Legends of Tomorrow, kausi 7 (2021-2022) - sarja-arvostelu

LEGENDS OF TOMORROW - KAUSI 7

Luojat: Greg Berlanti, Marc Guggenheim, Andrew Kreisberg ja Phil Klemmer
Näyttelijät: Caity Lotz, Tala Ashe, Jes Macallan, Olivia Swann, Adam Tsekhman, Shayan Sobhian, Lisseth Chavez, Amy Louise Pemberton, Nick Zano, Matt Ryan, Giacomo Baessato, Brandon Routh, Alexandra Castillo, Victor Garber, Franz Drameh, Arthur Darvill, Courtney Ford, Wentworth Miller, Falk Hentschel, Matt Letscher ja Donald Faison
Genre: scifi, seikkailu, toiminta, komedia
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia
Ikäraja: 12

DC Comicsin sarjakuviin perustuva televisiosarja Legends of Tomorrow nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä tammikuussa 2016 osana Arrowverseä, sarjojen Arrow (2012-2020), The Flash (2014-2023) ja Supergirl (2015-2021) rinnalle. Vaikka katsojaluvut laskivat toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen kauden aikana, jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2021 ja lopulta Legends of Tomorrow'n seitsemännen kauden esitys alkoi saman vuoden lokakuussa. Kriitikot ja fanit antoivat kaudelle positiivista palautetta, mutta katsojaluvut putosivat niin paljon, että pian finaalijakson esityksen jälkeen The CW -kanava päätti lopettaa sarjan teon kesken kaiken. Itse ryhdyin katsomaan Legends of Tomorrow'ta pari vuotta sitten, kun ryhdyin käymään läpi kymmenvuotisjuhlaansa viettävää Arrowverseä. Pidin sarjan avauskaudesta, mutta sitten taso alkoi laskea. Kuudes kausi oli kuitenkin selvä parannus kehnon vitoskauden jälkeen ja aloitinkin uteliaana katsomaan sarjan seitsemättä ja samalla viimeiseksi jäänyttä tuotantokautta.

Waveriderin tuhouduttua Legendat jäävät jumiin vuoteen 1925. Yrittäessään keksiä keinon luoda uuden aikakoneen, Legendat kohtaavat pahan Gideonin ja tämän luomat androidiversiot Legendoista.

Dominic Purcellin näyttelemän Mick "Heat Wave" Roryn lähdettyä kuudennen kauden päätteeksi hoitamaan uusia alienvauvojaan, Caity Lotzin esittämä Sara "White Canary" Lance jää ainoaksi jäseneksi alkuperäisestä Legendojen tiimistä. Hän pysyy joukon johtajana ja nyt hän on naimisissa Jes Macallanin näyttelemän Ava Sharpen kanssa. Mukana menossa ovat myös Nick Zanon näyttelemä Nate "Steel" Heywood, Olivia Swannin esittämä Astra Logue, Adam Tsekhmanin esittämä Gary Green, Lisseth Chavezin näyttelemä Spooner Cruz, Shayan Sobhianin esittämä Behrad Tarazi ja Tala Ashen näyttelemät Zarin eri versiot. Erilaiset versiot nähdään myös tekoäly Gideonista (Amy Louise Pemberton), joka esiintyy niin fyysisessä muodossa kuin pahana vaihtoehtoversiona. Kuudennella kaudella Matt Ryanin näyttelemä John Constantine kuoli, mutta eipä tuo ole juuri haitannut Ryania, joka näyttelee tällä kertaa aikakoneen keksijää, Gwyn Daviesia. Tiimi vetelee kiinnostavuutensa puolesta viimeisiään ja osa näyttelijöistä näyttää selviä kyllästymisen merkkejä sarjaa kohtaan. Parhaaksi suorittajaksi nousee Ryan, joka tekee Gwynistä vekkulin erilaisen tyypin kuin Constantinesta.

     Kapuloita rattaisiin on jälleen työntelemässä Raffi Barsoumianin näyttelemä Bishop, joskin kyseessä on nuorempi versio hahmosta, joka nähtiin kutoskauden loppupuolella ja jonka kauna Legendoja kohtaan alkaa kehittyä. Tämäkin versio tutusta hahmosta on sopivan erilainen, joskin tämä Bishop jää lopulta aika tylsäksi.

Seitsemän tuotantokauden ja sadankymmenen jakson jälkeen Legends of Tomorrow on päättynyt ja itse olin täysin valmis jättämään hyvästit näille aikamatkaaville supersankareille. On toki sääli, että sarja loppuu kesken kaiken ja tekijöiden suunnittelema kahdeksas ja oikeasti viimeinen tuotantokausi jäi tekemättä, mutta enpä myöskään ihmettele, että katsojaluvut putosivat niin roimasti. Sarjan taso on ailahdellut avauskaudesta lähtien ja ykköskauden aidosti kiinnostavat ja pidettävät ryhmän jäsenet on myöhemmillä kausilla korvattu toinen toistaan tylsemmillä tyypeillä. Jos tätä ei ollut vielä hoksannut aiemmin, niin tämä käy kivuliaan selväksi kauden kolmannessa jaksossa - joka on samalla myös koko sarjan sadas jakso - jossa vanhat tutut Rip Hunter (Arthur Darvill), Firestorm, eli Jefferson Jackson (Franz Drameh) ja Martin Stein (Victor Garber), Ray "Atom" Palmer (Brandon Routh), Leonard "Captain Cold" Snart (Wentworth Miller) ja jopa Carter "Hawkman" Hall (Falk Hentschel) käyvät kääntymässä.

Legends of Tomorrow'n viimeiseksi jäänyt kausi jatkaa pitkälti kuudennen kauden linjalla. Se on ihan kivaa viihdehömppää, joka tarjoaa ajoittain ihan hauskoja juttuja ja ihan meneviä toimintakohtauksia, mutta josta ei jää käteen juuri mitään. Se ei ole erityisen kehno, mutta ei erityisen hyväkään. Pahan Gideonin komentamat androidi-Legendat toimivat ihan hyvinä vastuksina ja on kiinnostavaa katsoa, kuinka Legendat pärjäävät ilman Waverider-alustaan. Todellinen jännite kuitenkin uupuu, tarinassa ei ole imua ja kuten jo totesin, kun viimeiseksi jääneen jakson lopputekstit alkavat, en kokenut minkäänlaista surua sanoessani hyvästit Legendoille. Kokonaisuutena ihan kiva sarja ja jos joskus palaan sen pariin, tuskin jatkan kolmatta kautta pidemmälle.

Tuotantokauden ohjaajien (muun muassa Caity Lotz ja Jes Macallan) työ on ailahtelevaa, eikä käsikirjoituksissakaan ole hirveästi kehumista. Tekniseltä puolelta näkyy katsojalukujen laskemisen myötä tehdyt budjettileikkaukset. Kuvaus on vielä toimivaa, mutta lavasteet ja asut näyttävät usein halvoilta, puhumattakaan varsin köykäisistä tietokonetehosteista. Äänimaailma on sentään kelvollisesti rakennettu Blake Neelyn ja Daniel James Chanin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.10.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Legends of Tomorrow, Yhdysvallat, 2016-2022, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions, Bonanza Productions

Legends of Tomorrow, kausi 6 (2021) - sarja-arvostelu

LEGENDS OF TOMORROW - KAUSI 6

Luojat: Greg Berlanti, Marc Guggenheim, Andrew Kreisberg ja Phil Klemmer
Näyttelijät: Caity Lotz, Dominic Purcell, Jes Macallan, Nick Zano, Matt Ryan, Tala Ashe, Olivia Swann, Adam Tsekhman, Shayan Sobhian, Amy Louise Pemberton, Lisseth Chavez, Raffi Barsoumian, Aliyah O'Brien, Thomas Nicholson, Shawn Roberts, Jen Oleksiuk, Aaron Craven, Mina Sundwall ja David Ramsey
Genre: scifi, seikkailu, komedia, toiminta
Jaksomäärä: 15
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 10 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 12

DC:n sarjakuviin perustuva televisiosarja Legends of Tomorrow nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa tammikuussa 2016. Toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kauden aikana katsojaluvut laskivat, mutta sarja pysyi tarpeeksi suosittuna, jotta sitä päätettiin jatkaa vielä lisää. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2020 ja lopulta Legends of Tomorrow'n kuudennen kauden esitys alkoi toukokuussa 2021. Katsojaluvut jatkoivat laskuaan, mutta kausi sai positiivista palautetta kriitikoilta ja faneilta. Itse ryhdyin katsomaan Legends of Tomorrow'ta, kun huomasin supersankarisarjoista koostuvan Arrowversen täyttävän kymmenen vuotta. Pidin parista ensimmäisestä kaudesta, mutta sen jälkeen taso lähti mielestäni laskuun ja viides kausi oli mielestäni jo aika kehno esitys. Odotukseni kuudennetta kautta kohtaan eivät siis olleet korkeat.

Legendat lähtevät etsimään Sara Lancea, jonka avaruusolennot ovat siepanneet.

Yhä vain hupeneva ja tylsemmäksi muuttuva Legendojen tiimi tekee jälleen paluun, valitettavasti ilman Ray "Atom" Palmeria (Brandon Routh), joka jätti tiimin edellisellä kaudella. Jäljelle ovat jääneet Nate (Nick Zano), Rory (Dominic Purcell), Constantine (Matt Ryan), Gary (Adam Tsekhman), Astra (Olivia Swann), Zari (Tala Ashe) ja hänen veljensä Behrad (Shayan Sobhian), sekä Ava (Jes Macallan), jotka päätyvät uuteen seikkailuun, kun he hoksaavat avaruusolentojen siepanneen Avan tyttöystävän, Waveriderin kapteenin ja yhden harvoista alkuperäisistä Legendoista, Sara Lancen (Caity Lotz). Hahmokattaus jättää kausi kaudelta kylmemmäksi, kun mielenkiintoiset ja oivallisesti toisistaan erilaiset hahmot on korvattu huomattavasti tylsemmillä ja unohdettavammilla tyypeillä, joista on vaikeaa keksiä mitään sanottavaa. Vanhoista tutuista Nate hädin tuskin edes käyttää enää teräsvoimiaan. Näyttelijäkaartikaan ei pahemmin vakuuta ja etenkin Tsekhman on hauskan sijaan lähinnä myötähäpeällinen ärsyttävän Garyn roolissa.

     Uutena hahmona seikkailuun hyppää mukaan Lisseth Chavezin esittämä Esperanza Cruz, kavereille ihan vain Spooner, avaruusolentojen kidnappaama ja niitä ymmärtävä nainen, kun taas vastaansa Legendat saavat tällä kertaa Sara Lancen sieppaamat avaruusoliot ja Raffi Barsoumianin näyttelemän Bishopin, jolla on totta kai jonkinlainen taianomainen artefakti löydettävänään, jota hän aikoo käyttää maailman valloittamiseen. Pahishahmo ajaa asiansa, mutta jää motiiveineen silti löyhäksi.

Suureksi yllätyksekseni kausi kaudelta heikenneen Legends of Tomorrow'n taso kääntyykin kuudennella kaudella ylöspäin. Ei kyse ole mistään erityisen laadukkaasta tuotantokaudesta, mutta kehnon viidennen kauden jälkeen kuudes kausi on kaikessa keskinkertaisuudessaankin ihan menevä. Itse tiimi on tosiaan tylsimmillään hahmokattauksensa puolesta ja jaksoja seuratessa ehtii kyllä tulla ikävä niin Atomia kuin muitakin mainioita tyyppejä parilta ensimmäiseltä kaudelta, minkä lisäksi pahis on vain aavistuksen verran parempi kuin edelliskaudella. Alkuperäistä aikamatkailukonseptiakaan ei pahemmin enää hyödynnetä, mutta ehditäänpä kaudella kohdata sentään laulaja David Bowie (Thomas Nicholson), Antiikin Rooman soturi Spartacus (Shawn Roberts), lentäjäikoni Amelia Earhart (Jen Oleksiuk) ja Yhdysvaltojen entinen presidentti John F. Kennedy (Aaron Craven).

Kausi on silti hieman mukaansatempaavampi tarinansa puolesta kuin edeltäjänsä. Kauden ensimmäinen puolikas käytetään lähinnä Saran etsimiseen ja toinen puolikas taas Bishopia vastaan taisteluun. Ihan toimivaa settiä, jonka parissa neljänkymmenen minuutin mittaiset jaksot kulkevat pääasiassa varsin sujuvasti. Kauden parempaa antia ovat muutamat yksittäiset, jopa hieman irralliset jaksot. Pidin erittäin mainioina yhdettätoista ja kahdettatoista jaksoa, joista ensimmäisessä Legendat ajautuvat keilausturnaukseen, jossa vaakalaudalla on koko Maan kohtalo ja joista toisessa Legendat taas päätyvät lautapeliin.

Tuotantokauden ohjaajat (mm. Caity Lotz ja Jes Macallan, aiemmilla kausilla Charlieta esittänyt Maisie Richardson-Sellers ja Arrow-sarjan (2012-2020) John Digglenä tunnettu David Ramsey) pitävät sarjan hitusen teennäisen energistä ilmapiiriä yllä, mutta loppupäästä löytyy myös aidosti ihan herkkää materiaalia. Tuotantoarvoiltaan Legends of Tomorrow pysyy ennallaan. Kausi on kelvollisesti kuvattu, mutta osa lavasteista näyttää halvalla ja hätäisesti kasatuilta. Myös puvustuksen taso on ailahtelevaa. Tietokonetehosteet jättävät jälleen kylmäksi ja Legendojen kohtaamat avaruusmöröt ovat enemmän koomisia kuin kuin uhkaavia. Äänimaailma on kuitenkin hyvin rakennettu Blake Neelyn ja Daniel James Chanin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.10.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Legends of Tomorrow, Yhdysvallat, 2016-2022, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions, Bonanza Productions

Legends of Tomorrow, kausi 5 (2020) - sarja-arvostelu

LEGENDS OF TOMORROW - KAUSI 5

Luojat: Greg Berlanti, Marc Guggenheim, Andrew Kreisberg ja Phil Klemmer
Näyttelijät: Caity Lotz, Nick Zano, Jes Macallan, Dominic Purcell, Matt Ryan, Brandon Routh, Courtney Ford, Tasa Ashe, Maisie Richardson-Sellers, Olivia Swann, Ramona Young, Adam Tsekhman, Shayan Sobhian, Amy Louise Pemberton, Mina Sundwall, Joanna Vanderham, Lisa Marie DiGiacinto, Sarah Strange, Michael Eklund, Terry Chen, Rowan Schlosberg, Neal McDonough, Grant Gustin, Melissa Benoist, Ruby Rose, Jon Cryer, Cress Williams, David Harewood, Nicole Maines, Tom Cavanagh, Danielle Panabaker, Chyler Leigh, Rick Gonzalez, Juliana Harkavy, David Ramsey, Tyler Hoechlin ja Elizabeth Tulloch
Genre: toiminta, scifi, seikkailu
Jaksomäärä: 15
Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 10 tuntia 30 minuuttia
Ikäraja: 12

DC-sarjakuviin perustuva supersankarisarja Legends of Tomorrow nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa alkuvuodesta 2016, sisarsarjana Arrow'lle (2012-2020), The Flashille (2014-2023) ja Supergirlille (2016-2021). Toinen, kolmas ja neljäs kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2019 ja lopulta Legends of Tomorrow'n viides tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa tammikuussa 2020. Kausi sai positiivista palautetta ja vaikka sen katsojaluvut laskivat jälleen, sarja pysyi tarpeeksi suosittuna. Itse ryhdyin katsomaan Legends of Tomorrow'ta vihdoin muutama vuosi sitten, kun Arrowverse täytti kymmenen vuotta. Pidin parista ensimmäisestä kaudesta, mutta kolmas ja neljäs kausi heikkenivät mielestäni selvästi ja aloitinkin viidennen kauden katselun skeptisenä.

Selvittyään multiversumin sekoittaneesta Kriisistä, kuuluisiksi nousseet Legendat päätyvät uusiin aikaseikkailuihin, kohdaten muun muassa Rasputinin, Marie Antoinetten, Tšingis-kaanin ja William Shakespearen.

Huomisen Legendat tekevät jälleen paluun ja tiimissä on taas muutoksia. Oliver Queenin, eli Green Arrow'n (Stephen Amell) kuolemasta toipuva Sara Lance (Caity Lotz) toimii edelleen Waveriderin kapteenina ja hänen rakas Ava Sharpensa (Jes Macallan) liittyy Legendoihin, Aikaviraston lakkauttamisen myötä. Mick Rory (Dominic Purcell), Nate Heywood (Nick Zano), Ray Palmer (Brandon Routh), John Constantine (Matt Ryan), Nora Darhk (Courtney Ford) ja Charlie (Maisie Richardson-Sellers) ovat menossa mukana ja saavat mukaansa myös Zari Tarazin (Tala Ashe), toisen maailman version Zari Tomazista, sekä tämän veljen Behradin (Shayan Sobhian). Hahmokattaus jää tällä kaudella harmillisen latteaksi ja alkuperäistä tiimiä tulee useammassakin kohtaa ikävä, kun seuraa miten tylsillä tyypeillä heidät on kausien varrella korvattu. Näyttelijäsuorituksissakaan ei ole juuri hurraamista. Lotz näyttää osan kaudesta siltä, ettei häntä enää pahemmin kiinnosta roikkua mukana. Routhin ja Purcellinkin työ tuntuvat tässä kohtaa väkinäiseltä, mutta Ryan suoriutuu yhä mainiosti Constantinen osasta. Macallan, Zano, Ford, Richardson-Sellers ja Ashe eivät muuten vain juurikaan tee vaikutusta.

     Tutuista hahmoista paluun tekevät myös Gary (Adam Tsekhman) ja Mona (Ramona Young), ja merkittäväksi hahmoksi nousee Roryn tytär Lita (Mina Sundwall, Emmerson Sadler ja Scarlett Jando). Vastaansa Legendat saavat Atroposin (Joanna Vanderham), joka etsii Kohtalon kangaspuita, saadakseen ihmiset hallintaansa. Atropos on tylsä antagonisti, jonka suunnitelma jää latteaksi.

Legends of Tomorrow'n viides kausi käynnistyy viemällä päätökseen Arrowversen tähän mennessä isoimman crossover-tapahtuman, Crisis on Infinite Earthsin, jossa Legendat lyöttäytyivät yhteen Green Arrow'n, Flashin (Grant Gustin), Supergirlin (Melissa Benoist), Batwomanin (Ruby Rose), Black Lightningin (Cress Williams) ja muiden sankarien kanssa pelastaakseen koko multiversumin tuholta. Tämä on fiksu päätös, sillä muut sarjat kärsivät siitä, kun ne pistivät Kriisin puoleenväliin kautta, jolloin Kriisin tapahtumat sotkivat kausien varsinaiset tarinat lähes totaalisesti, aiheuttaen lähinnä sekavaa jälkeä. Fiksu päätös tosiaan, mutta siihenpä ne kehumisen aiheet Legends of Tomorrow'n viidennellä kaudella sitten jäävätkin.

Tai no, on seassa pari ihan hyvää juttua, kuten Roryn yritys bondata tyttärensä kanssa, minkä lisäksi pidin huvittavana kahdeksatta jaksoa, jossa hahmot päätyvät keskelle The CW -kanavan hittisarja Supernaturalin (2005-2020) kuvauksia - joskin valitettavasti budjetti ei kuitenkaan riittänyt cameoihin Jensen Acklesilta ja Jared Padaleckiltä. Ai että, kun olisi ollut lystikästä nähdä heidät esittämässä itseään ja kohdatessa muka-todellisia demoneita John Constantinen kanssa... Tällaisten taatusti mahtavien juttujen sijaan luvassa on enemmän tai vähemmän sitä samaa aikamatkustusseikkailua, mistä alkaa into hiipua aikamoista vauhtia. Vaikka Kriisi ei juurikaan vaikuta kauden tarinaan, tuntuu se silti olevan täysin levällään ja varsinainen punainen lanka katoilee vähän väliä. Atropos Kohtalon kangaspuineen ei tosiaan paljoa säväytä, mikä tekee pääjuonesta aika tylsää seurattavaa. Yleisesti kautta vaivaa vaivaannuttava yliyritteliäisyys ja tekopirteä energia. Tekijöiltä alkavat ideat loppua ja ne vähät ideat, mitkä ovat jäljellä, saavat pääasiassa pudistelemaan päätä. Huumori on kiusallista, toiminta yhdentekevää ja draama kuin mistä tahansa halvasta saippuasarjasta.

Kauden ohjaajat (muun muassa Caity Lotz) takeltelevat menon kanssa aikamoisesti, eivätkä käsikirjoittajat saa pidettyä pakettia kasassa. Tämäkään Legends of Tomorrow'n kausi ei tuotantoarvoillaan paljoa häikäise. Kameratyöskentely on kelvollista, mutta lavasteista, asuista ja etenkin tietokonetehosteista paistaa läpi katsojalukujen kanssa alati pienenevä budjetti. Jotkut hetket näyttävät jälleen kiusallisen halvoilta kaikkia puitteita myöten. Äänimaailma on sen sijaan menevästi rakennettu ja jos jotain, niin Blake Neelyn ja Daniel James Chanin säveltämät musiikit toimivat oivallisesti edelleen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.10.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.arrow.fandom.com
Legends of Tomorrow, Yhdysvallat, 2016-2022, DC Entertainment, Warner Bros. Television, Berlanti Productions, Bonanza Productions

Arvostelu: The Final Destination (2009)

THE FINAL DESTINATION

Ohjaus: David R. Ellis
Pääosissa: Bobby Cambo, Shantel VanSanten, Nick Zano, Haley Webb, Mykelti Williamson, Krista Allen, Andrew Fiscella ja Justin Welborn
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 22 minuuttia
Ikäraja: 18

Jeffrey Reddickin luoma kauhuelokuva Final Destination - viimeinen määränpää (Final Destination - 2000) oli hitti, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Final Destination - viimeinen määränpää 2 (Final Destination 2 - 2003) ei ollut yhtä menestynyt lippuluukuilla, mutta sekin tuotti niin paljon rahaa, että kolmas osa pistettiin heti suunnitteille. Final Destination - viimeinen määränpää 3 (Final Destination 3 - 2006) oli myös hitti, joten neljännen osan suunnittelu alkoi heti. Ensimmäisen ja kolmannen osan ohjaaja James Wong oli kuitenkin lupautunut ohjaamaan Dragonball Evolutionin (2009), joten ohjaajaksi valittiin toisen osan ohjaaja David R. Ellis. Kuvaukset alkoivat maaliskuussa 2008 ja lopulta The Final Destinationiksi nimetty, sarjan viimeiseksi osaksi ajateltu elokuva sai ensi-iltansa elokuussa 2009. Leffa oli iso hitti, tienaten noin 80 miljoonaa enemmän kuin sarjan siihen asti menestynein, eli kolmas osa. Elokuva sai kuitenkin murska-arviot kriitikoilta. Itse en ollut koskaan ennen nähnyt ainuttakaan Final Destination -elokuvaa. Kun huomasin sarjan avausosan täyttävän tänä vuonna 20 vuotta, päätin vihdoin katsoa ja arvostella sen. En pitänyt siitä, mutta päätin silti katsoa sarjan muutkin osat. Katsoin The Final Destinationin lähes heti kolmannen osan jälkeen.

