lentokoneen rippeistä pahasti palaneena. Mies on menettänyt muistinsa ja hänet on yksinkertaisesti nimetty "englantilaiseksi potilaaksi", jota kuljetetaan Italiassa sotilaiden mukana uuteen lokaatioon. Almásy alkaa kuitenkin olla kuolemaisillaan ja hän jää paikalliseen luostariin kaksistaan sairaanhoitaja Hanan (Juliette Binoche) kanssa, missä vanha kirja auttaa häntä pistämään menneisyytensä palasia takaisin paikoilleen. Vaikka Almásy perustuu historialliseen henkilöön, tämä tarina on lähes täysin fiktiivinen, eikä mies koskaan palanut missään lentokoneonnettomuudessa, vaan menehtyi sairauteen Itävallassa maaliskuussa 1951. Se on kuitenkin totta, että mies oli aikoinaan aikamoinen tutkimusmatkailija, joka matkasi Saharaan etsimään myyttistä kaupunkia. Kuten odottaa saattaa, Fiennes on mainio roolissaan, niin nuorempana seikkailija-Almásyna kuin myöhemmin sairasvuoteella makaavana, yltä päältä palovammojen peitossa olevana miehenä. Binochekin suoriutuu oivallisesti häntä hoivaavana Hanana.
Elokuvassa nähdään myös muun muassa Colin Firth nuoren Almásyn kanssa matkaavana Geoffrey Cliftonina ja Kristin Scott Thomas tämän vaimona Katharinena, Willem Dafoe varas Caravaggiona, sekä Naveen Andrews Kip-sotilaana, johon Hana rakastuu. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan ja Fiennesin ja Thomasin väliltä löytyy sopivasti kemiaa, kun heidän välille syntyy roihuava salarakkaus. Sen sijaan Binochen ja Andrewsin väliltä ei kemiaa juuri löydy ja heidän juonikuvionsa tuntuukin lopulta aika turhalta täytteeltä.
Ainakin näin ensikatselulla Englantilainen potilas ei valitettavasti tehnyt minuun mitään sen suurempaa vaikutusta. Mielsin elokuvan lähinnä taitavasti näytellyksi, vahvoja kohtauksia sisältäväksi ja teknisesti päteväksi teokseksi, joka kuitenkin menetti minusta otteensa jo ensimmäisen tuntinsa aikana ja jonka koin toisinaan jopa hieman raskassoutuiseksi ja kuivaksi. Elokuva käynnistyy vielä erittäin lupaavasti ja on kiinnostavaa seurata sotilaiden matkaa Italiassa ja kun Almásy ja sairaanhoitaja Hana päättävät jäädä luostariin Almásyn viimeisiksi päiviksi. On myös aluksi mielenkiintoista päästä näkemään Almásyn menneisyyttä, jonka hän on joko oikeasti unohtanut onnettomuudessa tai jota hän tarkoituksellisesti piilottelee.
Erittäin hissuksiin etenevä leffa ei kuitenkaan onnistunut pitämään minua otteessaan ja etenkin toiselle tunnille päästessä aloin turhautua joihinkin aspekteihin elokuvassa. Hanan ja Kipin välille syntyvä romanssi tuntuu vain venyttävän tarinaa turhaan ja heidän kohtaustensa aikana toivoin, että keskittyminen palaisi takaisin Almásyyn. Toinen tunti tuo myös mukaan Caravaggion taustatarinan, jolla on lopulta oma funktionsa isommassa kuvassa, mutta joka kanssa tuntuu vain vievän huomiota liikaa muualle ja pitkittävän elokuvaa tarpeettomasti.
Englantilaisen potilaan vahvinta antia on sen viimeinen puolituntinen, kun Almásyn taustatarina viedään loppuun. Mielsin tämän puolen mainion herkäksi, mutta koska elokuva oli jo osittain menettänyt minut, se toivottu tunnelataus ja sydäntä särkevä traagisuus jäivät harmillisen puolitiehen. Ja ei, kyse ei ole vain siitä, että kolmituntiset mahtipontiset rakkaustarinat, joissa päähenkilö kertoo menneisyydentarinaansa ja tarinaan liittyy historiallisia henkilöitä ja tapahtumia, eivät olisi minun juttuni - onhan vuotta myöhemmin ilmestynyt, samanlaisia latuja taaplailevia ja myöskin Oscareita rohmunnut Titanic (1997) yksi suosikkielokuvistani. Englantilainen potilas oli mielestäni valitettavan ailahteleva teos, joka ei onnistu perustelemaan pitkää kestoaan, mutta jonka pelastavat hyvät näyttelijät ja haikea finaali. Kenties joskus katson elokuvan uudestaan ja ehkä vuosien päästä se avautuu minulle eri tavalla, mutta juuri nyt jäin lähinnä tuumimaan, että Fargon (1996) olisi pitänyt voittaa parhaan elokuvan pysti.
Teknisesti Englantilainen potilas on kuitenkin pääasiassa vakuuttava. Elokuva on taitavasti kuvattu ja mukana on monia näyttäviä otoksia. Lavasteet ovat hienot, puvustus on tyylikästä ja maskeeraukset ovat mainiot, oli kyse sitten Almásyn palovammoista tai muista ruhjeista, joita leffan varrella nähdään. Tehosteet ovat kestäneet hyvin aikaa ja äänimaailmakin on osaavasti rakennettu. Gabriel Yaredin säveltämät musiikit tunnelmoivat miellyttävästi taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.3.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The English Patient, Yhdysvallat, Iso-Britannia, 1996, Miramax, Tiger Moth Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti