Marshals, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

MARSHALS - KAUSI 1

Luoja: Spencer Hudnut

Näyttelijät: Luke Grimes, Logan Marshall-Green, Arielle Kebbel, Ash Santos, Tatanka Means, Brecken Merrill, Gil Birmingham, Mo Brings Plenty, Brett Cullen, Morgan Lindholm, Ellyn Jameson, Riley Green ja Michael Cudlitz

Genre: jännitys, toiminta

Jaksomäärä: 13

Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 6 minuuttia

Ikäraja: 12 

Taylor Sheridanin ja John Linsonin luoma televisiosarja Yellowstone (2018-2024) oli iso katsojahitti, joten sen maailmaa päätettiin laajentaa erilaisilla lisäosasarjoilla. Ensin ilmestyivät esiosatarinat 1883 (2021-2022) ja 1923 (2022-2025) ja maaliskuussa 2025 ilmoitettiin, että yksi Yellowstonen päähenkilöistä, Kayce Dutton saisi oman sarjansa. Kuvaukset käynnistyivät samaisena kesänä työnimellä "Y: Marshals" ja nyt Marshalsin ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun (Suomessa SkyShowtimen kautta). Itse en ollut järin kiinnostunut tästä kyseisestä Yellowstone-lisäosasta, mutta päätin kuitenkin katsoa myös tämän sarjan.

Vaimonsa Monican kuolemaa sureva Kayce Dutton päättää liittyä Montanan liittovaltion sheriffien tiimiin.

Luke Grimes palaa rooliinsa entiseksi Navy SEAL -sotilaaksi Kayce Duttoniksi, joka Yellowstonen lopuksi päätti myydä Yellowstone-ranchin Broken Rockin intiaanireservaatille ja vetäytyä oman pikkutilansa rauhaan vaimonsa Monican (Kelsey Asbille) ja poikansa Taten (Brecken Merill) kanssa. Auvo ei kuitenkaan kestänyt kauaa, vaan Monica on sarjojen välissä menehtynyt sairauteen, jättäen Kaycen rikkinäiseksi mieheksi. Uutta puhtia kuitenkin löytyy, kun Kayce päättää kokeilla onneaan liittovaltion sheriffinä. Grimes istui Yellowstonessa passelisti rehdin Kaycen rooliin, mutta Marshals valitettavasti osoittaa, ettei näyttelijässä ole tarpeeksi karismaa kannattelemaan omaa sarjaansa keulakuvana. 

     Vanhoista tutuista menossa mukana on Gil Birminghamin näyttelemä Thomas Rainwater, kun taas uusina hahmoina Marshals esittelee Kaycen entisen Navy SEAL -kaverin Calin (Logan Marshall-Green), joka houkuttelee Kaycen sheriffitiimiinsä, sekä tiimin muut jäsenet Bellen (Arielle Kebbel), Andrean (Ash Santos) ja Milesin (Tatanka Means), sekä heidän pomonsa Harry Giffordin (Peter Cullen). Valitettavasti sivuhahmot eivät juuri vakuuta ja näyttelijät joutuvat lähinnä tyytymään puiseen patsasteluun ja lausumaan paikoin jopa vaivaannuttavan huonoa dialogia.

Ilman Taylor Sheridania ei näköjään pitäisi tehdä Yellowstonea. Alkuperäissarja oli pienestä ailahtelevuudestaan huolimatta mainio loppuun saakka ja 1883 ja 1923 olivat poikkeuksellisen pätevät esiosat. Marshalsista kuitenkin huokuu, että puikoissa hääräävät ihan eri tyypit, eikä Spencer Hudnut tiimeineen ole lähelläkään Sheridanin tasoa. Marshals on jopa yllättävän lattea sarja, joka ei jaksa millään napata mukaansa, vaan jopa tylsistyttää katsojaansa läpi kestonsa. 

Onnistuneen tarinanrakentelun, hyvän hahmoihin syventymisen ja näppärän eri puolten juonittelun sijaan Marshals tarjoaa lähinnä yhdentekeviä viikottaisia missioita näille liittovaltion sheriffeille. Vaikka luvassa on kidnappauksia, takaa-ajoja, pommiuhkia ja kosolti ammuskelua, on meno tasapaksua ja täysin jännityksetöntä. Sarjan draamaosasto on jopa puuduttavaa, etenkin kun tätä mukamas syvällisiä elämänneuvoja sisältävää dialogia suolletaan ulos näin kiusallisen jäykästi. Ja kun hahmot vieläpä jättävät kylmäksi, näiden itseään toistavien jaksojen läpikahlaus alkaa tuntua työltä. Ja Marshalsin avauskausi on vieläpä 13 jakson mittainen. Katsojatilastohitti se tämäkin Yellowstone-sarja on ja kakkoskausi on jo työn alla. Odotukseni sitä kohtaan ovat kuitenkin alhaiset. Jännityksellä siirrynkin nyt Kaycen siskosta Bethista ja hänen miehestään Ripistä kertovan Dutton Ranchin (2026-) pariin. Ainakin Bethissä on enemmän munaa kuin näissä väsyneissä machopullistelijoissa.

Teknisesti Marshals on kuitenkin varsin pätevä. Sarja on taitavasti kuvattu ja Montanan jylhiä maisemia esitellään taas koko rahan edestä. Lavasteet ovat mainiot ja puvustus oivallista, mutta tietokonetehosteet eivät aina täysin vakuuta. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Brian Tylerin ja Breton Vivianin säveltämät musiikit toimivat passelisti. Kaksikon työstämä tunnusmusiikki taitaa olla sarjan parasta antia, Tylerin kanavoidessa alkuperäisen Yellowstonen melodian mahtipontisuutta ja samalla surumielisyyttä onnistuneesti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.5.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Marshals, Yhdysvallat, 2026-, Linson Entertainment, Bosque Ranch Productions, 101 Studios, Paramount Television Studios

Blondien kosto (Legally Blondes - 2009) - elokuva-arvostelu

BLONDIEN KOSTO

LEGALLY BLONDES

Ohjaus: Savage Steve Holland

Näyttelijät: Milly Rosso, Becky Rosso, Brittany Curran, Christopher Cousins, Lisa Banes, Curtis Armstrong, Bobby Campo, Chad Broskey, Chloe Bridges, Rose Abdoo ja Amy Hill

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 22 minuuttia

Ikäraja: 7

Reese Witherspoonin tähdittämä komediaelokuva Blondin kosto (Legally Blonde - 2001) oli kriitikoiden kehuma taloudellinen menestys, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Blondin kosto 2 (Legally Blonde 2: Red, White & Blonde - 2003) sai kuitenkin nuivan vastaanoton, joten Witherspoon ei suostunut enää tekemään kolmososaa. Metro-Goldwyn-Mayer halusi silti jatkaa sarjan parissa ja päätti tehdä lisäosaleffan, joka julkaistaisiin suoraan kotikatseltavaksi DVD:llä. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2007 ja lopulta Blondien kosto julkaistiin huhtikuussa 2009. Elokuva sai kuitenkin negatiivista palautetta niin kriitikoilta kuin aiempin leffojen faneilta, eikä se menestynyt kummoisesti, vaan vaipui nopeasti unholaan. Itse olin aiemmin nähnyt vain alkuperäisen Blondin koston, josta olin tykännyt enemmän kuin olin etukäteen uskonut. Nyt kun elokuvat ovat saamassa jatkoa esiosatelevisiosarjalla Elle (2026-), päätin vihdoin katsoa ja arvostella koko leffasarjan läpi. Pidin edelleen paljon alkuperäisestä leffasta, mutta jo Blondin kosto 2 oli mielestäni keskinkertainen ja aloitinkin skeptisenä Blondien koston katselun.

Elle Woodsin brittiläiset serkut Izzy ja Annie muuttavat Los Angelesiin, opiskelemaan arvostetussa Pacific Preparatory -koulussa.

Reese Witherspoonkaan ei pahemmin piitannut Blondin kosto 2:sta, eikä hän suostunut enää palaamaan rooliinsa Elle Woodsiksi kolmatta kertaa, joten hän jättäytyi pelkän tuottajan osaan. Ellen sijaan Blondien kosto kertoo nimensä mukaan kahdesta blondista, Ellen brittiserkuista Izzystä ja Anniesta, joita näyttelevät oikean elämän identtiset kaksoset Becky ja Milly Rosso. Ellen tapaan Izzy ja Anniekin rakastavat vaaleanpunaista, shoppailua ja pieniä koiria, jotka mahtuvat käsilaukkuihin. Valitettavasti Izzysta ja Anniesta ei ole saatu läheskään niin tykättäviä hahmoja kuin heidän serkustaan, eivätkä Rosson siskokset ole läheskään yhtä hyviä rooleissaan kuin Witherspoon. Rossot ovat suorastaan vaivaannuttavan huonoja, eikä ole ihme, että Blondien kosto jäi kummankin ainoaksi elokuvaksi.

     Elokuvassa nähdään myös Christopher Cousins siskosten isänä Richardina, Lisa Banes Pacific Preparatory -koulun rehtori Higginsinä, Curtis Armstrong historianopettaja Goldenina, Brittany Curran koulun suosituimpana tyttönä Tiffanyna, Chad Broskey Tiffanyn poikaystävänä Justinina, Chloe Bridges Tiffanya seuraavana Ashleyna, sekä Bobby Campo Chrisinä, johon Annie ihastuu. Sivunäyttelijät ovat piirun verran parempia kuin päätähdet. Banesista löytyy oikeaa auktoriteettia tiukan rehtorin rooliin ja Curran herkuttelee toimivasti geneerisenä suosittuna, mutta sitäkin ilkeämpänä tyttönä.

Blondien kosto on aika lailla sellainen elokuva, millaiseksi etukäteen kuvittelin alkuperäisen Blondin koston. Pinkki, bimbo, höttöinen ja tuskastuttavan muka-hauska. Leffasta löytyy aika lailla kaikki uuteen kouluun saapuvista teinitytöistä kertovien elokuvien kliseet ilkikurisesta koulun suosituimmasta tytöstä lähtien, eikä tutuista aineksista ole saatu kokkailtua mitään tuoretta tai mielenkiintoista. Elokuva on vain väkisin helppojen rahojen perässä väännetty turhake, joka saa jopa alle puolentoista tunnin keston laahaamaan.

Harva elokuva saa minut jo ensimmäisten parin minuutin aikana painamaan pausea ja pohtimaan, että haluanko ihan oikeasti tuhlata seuraavat puolitoista tuntia tähän, mutta Blondien kosto onnistui siinä. Rossot ovat rooleissaan niin käsittämättömän teennäisiä, että minun teki saman tien mieli uppoutua sohvan sisään, järkyttävän myötähäpeän täyttäessä minut päästä varpaisiin. Elokuvan huumori se vasta vaivaannuttavan kornia onkin. Naurut jäivät nolliin, vaikka keskelle leffaa sullottu täysin irrallinen trampoliinikohtaus huvittaa kaikessa kamaluudessaan ja nopeutustehosteissaan. Kaikista turhauttavinta kuitenkin on, että tämän vaaleanpunaisen hattaran sisältä ei löydy mitään syvällisempää. Alkuperäinen elokuva oli pinkin kuorensa alla väkevä feministinen kannanotto, joka kommentoi oikeusjärjestelmän epäkohtia ja kaikissa heikkouksissaan Blondin kosto 2 sentään käsitteli eläinkokeiden epäeettisyyttä. Blondien kostossa ei ole mitään sisältöä. Se vain on, tylsistyttäen ja ärsyttäen läpi kestonsa ja unohtuen sitten toivottavasti pian mielestä.

Elokuvan ohjaaja Savage Steve Hollandin työ on todella ponnetonta, eikä häneltä löydy yhtään tyylitajua. Chad Gomez Creaseyn ja Dara Resnik Creaseyn työstämä käsikirjoitus menee kaiken aikaa siitä, mistä aita on matalin, eikä edes päähahmoihin ole jaksettu panostaa Annien esiintymiskammoa enempää, joka sekin toki ratkeaa tiukan paikan tullen kuin itsestään. Kaiken tämän päälle Blondien kosto on teknisesti surkea. Kuvaus, valaisu ja värimäärittely on kaikki hoidettu laiskasti vähän siihen suuntaan, mikä johtaa visuaalisesti paikoin jopa rumaan lopputulokseen. Leikkauskin on tönkköä, PowerPointia muistuttavine siirtymisineen ja nopeutettuine otoksineen. Sentään lavasteet ja asut ovat toimivat. John Codan säveltämät musiikit yrittävät parhaansa pitääkseen tekopirteää ilmapiiriä yllä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.5.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Legally Blondes, Yhdysvallat, 2009, Metro-Goldwyn-Mayer, Marc Platt Productions, Type A Films, Brookwell-McNamara Entertainment, Dreayer-Papish Productions