Nick on katsomassa autokilpailua, kun hän saa näyn, missä jättimäinen kolari tappaa kuskit ja katsojat. Nick hätääntyy ja saa osan katsojista turvaan juuri ennen kuin näky toteutuu ja paikalle jäänyt yleisö kuolee onnettomuudessa. Henkiinjääneet eivät kuitenkaan ole turvassa, vaan itse Kuolema vaikuttaisi jahtaavan heitä...

Tämänkertainen päähenkilö, Bobby Campon näyttelemä Nick O'Bannon on jotenkin vielä sarjan aiempia päähahmoja mitäänsanomattomampi tapaus. Nick on aika samanlainen kuin sarjan avausosan Alex (Devon Sawa), muttei sentään onneksi yhtä ärsyttävä. Campo on Sawaa parempi näyttelijä, muttei hänkään kummoinen ole. Nickin kohtalosta välittää suunnilleen yhtä paljon kuin elokuvan muidenkin hahmojen kohtaloista - eli ei tippaakaan.
     Muita autokilpailun onnettomuudesta selvinneitä ovat Nickin tyttöystävä Lori (Shantel VanSanten) ja heidän kaverinsa Hunt (Nick Zano) ja Janet (Haley Webb), tapahtuman vartija George (Mykelti Williamson), yksinhuoltajaäiti Samantha (Krista Allen), mekaanikko Andy (Andrew Fiscella), sekä uusnatsi Carter (Justin Welborn) - ettekä muuten ikinä arvaa, kuka näistä kuolee ensimmäisenä. Hahmot tuntuvat joka leffan myötä käyvän yhdentekevämmiksi katsojalle. Osa näyttelijöistä suoriutuu rooleistaan kelvollisesti, kun taas jotkut ylinäyttelevät pahasti omissa "tähtihetkissään".

Usein elokuvasarjoissa jatko-osat ovat heikompia kuin sarjan ensimmäinen elokuva. Final Destination -sarjassa on se huvittava puoli, että jo ensimmäinen osa oli huono, joten on aikamoinen saavutus, että sarja onnistuu muuttumaan vieläkin huonommaksi joka osan myötä. Jokainen uusi osa on edellisiä huonompi ja jokainen uusi osa saa aiemmat tuntumaan paremmilta elokuvilta. Nähtyäni The Final Destinationin (mikä ei nimestään huolimatta valitettavasti jäänyt sarjan viimeiseksi osaksi) ensimmäinen osa ei tunnukaan enää niin kehnolta. Tämä sarjan neljäs osa on nimittäin aikamoinen rimanalitus. Useasti elokuvan aikana huomasin vain tuijottavani tapahtumia suu auki epäuskoisena, sillä en voinut käsittää, kuinka idioottimainen ja surkea The Final Destination onkaan. Jo alun kilpailuonnettomuus on niin käsittämättömän typerä, etten osannut sanoa, suututtiko vai naurattiko se enemmän. Vielä ensimmäisen kilpa-auton kolari on tyylikkäästi toteutettu, mutta sen jälkeen kohtaus muuttuu todella huonoksi digimössöksi, minkä efektit näyttivät huonoilta luultavasti jo kymmenen vuotta sitten. Tätä vain pahentaa se, että elokuva on tehty 3D:ksi ja tätä kikkaa hyödynnetään yhä vain naurettavimmin keinoin.

Sarjan edellisen osan kanssa yksi isoimmista ongelmistani oli, kuinka vakavasti se käsitteli urpoa konseptiaan. Elokuva tarjosi mitä pöhkömpiä juttuja, mutta se teki sen liian totisesti, jolloin leffa tuntui lähinnä tahattoman koomiselta. The Final Destinationin alkukohtaus vaikuttaa kerrankin siltä, että tekijät ovat vihdoin hoksanneet, kuinka urpo tämä sarja on. Massiivisen autokolarin aikana ehdin miettiä, että ehkä tämä olisi tällä kertaa viihdyttävää roskaa, mutta ei. Elokuva revittelee vielä lopussa hieman pöhköydellään, mutta outoa kyllä, muuten kuolemat ovat yllättävän tylsiä tässä leffassa. Sarjan osat muuttuivat välittömästi todella kaavamaisiksi ja tekijät ovat tainneet huomata sen, sillä tässä nähdään periaatteessa kaikki sama edellisistä osista, mutta vain laiskemmin toteutettuna. Filmi tarjoaa jatkuvaa silmien pyörittelyä ja tylsistymistä. Sentään leffa ymmärtää kestää vain tunnin ja 20 minuuttia. Jo siinä ajassa se onnistuu pitkästyttämään ja ärsyttämään. Aikamoinen pohjanoteeraus jo Final Destinationin mittarilla.

Final Destination - viimeinen määränpää 2:n ohjaaja David R. Ellis tekee paluun sarjan pariin ja tekee vielä huonompaa työtä kuin aiemmin. Ellis ei tunnu edes yrittävän tällä kertaa, vaan hän vain toistaa tylsistyneenä edellisissä osissa nähtyä, mutta kehnommilla tapoilla. Ellis pitää parissa kohtaa hauskaa, kuten alun onnettomuudessa, mutta muuten hän vaikuttaisi tekevän tätä helpon rahan vuoksi. Käsikirjoittaja Eric Bress on vain kopioinut aiempien osien tekstin ja muutellut hieman nimiä ja kuolemistapoja. Mitään erityisen muistettavaa Bress ei saa mukaan, vaan elokuvan tapahtumat katoavat katsojan mielestä aika lailla heti, kun ne ovat tapahtuneet. Sentään The Final Destinationissa on joitain tyylikkäitä kuvia. Leikkauskin on paikoitellen sujuvaa. Visuaaliset tehosteet ovat kuitenkin naurettavan kökköjä ja niitä vain pahentaa typerä 3D-kikkailu - varsinkin jos leffaa ei katso 3D:nä. Mukaan mahtuu pari oivallista maskeerausta, mutta suurimmaksi osaksi kuolemissa käytetään vain huonoja digiefektejä. Alku- ja lopputekstien animaatiot ovat myötähäpeällisen surkeat. Ääniefektit toimivat kelvollisesti ja säveltäjä Brian Tyler tekee huomattavasti parempaa työtä musiikkien kanssa kuin aiemmat säveltäjät, mutta ei se riitä. Roskaa tämä on, eikä valitettavasti edes viihdyttävää sellaista.

Yhteenveto: The Final Destination on surkea elokuva ja kaamea rimanalitus jo Final Destinationin mittapuulla. Leffa ei onneksi ota itseään yhtä vakavasti kuin kolmas osa, mutta meno käy nyt niin typeräksi urpoiluksi, että oikein ärsyttää. Elokuva toistaa aiempien osien kaavaa, mutta niin laiskasti, että se tuntuu todella väkisin väännetyltä. Hahmot ovat ärsyttäviä, eikä kenestäkään välitä. Harmillisesti heidän kuolemansakaan eivät herätä erityisemmin reaktioita, sillä leffasarjan on yhä vain vaikeampi keksiä viihdyttäviä kuolemistapoja. Tapot muuttuvat vieläpä myötähäpeällisiksi naurettavien 3D-tehosteiden takia. Muutenkin elokuvan efektit ovat surkuhupaisan huonoja. Alussa ja lopussa elokuva vaikuttaisi tajuavan oman idioottimaisuutensa, mutta sen sijaan, että tekijät pitäisivät kunnolla hauskaa ja sama lystikkyys siirtyisi katsojaan, on lopputuloksena kamalaa sontaa ja sarjan ehdoton pohjanoteeraus. Jos pidit aiemmista osista, luultavasti innostut myös The Final Destinationista. Muuten kannattaa säästää itsesi tämän elokuvan aiheuttamalta turhautumiselta ja ärsyyntymiseltä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.10.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Final Destination, 2009, New Line Cinema, Practical Pictures, Parallel Zide, FlipZide Pictures